Allegrin illan huumoripläjäys nähtiin toisella jaksolla. Hekottelen nykyään jo melkein ääneen joka kerta kun Loftus-Cheek otetaan sisään. Siinä teille
On kyllä ollut muuten aivan saatanan turha tällä kaudella, miten voi 190 cm ja 90 kg pelaaja hävitä jokaikisen kaksinkamppailun maassa ja ilmassa. Hyödyllisyys on tähän mennessä rajoittunut käytännössä Nocerinomaisiin kakkosaallon juoksuihin boksiin, mutta niitäkin on nähty hyvin vähän.
Como oli ennakkoon yksi kauden pelillisesti vittumaisimmista vastustajista Milanille, sillä tilastollisesti Cescin väkkärät ovat olleet Serie A:n aggressiivisimmin ja tehokkaimmin prässäävä joukkue. Ja kova prässi on ollut aivan totaalista myrkkyä Allegrin Milanille (esim. Atalanta-peli, eka puoliaika Romaa vastaan jne). Avainasemassa pelisuunnitelmassa luultavastikin oli pitää maali puhtaana ekan jakson ja odotella, että toisella puolikkaalla löytyisi tiloja. Keskitysten puolustaminen vaan ei todellakaan ollut sillä tasolla ekalla puoliajalla, millä olisi pitänyt, vaan hyvin samanlaisista keskityspalloista tuli sekä Comon maali että Maignanin huipputorjunta, jota ilman peli olisi hyvin voinut ratketa. Nähdäkseni toki Maignaninkin olisi ehkä pitänyt tuossa tilanteessa päästä liikkeelle maaliviivalta ja katkoa keskitys jo ennen puskua.
Erityisen migreenimäisen voitosta teki se, että luonnollisesti nimenomaan Rabiot iski kaksi maalia.
