Pyhien ja välipäivien aikana naputeltu matkaraportti joulukuun puolen välin tiennoilla suoritetusta reissusta joulutorien ja jalkapallon luvattuun maahan. Diginatiivilla kuvien kanssa taistelua, vähän lisäten viivettä raportointiin. Toivottavasti nuo kuitenkin näkyvät. Kirjoitusvirheistä, mahdollisista asiavirheistä yms. muista pikkuseikoista sanoudutaan irti, toivottavasti eivät liiemmin pistä silmään. Korjaillaan myöhemmin, jos tarvetta on (ei ole). Toivotellaan samalla kanssafoorumisteille riemukasta ja jalkapallon täyteistä uutta vuotta 2026!
12.12. Perjantai, SpVgg Greuther Fürth - Hertha BSC 3-3Kello 4:30 ja herätyskello soi Helsingin kantakaupungin liepeillä ensimmäisen reissupäivän merkiksi. Eilisiltana pakattu reissukassi mukaan, kohti lentokenttää ja aamulentoa Frankfurtiin. Lufthansan rautakotka laskeutuu saksalaiselle maaperälle aikataulussa, foorumistin paikatessa lyhyeksi jääneitä yöunia lennon aikana. Sutjakas siirtymä Deutsche Bahnin kaukojunien asemalle, marketista evästä matkaan ja kohti Nürnbergiä.
Kuten olettaa saattaa, saavutaan määränpäähän DB:n tapoihin kuuluen myöhässä, tällä kertaa noin tunnin verran. Tämä budjetoitu aikatauluihin, joten no hätä. Asiaan vihkiytyneemmät tiesivät kertoa paikallisen joulutorin olevan sieltä suuremmasta ja perinteikkäämmästä päästä, joten olihan se tarkistettava ennen illan matsia. Oma asiantuntijuus loppuu näiden osalta melko lyhyeen. Glühweinia löytyy useammasta kojusta, joten todetaan sen perusteella toimivaksi konseptiksi. Lähtiessä currywurstit huikopalaksi ja kohti Fürthia.
Perjantain otteluksi valikoitui paikallisen ylpeyden mittelö Berliinistä saapunutta Herthaa vastaan. Ennakkoon asetelmaa voinee kuvailla selväksi, vieraiden majaillessa sarjataulukon ylimmässä kolmanneksessa ja kotijoukkueen taistellessa putoamispeikkoa vastaan. Perjantai-illan peli, kotijoukkueen altavastaajan asetelma sekä Sportpark Ronhofin yleisesti hieman vajaa täyttöaste eivät asettaneet omakohtaisia odotuksia ylimpään potenssiin. Näin jälkikäteen, lapsellisia ennakkoluuloja.
Lippu tähän otteluun sijoittui kotijoukkueen kannattajapäätyyn, fanikaupan kautta ja huivia kaulaan. Päädyn yläriveille kavutessa paikan päälle matkanneet vieraskannattajat ovat jo täyttäneet oman sektionsa, erinäisten somelähteiden perusteella paikalla yli 2000 vieraskannattajaa. Matsin ajankohtaan nähden kiitettävää suorittamista. Lämmittelyt pois alta, pääty täyteen ja seurahymniä kovaäänisistä huivit ilmassa. Tavaillaan mukana, sana sieltä ja toinen täältä osuu lankulle. Annetaan tästä yrityksestä arvosanaksi ok+.
Pelitapahtumien osalta alku näyttää lievästi huolestuttavalta, vieraiden siirtyessä reilun puolen tunnin kohdalla kahdella nopealla maalilla 0-2 johtoon. Ennen taukoa kotijoukkue avaa oman maalisarakkeensa kapteeni Hrogotan maalilla. Ehkä se seisoo sittenkin, vieressä seisovat vanhemmat herrasmiehet pohtivat maalijuhlien keskellä. Näistä lukemista taukoa ja toista puoliaikaa kohti. Itsepintainen närästys piinaa matkaaja, mikä vähentää halukkuutta virvokkeiden hankintaan tauon aikana. Tasataan tilanne viikonlopun muissa matseissa, tuumin ja jään kuivin suin odottelemaan toisen puoliajan alkua.
Kummallekaan joukkueelle ei ensimmäisen jakson kolme maalia nähtävästi riittäneet, sillä vajaan tunnin kohdalla kotipääty saa aihetta juhlaan tasoituksen muodossa. Felix Klaussin onnistuessa kotipäädyn edessä tunne on euforinen, tämän takia tänne tultiin. Tätä herkkua kestääkin ruhtinaalliset neljä minuuttia, Herthan siirtyessä takaisin johtoon. Pelikello näyttää hupenevan uhkaavasti paikallisten sankareiden kannalta 80. minuutin kohdalla, kunnes pari minuuttia aiemmin vaihdosta sisään tullut Dennis Srbeny toimittaa pelivälineen verkon perukoille. Varmaakin varmempi viimeistely on eittämättä peruja herran vuosilta Norwichin penkin päästä, ihaillen erään kotkalaisen liitoa kentän puolella. Pisteet tasataan lopputuloksella 3-3, joka näyttää maistuvan kotijoukkueelle selvästi vieraita paremmin. Huomioidaan lopusta vielä molempien kannattajapäätyjen hiljaisuus lisäajalla. Vaikutti olevan yhteisesti sovittu manööveri, liekkö tekemistä aiempina viikkoina pidettyihin protesteihin kannattajien tunnistautumista vastaan. Mene ja tiedä.
Reissun ensimmäinen matsi kostautuikin merkittävästi ennakko-odotuksia kiimaisemmaksi kokemukseksi, kiitämme kuutta tehtyä maalia, kookasta vierasmobia sekä kaksi kertaa tappioasemasta noussutta kotijoukkuetta. Samaan hengenvetoon todettakoon kannattajakatsomon olevan edelleen ylivertainen paikka nauttia jalkapallosta. Matsin jälkeen matkan varrella olleelta joulutorilta makkarasämpylä huiviin, majoitukseen päästyä halolla päähän ja unille.
13.12. Lauantai, Eintracht Frankfurt - FC Augsburg 1-0Herätys 7:30, ehkä hieman liian aikaisin pitkän eilispäivän jälkeen. Ei auta, majoituksen virkaa toimittaneen jonkinlaisen putiikkihotelliviritelmän aamupalan kautta metrolle, joka kuljettaa allekirjoittaneen takaisin Nürnbergin Hbf:n nurkille. Tovin kuluttua ICE-juna kaartaa laiturille, etukäteen varattu paikka etsintään ja suunta kohti Euroopan kapitalismin ja pankkitoiminnan kehtoa Frankfurtia, jossa loppureissu on tarkoitus majailla. Reilun parin tunnin päästä Waldstadion vilahtaakin ikkunasta ja pilvenpiirtäjät näkyvät horisontissa, matka on siis sujunut kaikkien yllätykseksi aikataulun mukaan. Rasti seinään.
Siirtymä kävelymatkan päässä sijaitsevalle hotellille, sisäänkirjautuminen ja reissukassi huoneeseen. Samoilla vauhdeilla lähimpään ravitsemusliikkeeseen taltuttamaan nälkä dönerin voimin. Tästä, kuten ei muistakaan eväistä kuvia puhelimen galleriasta löydy. Syyt tähän tuskin tarvitsevat sen kummempaa selitystä. Bahnhofsviertelin alueella jo vaikuttaessa, matka jatkuu tarkistamaan Saksan futismatkailu-topicissa saatujen vinkkien (kiitos asianomaisille!) perusteella muutaman korttelin päässä sijaitseva ja kannattajien kokoontumispaikkana toimiva Yok Yok-kioski. Tunnelmaan virittäytyminen ei osoittaudu kyseisessä ympäristössä kovin vaikeaksi, lähtiessä matkapullo mukaan ja sopivan kokoisen porukan vanavedessä viereen parkkeeraavan raitiojunan kyytiin kohti stadionia.
Straßenbahn kolahtaa stadionin pysäkille reilut pari tuntia ennen alkuvihellystä. Ihmisjoukon seuraaminen johdattaa suoraan Fantreffin virvoketiskin jonoon, odotetusti. Apfelweinia käteen ja huivia valitsemaan viereisestä kannattajien (?) ylläpitämästä kojusta. Tuopin pohjan löytyessä suunta kohti portteja ja itse stadionia. Fanikaupassa kiertelyt, magneettia sekä avaimenperää tuliaisiksi matkaan ja tarkastamaan miltä vielä tyhjällä stadionilla omalta paikalta näyttää. Tähän otteluun lippu löytyi pitkän sivun alakatsomosta, heti kotipäädyn oikealta puolelta. Die Adlerin otteluissa piletin hankkiminen kannattajapäätyyn taitaa olla hieman kinkkisempi rasti, ainakin eiliseen verrattuna. Kuvitteelliset selkääntaputukset kuitenkin omasta mielestä toiseksi parhaan vaihtoehdon valitsemisesta, palkinto onnistuneesta suorituksesta visualisoituna alla.
Yleinen konsensus sekä pari vuotta sitten Töölössä suoritettu omakohtainen empiirinen tutkimus aiheesta asetti mittavat odotukset kannattajapäädyn suorittamiselle. Aloituspotkun lähestyessä alkoi vaikuttaa siltä, että tuskin tarvitsee pettyä. Joukkueet kentälle ja peliä. Parin minuutin pelin jälkeen vierasjoukkue asettelee palloa kulmalipulle, korvia viiltävän vihellyskonsertin saattelemana. 0-1 ja radlerit väärään kurkkuun. Viereisen penkin herrasmies ilmoittaa olevansa täysin varma kotijoukkueen maalivahdin kokeneen vääryyttä tilanteessa ja yks-kaks maalia kelaillaankin VAR-tarkastuksen kautta. Hetken kelailun jälkeen peli jatkuukin vapaapotkulla, lottokoneesta tosin arvottiin syyksi rikkeen sijaan paitsio. Ei näytä vaikuttavan vieruskaverin tyytyväiseen myhäilyyn omaan asiantuntijuuteensa, välttävällä saksan taidolla tulkkaisin päätöstä kommentoivan lausahduksen olevan hyvinkin lähellä mähän sanoin-tyyppistä ilmoitusta. Tämän jälkeen ensimmäinen puoliaika meneekin pääosin kotipäädyn kuuntelemiseen ja ihmettelyyn. Tähän vaikuttanee pelin luonteen vuoksi myös etukäteen kiinnostavimman pelimiehen, tehokkaasti ennen loukkaantumistaan pelanneen Can Yilmaz Uzunin säästely vaihtopenkin puolella. Tauolle tilanteessa 0-0.
Toiseen puoliaikaan ladataankin enemmän odotuksia pelin osalta, kotijoukkueen hyökätessä kannattajapäätyä kohti ja Uzunin tullessa heti tauon jälkeen vaihdosta kentälle. Todettakoon heti alkuun jälkimmäisestä jääneen hieman vaisu kuva, muutamaa näppärää pallonhallintaa lukuun ottamatta. Laitetaan tämä vielä loukkaantumisesta palautumisen piikkiin. Odotus palkitaan vajaan 70. minuutin kohdalla, asialla kesällä Freiburgista saapunut Ritsu Doan. Huonommille ei syötetä ja japanilainen kuljettaa pelivälineen kolmen vastustajan läpi kuudentoista sisään, josta vasemman jalan laukaus painuu kimmokkeen kautta verkon perukoille. Tämähän käy. Vaan eipä hötkyillä, VAR-peikko heiluu taas stadionin mediakuutiolla ja tuomari kuuntelee korvanappia vähän turhankin tarkkaan. Hetken tuumaamisen jälkeen napin toisessakin päässä todetaan, jotta jalkapallomaali on jalkapallomaali ja peli jatkuu keskeltä. Peli vaikuttaa olevan kotijoukkueen hallinnassa ja pääty pomppii Peppi Pitkätossun tahdissa kohti kolmea pistettä. Viitisen minuuttia ennen täyttä aikaa vierasjoukkue onnistuu toimittamaan pallon kimmokkeiden kautta kulmatilanteessa maaliin asti, vain jotta VAR-muumit saavat taas tehdä töitä palkkansa eteen ja hylätä osuman muutaman minuutin kuluttua. Vieraskarsinassa kyseinen keksintö ei mahda olla kovimmassa huudossa. Eipä toki omalta osaltakaan jokaisen maalin tarkistelua erikseen voi kiitellä, vaikka tuomiot menivätkin tälle kertaa ns. suotuisasti. Loppuvihellys, 1-0 ja vuoden viimeisen kotiottelun voitonjuhlat käyntiin. Allekirjoittaneelle ensimmäinen kotivoitto reissuilla seuratuista otteluista, joten näitäkin mukava päästä seuraamaan livenä.
Paluumatkalla keskustaan stadionin juna-aseman alikulussa hoilatut Schwarz Weiß wie Schnee-rallin kertosäe ja Pitkätossu-chantti soivat korvissa vielä Hauptbahnhofin liukuportaissa. Alkuperäisenä tarkoituksena oli jäädä seuraamaan Leverkusenin ja Kölnin välinen mittelö aseman vieressä seisoneeseen irkkubaariin, tosin sama suunnitelma näytti olevan muutamalla muulla. Täyteen ahdetussa ravitsemusliikkeessä seisoskelu ei tässä kohdin enää houkutellut, joten kioskin kautta iltapalaa ja hotellille pötköttelemään. Huomiselle oli kuitenkin ohjelmassa vielä lähimatkailua Zweiten perässä, joten ylimääräinen lepo ei tekisi pahaa melko haipakan reilun puolentoista vuorokauden jälkeen.
14.12. Sunnuntai, SV Darmstadt 98 - SC Preußen Münster 1-0Sunnuntaina herätys reissun viimeiseen matsipäivään, tarkoituksena suunnata parinkymmenen minuutin junailun päähän Darmstadtiin. Aamupalalta vatsa täyteen ja hyvissä ajoin Hbf:lle ihmettelemään millä vekottimella sitä paikalle pääsisi. R-alkuinen juna (olkoon RB tai RE, en lupaa mitään) kuljettaakin luotettavasti määränpäähän, matsilipun toimiessa pilettinä. Eipä sitä kukaan kyselemään tullut, mutta oman järkeilyn perusteella juuri kyseiset vehkeet sallittuja, ICE-junien puolelle ei sitten taida olla asiaa. Asemalta parhaana opasteena käyttöön kolme paikallisen ylpeyden takkeihin ja huiveihin sonnustautunutta herrasmiestä Bitburgerit kädessä. Erästä kotimaista poliitikkoa mukaillen, meillä taitaa olla sama suunta. Raitiojuna pysähtyy stadionin liepeillä, pysäkin viereen parkkeeratusta fanikojusta kotijoukkueen huivi kaulaan ja vieressä sijaitsevan huoltoaseman kylmähyllystä janojuoma parilla eurolla mukaan. Tärkeimmät hoidettu siis alta pois, joten haistelemaan tunnelmaa. Vuoden viimeistä kotipeliä varten olikin polkaistu oikein joulumyyjäiset pystyyn oletettavasti koko seurayhteisön voimin. Hyvän mielen tapahtuma. Tässä vaiheessa jo kokeneena joulutorien asiantuntijana (kiitos Nürnbergin ja Fürthin seikkailun) voin todeta kyseisten pitojen olleen ehdottomasti samaa luokaa, kiitämme kotikutoista tunnelmaa. Tällä kertaa ei kannattajapäädyn Usual Suspectitkaan olleet vaatimassa kontribuutiota tifokassaan, vaan myymässä kuivakakkuja omassa kojussaan. Kyseiselle aktiivisuudelle littipeukkua. Suositellaan siis myös kotimaiselle, ei-niin-mairittelevasti mediassa esillä olleelle alajaostolle, mieluummin mokkapalojen myyntiä Töölön pallokentillä kuin kolttosia kaupungin kaduilla.
Porteista sisään, suunnistus oman katsomonosan kohdilla sijaitsevaan kioskiin ja tiskiltä mukaan voittamattomaksi todettu kombinaatio radleria ja makkaraa. Eväiden kanssa katsomoa kohti, lippu kirjailtuna pitkän sivun vasempaan reunaan kotipäädyn viereen. Darmstadtissa kyseisen sivun alaosa taitaa olla kokonaisuudessaan seisomakatsomoa, joten nimettyä paikkaa ei ole. Ajoissa paikalle, niin ei tarvitse tyytyä ylätasanteelta selkien takaa tirkistelyyn, loppuun kun nuo kotipelit taitavat useimmiten myydä. Itse ottelussa tiukasti nousua jahtaava kotijoukkue saa vieraita Münsteristä, joka majailee sarjassa alemman kolmanneksen tuntumassa. Ennakko-odotuksissa reilu kotivoitto, pelaajistosta katseet kohdistuvat maalipörssin kärkisijoilla ennen Benjamin Källmania keikkuvaan isäntien Isak Lidbergiin. Benkku kuritti preussilaisia edellisellä kierroksella, mahtaako ruotsalaisesta olla samaan.
Pallo keskelle ja peli käyntiin. Kotijoukkue ottaa pelistä ohjat ja onnistuu luomaan tukun paikkoja avausmaalille. Yhden kulmapotkun jälkitilanteessa pari kertaa rimaa lähemmäksi ei pallo kuitenkaan maalia löydä. Mainitun läheltä piti-tilanteen jälkeen on ensimmäinen puoliaika enemmän tai vähemmän pelailua taukoa kohti. Mainittakoon kotijoukkueen oikean laitatopparin muutama erinomainen puolenvaihto suoraan vasemman laiturin nappulakenkään. Kontrastina, sama toppari onnistui myös pari kertaa antamaan kahden metrin syötön kolme metriä eteen tai taakse. Ihmettelyn aiheena myös kotijoukkueen maalivahdille muutaman kerran osoitetut buuaukset tämän pelatessa jalalla. Mysteeriksi jäi, mihin nämä perustuivat. Taukotilanne 0-0.
Toinen puoliaika jatkaa siitä mihin ensimmäinen jäi, isommilla maalipaikoilla ei liikaa juhlita. Kymppi pelattu jälkimmäistä puolikasta ja isännät siirtyvät 1-0 johtoon Killian Corredorin osumalla. Kelpaa, kotipäädylle kuin myös foorumistille. Johtoasema kelpaa kotijoukkueelle ehkä vähän liiankin hyvin, vieraiden pitäessä pelivälinettä enemmän halussaan. Toisaalta näennäinen hallinta ei tuota vaarallisia maalipaikkoja eivätkä Preussin kotkat pääse oikein kunnolla jahtaamaan tasoitusmaalia. Kotijoukkueen penkillä ilmeisesti tuumataan yhden maalin voiton tuovan tavoitellut kolme pistettä, joten liikaa hyökkäysintoa ei nähdä. Joku voisi kuvailla voittavaksi jalkapalloksi, jonka varaan nousun tavoittelu rakennetaan. Lidbergin vaihdetaan pois ottelun lopussa, joten debaattia Benkkua vastaan ei edes synny. Hannoverin härkä on eittämättä parempi kärkipelaaja Saksan kentille, vastaväitteitä näin kattavan otoskoon johdosta tuskin edes nousee. Pilli viheltää ottelun päättyneeksi, Darmstadt pääsee lähtemään kauden toisen puoliskon nousutaistoon hyvistä asetelmista. Kotipääty juhlistaa voittoa joulun tunnelmassa Kulkuset, kulkuset-sävelmään sovitetulla kannatusvärssyllä, taskusta löytyvien avainnippujen säestämänä. Perjantain kaltaista maalikimaraa ei ollut tarjolla, mutta matsikokemuksena tämäkin kuitenkin erittäin suositeltava.
Junailut takaisin Frankfurtiin ja illasta vielä pakollinen kävelykierros kaupungilla ihmetellen tornitaloja, paikallista joulutoria ja muita ydinkeskustan nähtävyyksiä. Reissu alkaa olla maanantain aamupäivän lentoa vaille onnistuneesti pulkassa. Allekirjoittaneelle ensimmäinen soolona suoritettu futismatka, tuskin jää myöskään viimeiseksi. Ehkä se tämäkin raportti on jokin tapa jakaa kokemus muille, kun tällä kertaa ei oman matkaseurueen kanssa sitä voi jälkeenpäin yhteisesti naureskella ja muistella. Onpahan jossain muuallakin jälki reissusta, kuin kirjoittajan silmien ja takaraivon välissä. Jaetaan vielä loppuun valtamediasta tutut leijonat ja lampaanperseet.
Kolme leijonaa: Kannattajakatsomot, radler ja saksalainen makkara kaikissa muodoissa.
Kaksi leijonaa: Kolme uutta matsihuivia kokoelmaan
Yksi leijona: Joulutorit
Yksi lampaanperse: DB (kiintiölammas, lauantain ihmesuorituksen ansiosta näinkin hyvä arvio)
Kaksi lampaanpersettä: Fürthissä matsieväät blokannut närästyspeikko
Kolme lampaanpersettä: Todellisuuteen ja töihin palaaminen viikonlopun jäljiltä
