Oli muuten kierroksen tokaksi kovin yleisömäärä. Ykkösenä Köln käsittämättömällä täydellä tuvalla - 50 000 katsojaa. Kolmantena Legia 1200 jotain ja lopuissa matseissa joitain satoja. Hieno ilta jonka todella moni pääsi kokemaan paikanpäällä.
Näin. Askel kerrallaan...
Hieno kokemus ja elämys pojille ja myös upea saavutus, torjuntataistelu ja kylmäpäinen voitto rankkareilla, mutta jotta niitä askelia otettaisiin muutenkin kuin yhden ottelun aiheuttamassa euforisessa mielikuvituksessa, niin tämän ottelun tuloksen ei pidä antaa hämätä sitä, että Klubin pelaajat olivat sen proverbiaalisen
valovuoden perässä Cityn pelaajien dynaamisia taito-ominaisuuksia ja kykyä pitää pallo itsellään/joukkueellaan ja hyökätä non-stop ilman turhia taka-askelia tai lateraaliajanpeluuta.
Tämä ottelu muistettakoon
Töölön ihmeenä. Mutta Klubin akatemiaputken pitää viimeistään nyt alkaa kehittää aivan uudenlaista kykykyorofiilia ja ihannepelaajatyyppiä juniorihautomonsa ikäluokkakarsinoissa. Tsempparit eivät riitä.
Olihan tuon pelin yleiskuva todella yksipuolinen. Miltei järkyttävä .Klubi teki maalinsa tahdolla ja onnella 7:stä maalipaikantapaisesta eikä muuten päässyt organisoituneesti hyökkäämään
kertaakaan puolenkentän yli! Palloa pelattiin tyypilliseen Klubi-tapaan laidalle ja taaksepäin aina takaisin veskarille joka jakoi takaisin laidalle jos ei kerran kymmenestä keskelle ja sitten taas pelattiin laidalle ja veskarille ja veskari, tämä tyylikäs nuori herra Haapanen joka näyttää kieltämättä yläluokkaiselta britiltä, Etonin kasvatilta matkalla Oxfordiin - tai Engalnnin majun maalille - siinä mielessä hyvät enteet ja hyvää PR:ää Klubille - niin tämä herra Haapanen siten räiskäisee pallon keskialueelle ja Cityn paine jatkuu (ellei Klubi ole menettänyt palloa tämän edellä kuvatun ajanpeluupyörittelysyklin aikana jo vastustajalle, todennäköisesti on - ainakin jos pelattiin yksikin siirto alimmasta linjasta ylöspäin, yleensä laidalla.) Tämä oli siis matsin kuva 0-90'+. Let it sink in. Geez.
Se että Klubi selvisi tästä jatkoon on todellakin vain Töölön ihme. Jumalat hymyilivät sinivalkoisten urhealle pyristelylle ja antoivat armon käydä oikeudesta. Tästä pitää tietenkin nauttia mutta juhlien jälkeen on aika kohdata ne julmat realiteetit jotka tämä kamppailu armotta ja vahvoin kontrastein maalasi eteemme.
Pitää opetella pysymään pallossa, nice and easy, no hätä! Ja hyökkäämään ETEENPÄIN synkronisten liikkeiden sulavana kollektiivina, pojat. Ei tämä sitä ollut. Tämä oli satumaista ja hirveää taistelua ja periksiantamattoman uljaan soturijoukon jumalallista onnea! Siinä mielessä voitto oli ansaittu. Sadut vaativat ylivoimaiset vastukset onnella ja viekkaudella lyövät sankarinsa. Viekkautta se voi siis olla bussittaminenkin. Mutta ei tämä jatkossa riitä eikä kehitä pelaajia vähää alusta
Edit. Illan arvoitus: Mikä on se, joka
puolustaa eteenpäin ja hyökkää taaksepäin. Vastaus: Se on Klubi (ennen kuin energiat on syöty. Sen jälkeen se vain makaa deep down ja toivoo parasta ja pelkää pahinta.)
