Toki jos joltain plastic paddylta tulee syväanalyysia Kap Verdestä ja Uudesta Seelannista joukkueina tai Salmingilta näiden taktiikoista, niin en pane pahakseni.
No mikä ettei... Erilaisia huomioitahan tuosta oli toki jo tehtykin. Kap Verden joukkuetta ei vielä liene julkaistu.
Syväanalyysissä: Uusi-Seelanti
Uusi-Seelanti on tietysti maajoukkue joka hyötyi kaikkein eniten MM-kisojen laajentamisesta ja sen myötä Oseanialle myönnetystä suorasta paikasta. Eli kun kovimmat haastajat MM-paikasta pelatessa on Uusi-Kaledonia ja Vanuatu niin eihän ne silloin valtavan kovia ole. Itse olen toki vahvasti sitä mieltä, että Oseania on jalkapallossa niin kuin kaikessa muussakin maanosa muiden joukossa, joten kyllä sille kuuluu oma paikka myös MM-kisoissa.
Lisäksi tämä nykyinen Pitkän valkean pilven maan joukkue on kyllä jo sitä tasoa, että se pystyisi taistelemaan kisapaikoista muidenkin maanosien karsinnoissa ja on materiaaliltaan selvästi kovempi kuin 1982 tai 2010 MM-kisoissa esiintyneet kiwijoukkueet. Vaikea sanoa mistä tason nousu johtuu kun ei asiaa sen tarkemmin tunne, helppo hypoteesi olisi tietysti A-liiga ja sen tarjoama mahdollisuus pelata ammattifutista kotisaarilla. Euroopan tasoon suhteutettuna Uusi-Seelanti olisi materiaaliltaan jonkun verran keskiviivan alapuolella ja (Euroopassa pelaavien osalta) championship/Skotlanti/Skandinavia -akselilta koottu runko muistuttaa tasollisesti vaikkapa Pohjois-Irlannin maajoukkuetta (toki silläkin on nykyään parempia pelaajia kuin ennen..).
Uusi-Seelanti pelaa MM-kisojen ulkopuolella tosipelejä vain huomattavasti itseään huonompia joukkueita vastaan, joten niiden perusteella ei voi päätellä millä taktiikalla se lähtee oman tasoisia tai itseään parempia vastaan. Noissa Oseanian peleissä kun ei taktiikkaa miehittäessä kestä kovin kauaa, eli kun palloa pommittaa kohti kausilla 23-25 valioliigassa yhteensä 34 maalia paukutellutta targetmies Chris Woodia tai erikoistilanteissa nousevia 190-senttisiä toppareita niin kyllähän se maaliin menee sieltä tällaisiin vastustajiin tottumattomien saarijoukkueiden pakkien keskeltä jossain vaiheessa pakostakin.. Ja tavallisesti aika montakin kertaa pelin aikana.
Toki höntsäpeleissä vastaava tilanne on nähty useasti ennenkin, koska kyllähän Uusi-Seelanti pelaa muiden maanosien maajoukkueita vastaan jatkuvasti, erityisesti MM-paikan varmistumisen jälkeen. Tavallisesti näissä ei ole tullut ihan valtavan hyvää menestystä, esim. marraskuussa kiwit hävisi Yhdyavalloissa pelatuissa otteluissa Ecuadorilla 2-0 ja Kolumbialle 2-1. Kuitenkin lokakuun ikkunassa se pelasi tasan 1-1 Norjaa vastaan (Norjalta puuttui isoimmat tähdet mutta muuten ihan A-maajoukkue kentällä) ja edellinen voitto tuli Norsunluurannikon maajoukkueesta viime vuoden kesäkuussa Kanadassa pelatussa harjoitusturnauksessa.
MM-kisojen osalta taas on sikäli mielenkiitoinen tilanne, että samaan lohkoon on arvottu Belgia, Egypti ja Iran. Jatkopaikka tästä olisi Uudelle-Seelannilla ihan realistinen mahdollisuus, ja jos sinne nyt tulisi Iranin tilalle joku sitä huonompi joukkue niin yhä realistisemmaksi muuttuisi. Ja onhan sitä pärjätty ennenkin, 2010 MM-joukkue toki jäi lohkoon mutta oli ainoa ryhmä jota ei niissä kisoissa voitettu kertaakaan..
Pelaajamateriaalia
Uusi-Seelanti lähtee näihin peleihin vähän siipirikkona, sillä joukkueesta puuttuu loukkaantumisten takia puolen tusinaa MM-joukkueseen ilman muuta kuuluvaa pelaajaa (kaikkien pitäisi kuntoutua kisoihin mennessä), Suurin puute on yllä mainittu Chris Wood (Nottingham Forest). Ilman häntä ryhmässä ei ole tähtipelaajia, mutta ihan kova nippu päteviä ammattilaisia.
Edellisessä ikkunassa maalissa pelasi 32-vuotias Max Crocombe, joka taistelee siviilissä peräti noususta valioliigaan Millwallin paidassa. Crocombe tuli seuraan kesällä alemmista sarjoista kakkosveskariksi, sai tilaisuutensa lokakuussa kun valioliigasta lainattu ykkösmies loukkaantui ja käytti sen hyväkseen pistäen lainamiehen pysyvästi penkille. Helmikuussa tuli kuitenkin pilviä taivaalle kun Millwall lainasi toisen maalivahdin valioliigasta ja Crocombe joutui taas kakkosmieheksi. Maajoukkueessa Maxilla on edessä tuttu tilanne, sillä toissa ikkunassa maalissa pelasi Bournemouthista Lechia Gdanskiin lainattu Alex Poulsen. Jos Crocombe juuttuu seurassaan pysyvästi penkille, Poulsenilla saattaisi olla paikka napata pelaavan maalivahdin paikka MM-kisoissa ja voisi kuvitella että näissä peleissä molemmat pääsee kokeilemaan. Oli miten oli, ihan uskottavan tason ammattimies löytyy kyllä toppien välin.
Puolustuslinja pelasi edellisessä harjoituspelissä kokoonpanossa De Vries – Bindon – Surman – Tuiloma, eli laidat A-liigan ihmemiehiä ja keskuspuolustuksen kaksikko MLS:stä (Portland Timbers) ja championshipistä (SheffUtd). Molemmilla jälkimmäisillä näkyy olevan seuroissaan kausikortti avaukseen. Nyt poissaolevista 37-vuotias MLS-jyrä ja entisen veikkausliigapelaajan veli Michael Boxall halajaa myös topparin paikalle ja nimekkäämmästä kalustosta entinen Serie A - ja nykyinen Wrexham-pelaaja Liberato Cacace pelannee MM-kisoissa vasemman puolustajan paikalla (ellei keskikentällä).
Internetin mukaan Uusi-Seelanti on pelannut tavallisesti 4-2-3-1 -ryhmityksellä, mikä sopiikin joukkueen materiaalille ihan hyvin (myös 4-3-3 ollut joskus käytössä). Keskikentän puolustaville paikoille ovat tarjolla lähinnä Marko Stamenic (Swansea City), Joe Bell (Viking Stavanger) sekä entinen PSV-pelaaja Ryan Thomas (PEC Zwolle). Kaikki seuroissaan vakioavaajia. Ylempää keskikentältä taas puuttuu pari runkomiestä, eli Euroopassa vaihtelevalla menestyksellä (viimeksi Serbiassa) yritellyt, maajoukkueen kymppipaikkaa omaanaan pitävä Sarpreet Singh sekä aiemmin Hollannissa Bredassa ja nyttemmin Peterboroughissa League Onessa pelaava Matt Garbett ei ole nyt mukana. Keskikentän hyökkäävän roolin pelipaikoille jäisi tällöin mahdollisuuksiksi oikealle ja keskelle Elijah Just (Motherwell) ja Callun McCowatt (Silkeborg) ja vasemmalle Ben Old (Saint-Etienne, seura pelaa siis tällä hetkellä Ranskan divarissa). Näilläkään ei ole ongelmia peliajan kanssa seuroissaan.
Woodin ollessa poissa hyökkäyksen kärjessä aloittanee Port Valen Ben Waine. Tilastojen mukaan hän ei ole ollut mikään itsestään selvä avaaja seurajoukkueessaankaan, mutta on ottanut tärkeän roolin FA Cup -ihmeessä eli teki ratkaisevan maalin sekä neljännellä että viidenellä kierroksella. Ilmeisesti isojen pelien mies… Suomessa tuttu Rogerson on tässä eräänlainen fringe-pelaaja, eli mahtuu usein ryhmään mutta peliaika tahtoo jäädä hajaminuutteihin.
Uusi-Seelanti FIFA-seriesissä:
Max CROCOMBE (19/0) Millwall, England
Alex PAULSEN (5/0) Lechia Gdańsk, Poland (on loan from AFC Bournemouth)
Michael WOUD (6/0) Auckland FC, Aotearoa New Zealand
Tyler BINDON (20/3) Sheffield United, England (on loan from Nottingham Forest)
Francis DE VRIES (15/1) Auckland FC, Aotearoa New Zealand
Callan ELLIOT (7/0) Auckland FC, Aotearoa New Zealand
James MCGARRY (3/0) Brisbane Roar, Australia
Tim PAYNE (48/3) Wellington Phoenix, Aotearoa New Zealand
Finn SURMAN (13/2) Portland Timbers, USA
Bill TUILOMA (45/4) Wellington Phoenix, Aotearoa New Zealand
Lachlan BAYLISS (debut) Newcastle Jets, Australia
Joe BELL (28/1) Viking FK, Norway
Eli JUST (38/8) Motherwell, Scotland
Callum MCCOWATT (28/4) Silkeborg IF, Denmark
Ben OLD (18/1) AS Saint-Étienne, France
Alex RUFER (22/0) Wellington Phoenix, Aotearoa New Zealand
Marko STAMENIĆ (33/3) Swansea City, Wales
Ryan THOMAS (23/3) PEC Zwolle, Netherlands
Kosta BARBAROUSES (70 caps, 9 goals) Western Sydney Wanderers, Australia
Andre DE JONG (11/2) Orlando Pirates, South Africa
Jesse RANDALL (5/1) Auckland FC, Aotearoa New Zealand
Logan ROGERSON (16/2) Auckland FC, Aotearoa New Zealand
Ben WAINE (26/8) Port Vale, England
