LOPPURAPO
FIFA U-20 World Cup 2007 on sitten ohi. Laitanpa sitten pienen :
raportin omista havannoistani kisoja koskien.
Kisoista yleisestiU20-kisat olivat kyllä poikkeuksellisen viihdyttävää seurattavaa, vaikka otteluiden taso välillä oli melko heikkoa alkulohkossa. Peli oli kuitenkin avoivempaa ja rohkeampaa kuin vaikkapa viime kesäisissä Saksan aikuisten MM-kisoissa. Tietyllä tapaa mielenkiintoa lisäsi, että suurin osa pelaajista oli entuudestaan tuntemattomia itselleni ja joukkueiden voimasuhteetkin olivat osittain arvoitus. Tällainen ei enää internet-aikana aikuisten arvokisoissa ole mahdollista.
Tunnetta kisoissa oli runsaasti, joissakin otteluissa jopa liikaakin ja ylilyöntikin nähtiin kun chileläisille aiheutti suunnattomia ongelmia hyväksyä välierätappiota Argentiinalle, mutta tämä jäi onneksi yksittäistapaukseksi. Kisojen pelaaminen pääasiassa muovilla oli pettymys ja varsinkin finaalin pelaaminen Toronton melko heikkokuntoisella keinonurmella ei ollut parasta mahdollista mainosta. Onneksi muovin aiheuttamat "ihmepomput" jäivät finaalissa harvempaan kuin aikasemmissa otteluissa. Kaiken kaikkiaan Kanadalta onnistuneet kisajärjestelyt ja joukkueilta upeaa peliä kentällä.
MestariArgentiina voitti täysin ansaitusti turnauksen. Yhtään heikkoutta ei joukkueella oikeastaan ollut ja U20-mestaruus matkaa kuudetta kertaa Argentiinaan.
Maalivahti
Sergio Romero oli varma, Vaikkakaan täyttä kuvaa ei pelaajan taidoista turnauksen perusteella saanut, niin harvoin vastustajat pääsivät veskaria haastamaan.
Puolustus pelasi erinomaisesti, vain kaksi päästettyä maalia seitsemässä ottelussa. Lisäksi laitapakit
Emiliano Insua vasemmalla ja
Federico Fazio oikealla nousivat hyvin tukemaan hyökkäyksiä.
Gabriel Mercado jatkaa eteläamerikkalaisten toppareiden perinteitä, vahva ilkeännäköinen ja pelaa jatkuvasti pikkusikaa. Tulee urallaan todennäköisesti keräämään melkoisen määrän kortteja, mutta myös olemaan ikävä vastus muiden hyökkääjille.
Keskikenttä oli erittäin hyvä kumpaakin suuntaan. Erityisesti
Ever Banega loisti jokaisessa ottelussa. Keskikentän ankkuri tullee tulevaisuudessa olemaan merkittävä nimi kansainvälisessä jalkapallossa. Hienoja pitkiä syöttöjä, äärimmäisen varmaa lyhytsyöttöpeliä ja hieno pelinäkemys sekä sijoittuminen. Ainoana miinuksena ajoittain hieman turha pallon hautominen, jolloin vastustajan prässääjä pääsee kiinni. Kapteeni
Claudio Yacob oli hyvä oikealla, mutta huilasi valitettavasti finaalin korttitilin täytyttyä välierässä. Keskikentän hyökkäävimmässä roolissa pelannut
Maximiliano Morales osui neljästi ja ihastutti moneen otteeseen hyvällä tekniikallaan.
Hyökkäyksenkään tehoissa ei valittamista ole, 16 maalia seitsemässä ottelussa on kova saavutus. Turnauksen selkeästi parhaaksi pelaajaksi näkemäni
Sergio Agüero osui kuudesti ja syötti kolme maalia. Näyttäisi siltä, ettei Atletico Madridin tarvitse tulevaisuudessa Torresin perään itkeä, Agüerolla on edellytykset aivan huipulle, jopa yhdeksi kuningaslajin legendoista. Finaalissa yllättäen ilman peliaikaa jäänyt
Angel Di Maria teki kolme maalia ja esitti useampaan otteeseen näyttävää teknistä taitoa.
Mauro Zarate osui viidessä ottelussa kahdesti, toinen maaleista oli sitten turnauksen ratkaisumaali. Hieman pettymys ennakkoon kehuttu Zarate kuitenkin oli, tekniikka on kohdillaan, mutta hakee aivan liikaa omia ratkaisuja. Harvoin pallo lähti joukkuekavereille hyökkääjän jalasta.
YllättäjätTsekki esiintyi alkulohkossa melko vaisusti ja puolustuksen sekä keskikentän pelaamisessa oli suuria ongelmia. Jatkopeleissä tahti hiljalleen parani ja joukkue raivasi tiensä aina finaalin asti. Varsinkin puolustus tiivistyi turnauksen edetessä ja maalivahti
Radek Petr oli loistava, vaikka finaalin ratkaisumaali menikin harmillisen helposti. Keskikentän peli ei missään vaiheessa silmiä hivellyt, mutta finaalissa joukkue onnistui jo rakentamaan hyökkäyksiä ajoin varsin
mallikaasti alkulohkossa nähdyn roiskinnan sijaan.
Itävalta pelasi hyvin samantyyliset kisat kuin Tsekki. Alkulohkon peli ei todellakaan antanut lupauksia menestyksestä, mutta joukku selviytyi kuitenkin välieriin asti häviten lopulta pronssiottelussa niukasti Chilelle. Itävallan joukkueesta ei yksilöitä juurikaan esiin noussut, mutta jokainen pelaaja täytti paikkansa ja taisteli joukkueen puolesta loppuun asti.
Gambia yllätti alkulohkossa voittamalla Portugalin ja selviytymällä lohkokakkosena jatkopeleihin. Itävalta pudotti Gambian heti ensimmäisellä kierroksella, mutta pienen afrikkalaisvaltion joukkeen peli oli hyvää ja ajoittain erittäin viihdyttävää. Toivottavasti tästä joukkueesta nousee pelaajia pinnalle myös aikuisten otteluihin kansainvälisellä tasolla.
PettymyksetBrasilia selviytyi juuri ja juuri lohkokolmosena jatkopeleihin hävittyään alkulohkossa sekä Puolalle että USA:lle. Ensimmäisellä kierroksella Espanja lähetti brasilialaiset kotimatkalle jatkoaikavoitolla. Suurimpana suosikkina Argentiinan kanssa kisoihin lähtenyt Brasilia ei missään vaiheessa turnausta päässyt odotetulle tasolle, ei edes lähelle sitä. Loistavat yksilöt pelasivat niin innottomasti ja itsekkäästi, että kotimatka jo alkulohkon jälkeen olisi ollut täysin ansaittua.
Portugali putosi myös jatkopelien ensimmäisellä kierroksella, vaikka joukkuetta pidettiin mestariehdokkaana ennen kisoja. Peli ei kulkenut missään vaiheessa ja alkulohkossa tuli nöyryyttävä tappio Gambialle ja lohkon kolmas sija. Chile osoittautui vaisusti pelanneelle joukkueelle liian kovaksi vastustajaksi jatkopeleissä.
Skotlanti oli ainakin tilastollisesti turnauksen toiseksi huonoin joukkue, vain isäntämaa Kanada oli heikompi. Skotlannilta en paljoa odottanut ennen kisoja, mutta joukkueen totaalinen paskuus yllätti kuitenkin rajusti. Hitaista ja heikon tekniikan omaavista pelaajista koostunut joukkue roiski palloa siihen malliin, että Englannin Conferenssisakin pelataan mielekkäämpää jalkapalloa. Kun ei edes asenne ja taistelu tuntunut olevan kohdallaan oli joukkueen kohtalo jäädä ilman pisteitä alkulohkossa. Muut ilman pisteitä jääneet olivat lutuurimaat Uusi-Seelanti ja Kanada, joista jälkimmäinen ei onnistunut edes maalinteossa.
Ja lopuksi Louhikkokoskettajan Allstars-joukkue, ei mitenkään hirveän vakavasti otettava. Vain lista pelaajista, jotka jääneet hyvien otteidensa ansiosta mieleen.
4-4-2 timanttina:
Radek Petr, Tsekki
Federico Fazio, Argentiina
Gerard Pique, Espanja
Sebastian Proedl, Itävalta
Michihiro Yamada, Japani
Ever Banega, Argentiina
Tsukasa Umesaki, Japani
Diego Capel, Espanja
Freddy Adu, USA
Martin Fenin, Tsekki
Sergio Agüero, Argentiina
Ja penkille:
Alfonso Blanco, Meksiko
Alagie Ngum, Gambia
Arturo Vidal, Chile
Maximiliano Morales, Argentiina
Dawid Janczyk, Puola
Ja erikoismainintana, joka ei aivan joukkueeseen mahdu Sambian vuonna '90 syntynyt hyökkääjä
Emmanuel Mayaka. 16-vuotias vaikutti hämmästyttävän valmiilta pelaajalta niin fyysisesti kuin teknisesti. Erittäin röyhkeästi poika uskalsi itseään vanhempia pelaajia vastaan hakea ratkaisupaikkoja. Vaikka maali jäikin tekemättä oli turnauksesta saldona kaksi maalisyöttöä. Tulevaisuudessa nuorukaisella on urallaan mahdollisuudet erittäin korkealle, enkä tarkoita tällä Rovaniemeä.
Siinä sitten nämä kisat olivat. Tulevina vuosina näkee, keistä sitten tulee maailmanluokan tähtiä (yksi tosin on jo) ja keille tämä oli mahdollisesti elämänsä suurin elämys.
