plastic paddy
 Poissa
|
 |
Vastaus #111 : 23.12.2025 klo 23:41:35 |
|
Alla viimeiset kaksi lohkoa. Jouluaaton pelit on etukäteen ehkä vähän enemmän yllätyspotentiaalia sisältävät kuin tämänpäiväiset. Järjestyksessä Burkina Faso - Pt. Guinea, Algeria - Sudan, Norsunluurannikko - Mosambik ja Kamerun - Gabon.
E-lohko
Algerian jalkapallon lähihistorian hienoimpia hetkiä elettiin 2010/20-luvun taitteessa ja Kamerunin AFCON:iin lähdettiin hyvin juhlavissa ja itsevarmoissa tunnelmissa. Maajoukkue oli voittanut toisen Afrikan mestaruutensa vuonna 2019, se oli selvittänyt tiensä sekä AFCON:iin että Qatarin MM-kisojen karsinnan viimeiseen vaiheeseen häviämättä kummassakaan peliäkään ja joulukuussa 2021 voitti vielä Arab Cupin ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen tunnussana on ollut täyskatastrofi. Kamerunin kisoissa se hyytyi alkulohkoon yhden tasapelipisteen saavuttaneena. Pari kuukautta tämän jälkeen se putosi MM-karsintojen play offissa Kamerunille jatkoajan neljännellä lisäminuutilla päästetyllä maalilla. Ja myös edellinen AFCON päättyi alkulohkoon.
Tällä hetkellä suunta on taas ylöspäin, sillä paikka näihin kisoihin irtosi viidellä voitolla ja yhdellä tasurilla läpäistystä karsintalohkosta ja myös viidensiin MM-kisoihinsa se eteni melko vakuuttavasti keräämällä kymmenestä ottelusta 25 pistettä ja voittamalla lohkokakkosen seitsemällä pisteellä. Kysymyksiä saattaa kuitenkin herättää, että lohkon periaatteessa toiseksi kovimmalta joukkueelta, mutta muuten karsinnassa epäonnistuneelta Guinealta se sai vain yhden pisteen. Joka tapauksessa suunnan on syytäkin osoittaa ylös, koska onhan Algeria yksi maanosan suurista jalkapallomaista. Se oli ensimmäinen todellisen shokin aiheuttanut afrikkalainen maajoukkue kukistettuaan Euroopan mestarin Saksan avausottelussaan. Tuolloin Saksa ja Itävalta pelasivat sen ulos ”Gijonin häväistyksessä” tai ”hyökkäämättömyyssopimuksessa”, mutta vuoden 2014 kisoissa Algeria vihdoin sai jatkopaikkansa alkulohkosta ja kävi sitten neljännesvälierässä melko eeppisen kamppailun toki Saksaa vastaan. Sen sijaan maanosakisoissa taso on ollut vaihtelevampaa. Kultaisina vuosina 1980-90 se oli kyllä viisissä kisoissa kuudesta välierissä, mutta sen jälkeen on yltänyt niin pitkälle mestaruusvuotensa lisäksi vain yhden kerran.
Näitä kisoja kohti aavikkokettulaumassa on tehty selkeää nuorisoleikkausta, vaikka useampi menestysvuodet läpikäynyt pelaaja en edelleen mukana Riyad Mahrezin johdolla. Maalissa saattaa pelata Espanjan divarissa pelaava Luca Zidane, joka on siis valinnut eri maajoukkueen kuin isänsä aikanaan, tosin hänellä nyt sitä toista vaihtoehtoa ei olisikaan. Puolustukseen olisi kokeneempaa osastoa Aissa Mandi (Lille) ja Remy Bensebaini (Dortmund) ja nuorempaa Manchester Cityssä enemmän penkillä istunut Rayan Aït-Nouri tai vaikkapa Paris FC:n Samir Chergui. Keskikentälle Dynamo Zagrebissa lainalla pelaava Ismaël Bennacer, Nizzan Hicham Boudaoui ja Eintracht Frankfurtin Farès Chaïbi. Leverkusenin nuori Ibrahim Maza on tunkeutunut myös maajoukkueen avaukseen ennen kisoja. Hyökkäyskolmikkoon löytyisi karsinnoissa peräti kymmenen maalia tehnyt Mohamed Amoura (Wolfsburg) ja tietysti Riyad Mahrez ja keskelle mahdollisesti veteraani Baghdad Bounedjad, kun paikkaa viime aikoina hallinnut Amine Gouiri (Marseille) jäi pois loukkaantumisen takia. Managerina on sveitsinbosnialainen Vladimir Petkovic, joka tuli tehtävään edellisen AFCON:in flopin jälkeen ja on luotsannut aikaisemmin Sveitsin maajoukkuetta sekä Laziota ja Bordeauxia.
Algerian joukkue on vahva ja rahkeita on pitkälle. Kisat pelataan naapurimaassa ja alkulohkonsa Algeria pelaa pienellä stadionilla Rabatissa, jonne luulisi tulevan paljon kannattajia kotimaasta. Toisaalta lähiaikojen vastoinkäymiset herättää kysymyksiä eikä odotukset välttämättä ole valtavan korkella.
Burkina Fason oriit ovat ihan mielenkiintoinen joukkue. Maata ei pidetä ihan Afrikan ykköskastin jalkapallomaana, se ei ole koskaan pelannut MM-kisoissa ja vaikka pelaajamateriaali on sinänsä vahva, ei se nyt kyllä ihan vedä vertoja maanosan parhaille. Mutta Afrikan omissa turnauksissa menestystä on tullut, sillä kuusissa edellisissä kisoissa se on selvinnyt välieriin asti kolmasti. Paras tulos on hävitty finaali vuonna 2013. Näiden kisojen karsinnoissa burkinabet keräsivät kymmenen pistettä, mikä riitti kirkkaasti kisoihin. MM-karsinnoissa kävi taas vähän ikävämmin. Egyptiä se ei ihan pystynyt haastamaan vaan eroa lohkovoittoon jäi viisi pistettä, ja paikka parhaiden kakkosten loppukarsintaan meni Nigerian viime hetken maaliin omassa päätösottelussaan, joten ensimmäistä MM-turnausta saadaan edelleen odottaa.
Joukkueen pelaajamateriaali on uudistunut ja tulevaisuus vaikuttaa turvatulta, sillä maahan luotu akatemiajärjestelmä tuntuu tuottavan hyviä pelaajia kiivasta tahtia. Maalitolppien välistä löytynee edelleen Ranskan pääsarjassa Angerisissa siviilissä pelaava Hervé Koffi. Puolustukseen African-five-a-side -podcastin haastattelema asiantuntija ehdottaa linjaa Arsene Kouassi (Lorient), Edmond Tapsoda (Leverkusen), Issoufou Dayo (Umm-Salah) ja Steve Yago (Aris Limassol). Vuoroaan odottamaan jäisivät tällöin mm. Wrexhamin Issa Kabore ja Rangersin Nasser Djiga. Keskikentällä pelaisivat Stephane Aziz Ki (Wydad AC), Ismahila Ouadraugou (OB Odense) ja Mohamed Zougrana (MC Alger). Hyökkäykseen olisi keskelle Hibernianin Pierre Landry Kaboré ja laidoilla valioliigamiehet Bertrand Traore (Sunderland) ja Django Ouattara (Bournemouth).
Joukkue on siis ihan hyvä ja aikaisempien kisojen hyvä menestys on nostanut odotuksia, mutta ei se nyt ihan kisojen parhaiden joukkueiden tasolla ole ja erityisesti keskikenttä ei tule ihan kaikkein mediaseksikkäimmistä ympäristöistä. Ensimmäinen ottelu Päiväntasaajan Guineaa vastaan on varmasti jatkon kannalta tärkeä ja ilman muuta jatkopaikkaa odotetaan.
Päiväntasaajan Guinea on usein mielletty epäsympaattiseksi pieneksi yllättäjä, jonka raakaan diktatuuriin ja kansallisen varallisuuden äärimmäisen epätasaiseen jakamiseen perustuvan yhteiskuntamalliin yhdeksi osatekijäksi on sisällytetty öljyrikkauksien käyttö kilpailukykyisen jalkapallomaajoukkueen kasaamiseksi. Ei se toki jälkimmäisessä suhteessa ole nykyään pahempi kuin moni muukaan Afrikan maajoukkue, sillä ostobrasseista on luovuttu jo ajat sitten ja ryhmään haalituilla Euroopassa kasvaneilla pelaajilla tosiaan on joku edustusoikeuteen riittävä yhteys ja näissäkin kisoissa pelaavassa joukkueessa on lähemmäs kymmenen maassa syntynyttäkin pelaajaa. Joka tapauksessa näillä eväillä on pärjätty ihan hyvin, sillä kansallinen ukkonen on jyrähtelee turnauksessa nyt jo viidettä kertaa (ensimmäinen 2012) eikä yksikään esiintyminen ole jäänyt alkulohkoon. Paras tulos on neljäs sija kotikisoissa 2015 ja -21 ryhmä ylsi puolivälieriin.
Näihin kisoihin joukkue selviytyi helpohkosta alkulohkosta ja jatkopaikkaan riitti kahdeksan pistettä kuudesta ottelusta. Sen sijaan MM-karsinnoissa tuli yllättäviä ongelmia, kun joukkueen todettiin käyttäneen edustuskelvotonta pelaajaa. Eli huomattiin, että toista kymmentä vuotta maajoukkueessa pelanneella joukkueen kapteenilla ja kaikkien aikojen maalintekijällä Emilio Nsuella ei ole maan edustusoikeutta eikä ole koskaan ollutkaan. Nsue kuitekin ilmeisesti olisi saanut edustusoikeuden jos asia olisi hoidettu asianmukaisesti eikä väärentämällä syntymätodistuksia, joten Pt. Guinea selvisi sillä että MM-karsinnassa pelatut ottelut muutettiin sen tappioiksi. Nsuelle myönnettiin pelikiellon jälkeen Pt. Guinean edustusoikeus oikein virallisellakin tavalla eikä ottelutuloksia muutettu aikakirjoihin koko hänen maajoukkueuransa ajalta. Karsinta ei mennyt kyllä kovin hyvin muutenkaan, sillä toiseksi viimeisen kierroksen Malawi-pelistä joukkue kieltäytyi huonojen matkajärjestelyjen vuoksi ja tilastoihin jäi lopulta kolme voittoa 10 pelistä.
Mestaruuskisoissa joukkue on onnistunut olemaan enemmän kuin osiensa summa sillä paperilla ryhmä ei ole valtavan hyvä rälle tasole. Edellisen AFCON:in maalikuningas (viisi maalia) iskenyt Nsue pelaa siviilissä Espanjan nelostasolla. Toki joukkueessa on nykyään muutama kovien pääsarjojen pelaajakin. Keskikentän Omar Mascarell pelaa La Ligaa Mallorcassa ja Santiago Eneme saa kohtalaisesti peliaikaa Sparta Prahassa. Nsuen rinnalla hyökkäyksessä pelaavan Iban Salvadorin (kolme maalia MM-karsinnassa) seura on Puolan pääsarjaan täksi kaudeksi noussut Wisła Płock. Puolustaja Carlos Akapo pelaa Brasilian divaria Manausin Amazonasissa ja toinen pakki Saul Coco on pelannut aiemmin Espanjassa ja nykyään Italian pääsarjaa Torinossa. Maalivahti Jesus Owono on lähtenyt hakemaan minuutteja Espanjan sekundan Andorrasta, mutta ei niitä kovin paljon näytä siellä kertyvän. Paljon maajoukkueessa pelanneista Portugalin divarin Chavesin Federico Bicoro näyttää jääneen tällä kertaa kotiin. Managerina on paikallinen suuruus Juan Micha, joka johti joukkueen lopputurnaukseen nyt siis kolmannen kerran.
Joukkue pelaa ensimmäisen ottelunsa Burkina Fasoa vastaan ja se on joukkueen jatkon kannalta äärimmäisen tärkeä. Oma tuntuma on että ryhmän parhaat hetket saattaa olla tällä erää takana päin, mutta aika näyttää kuinka lopulta on.
Sudan on voittanut kerran Afrikan mestaruudenkin, mutta se ei ole tapahtunut ihan hiljattain vaan vuonna 1970. Tuolloin kyseessä oli neljäs kerta kun Sudan selvisi kisoissa kolmen joukkoon, mutta sen jälkeen vastaava ei ole ollut lähelläkään. Välillä 1976-2008 se ei selvinnyt lopputurnaukseen kertaakaan. Vuodesta 2008 alkaen tämä on neljäs turnaus, kaksi on päättynyt alkulohkoon ja 2012 joukkue selvisi puolivälierään.
Lähimenneisyyttä katsellessa tulee mieleen, että Sudanin pelivireen osalta olisi ollut parempi jos kisat olisi pelattu vuosi sitten. Syksyllä -24 joukkue selvitti tiensä näihin kisoihin, ei ihan suvereenisti mutta selkeästi kuitenkin jättäen taakseen Nigerin ja Ghanan. MM-karsintalohkoaan Sudan taas johti vielä puolivälissä viime maaliskuussa ennen Senegalia ja DR Kongoa, joista jälkimmäisen se votti ja edellistä vastaan pelasi tasan. Valitettavasti toinen puolisko päättyvän vuoden mittaan meni huomattavasti heikoimmin, viisi viimeistä peliä antoi vain kaksi pistettä ja kisapaikka karkasi 11 pisteen päähän. AFCON:iin Jedianen haukat valmistautui pelaamalla käytännössä (muutama arabimaiden ulkopuolella pelaava puuttuu) samalla joukkueella Arab Cupin joka ei nyt hirveän hyvin mennyt: alkulohkossa tuli yksi tasuri ja kaksi tappiota. Turnauksessa haettiin pelituntumaa näitä kisoja varten ja sitä todellakin tarvitaan, sillä suurin osa pelaajista on maan omasta sarjasta, mutta sitä ei ole pystytty pelaamaan normaalisti vuonna 2023 puhjenneen sisällissodan johdosta. Sodan alettua pelaaminen taukosi yli vuodeksi kokonaan ja sitten kun sitä on pystytty jatkamaan, mestaruus on jaettu muutamassa viikossa läpivedetyn tynkäkilpailun perusteella, jotta pokaali saadaan jaettua ja afrocupien osallistujat selville.
AFCON-joukkueessa pelaa neljä arabimaailman ja Afrikan ulkopuolella pelaavaa, kahdeksan lähialueilla pelaavaa (arabimaissa tai Etelä-Sudanin liigassa) ja loput 16 sitten Sudanin sarjassa silloin kun sitä pystytään pelaamaan. Eisan hyökkääjäveljekset Mohamed ja Abo ovat tehneet pitkän uran Englannin liigan alemmissa divisioonissa kunnes häipyivät eri seuroihin Thaimaaseen ja tulevat nyt kisoihin. Keskikenttämies Sheddy Barglan puolestaan pelaa Hollannin divaria Den Boschissa. Arabimaiden siirtyneistä monet on lähteneet Libyaan, siellä on mm. keskikenttämies ja joukkueen kapteeni Bakhit Khamis. Toinen keskikenttämies Amman Taifour on puolestaan tunisialaisessa suurseurassa CS Sfaxienissa. Arab Cupissa päävastuu pelaamisesta annettiin
kuitenkin sudanilaisissa seuroissa pysyneille. Heistä voidaan mainita mm. pitkän maajoukkueuran tehneet puolustajat Walieldin Khedr ja Mohamed Ering sekä ennen muuta hyökkääjäikoni ja maajoukkueen kaikkien aikojen kovin maalintekijä Mohamed Abdelrahman. Suurin osa Sudanin liigan pelaajista tulee kahdesta Omdurmanin (osa Suur-Khartumia) suurseurasta: Al-Hilalista tai Al-Merrikhistä. Managerina toimii ghanalainen James Kwesi Appiah, joka otti tehätvän syksyllä 2023 eli on nähnyt sekä hyvän että vähän huonomman vaiheen.
Sudan pelaajat ei ole suuressa maailmassa kovin tunnettuja ja valmistautuminen turnaukseen ei nyt ole mennyt aivan ihanteellisissä puitteissa. Kuitenkin lähimenneisyyden tulokset osoittavat että potentiaalia on ja vallitsevissa oloissa maajoukkueen pärjääminen olisi varmasti tavallistakin tärkeämpää sudanilaisille.
F-lohko
Norsunluurannikko koki omissa kisoissaan kaksi vuotta sitten yhden jalkapallohistorian suurista tuhkimotarinoista. Viimeisessä alkulohkopelissä tuli turpiin Pt. Guinealta 0-4, vaihtopenkillä pelaajat vuodattivat kyyneleitä kotikisojen mestaruusunelman muutettua totaalinöyryytykseksi ja manageri potkittiin ulos vielä samana iltana. Mutta sitten tapahtui ihme. Muiden lohkojen viimeiset pelit kääntyivät sopivaan suuntaan, elefantit tarttuivat sittenkin viimeiseen kolmosten jatkajapaikkaan ja pudotuspeleissä uuden managerin Emerse Faén johdolla tulos olikin neljä perättäistä voittoa, joiden jälkeen päästiinkin vuodattaamaan mestaruuskyyneleitä. Sen jälkeen paikka näihin kisoihin aukeni seitsemän pisteen marginaalilla parhaaseen pudonneedeen ja lohkon kakkossijalla Sambian jälkeen ja MM-karsinnoissa nähtiin sikäli vaikuttava suoritus että joukkue meni kisoihin ottamalla kymmenestä pelistä 26 pistettä maalierolla 25-0. Gabon tosin jäi vain pisteen päähän ja jälkimmäisen keskinäisen pelin lopussa tolppa pelasti kisapaikan.
Norsunluurannikko on yksi Afrikan jalkapallon pitkän linjan suurmaista: edellistem kisojen mestaruus oli sille kolmas, semifinaalipaikkoja on yhteensä 10 ja kisoista se on karsiutunut vuoden 1965 jälkeen vain kolme kertaa, viimeksi 2004 ja sitä ennen 1976 (lisäksi kerran toki tullut bännätyksi ja kerran jäänyt itse pois). MM-kisoihin se selvisi nyt neljännen kerran ja lähtee kesällä hakemaan ensimmäistä jatkopelipaikkaa. Vahvasta historiasta ja ihan hyvistä lähimenneisyyden tuloksista huolimatta norsuja ei pidetä turnauksen suurimpana ennakkosuosikkina eikä odotukset kotimaassakaan ole välttämättä valtavan korkeana. Tähän taas on syynä se, että pelaajamateriaalin suhteen ryhmällä on ollut vahvempiankin aikoja ja hyvistä tuloksista huolimatta aikaisempaa puolustusvoittoisemmat esitykset kentällä eivät ole tyydyttäneet..
Juuri ennen kisoja tuli tieto, että mestaruuden kaksi vuotta sitten ratkaissut Sébastien Haller (Utrecht) jää pois loukkaantumisen takia, eikä hänen seurauransakaan ole ollut parhaiden päivien tasolla muutenkaan. Maajoukkueeseen palannut Nicolas Pépé (Villarreal) ja kaksi vuotta sitten finaalissa esiintynyt Simon Adingra (Sunderland) taas jätettiin pois joukkueesta viime hetkellä. Mutta kyllähän ryhmään riittää silti tasoa. Maalissa pelaa edelleen Caykur Rizesporin joukkueeseen Turkin pääsarjaan siirtynyt Yahia Fofana, eli toisin kuin joskus takavuosina nyt joukkueella on kovalla tasolla Euroopassa pelaava maalivahti. Puolustuslinjaan asiantuntijapiirit ehdottavat koostumusta Konan (Gil Vicente), Koussounou (Atalanta), Ndicka (Roma), ja Doue (Strasbourg). Keskikentälle Ibrahim Sangaré (Nottingham) ja Franck Kessié (Al Ahli) ja ehkä Jean Michaël Seri (Maribor). Laidoilla Diamande (RB Leipzig) ja Amad Diallo (ManUtd) ja kärkeen olisi useita vaihtoehtoja Wilfried Zahasta alkaen.
Siis ryhmä on edelleen kova vaikkei ihan suurimpia voittajasuosikkeja ja vaikka vaikeuksia on ollut, niin on niitä ollut muillakin tässä lohkossa. Ja voittamalla sen pääsisi kaaviossa paikkaan, jossa toinen kahdesta suuresta tulisi vastaan vasta välierässä.
Kamerun on afrikkalaisen jalkapallon tienraivaajia, eli kun Thomas N´Kono ja Roger Milla johtivat lannistumattomat leijonansa A Corunan nurmelle MM-kisojen avausotteluun kesäkuussa 1982, monet saattoivat hiljaa hymyillen muistella Zairen suorituksia kahdeksan vuotta aikaisemmin. Viikkoa myöhemmin ei enää hymyilty, kun Kamerun oli pelannut tulevaa mestaria Italiaa, pronssijoukkue Puolaa ja edellisten kisojen väriläiskää Perua vastaan häviämättä niistä kenellekään ja lopulta jatkopaikka jäi kiinni siitä, että se sai saman maalieron mutta teki yhden maalin vähemmän kuin tuleva mestari. Kahdeksan vuotta myöhemmin sama kaksikko johdatti joukkueen ensimmäisenä afrikkalaisena kahdeksan parhaan joukkoon. Noiden kisojen jälkeen Kamerun on selvinnyt MM-kisoihin kuusi kertaa, mutta jatkopaikat alkulohkosta ovat jääneet vuoteen 1990. Ensimmäinen Afrikan mestaruus tuli taas 1984 ja sen jälkeen niitä on kertynyt viisi, viimeisin 2017. AFCON:in välierissä joukkue on esiintynyt yhteensä kymmenen kertaa.
Kunniakasta menneisyyttä vasten nykyistä sekoilua on vähän ikävä katsoa. MM-kisapaikan metsästyksen päätyttyä epäonnistumiseen ensin alkulohkossa Kap Verdeä ja sitten jatkokarsinnassa DR Kongoa vastaan, maan jalkapalloliittoa varsin reippain ottein johtava Samuel Eto´o erotti belgialaisen päävalmentajan Marc Brysin ja asetti tilalle tämän kakkosmiehen David Pagoun. Brys kuitenkin kieltäytyi eroamasta ilmoittaen että hänet on asettanut virkaan maan urheiluministeriö eikä jalkapalloliitto tai Eto´o. Hetken aikaa maalla olikin kaksi joukkuetta nimettynä kisoihin, mutta lopulta siellä pelaa jalkapalloliiton valmentajan nimeämä, ja siinä ei siis ole mukana maalivahti Onana eikä ikoninen hyökkääjä Aboubakar. Tähtikaksikon lisäksi joukkueesta puuttuvat eri syistä hyökkääjät Ngamaleu (Moskovan Dynamo) ja Choupo-Moting (New York RB), keskikentältä Anguissa (Napoli, loukkaantunut) ja Hongla (Granada) sekä puolustuksesta Ngadeu (Beijing Guoan) ja Tchatchoua (Nottingham). Eli tasoitusta annetaan.
Maaliin Onanan paikalle tullee Devis Epassy (Dinamo Bukarest). Ensimmäisen googlella vastantulevan järkevältä vaikuttavan kokoonpanoehdotelman mukaan puolustuslinjassa olisivat Yongwa (Lorient), Wooh (Spartak Moskova), Nyamsi (Lokomotiv Moskova), Tchamadeo (Stoke). Keskikentällä Baleba (Brighton), Namaso (Auxerre), Dina Ebimbe (Brest). Ja hyökkäyskolmikossa Bassogog (Al-Okhood), Etta Eyong (Levante) sekä ylivoimaisesti suutin tähti Mbeumo (ManUtd)
Ei tuntuisi kovin todennäköiseltä että Kamerun näistä lähtökohdista pystyisi esittämään kovin vahvaa suoritusta mestaruuskisoista ja katastrofinkin vaara tässä lohkossa on käsillä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä ja kisoihin tulevassa ”tynkäjoukkueessakin” on kokemusta kovista peleistä ja osaamista ainakin kohtalaiseen menestymiseenkin asti.
Gabonin pantterit on ollut viime aikoina yksi afrikkalaisen jalkapallon pikkujättiläisistä (maassa on reilut kaksi miljoonaa asukasta). Vuodesta 2010 alkaen tämä on jo kuudes esiintyminen lopputurnauksessa ja kaikkina aikoina yhdeksäs. Parhaita tuloksia ovat kaksi puolivälieräpaikkaa (1996 ja 2012). Näihin kisoihin se selvisi ongelmitta lohkokakkosena Marokkon voittamasta lohkosta kerättyään kuudesta pelistä kymmenen pistettä, ja ensimmäisen MM-kisapaikan metsästyksestähän mainittiin jo edellä, eli taistelun lohkovoitosta Norsunluurannikkoa vastaan jäätyä tolppalaukauksen päähän se vei Nigerian pudotuspelissä jatkoajalle saakka jonka sitten hävisi.
Menestyksen taustalla on eräänlainen ”kultainen sukupolvi” Gabonissa tai gabonilaisin juurin muualla syntyneitä pelaajia (suurin osa on ensinmainittuja). Joukkueen ikärakenne alkaa olla sellainen, että kovin monia kisoja tällä ihmejoukkueella ei ole enää jäljellä ja useille pelaajille tämä on varmasti viimeinen maajoukkuetehtävä.
Suurin tähti, aik. mm. Arsenal nyk. Marseille Pierre-Emerick Aubameyang on nykyään 36-vuotias ja oli jo kertaalleen lopettanut maajoukkueessa, kunnes maan sittemmin sotilasvallankaappauksessa syrjäytetty diktaattori kehotti häntä jatkamaan... MLS-tähti Denis Bouanga (LAFC) on nykyään 31, mutta ikä ei toki vielä ole este. Keskikentän vakionaamoista André Poko (Amidspor) on 32, Mario Lemina (Galatasaray) samoin 32, Didier Ndong (Esteghlal) 31 ja nykyään Turkin divarissa pelaava legenda Guélor Kanga jo 35. Puolustuksessa on usein nähty Aaron Appindangoyé (Sivasspor) 33 ja Ranskan kolmosessa nykyään pelaava mutta viime vuosikymmenellä mm. Cardiffissa ja Ranskan pääsarjassa esiintynyt Bruno Manga 37. Pudotuspelikierroksen ottelussa Nigeriaa vastaan Gabonilla oli avauksessa neljä alle kolmikymppistä pelaajaa: kotimaassa pelaava maalivahti (Manga 27), Serie B:ssä pelaava laitapuolustaja (Oyono 24) ja toinen samanlainen Ranskan pääsarjasta (Ekomié 22) sekä Ranskan kakkostasolla pelaava keskikenttäpelaaja Openda 23). Ja ratkaisevassa lohkopelissä norsuja vastaan samoin neljä (keskikenttämiehen sijasta yksi kotimaassa pelaava puolustaja). Managerina toimii Thierry Mouyouma, joka tuli tehtävään Gabonin epäonnistuttua edellisten kisojen karsinnassa, joten ihan hyvin on mennyt.
Pienestä maasta ja sen diasporasta tuskin tulee ihan heti yhtä kovaa pelaajapolvea, joten viimeisiä tilaisuuksia saatetaan tässä viedä ja osalle porukasta varmasti jo viimeistä. Lohkon suhteellisesta kovuudesta huolimatta ihan realistiset mahdollisuudet on pudotuspelikierrokselle, mutta siellä eteenpäin vaatisi jo MM-lohkon kaltaista venymistä.
Mosambik on yhden maailman kaikkien aikojen kuuluisimmista jalkapalloilijoista kotimaa, mutta oman maajoukkueen jalkapallonmenestys ei ole kovin paljon nostattanut hurraahuutoja. Maanosan mestaruusturnaukseen turnaukseen se lähtee nyt kuudetta kertaa, jokainen aikaisempi yritys on päättynyt lohkoon ja avausvoittokin antaa odottaa itseään. Edelliskerran tulos eli kaksi tasapeliä on itse asiassa kaikkien aikojen paras. MM-kisoihin se ei ole ollut lähelläkään päästä koskaan. Eikä nyt lähtökohdat kovin hyviltä näytä nytkään, sillä tämä on kärkijoukkueiden vaikauksista huolimatta paperilla kovin lohko ja Mosambik kiistatta sen heikoin joukkue.
Mambojen paikka kisoihin aukesi helpohkosta alkulohkosta kakkosena Malin takana. Eroa karsintaviivaan tuli kuusi pistettä, mutta kisapaikka ratkesi vasta viimeisessä pelissä Guinea-Bissauta vastaan. MM-karsinnoissa Mosambik puolestaan pelasi lohkossa josta kisoihin selvisi Algeria. Mosambik sijoittui kolmanneksi tasapisteissä kakkosen Ugandan kanssa (18 p.), mikä on ihan kohtuullinen suoritus, mutta silmiin pistää että lohkon voittajalle se ei pärjännyt alkuunkaan, eli Algeria vei 5-1 ja 2-0. Myöskin kisoissa pelaavan Ugandan mambat voittivat toisessa ottelussa, mutta toisessa tuli vähän rumempi tappio 0-4. Lähihistoriassa on siis useampia murskatappioita kovempia joukkueita vastaan.
Joukkueen isoja nimiä ovat nykyään Sunderlandissa ja aikaisemmin Atlético Madridissa pelannut laitapuolustaja Reinildo Mandava sekä Sporting CP:n wingeri Geny Catamo, molemmat seurajoukkueidensa runkomiehiä. Toinen laitapuolustaja Bruno Langa on lainassa Kyproksen liigan Pafosissa, joten syksyllä on tullut vastaan kovia joukkueita joita vastaan hän toki on päässyt pelaamaan vain hajaminuutteja. Santa Claran Diogo Calilalle tuli Mosambikin edustusoikeus vasta alkusyksystä ja hän lienee kova ehdokas oikeaksi puolustajaksi. Hyökkäyspään pelaajista Catamon ohella tunnetuin on Portugalin pääsarjaa Nationalissa pelaava Witi. Heidän lisäkseen keskikentälle ja hyökkäykseen on tarjolla lähinnä alasarjapelaajia Euroopasta ja maan oman sarjan pelaajia. Jälkimmäisistä voi mainita 42-vuotiaan keskikentän paikallislegenda Dominguêsin, joka pelasi marraskuussa toisen puoliajan harjoitusottelussa Marokkoa vastaan (tappio 0-1) ja on nimetty myös kisajoukkueeseen. Myös maalivahti Ernan Siluane pelaa kotimaan liigassa ja kisajoukkueeseen oli ehdolla myös Hongassa sen toistaiseksi viimeisellä veikkausliigakaudella pelannut ja edellisessä AFCON:issa maalinkin tehnyt Clesio Bauque, joka pelasi syksyllä harjoitusotteluita muttei mahtunut lopulliseen joukkueeseen. Managerina on paikallinen Chiquinho Conde joka tuli hommiin syksyllä 2021 eli on johtanut joukkueen jo kaksiin maanosakisoihin.
Eli aika kovaan paikkaan mambat joutuvat, mutta pelit on menneet viime aikoina ihan OK eikä nyt kaksi vuotta sittenkään odotettu että nämä vääntäisivät tasapelin Egyptiä ja Ghanaa vastaan.
|
