Tarkoitatko nyt merkityksetöntä 2-0 -maalia Saksan verkkoon, kun Grosso oli jo ratkaissut ottelun paria minuuttia aikaisemmin, vai yhdeksän muun pelaajan tavoin onnistunutta rankkaria loppuottelussa? Vaikka kuinka juventinot (ja moni muukin, allekirjoittanut mukaan luettuna) toivoisi Del Pierolle myös arvoistaan maajoukkueuraa, hänet tullaan aina muistamaan tuolta saralta vain ikuisena pettymyksenä, ellei ensi kesänä tapahdu jotain täysin sensaatiomaista. Todelliset legendat muistetaan maaotteluista ja arvokisoista, Del Piero tullaan muistamaan saapasmaassa vain yhtenä Italian parhaista ja muualla Euroopassa arvokisojen alisuorittajana.
.. halpaa, todella halpaa, mutta kun nyt muistetaan kirjoittajan lähtökohdat kyseisen kaltaisen epäsuorittamisen voi antaa anteeksi. Monestihan he eivät itse edes ymmärrä ongelmiensa vakavuutta.
Del Pieron 2-0 maali oli henkisesti se, joka katkaisi sakujen selkärangan. Upea maali tärkeässä paikassa, jota pidettiin italialaisessa mediassa laajalti Pinturicchion 'puhdistavana' kiirastulena. MM-kisahistoriaan, ympäri maailman jalkapallon ystävien verkkokalvoille jäi kuva Alessandro Del Pieron juoksusta Lehmannia kohti, kylmähermoisesta viimeistelystä ja päänsä lopullisesti painaneista saksalaisista.
Gli Azzurri vanno in FINALE! Tämä kaikki, erityisesti maailmanmestaruuden ja maalin merkitys miehelle henkilökohtaisesti, on muuten hienosti kuvattu Del Pieron viime vuonna ilmestyneessä bestseller-kirjassa "
10+ Il mio mondo in un numero".
.. kansallisella tasollahan Del Piero on rikkonut jalkapallolegendojen ennätyksiä Juvessa toinen toisensa jälkeen, kuten on tehnyt myös Francesco Totti omassa seurassaan, as romassa. Käytännössä vertailussa tarkoittaa siis sitä, että Alessandro Del Piero muistetaan viidenkymmenen vuoden päästä F.C. Juventuksen mestaruuksien takuumiehenä ja ennätyksien rikkojana; as roman scudettoa sen sijaan rehellisyyden nimissä tuskin tullaan pitkällä aikajaksolla muistelemaan muualla kuin Roomassa, joten Tottille jää pelkkä maine as roman ykkösmiehenä.
Kertokaapa muuten, monta as romassa uransa huippuhetket pelannutta pelaaja kansainvälisesti tänään muistetaan, entä monta Juven miestä ?
.. pitivät kuplassaan ilmeisen tyytyväisinä elävät romanistat siitä tai eivät, Alex Del Piero tullaan ikuisesti muistamaan F.C. Juventuksen historian muiden kymppipaitojen rinnalla ja jopa muiden kymppien ohi. Aikajärjestyksessä:
Boniperti, Sivori, Platini, Baggio, Del Piero. Historiallisena kuriositettina muuten voi mainita uransa parhaat vuodet F.C. Juventuksessa pelanneen ja käsittääkseni jonkinlaisena legendana lajin historiaan jäävän Zinedine Zidanen aikanaan vaatineen kymppipaitaa myös seurajoukkueessaan, mutta jääden nokkimisjärjestyksessä kakkoseksi.
Ja toki, ihan tasapuolisuuden vuoksi lienee syytä pitää mielessä, että as roman legendalistauksessa paikkansa
Amedeo Amadein, Roberto Pruzzon ja
Rudi Völlerin rinnalla - jopa ohi - on ehdottomasti ansainnut myös
Francesco Totti.
.. mitä kv-tason muistoihin tulee, Del Pierohan on Italian maajoukkueen kaikkien aikojen maalitilastossa erään Roberto Baggion kanssa jaetulla sijalla neljä. Edellä ovat vain absoluuttisina italialaisina legendapelaajina pidetyt
Silvio Piola, Giuseppe Meazza ja
Gigi Riva. Ja lienee syytä odottaa, että Baggionkin kaltaisen pelaajan kohtalo kuitenkin on pian vain jäädä katselemaan Pinturicchion selkää.
Alex, toisin kuin Totti, on esiintynyt maajoukkueessa useaan otteeseen myös kapteenin ominaisuudessa - kunnia, joka viimeistään on tehnyt pelaajista kuolemattomia.
Kaksi mestareiden liigan maalikuninkuuden voittoa, joita Tottilla ei ole. Golden Foot -palkinto tunnustuksena uralle, mikä lisää Del Pieron nimen loogisena jatkumona listaan:
Roberto Baggio, George Best, Alfredo Di Stéfano, Eusébio, Giacinto Facchetti, Just Fontaine, Francisco Gento, Alcides Ghiggia, Raymond Kopa, Diego Armando Maradona, Pavel Nedved, Michel Platini, Ferenc Puskás, Gigi Riva, Rivelino, Gianni Rivera, Ronaldo, Andriy Shevchenko, George Weah, Zico, Dino Zoff, Paolo Rossi, Mario Kempes, Romário, Hristo Stoichkov, Gerd Müller. Kaikki suuria nimiä, legendoja. Ainakaan itse en huomannut Francesco Tottia, mutta voihan olla, että Roomassa aurinko valaisee aivan eri tavalla.
Mutta ollaan avoimia ja rehellisiä; as roman kannattajille ja Francesco Tottille on pakko osoittaa sympatiaa. Kiistattomasti kyseessä on kuitenkin hyvin lupaava maajoukkueuransa jo lopettanut pelaaja, roomalainen legenda, jonka kansainvälinen maine tiivistyy kahteen kuolemattomaan hetkeen:
1. Italia - Tanska 2004,
2. Manchester United - as roma 2007. Ja jollei toisin ole kirjoitettu, jää niistä historiaan.
.. ja jos nyt rehellisellä linjalla jatketaan, niin valitettava totuushan on se, että laajalti Italian ulkopuolella Tottia ei ole koskaan pidetty erityisenä, suurena pelaajana, vaikka Roomassa tietysti toisin luullaan. Itse asiassa lempinimi "laama" ja tapaus-Poulsen taitavat edelleen olla useimpien huulilla. No, eivät ne paljon ymmärrä, senhän me tiedämme. Mutta mitä itse pelin ymmärrykseen tulee, olisi varmasti häpeällistä ja valheellistakin olla luottamatta maailman menestyneimpiin valmentajiin kuuluvan ja pelaajatuntemuksessaan pettämättömän Sir Alex Fergusonin rautaiseen ammattitaitoon. Fergusonhan avoimeen tapaan paljasti, että Francesco Tottin sijaan pelkää huomattavasti enemmän nuorta Daniele De Rossia sekä brasilialaista Amantino Mancinia, molemmat roomalaisten mielestä varmasti kansainvälisesti erittäin tunnettuja nimiä, mikä monille italialaista jalkapalloa kummemmin tuntemattomille lopullisesti määritti tuon lupaavan, maajoukkueuransa jo lopettaneen pelaajan mielikuvasijoittumisen pelaajien kansainvälisessä vertailussa. Come on!, 7-1, omien sanojensa mukaan "uran tärkeimmässä ottelussa". Joukkueen kapteeni.
"Totti il lama d'Italia", sputa!
Voi, voi sentään.
