Varmaan... Mestaruudet ovatkin lähinnä hankittu "ostojoukkueilla". Vanhan ajan joukkueet olivat syystä koottu Müncheniin: Beckenbauer oli müncheniläinen, Müller ja Maier paikallisia ja Hoeneßeillekin München oli se loogisin vaihtoehto (Dieter vain aluksi Bayerniin päässyt). Myös Lothar oli baijerilainen. Nykyisistä mm. Basti on Kolbermoorista ja Lahm kotikylän miehiä.
Kyllä alueella tehdään jalkapallon eteen muutakin kuin vain "ostetaan rahalla mestarijoukkueita".
Alkuajathan mentiin tosiaan kotikutoisella porukalla, kirkkaimpina helminä tietysti kaupungin omat pojat Beckenbauer ja Katsche Schwarzenbeck.
Muutos alkoi siinä Uli Hoenessin manageriksi ryhtymisen jälkeen, kun Keisari oli jo lopettanut, Müller veteli viimeisiään ja Schwarzenbeck teloi itsensä eläkkeelle Maierin tavoin. Siitä lähtien lähiseutujen pelaajista tai omista kasvateista esille ovat isommissa rooleissa ovat olleet Augenthaler, Aumann, Breitner, Dürnberger, Pflügler, Dorfner, Nerlinger, Hamann, Babbel, Hargreaves, Schweinsteiger, Lahm, Lell, Ottl, Rensing sekä jos haluat, niin Dieter Hoenesskin. Kroos pitäisi kaiketi myös tähän laskea tulevaisuuden varalta, vaikka Rostockista rahaa vastaan lunastettiinkin. Hummelsin uskoisin lähtevän muualle uraa rakentamaan.
Hankintapuolelta löytyy sitten enemmän ja kovempia nimiä. Weiner, Dremmler, Kraus, Eder, Willmer, Nachtweih, Wohlfarth, Michael Rummenigge, Grahammer, Struuuuuuuunz, Wegmann, Kreuzer, Schupp, Fink, Labbadia, Jancker, Zickler, Sternkopf-luokan kaverit, Schlaudraff, Jeremies, Tarnat, Linke, Podolski, Ziege, Brehme, Reuter, Kohler, Berthold, Helmer, Scholl, Basler, Frings, Effenberg, Kahn, Jansen, Klinsmann, Ballack, Klo$e, Deisler sekä Thon. Lisäksi muilta Bundesliga-seuroilta hankitut ulkolaiset Jorginho, Laudrup, Oblak, Sforza, Herzog, Witeczek, Paulo Sergio, Salihamidzic, Elber, Andersson, Daei, Robert ja Niko Kovac, Pizarro, Zé Roberto, Lucio, Ismaël, van Buyten sekä Hamit Altintop monien täystusinajätkien kanssa. Omia "löytöjä" ovat olleet Pfaff, Lerby, McInally, Mazinho, Valencia, Rizzitelli, Papin, Kuffour, Lizarazo, Sagnol, van Bommel, Makaay, Ribery, Toni ja kaikki nämä santacruzit, sosat ja guerrerot.
Ja Lothar on frankki ja pelasi päälle 150 peliä Gladissa lukuisten maaotteluesiintymisten ohella. Jälkimmäiseen listaan siis...
Tätä taustaa vasten voi kyllä todeta Bayernin tehneen paljon muutakin jalkapallon eteen kuin ostaneen mestaruuksia, mutta kyllähän tuo jälkimmäinen lista puhuu omaa kieltään. Kilpailijoilta on kaavittu säännöllisesti kotimainen parhaimmisto pois omiin riveihin ja ulkomaalaiset tähdetkin on enimmäkseen huolellisesti poistettu vastustajilta sen sijaan, että olisi löydetty näitä itse. Bayernin oma pelaajatuotanto ei ole ollut millään muotoa kovinkaan erikoista muihin seuroihin nähden, joten on helppoa olettaa, että ilman valtavaa taloudellista voimaansa seura olisi kehittynyt 1970-luvun jälkeen samalla tavalla kuin kaikki muutkin saksalaiset seurat, eli noussut sykleissä pinnalle ja vajonnut sen jälkeen keskikastiin - ellei olisi peräti pudonnut. Titteleitä olisi korkeintaan noin puolet nykyisestä, mikä olisi sitä kärkiosastoa Nürnbergin, Schalken, Hampurin, BxB:n, Stussgartin, Kölnin ja Bremenin kanssa. Tässä yhtälössä valitettavasti myös Wolfsburgin jälkeen tämän hetken muovisimmalla pääsarjatason porukalla, Leverkusenilla, olisi mestaruus tai pari taskussaan.
Bayern ei olisi siis millään muotoa mitään järin erikoista. Nyt se on, kiitos vahvan taloudellisen pohjansa, joka on löyty moninaisin keinoin, joista kaikki eivät varmastikaan kestäisi päivänvaloa. Mikäli CDUn seuralle antamat rahatkin ilmoitettaisiin julkisuudessa, niin melkoinen riemuhan siitä repeäisi. Osaomistaja adidaksen tempuistakin saisi media paljon kirjoiteltavaa, ellei nykylinja olisi mitä on. Esimerkkejä etsittäessä ei tarvitse edes mennä kevättä kauemmaksi, jolloin eritoten Bayernin painostuksesta DFB päätti jatkaa paitasopimusta Dasslerin lafkan kanssa, vaikka Nike olisi tarjonnut paljon kovempaa korvausta. (Mikä taasen olisi tietänyt muille liigaseuroille enemmän rahaa...)
Tietysti näin lopuksi muistutetaan erityisesti vuosien 1994 ja 2001 mestaruuksista. Tuskin olisivat onnistuneet muiden seurojen kohdalla...
Nyky-jalkapallossa kaikki joukkueet ovat "ostettuja". Itse pidän erityisesti silti siitä että joukkueessa juoksee juuri baijerilaisia pelaajia.
Tuo on totta, mutta ostettuja joukkueitakin on monenlaisia. Löytyy Chelseaa ja löytyy Barcelonaa, löytyy Wolfsburgia ja löytyy Stuttgartia. Löytyy joukkueita, joissa pelaa christianpoulseneita ja toisia, joissa pelaa geraldasamoaheja. Bayern alkaa taas hetkellisesti parantuneen tilanteen jälkeen luisumaan kohti Chelseaa ja Wolfsburgia, se kun lyö paremmin leiville ja sitä kautta saa helpommin tuloksia kentälläkin.
Kunnes vastaan tulee samaa kaavaa noudattava, mutta kokoluokkaa suurempi porukka. Dietmar Hopp lässt grüßen...
* * *
Näin loppuun voisi lisätä kysymyksen, joka joskus tulee esille joissain yhteyksissä eri seurojen kohdalla. Se kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: Mitä Bayern München tarkoittaa, mitä se edustaa, mitä se on? Olkoonkin, että 2000-luvulla tuon kysymyksen merkitys on laskenut, niin silti, kuinka vastaus tuohon kuuluu?
