Täysin vajaata tekstiä topparista. Terveisiä täältä next table you know Ser Mr. LK?
Ei siinä mitään vajaata ollut. Mutta palataan sitten kun ohi on menty niin että vitunheltat (alarivillä) heilahtaa.
Ja toisaalta. Hyvähän se vain on, jos Tiki vetää kauden in flames ja roastaa LKK:n brandin ja uskottavuuden perse karrella tästä pelistä pois. Ehkä sitä salaa toivommekin ja vähintään alitajuinen motiivimme on anti-jinx, Tikkasen pelillinen loisto - ja LKK:n (pseudo-)hybriksen rankaisu ja koko tyypin ns. PELLEksi tekeminen. Emme mekään voi aina sietää tämän asianomaisen sosiaalisen kokeilun ja kollektiivinimimerkin juttuja tai kokonaisshow'ta vaikka laatutekijät keskimäärin osoittavatkin kaakkoon ja kybällä. Osittain siksihän lyhyeksi tarkoitettu experimentaalinen visiitti on muuttunut krooniseksi addiktioksi. Niin olen käsittänyt. Sairaus tai ei, LKK ansaitsee Vapaudenristin ja Captain's ballin. No questions asked.
-- No, edellä the great great LKK taisi ilmaista vilpittömän pyrkimyksenä herrasmiessordiinoon ja forkkavolyyminsa radikaalin downshiftaukseen joten hyvä siitä ehkä tulee ja lopussa kaikki on onnellisia ja naimisissa itsensä kanssa ilman kriittistä etäisyyttä läsnäolon metafysiikkaan tai edes niihin räikeimpiin kusetuksiin joita tämä maailma päällään kantaa. Kun maalaa mustan valkoiseksi, paketoi paskan kultaan ja lakaisee lopun maton alla niin kaikilla on taas hetken kivaa. But be careful what you wish for. -- Tämän me kaikki tiedämme liiankin hyvin. Tieto ja toiminta eivät usein kuitenkaan kohtaa. Sakeita ovat ne voimat jotka meitä sivuun reitillämme kampeavat. Ja me sanomme vain: Well, it's complicated.
Aivan. Emme me tähän teennäiseen kuorolauluun ja henkiseen lobotomiaan lähde. Emme voi lähteä. Mutta LKK saattaa voidakin, ainakin siinä määrin, että lopettaa räksytyksensä ja keskittyy neutraaliin pelin ja politiiikan analyysiin.
Sitä paitsi: Hiljaisuus on joskus se vahvin kannanotto, jyrkin protesti, kuuluvin ilmaus; esteettinen avain niihin ytimiin joita ei voi muuten indikoida. Aivan. Tutkimme tällä hetkellä mahdollisuuksia kirjoittaa apofaattisessa rekisterissä kaiken sen barokkisen kirjallisen vyöryn jälkeen, joka on hetkellisesti tyhjentänyt ja uuvuttanut meidät karnevaalin vietyä ilmat jo perseestämmekin. Jäljellä vain suuruudenhulluuden juhlan jälkeinen kolkko krapula ja autio maa. Ja timantit satavat tuhkana taivaalta eikä suojapaikkaa ole. Tuhon maisema on aina totaalinen, pakenematon ja armosta tyhjä (lohduton). Sitä aluetta haluamme nyt lähestyä - ns. autenttisesti - eikä tätä lähestymistä voi tehdä karnevaalin keinoin.
On selvää, että LKK:n ilmaisema ihmishengen eräs tulkinta (oik. tuon tulkinnan strateginen siirros ja lykkäys) on suuren ratkaisun ja murroksen äärellä.
Hiljenemme. (Hiljennymme
suuruuden edessä.) Mutta vain toistaiseksi. Wink wink.
