Toteutin viime viikonloppuna pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin (osittain kanssaforumistien matkaraporttien innoittamana) yksin Saksaan katsomaan jalkapalloa. Menolento Frankfurtiin lähti perjantaina klo 17.55 ja paluu Helsinkiin oli maanantaina iltapäivästä, turvallisesti Lufthansan siivillä. Viikonlopun pääpelinä oli lauantain Der Klassiker Dortmundissa, lisäksi sunnuntaina ohjelmassa oli Frankfurt-Freiburg pankkikaupungissa. Liput Frankfurtin peliin irtosivat kohtalaisen helposti seuran virallisesta lippukaupasta, mutta BVB-Bayern -peliin päästäkseni jouduin vähemmän yllättäen myymään sieluni saatanalle ja hankkimaan lipun trokareilta. Lipun hintaa tai muita yksityiskohtia en kerro, jotta en kannusta muita yhtä moraalittomaan toimintaan. Itselleni yritin hankintaa perustella kerran elämässä -tilaisuudella ja sillä, että en onnistunut useamman kuukauden jäsenpyrkimyksistä ja lippukaupan F5-rämppäyksestä huolimatta saamaan lippuja virallisia kanavia pitkin.
Perjantai 27.2.2026Illalla Frankfurtiin saavuttuani heitin repun hotellille ja lähdin metsästämään reissun ensimmäistä döneriä. Majoitus sijaitsi käytännössä rautatieaseman vieressä ja Bahnhofsviertelin katuja kulkiessa sai kyllä haistella pilveä enemmän kuin Amsterdamissa ja Keski-Pasilassa yhteensä. Muutenkin hyvin levottoman oloista aluetta, jossa ei välttämättä tee mieli vaellella yömyöhällä yksin. Ensimmäisen illan tavoite (döner) täyttyi hyvin glamourihtavalta kuulostavassa Döner Deluxessa. Annos oli muuten hyvä, mutta päällä olleet nuhjuiset pakastevihannekset heikensivät kokonaisuutta. Ruuan jälkeen pilvikatkuissa takaisin hotellille ja unille.
Ensimmäisen illan döner, huomaa nuhjuiset vihannekset päälläLauantai 28.2.2026Flixbus kohti Dortmundia starttasi Frankfurtista klo 11. Alkumatkasta ihmetystä aiheutti seikkailu kaupungin toiselle puolelle, joka paljastui lopulta tankkausreissuksi satunnaiselle linja-autovarikolle. Varikolla toteutettiin myös hyvin monimutkaisen oloinen kuskinvaihto, jonka kaikkien yksityiskohtien ymmärtämiseen oma (turkin)saksan taito ei täysin riittänyt.
Dortmundiin saavuttiin alkumatkan säädöstä ja ruuhkista johtuen n. puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Peliin oli kuitenkin vielä 3 tuntia aikaa, joten suurempaa hätää ei ollut. Seuraava lievä takaisku oli se, että Dortmundin rautatieaseman matkalaukkusäilytyslokerot olivat kaikki täynnä tai epäkunnossa. Eräs kanssamatkustaja heitti laukkunsa lokeroon ja laittoi oven kiinni, minkä jälkeen hän ei kuitenkaan pystynyt syöttämään kolikoita säilytyksen maksamiseksi, eikä luukku enää auennut. En jäänyt seuraamaan tätä jännitysnäytelmää pidemmäksi aikaa, vaan lähdin kävelemään kohti stadionia luottaen siihen, että sieltä löytyy narikka repun säilytystä varten.
Matkaa asemalta Signal Iduna Parkille oli n. 2-3 kilometriä, eikä stadionin löytäminen ollut vaikeaa keltamustaa (ja osin punavalkoista) väkijoukkoa seuratessa. Kun stadionin jo ikoniseksi muodostuneet keltaiset katsomorakenteet (kai näin voi sanoa, vaikka keltaiset "kulmakoristeet" lisättiin stadioniin ymmärtääkseni vasta Saksan 2006 MM-kotikisoja varten tehdyn remontin yhteydessä) alkoivat näkyä, nousi tunnelma välittömästi; tätä hetkeä oli odotettu!
Ensimmäinen näkymä Signal Iduna ParkistaStadionin ympäristössä tuoksui Brinkhoffsin olut, makkara ja erityisesti Bundesliigan kärkiottelua edeltävä jännitys. Ero sarjakärjessä olevan Bayernin ja toisena olevan BVB:n välillä oli ennen peliä 8 pistettä, eli voitolla keltamustat kaventaisivat eron 5 pisteeseen ja näin ollen taistelu salaattilautasesta olisi ainakin paperilla vielä elossa. Borussia Dortmundin viimeisin Bundesliiga-mestaruus on kaudelta 2011-2012, jolloin nuoret Lewandowski, Götze, Kagawa, Hummels ja kumppanit dominoivat liigaa. Oi aikoja.
Pääsin stadionille sisälle lopulta n. 45 minuuttia ennen pelin alkua. Paikkani sijaitsivat pohjoispäädyn kulmassa hyvin ylhäällä, mikä oli siinä mielessä harmi, että Südtribune ei näkynyt kokonaan. Näin ollen ennen peliä toteutettu käsittämättömän hieno tifo ja pyroshow näkyivät vain osittain. Lisäksi katsomossa oli vähemmän yllättäen paljon Bayern-faneja, joiden fanikulmaus oli kuitenkin yllättävän vaisun oloinen ja jotenkin "tuularihtava". Syy tälle selvisi kuitenkin Forumin BuLi-matsitopicista, jossa joku osasi kertoa Bayernin ultrien jääneen pitkälti stadionin ulkopuolelle poliisin kanssa käytyjen kahnausten seurauksena. Muilta osin tunnelma stadionilla oli kuitenkin upea.
Puolikas näkymä hienoon pyroshowh'nItse peli alkoi Bayernin hallinnassa. Kuitenkin BVB vaikutti olevan hyvällä kiimalla liikkeellä ja kaksinkamppailut kääntyivät mukavan usein keltamustille. Ensimmäisen puoliajan puolenvälin tienoilla Nico Schlotterbeck puski isännät johtoon maailman ruotsalaisimman nimen omaavan ruotsalaisen Daniel Svenssonin vapaapotkusta. Tauolle mentiin 1-0 -lukemissa, mutta pelonsekaisia tunteita kotiyleisössä herätti kapteeni Emre Canin vaihtaminen pois loukkaantumisesta johtuen puoliajan lopulla ja erityisesti tilalle tullut Ramy Bensebaini, jonka otteet aiemmin viikolla UCL-tappiossa Atalantaa vastaan olivat olleet hieman kaunistellenkin järkyttävän huonoja. Toisella puoliajalla Bayern näytti jälleen ärsyttävyytensä ja rynni väkisin rinnalle ja ohi rehdin lädin Harry Kanen maaleilla. Jälkimmäinen näistä tuli pilkusta, joka vaikutti yläkatsomoon hieman kyseenalaiselta, tosin arvioon saattaa vaikuttaa n. 50 metrin etäisyys tilanteeseen, lievät Bayern-antipatiat ja puoliajalla nautittu olut. BVB nousi vielä tasoihin Svenssonin komealla ohjauksella, mutta viimeisillä minuuteilla Joshua Kimmich ratkaisi ottelun vieraille, pakko se on myöntää, komealla volleylla. Peli päättyi siis 2-3 -lukemiin ja näin ollen, ellei jotain mullistavaa tapahdu, Bundesliigan mestaruustaisto kuihtui kasaan. Taistelu europaikoista, putoamisesta ja erityisesti suomalaisittain hyvin mielenkiintoisesta 2. Bundesliigan noususta jatkuu kuitenkin tiiviinä, joten saksalaisessa jalkapallossa riittää tälläkin kaudella paljon jännittävää seurattavaa kotimaisen kauden alkua odotellessa. Ja toistonkin uhalla totean, että olihan se tunnelma hyvin korkeisiin ennakko-odotuksiin nähdenkin uskomattoman hieno.
Pelin jälkeen jäin vielä hetkeksi fiilistelemään stadionille, jossa muutama humalainen Bayern-fani juhli voittoa itsesuojeluvaistoaan uhmaten. Mitään sen suurempaa draamaa ei kuitenkaan näkynyt ja eri joukkueiden fanit operoivat keskenään yllättävän sulassa sovussa, todennäköisesti pitkälti kaltaisteni tuulareiden suurehkosta määrästä ja Bayern-ultrien puuttumisesta johtuen. Jalkapatikointi stadionilta rautatieasemalle meni sateesta huolimatta yllättävän nopeasti ja asemalla hyppäsin ensimmäiseen Düsseldorfiin suuntaavaan paikallisjunaan melko monen muun pelissäolijan tavoin. Düsseldorfissa ei tarvinnut paljoa miettiä jatkopaikkaa, jonka virkaa toimitti aseman viereinen döner-paikka. Döner-kainalossa kävelin hotellille, jossa tuli uni hyvin äkkiä pitkän, mutta erittäin onnistuneen päivän päätteeksi.
Sunnuntai 1.3.2026Aamu alkoi n. 3,5 tunnin Flixbus-marssilla Düsseldorfista takaisin kohti Hesseniä ja Frankfurtia. Tällä kertaa bussi oli ajoissa ja pääsin heittämään tavarat hotellille hyvissä ajoin. Suuntasin kohti Deutsche Bank Parkia lähijunalla, joka jatkoi matkaansa kohti lentokenttää ja jossa olevia muutamia turisteja matkalaukkuineen kävi hieman sääliksi oluenhöyryisessä väenpaljoudessa. Saavuin stadionille n. 2,5 tuntia ennen pelin alkua, joten aikaa oli hyvin suorittaa huiviostokset ja nauttia rindswurstit auringonpaisteessa. Paikkani olivat jälleen kerran kulmassa, mutta tällä kertaa matalammalla. Liput olivat vapautuneet myyntiin Freiburgin vieraskiintiöstä, joten ympärillä näkyi sikinsokin koti- ja vierasjoukkueen huiveja ja pelipaitoja. Alapuolellani seisomakatsomossa olivat varsinaiset vierasfanit, jotka olivat pelin n. 40 ensimmäistä minuuttia todella hiljaa. Tämän jälkeen he ripustivat lakanansa näkyville ja aloittivat chantit, jotka peittivät suurimmaksi osaksi kotipäädyn laulun alleen. Kyseessä oli todennäköisesti jokin protesti tai kannanotto, mutta sen syy ei ainakaan allekirjoittaneelle selvinnyt.
Deutsche Bank Park
Matsieväs
Paikka oli huomattavasti edellistä päivää parempi, tunnelmaakin piisasiItse pelin ensimmäinen puoliaika oli melko varovaista pelaamista molemmilta, jossa lähimmäksi maalia pääsi aivan puoliajan lopussa Freiburg, joka sai pallon tolppaan. Pelaajista mieleen jäivät jo aiemmin mainittu nyt jo 33-vuotias "ihmepoika" Mario Götze, jonka iän mainitseminen saa olon tuntumaan nostalgiselta ja vanhalta sekä kotijoukkueen keskikentällä peliä pyörittäneet skandinaavit Hugo Larsson (Ruotsi) ja Oscar Højlund (Tanska), molemmat 21v. Larssonin ja aiemman illan Svenssonin pelaamlsta katsoessa ei voinut kuin kadehtia länsinaapurimme pelaajatuotantoa. Vierailta parhaiten esiintyi mielestäni japanilainen Yuito Suzuki. Toisella puoliajalla kotijoukkue alkoi hallitsemaan peliä ja sai pallon maaliin 64 minuutilla juuri aiemmin sisään vaihdetun algerialaisen Fares Chaibin sijoituksella. Lopullinen naula vieraiden arkkuun oli 81 minuutilla syntynyt 2-0 -maali ranskalaisnuorukaisen Jean-Matteo Bahoyan toimesta. Tämän jälkeen peli olikin lähinnä lopun odottelua.
Tunnelma pelissä oli vähemmän yllättäen mainio, ja ensimmäisen puoliajan aikana pystyi aistimaan erityisesti vastapäisen kotipäädyn meininkiä, kun alla ollut vierasmobi pysytteli hiljaa. Toisella puoliajalla kuuli sitten pääosin vieraschantit. Tarjoilut ja oheispalvelut stadionilla toimivat myös todella hyvin ja erityismaininta pankkikortin toimimiselle erillisen stadionkortin sijasta. Pelin jälkeen oli ohjelmassa siirtyminen Straßenbahnilla takaisin rautatieasemalle ja siitä (yllättäen) dönerin kautta hotellille. Viimeisen illan döner osoittautui reissun parhaaksi, ja lämmin suositus The Different Döner nimiselle paikalle lähellä Frankfurtin rautatieasemaa!
Maanantai 2.3.2026Aamu alkoi bagelilla ja siirtymisellä lentokentälle. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut reissu tuli päätökseen, alla plussat ja miinukset hyvin satunnaisessa järjestyksessä:
+ tunnelma peleissä
+ tarjoilut peleissä
+ dönerit (pl. ensimmäisen illan pakastevihannekset)
+ sää (pl. la-illan vesisade)
+ BVB-fanien tifo ja pyroshow
+ Eintrach Frankfurtin seurahymni
- lipputrokarit ja heitä tukevat turistit (siitä miinus myös itselleni)
- Dortmundin rautatieaseman matkatavaralokeroiden vähäisyys ja toimimattomuus
Kiitos lukumielenkiinnosta ja kohti uusia jalkapalloseikkailuja!
