Preston North End 2007/2008 - a tough season

[Pekkanbauer]

Pikasähke.

Tänään pelataan. Preston North End v Hull City.

Kun kolea ilta tänään Deepdalella kääntyy osoittamaan aikaa 7:45pm, liljanvalkoisissa paidoissa kirmaavan kotijoukkueen mukana kentälle ei juokse John Halls. Ei. Ei sinne tosin juokse Pekkanbauerkaan, mutta se on toinen tarina. Hauskempi.

Se on täytetty. John Hallsin kuukauden mittainen laina-aika. Kun Billy Jonesin kuntoutuminen on edistynyt aikataulussaan, eikä uusia potilaita ole sairastuvalle ilmestynyt (kop-kop), ei Readingin kanssa ollut tarvetta alkaa vonkaamaan jatkoa suhteelle. Analogia ex-vaimoni ja sivuunkirjoittaneen suhteen päättymiseen on ilmeinen, muttei julkinen. Tähän viimeiseen liittymättä vielä tarkennus: Halls olisi ollut halukas jatkamaan lainaa, mutta edellytti samalla riittävää takuuta peliajasta, mihin seura puolestaan ei kyennyt sitoutumaan. Tämäkin on jostakin tuttua.

Eipä sen puoleen, ei se Billy Joneskaan tänään pelaa. Kuntoutunut on kuitenkin, hyvinkin. Jonesista Alan Irvine: "Billy Jones has come back and trained with us on Monday morning, he's not ready for the game on Tuesday but it was fantastic to see him on the training ground." Olisiko se sitten Sean St Ledger tänään - viime lauantain tapaan - joka pakittaa oikealla? Valinta ei olisi huono, ei ensinkään.

Hätäisen lyhyeen ja pikaiseen viestiin vielä oma arvaus/toive tämän illan avauksesta:

                   Lonergan
  St Ledger Chilvers Mawene Hill
Sedgwick McKenna Davidson Gallagher
                 Mellor Hawley

Subs: C. Neal, L. Neal, Carter, Whaley, Agyemang

Teen kaikkeni, jotta kotijoukkue saalistaa tänään kolme pistettä. Tiskaan ja imuroin. Olen kiltti kaikille. Kampaan hiukseni - ne molemmat. Otan osaa "Anna Karpolle elämä" -keräykseen. En tupakoi. Syön salaattia(kin). Annan vaimolle, jos vaimo pyytää. Ja vaikkei pyytäisikään. C'mon you Whites!

Muistakaatten, mitä tapahtui edellisessä Hull-kohtaamisessa! Mutta muistakaatten myös "Tuesday Night Lights" -nimellä kulkeva ennätys. Preston North End on ollut kuusi vuotta lyömätön tiistaisissa kotipeleissään. Yhteensä 28 tiistaista kotipeliä putkeen! Muutaman tunnin kuluttua 29. Silloin ilkamoidaan!

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Hull City 3 - 0

Attendance: 11311

Scorers: Agyemang 60, Whaley 68, Neal 89

PNE: Lonergan, St Ledger, Chilvers, Mawene, Hill, Sedgwick, McKenna (c), Davidson, Whaley (86 Neal), Ormerod (30 Gallagher), Agyemang (87 Mellor). Subs not used: Chris Neal, Carter.



On se voittaminen ihanaa! Siivet kasvavat kylkiin, jalat irtoavat maasta. Taivas on lähellä, McKenna korvaa Jumalan. Viima tuntuu lämpimältä, paska tuoksuu ruusulta. 3 pistettä vertautuu cupin voittoon, lasit värjäytyvät valkoisiksi.

Luonnollisesti, niin tyhjänpäiväiseltä, lattealta, ontolta ja itsestään selvältä kuin se tuntuukin, eilinen voitto oli tärkeä. Voitto - tai kolmen pisteen saalis - ei vielä sen kummemmin ravistellut sarjataulukkoa. Palleja kylläkin. Ainakin hiukan. Joko nyt nähtiin kulminaatiopiste? "Momentum", sanoisi joku. Tätä sopii toivoa. Tähän tulee uskoa.

Ottelun 25. minuutilla huoli nousee rintaan. Hull Cityn Caleb Folan, tilaa laatikossa, pallo liikkeelle, tolppaan. Ei enää näitä. [Myöhempi historiankirjoitus on osoittanut, että tämä jäi Hull Cityn ainoaksi todelliseksi maalipaikaksi tässä ottelussa]

30. minuutilla huoli kohoaa jo kurkkuun asti. Puristaa siellä. Brett Ormerod painuu pelaajatunneliin. Saamaan hoitoa. Paul Gallagher tulee kentälle, mutta kuinka Brettin kävi?

45 minuuttia pian täynnä. Kakka jäykistyy. Niin monta kertaa tässä vaiheessa ovat päät pudonneet alas. Niskat joutuneet koetukselle. Itku noussut kurkkuun. Silmäänkin. Nyt kuitenkin enkelinä toimii tuomari. Viheltää puoliajan merkiksi. Huh!

PNE:n kopissa on tunnelmaa. Irvine kohottaa sitä. Pistää lisämunuaisen ytimen sylkemään elimistöön lisää suorituskykyä parantavaa ainetta: "I didn't feel we played with the quality that was needed!" Ääni kohoaa: "We have to be able to force things a bit!" Tulee aivan hiljaista. Voi kuulla, kuinka pukukopin pöydällä olevasta ketsuppipullosta tulee aavistuksen verran ilmanpainetta ulos. Aivan vähän.

Toisella puoliajalla - tilanteessa 0-0 - Preston North End näyttää paremmalta. Tekee paremmin. Syöttää paremmin. Näyttää kärsivällisemmältä. Tekee muutaman hyvän maalin. Tärkeänkin.

58 minuuttia. Hienoa syöttelyä. Onko tämä meidän joukkueemme? Sean St Ledger poimii pallon alakerrassa, laittaa sen eteenpäin Paul McKennalle, joka tönäisee sen eteenpäin Paul Gallagherille. Tämä laittaa täydellisen passin Agyemangille, joka karkaa 35 metristä. Eteenpäin. Kosketus, pari. Pallo vasempaan alakulmaan. 1-0!

68 minuuttia. PNE:n vastahyökkäys. Sedgwick ryöstää pallon Okochalta ja pistää McKennan liikkeelle oikealla laidalla. McKennan keskitys näyttää menevän harakoille, ketään ei ole takatolpalla, mutta kuin tyhjästä - kuin maan läpi ilmestyvänä - vasemmalta rynnistää Whaley, joka paukauttaa pallon veskarin jalan kautta maalin kattoon. 2-0!

88 minuuttia. Hetki tuplavaihdon jälkeen. Kentälle tullut Mellor kulkeutuu oikeaa laitaa pitkin, pieksää vastustajan mennessään. Tarjoilee pallon laatikkoon. Pienempään laatikkoon. Sisempään. Kentälle tullut Lewis Neal liukuu takatolpalle. Pallo sisään. 3-0!

Tiedän kyllä, ettei tästä kannata vielä liikaa ilakoida. Ei riisuutua alasti Eduskuntatalon portailla. Ei lahjoittaa omaisuuttaan Afrikkaan. Ei korkata. Ei pitää rokulipäivää. Tämä kaikki on myös Alan Irvinen tiedossa: "We feel as though there has been a step forward and hopefully that continue. The feeling from the players is that this is a start more than anything else because we can't rest on that and we've still got an awful lot to do."

Siitäkin huolimatta ainakin pieneen iloon on aihetta. Täältä noustaan! Täältäkö noustaan? Lauantaina Suomen aikaa klo 14:30 Deepdalelle kerääntyy 20000 katsojaa seuraamaan Preston North Endin kauden tärkeintä peliä. Suurinta peliä seitsemään ja puoleen vuoteen!

[Pekkanbauer]

Perjantai, 7. joulukuuta 2008, 11:12am, Preston, Friargate. Lämpötila +8 Celsius-astetta, tuulee voimakkaasti lännen suunasta. Tim Roberts jättää autonsa tien varteen ja lähtee kävelemään St Georges Shopping Centreen. Jos sieltä ei löydy mitään joululahjaksi kelpaavaa, pitää mennä Fishergaten ostoskeskukseen. Sieltä löytyy. Ja omat joululahjat Deepdalelta, PNE:n fanimyymälästä. Sieltä löytyy varmasti.

Omatunto kolkuttaa. Pitäisi olla töissä, mutta Tim soitti aamulla rehtorille, että saavat etsiä tällä päivälle sijaisen. Hän on sairastunut flunssaan. Osatotuus. Flunssaa on, mutta ei se elämiseen vaikuta. Ainakaan hankaloittavasti. Ainakaan merkittävästi. Omatuntoansa lohduttaen: pieniä koululaisia ei olisi kiva tartuttaa. Joulukin lähestyy.

Timin joulu koittaa kuitenkin jo huomenna. Silloin joulupukki on pukeutunut ankan asuun. Samainen Deepdale Duck on Timin kahvikupissa, maalattuna ulkoreunalle. Ja pyyhkeessä. Siinä ei kuitenkaan maalattuna.

Huomista päivää Tim on odottanut yli seitsemän vuotta. Seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää syömässä kaislikossa. Uskonnonopettajana Timin mieleen tuleva vertaus on väistämätön, mutta vertausta ei sovi jatkaa. Ettei se vain kävisi toteen. Tim ravistaa päätänsä ja yrittää keskittyä joululahjoihin.

Tim on kannattanut Preston North Endiä koko ikänsä. Todennäköisesti pidempäänkin. Blackpool on kiva paikka kesällä. Mukavaa käydä meren rannalla. Mutta huomenna ei ole sympatiaa luvassa. Päinvastoin.

"When I was just a little boy,
I asked my mother, what shold I be?
Should I be Blackpool or PNE?
Here's what she said to me,
Wash your mouth out son,
Go get your father's gun,
We'll shoot some Blackpool scum,
Shoot some Blackpool scum."

Tim ei osaa laulaa. Laulaa kuitenkin. On hän Harryn ja Paulin kanssa harjoitellut yhden nuotittoman huudonkin: "You're just a theme park in Preston". Se taatusti paukahtaa huomenna ilmoille kolmesta tervan kyllästämästä keuhkosta. Ja komeasti. Vaikka eihän Tim enää polta. Kun ei pubissakaan saa polttaa, eikä vesisateessa viitsi tupakoida. Eikä Alan Kelly Town Endissä. Pitää muistaa ottaa kassi mukaan luukulta. Niistä tehdään ottelun aikana kirjaimet PNE. Alan Kelly Town Endin katsomonosaan.

Eilen meni myöhään. Se ehkä hiukan vaikuttaa flunssaiseen oloon. Timin oli pakko päästä jo illalla PNE:n myymälään. Olivathan siellä myös Alan Irvine, Paul McKenna ja Darren Carter. Ja hyvät alennukset. Tim ei kiihdyksissään tullut silloin ostaneeksi mitään. Saalisti vain nimikirjoitukset. Kyseli kuulumiset. Niinpä tänään pitää mennä uudestaan. Ja muistaa ostaa lahjat, vaikka kuka olisi kaupassa. Heh, eilen McKenna ei vastannut mitään, kun Tim kysyi, huusiko hän tiistaina kentällä todellakin: "Gally, Gally, pass the f**king ball".

Tony Ellis. Nimi tulee jostain mieleen. Ajatukset tuntuvat tosiaankin pyörivän vain yhden asian ympärillä. Huomisessa. "Tiedätkö sinä, kuka on Tony Ellis?" Tim itsekin hätkähtää: kuinka tulikaan kysyneeksi tätä juuri Futisforum2:n lukijoilta? Ja vieläpä suomeksi?

Myös Michael Jackson tulee huomenna. Tekee paluun Deepdalelle, kantaa merenrantalaisten kapteenin nauhaa. Mitenkähän siihen suhtautuisi? Ei oikein petturinakaan voi pitää, koska niin nolosti pistettiin pihalle silloin joskus. Oli kyllä Timin suuri suosikki. Yksi niistä. Ei oikein standing ovation tule kysymykseen, koska kantaa Blackpoolin paitaa. Muuten kyllä.

JD Sports on aivan täynnä. Ohikulkiessaan Tim kuulee myyjän kertovan asiakkaalle, ettei Brett Ormerod ole huomenna pelikunnossa. No, Paul Gallagherille peliaikaa. Vaiko Neil Mellorille? Tim päättää siirtyä Fishergaten ostoskeskukseen. Mark Clattenburg. Siinäpä kaveri, jolla on tältäkin kaudelta jo kokemusta derbyjen tuomitsemisesta. Toivottavasti huomenna ei mökellä. Ainakaan vierasjoukkueen eduksi.

Irvinelläkin on kokemusta derbyistä. Liverpoolin ja Evertonin väliltä, viime aikoina. Evertonista Timin mieleen tulee taannoinen sähköpostiviesti työkaverilta. Siinä kerrottiin, että James Vaughan siirtyy 2.1.2008 lainasopimuksella Prestoniin. Työkaveri vannotti, ettei asiasta saa hiiskua. Tim ei ole kertonut kenellekään. Eikä kerro.

100 sivua. Se on aikamoinen pläjäys. Raamatuksi ohut, mutta otteluohjelmaksi... aikamoinen pläjäys. Sen joutuu hankkimaan. Laittamaan ruokapöydälle. Päivälliskaveriksi. Muita kavereita ei Timillä oikein olekaan. Paitsi tietysti Harry ja Paul.

Huomenna siis jaetaan muutakin kuin pisteitä. Lancashire pysähtyy. Maanantaina pitäisi voida mennä pää pystyssä töihin. Toivottavasti hymyn virnekin naamalla.

Simon Grayson. Mies on paljon velkaa Rob Kellylle. Lähinnä kai kuitenkin immateriaalista. Eikä edes kiistäne: "When I was a player at Blackpool I'd go down to Brockhall and Rob was always willing to help me. He was there with help and valuable advice and I've a lot to thank him for. He is one of the reasons I went into management in the first place." Simoninkin kannattaisi välillä katsoa, mistä purkista ottaa: "That would be great, Preston, Blackpool and Blackburn in the Premier League."

Tim on tällä viikolla ollut lähes joka päivä Deepdalella. Tiistai oli jalkapalloilullinen ekstaasi. Toisen maalin syntyhetkellä jalkapalloilullinen ejakulaatio. Ja lauseesta voi melkein jättää substantiivia edeltävän adjektiivin pois. Eikä vain melkein.

McKenna oli silloin kuningas. Ja Whaley. Ja Agyemang. Ja St Ledgerkin. Tim tuntee kiihottuvansa.

Kiihottuneilta tiistaisesta esityksestä tuntuvat Tim Robertsin ja sivuunkirjoittaneen lisäksi olevan myös Simon Whaley ja Patrick Agyemang. Whaley: "We looked like the Preston North End team that we are really. There's a lot of confidence running through the lads now, as you could see out there on the pitch. We're playing with no fear and we're passing the ball better. This performance shows what happens when you pass the ball." Ja Agyemang: "It was more like the old Preston in that final half-hour. Even Youl Mawene is singing in the changing room and dancing. Everyone is upbeat and everyone is happy. We haven't had that feeling for a while, the fans haven't had that feeling either, and now we just want to take that into Saturday and get another win."

Tim Roberts huomaa palanneensa autollensa. Joululahjat saavat tällä kertaa jäädä. Kiihotuksen tunteen vallassa hän päättää ajaa Deepdalelle. Fanimyymälään. Josko siellä olisi jotakin jännittävää. Laukaisevaa. Kylpytakin sieltä voisi ainakin ostaa. Sellaisen, jossa on ankka kuvioituna pielukseen.

[Pekkanbauer]

Kehtaatkin epäillä! Asioiden sataprosenttisen todenperäisyyden vahventamiseksi korostan joitakin seikkoja autenttisilla valokuvilla sekä tiivistävillä täsmätarkennuksilla. Ensin ajattelin, etten. Mutta koska edelliseen viestiin litteroitu Tim Robertsin ajatusten virta ei välttämättä ole helpointa seurattavaa, eikä sivuunkirjoittaneen tarkoitushakuinen anarkistinen predikaattikompressoitu lauserakentaminen laiskojen lukijoiden herkkua, selvennetään hiukan joitakin asioita.

St Georges Shopping Centre on olemassa Prestonin Friargaten varrella. Tím Robertsin Vauxhall ei näy tässä kuvassa:



Flunssa on kansanomainen nimitys ylähengitystien infektiosairaudelle.

Deepdale Duck on Preston North Endin maskotti. Yksi niistä harvoista maskoteista, jotka on ottelun aikana heitetty ulos stadionilta erotuomarin määräyksestä. Eikä muuten suostunut lähtemään - piti raahata siivistä. Ettepä te usko! Siispä tämän linkin takana on yksi edustava kuva ja esim. [etsii hetkisen... löytää] tämän linkin takana maskoteista yleistäkin tarinaa. Tulee mainittua myös tuo Deepdale Duckin tapaus.

Edellisessä viestissä mainittu huomenna on tänään. Ja tänään pelataan maailman tärkein ottelu. Me suomalaiset emme välttämättä voi sitä ymmärtää eikä tarvitsekaan, mutta ihan oikeasti Prestonissa (osoitetta en saa kertoa, mutta Ashtonin kaupunginosassa) asuvalle Tim Robertsille tänään pelattava Preston North End vs Blackpool on maailman tärkein ottelu. Edellisestä derbystä on kulunut yli seitsemän vuotta. Koska ette usko tämän päivän ottelun suuruutta ja tärkeyttä ja ylivertaisuutta kaikkiin muihin maapallolla pelattaviin otteluihin verrattuna, poimin tähän juttujen tulvasta vain ne, joissa otsikkokin jo kertoo, mistä on kyse:

The Local Lad
Local hero can't wait for big day
Skipper's Perfect Moment
Brett's Blackpool Winner A Thing Of The Past
Brett gutted to miss derby
Irvine: "It's About More Than Three Points"
Irvine: It's more than just a game
Gaffer Predicts A Frantic Derby
The Big Build-Up: Blackpool
Kilbane: I danced at Bloomfield Road
Jacko unsure of Deepdale reception
Fans can't wait for derby clash

Ja siinä vasta PNE:n omilta ja Lancashire Evening Postin sivuilta. Ja tuostakin tulvasta tähän viestiin karsittu otsikoiltaan edustavimmat.

Seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää mainitaan kaikkien tuntemassa Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Faaraoiden unia en lähde tulkitsemaan. Joosef on sen jo tehnyt. Tiesittekö muuten, että Kalifornian yliopiston tutkijat ovat havainneet, että Niilin vedenpinnan korkeudella on seitsenvuotinen sykli, mikä vaikuttaa sadon suuruuteen Niilin jokilaaksossa. Vahvastikin ohi aiheen, mutta siihen linkittyen.

Tony Ellis taitaa esiintyä ainakin yhdessä noista yllä linkitetyistä jutuista. 10.10.1992 Blackpool hävisi kotonaan Preston North Endille lukemin 2-3. Tony Ellis teki hattutempun. Katso vaikkapa Wikipediasta. Tai googleta.

Michael Jackson -nimisiä ihmisiä on paljon. Julkisuudessakin. Edellisessä viestissä mainittu Michael Jackson ei tässä yhteydessä ole se pop-tähti, eikä edesmennyt kaljasieppo, vaan jalkapalloilija. Tietenkin. Entinen Preston North Endin peluri (terveisiä!), nykyinen Blackpoolin kapteeni.

Mark Clattenburg on tämän päivän ottelussa tuomarina. 20.10.2007 pelattiin Everton vs Liverpool, jossa Clattenburg oli tuomarina. Etsipä jostakin tuon ottelun raportteja tai otteluun liittyviä keskusteluja. Ei saa Clattenburg kiitosta. Ei saa.

James Vaughanin siirtymisestä Evertonista Preston North Endiin lainalle osaa parhaiten kertoa Tim Robertsin työkaveri, jonka nimeä ei lähdesuojan vuoksi voi paljastaa. Ehkäpä Louhikkokoskettaja on kuullut/lukenut jotain?

Tämän päivän otteluohjelmassa on 100 sivua. Jos joku ei ymmärtänyt.

Simon Grayson on Blackpoolin manageri. Preston North Endin apulaismanageri Rob Kellyn hyvä ystävä.

Tänään siis Preston North End v Blackpool. Coca-Cola Championship -ottelu. 12.30pm kick-off. Suomen aikaa 14:30. Deepdale. Paikalle odotetaan täyttä tupaa. Lähes kaksi kertaa enemmän kuin katsojakeskiarvo. Kotijoukkueen kannattajille jaetaan Alan Kelly Town Endiin 6000 sinistä ja valkoista kassia, joista muodostetaan kirjaimet "PNE".

Kotijoukkueen kokoonpano voisi olla jotain tällaista:

             Lonergan
    Jones St Ledger Mawene Hill
Sedgwick McKenna (c) Davidson Whaley
          Agyemang Mellor

Jos Jones ei ole vielä täydessä tikissään, St Ledger siirtyy oikeaksi pakiksi ja Chilvers tulee toppariksi. Mellorin sijaan toisena hyökkääjänä voi aloittaa Paul Gallagher. Sedgwick saattaa korvautua Lewis Nealillä. Rotaation vuoksi Carter ja Nicholls saatetaan nähdä kentällä, mutta tätä epäilen.

Viestin lennokkaan lopetuksen työstää sanoiksi tällä kertaa Andy Lonergan: "It's strange the intense rivalry there is between the two clubs - not really from my point of view now I'm a professional footballer - but the fans see this as the most important fixture of the season...just like I did when I was a lad. As a Preston lad, Blackpool are always the ones you want to play against because of the rivalry and the atmosphere it is likely to generate. I can't wait. It should be a fantastic occasion."

[Louhikkokoskettaja]

Jaa, viikonlopun derby sitten hiljensi PNE-väen. Toivottavasti ei sentään maata ranteet auki kylpyammeessa tai roikuta köyden varassa katosta, tuoli potkaistuna kumoon. Vai ehkäpä voitonjuhliin varattu tuplaviski on saanut kourallisen lääkkeitä kyytipojaksi. North End koki lauantaina suuren ratkaisijan voiman. Tämä suuri ratkaisija, väärämielisen jumalan armosta - Mark Clattenburg löysi tasaväkiseen otteluun lopulta voittajan. Ja ei, se ei ollut hienokseltaan kenttätapahtumia hallinnut kotijoukkue, vaan oranssipaitainen vierasjoukkue vei kaikki pisteet mukanaan Deepdalelta yhden rangaistuspotkun turvin.



Clattenburgin puolustukseksi täytyy sanoa, että Blackpoolin pilkku oli oikein tuomittu. Mutta se oikeus oli kaukana, kun Clattenburg tuomitsi vapaapotkun boxin ulkopuolelta, kun Neil Mellor kaadettiin selkeästi rangaistusalueen sisällä. Mr. Clattenburg oli varmasti ainoa, joka näki Mellorin kaatuvan alueen ulkopuolella, samalla tavalla kuin hän näki asioita aivan käsittämättömällä tavalla lokakuun lopussa Goodison Parkilla. Tyynen rauhallisesti Mr. Clattenburgin käsi osoitti vapaapotkua, samalla levollisuudella sama käsi tarttuu teekuppiin iltapäivällä Mr. Gerrardin olohuoneessa. Toinen käsi on leivosta varten. Leivosta, jonka Mrs. Gerrard on leiponut hääräiltyään keittiössä Mrs. Clattenburgin kanssa... Oma kysymyksinähän on, miksi vitussa tällainen tuomari saa tuomita yhtään mitään, koko ura yksiä tuomarivirheitä. Mutta tähän asiaan palataan varmasti vielä useasti Everton-topicin puolella.

Ei ole Irvinen ura alkanut Prestonissa niin kuin olisi toivonut. Vasta kerran on täydet kolme pistettä lohjennut Prestonille. Itse asiassa muista otteluista ei North Endille ole jäänyt kuin luu käteen. Evertonilta Irvine on toivonut saavansa apua ja useasti on mainittu James Vaughanin nimi. Nuori hyökkääjä on toipunut jälleen yhdestä vakavasta loukkaantumisesta ja peliaika on Evertonissa kortilla. Mutta lainapesti Prestoniin, itse en siihen usko, syynä on tietysti African Cup of Nations. Führer Vogts tyhjentää Evertonia rankalla kädellä keväisiin koitoksiin Afrikassa. Toistaiseksi vasta toppari Yobo on ilmoitettu varmaksi mukanaolijaksi, mutta Anicheben lähtö vaikuttaa todennäköiseltä, ihan vain siksi, ettei Vic tulevaisuudessa enää voi valita maakseen Englantia.



Ja sitten on Yakubu, Berti ei laiskana pitämäänsä hyökkääjää hirveästi arvosta, mutta lauantain maaginen esitys Goodison Parkilla pakottanee saksalaisen kutsumaan myös The Yakin Ghanan-matkalle. Ihan vain siksi, että kritiikki tulee olemaan kohtuutonta, jos Nigeria ei Afrikan mestaruutta voita ja Yakubu mättää samalla maaleja Valioliigassa. Näinpä Evertonille jää tammi-helmikuulle vain Johnson, McFadden ja Vaughan hyökkäykseen, on aivan selvää, että kenestäkään ei tuossa tilanteessa voi luopua.

Ehkäpä Irvinen tueksi Evertonista löytyy islantilainen keskikenttäpelaaja. Moyes aikoo tuoda keskikentälle yhden vahvistuksen tammikuun aikana. Hankinnan onnistuminen tarkoittaa käytännössä varmasti Bjarni Vidarssonin lähtemistä lainalle kevääksi. Toisaalta keskikentän ylijäämänä on Toffeesissa myös Andy Van der Meyde. Hollantilainen ei Moyesin kaavailuihin mahdu millään. Andy Van olisi halutesaan hyvä Valioliigapelaaja ja ehdottoman dominoiva pelaaja Championshipiin. Tai ei se varmaan haluamisesta ole kiinni, vaan vaikeista ongelmista kentän ulkopuolella. Viina, sairas lapsi ja väitteet turhan "syvästä" suhteesta strippariin ovat sotkeneet hollantilaisen uran. Everton-sopimus on kesällä katkolla, eikä jatkoa ole tulossa, joten nyt olisi aika näyttää sitä osaamista loppukausi, että ura vielä jatkuisi jossain. Toffees on varmasti myöntyväinen maksamaan merkittävän osan Andy Vanin palkasta, jotta Moyes vaan pääsee ongelmapelaajasta eroon.

Jotain aivan selkeästi Preston tarvitsee, ei ole skotti pystynyt varmasti läheskään odotetunkaltaiseen alkuun North Endin peräsimessä, mutta tammikuu voi tuoda pelastajan. Ei välttämättä Evertonista, Irvinellä on taatusti hyvät välit myös moneen muuhun Valioliigaseuraan, joista ammentaa penkille tai katsomoon juuttuneita pelaajia osoittamaan taitonsta ja hakemaan uutta nousua uralle ja Prestonille.

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Blackpool 0 - 1

Attendance: 17807

PNE: Lonergan, St Ledger, Chilvers, Mawene (sub Jones 78), Hill, Sedgwick (sub Lewis Neal 69), McKenna, Davidson (sub Mellor 78), Whaley, Agyemang, Gallagher. Subs not used: Chris Neal, Carter.



Epätoivo. Mitä se on? Kieltäydyn tuntemasta sitä. Vaikka kakkosnikkini (?) edellisviestissä sen perään kuiskaakin. Ranteet on ommeltu. Siteet kiinnitetty. Tim Robertskin on jo riisunut orjantappuraseppeleensä. Palannut töihin.

Louhikkokoskettaja säästi minulta tuomarin arvostelemisen vaivan. En siis tee sitä. Arvostele tuomaria, nimittäin. Tai, no vähän. Vähän kuitenkin kaivelen. Vieraiden saama rankkari lienee ollut ansaittu. Mellorin kaataminen rankkarialueen sisällä sen sijaan johti "vain" vapariin. Näin näin minä. Näin näki Louhikkokoskettaja. Näin näki moni muukin. Näin näki Alan Irvine. Näin puhui Alan Irvine: "I came into this job saying that I don't want to be talking about referees or bad luck and I really still feel that way. You can see what happened and I've had a look at the decision again, it was the right decision to give Blackpool the penalty and I think it was the wrong decision to give a free-kick on the edge of the box because it was a couple of yards inside the box."

Vajaa tunti ottelun alkuun. Tuomarit ovat lämmittelemässä. Blackpoolin numero 9 hihkaisee: "Mark". Clattenburg menee kättelemään. Keskustelee. Hymyilee. Mitä ihmettä? Teekutsut tiedossa?

Mutta se Clattenburgista. Hänestä saadaan vielä hyvät nahkasaappaat seuraavan brittilänkkärin näyttelijälle.

Sutaisut maalia kohti kotijoukkueelle lukemin 7 - 3, maalin ohi 6 - 1. Kulmuritkin 8 - 3. Huligaanien matsitkin taisivat mennä vieraille. Hyökkäys pubiin Prestonissa. Tuhottu bussi rautatieaseman liepeillä.. Rikotut ikkunat. Kostona 30 Preston-fanin hyökkäys pubiin Blackpoolissa. Aseina roskapöntöt ja pullot. 19 pidätettyä. Molemmat seurat ovat tuominneet öykkäreiden toimet. Pekkanbauerin vaimo on tuominnut miehensä fanaattisuuden. Selibaatti. Voimassa toistaiseksi.

Mutta se myllyistä. Ja pyllyistä. Ja se pelistä. CCC-kierrosseurannassa pientä itkua. Kotona pimeässä huoneessa vähän suurempaa. Mutta ei siitä sen enempää. Venäläinen siivous. Roskat maton alle. Se pelistä.

Mikä ylärima?

James Vaughanista(kin) samoilla linjoilla Louhikkokoskettajan kanssa. Vaikka huhut PNE:n varmasta lainadiilistä ovatkin monessa korvassa ja monella huulella, on nuorukainen varmasti muuallekin haluttua hyökkäysapua. Vaikkapa Readingiin. Tai Evertoniin.

Huhu kertoo Irvinen pyytäneen kuutta uutta naamaa tammikuussa. Tulossa olisi niin puolustajaa, keskikenttämiestä, hyökkääjää kuin laituriakin. Nuorta ja vanhaa. Uskokoon ken tahtoo. Sitten kun näkee.

Andy Van der Meyde kelpaisi. Irvine tietänee kuitenkin riskit, jotka puukengälliseen peluriin liittyvät. Tulppaani perseessä. Louhikkokoskettajan mainitsemasta islantilaisesta en osaa sanoa mitään, ja tuokin oli tietämykseeni verrattuna jo paljon sanottu.

Lauantaina taas derby. Kova derby. Paha derby. Turf Moorilla vastassa Burnley.  Nyt kuitenkin ollaan (onneksi ) vailla viikkopelejä. Keskittyminen treeneihin. Pohditaan muutoksia. Vaikka peli on paikoin hyvää, jotain muutetaan. Lopultakin Neil Mellor päässee avaukseen. Agyemang penkille. Darren Carterin roolia kasvatetaan. Youl Mawene saanee opetuksen (tai "rangaistuksen") lauantaisesta rankkarin aiheuttamisesta - jäänee lauantaina penkille, jolloin alakerta on muodossa Jones - Chilvers - St Ledger - Hill. Valitettavasti on todettava, ettei Mawene taida enää päästä aiemmalle tasolleen. Viime kausi sivussa loukkaantumisen vuoksi. Paluu on vaikeaa.

Pientä lohtua sivuunkirjoittaneelle PNE:n officesta. Keskusteluni Dean Ramsdalen ja Jamie Hoylandin kanssa ovat johtamassa myönteiseen lopputulokseen. Samaan aikaan toisaalla myös Karen Bentham on tehnyt vastaantuloja. En tosin edelleenkään ole saamassa, muttei sekään tee minua murheelliseksi. Ennen ilonhuutojani kotiläksy sinulle: Kirjoita 50 rivin mittainen tiivistelmä Jamie Hoylandin pelaajaurasta. Julkaise se tässä topiikissa. Palkinnoksi kirjoitan tiivistelmän Jamie Hoylandin vaiheista pelaajauran jälkeen ja kerron Suomi-kytkökset. Lopultakin.

[Pekkanbauer]

Memorial Ground, 17.1.1998. Pelataan ottelua, jossa vastakkain ovat Bristol Rovers ja Burnley. 7000-päisen yleisön joukosta löydämme Daniel Boguslavskyn, joka nimestään huolimatta on englantilaista alkuperää. Ja loppuperää. Daniel nimittäin kuoli keväällä 2006. 44-vuotiaana. Lihavana. Sairaana. Ei ollut oikeastaan enää yhtään sellaista verenkiertoon liittyvää ongelmaa, jota ei olisi Danieliin liitetty. Epäterveelliset elämäntavat, rasvainen ja suolainen ruoka, tupakointi. Vähäinen ja epäsäännöllinen liikunta. Runsas ja säännöllinen pubielämä.

Daniel Boguslavsky oli Burnley-fani. Juuri nyt - Memorial Groundilla, 17.1.1998 - fanittaminen on kuitenkin kovalla koetuksella. Jälleen kerran. Mark Ford on ajettu ulos kentältä. Peter Beadleen kohdistunut taklaus ei näyttänyt Danielin silmiin kovin pahalta. Danielilta - ja monelta muultakin yleisön joukossa - on kuitenkin jäänyt näkemättä Robert Stylesin hetkeä aiemmin Fordille antama varoitus. Kun Styles uudemman kerran kaivaa taskustaan korttia, asiaa ei tarvitse esitellä Fordille. Pelaaja lähtee kävelemään suoraan kohti pukuhuonetta.

Daniel viheltää raivokkaasti. Hän ei voi ymmärtää tätä. Nälkäkin on, fuckety-fuck. Ajatus Cornish pastysta saa Danielin mielialan kohoamaan. Bristolissa tarjottavat Cornish pastyt ovat parhaita, mitä miltään Football League -stadionilta löytyy. Sen rapeahkossa kuoressa voi maistaa aidon voin. Täyte on taivaallista; sillä pitää täyttää koko suu, eikä siltikään saa tarpeekseen. Laadukkaan lihan joukossa on kasviksia. Niistä paprika on Danielin suosikki. Parhaimmillaan se röyhtäyttää vielä nukkumaan käydessä. Jos vain olutta ei ole tullut nautittua liikaa.

Vieraskatsomon päädyssä olevat kojut ovat kuitenkin tyhjentyneet Cornish pastysta. Niin tyypillistä. Ei ihme, että fanit hulinoivat. Danielin vatsan rasvakerrosten alta kuuluu raivokas karjaisu. Jotain on tehtävä. Pelikin on paskaa.

Vierasjoukkueen vaihtomiehet ovat lämmittelemässä. Ilmeisesti taktisia muutoksia on tulossa - jotain pitää keksiä ulosajetun Fordin vuoksi. Sarjatilannekin näyttää niin tukalalta kuin tässä vaiheessa vain voi. Tukalammaltakin. Täältä ei enää ehkä nousta. Hetkellisen päähänpiston vuoksi Daniel huikkaa yhden lämmittelevistä vaihtopelaajista luokseen ja pyytää tätä hölkkäämään kotijoukkueen päätyyn ja tuomaan sieltä tullessaan yhden Cornish Pastyn. Daniel antaisi rahat.

Vaihtopelaaja ei häkelly. Hän ottaa Danielin ojentamat rahat. Hölkkää kohti kotikatsomon päätyä. Pari spurttia oman vaihtoaition kohdalla. Taas hölkkää. Hetken kuluttua vaihtopelaaja hölkkää takaisin. Toimittaa Daniel Boguslavskylle tämän pyytämän lihapiirakkamaisen tuotteen ja vaihtorahat. Vierasjoukkueen apulaismanageri Glenn Roeder näyttää kaikkea muuta kuin tyytyväiseltä. Chris Waddle ottaa asian kuitenkin huumorilla, vaikka vaihtopelaaja kieltäytyykin hakemasta enää hänelle Cornish pastya.

Kun ottelua on jäljellä enää parisenkymmentä minuuttia, kyseinen vaihtopelaajakin pääsee kentälle. Korvaa Glenn Littlen ja vapauttaa vajaamiehisestä Burnleystä kentällä olevan Gerry Harrisonin hyökkäävämpään rooliin keskikentälle. Vaihtopelaajan nimi on Jamie Hoyland.

Sen päivän Jamie Hoyland muistaa yhä edelleenkin.

Preston North Endin vieraspeli tulevana lauantaina Burnleytä vastaan herättää varmasti Jamiessakin monenlaisia tunteita. Lämpimiäkin. "I was supposed to be moving to Blackpool and had held talks with them, but as soon as I found out Burnley were interested, there was no doubt in my mind where I would rather go."

Jamie Hoyland oli Burnleyn tienoilla paikallismedian otsikoissa toistakymmentä vuotta sitten myös ei-urheilullisten asioiden vuoksi. Kesällä 1995 hänet tuomittiin menettämään ajokorttinsa vuodeksi liikenteen vaarantamisen vuoksi. Jo neljän kuukauden kuluttua kortti kuitenkin annettiin takaisin. Niihin aikoihin Jamien Vauxhall Cavalier vaihtui Ford Mondeoon ja muutaman päivän kuluttua Fiat Pandaan. Taisipa siinä Nissankin pyörähtää jossain välissä. Jos se nyt ketään kiinnostaa, millaisilla urheiluautoilla Burnleyssä voi korttinsa menettää.

Mutta Jamien pelaajaurasta ei ole tänne ilmestynyt tarinoita. Muistin virkistämiseksi siis "isoja" seuroja, joissa hän on pelannut: Manchester City (1983-1985), Bury (1986-1990), Sheffield United (1990-1994), Bristol City (lainalla 1993-1994 ), Burnley (1994-1998), Carlisle United (lainalla 1997-1998), Scarborough (1998-1999). Näistä saa kertoa tarinoita. Jos niitä ei ole kerrottavaksi, ainahan tarinoita voi keksiä. Kunhan ne vain ovat tosia.

Jamie Hoylandin pelaajauralta löytyy tarinoita kerrottavaksi. Kerrotaan siis. Jätetään kuitenkin vielä arkkuun joitakin helmiä pakkaspäivien varalle. Tai synkkien sadepäivien varalle. Kaiken varalle. Kerrotaan yksi tarina huonolaatuisen videon avulla: Sheffield United vs Manchester United. FA Cupin viides kierros kaudella 1992-1993. Sheffield United on vahvempi lukemin 2-1. Tarinamme sankari Jamie Hoyland tekee raitapaitaisten avausmaalin.

Sen päivän Jamie Hoyland muistaa yhä edelleenkin.

Mutta Manchester Unitedia vastaan Hoyland on onnistunut muulloinkin. Kerran Burynkin riveissä. Tehnyt jopa hattutempun ManUa vastaan. Näen sieluni silmin Henskin raapivan epäuskoisena päätänsä. Muistinsa ei tue väitettäni. Phizza puhaltaa pölyt pois paksusta muistikirjastaan. Onko Hoyland siellä edes mainittuna? Yhdelläkään sivulla? Muka hattutemppu!

Sen päivän Jamie Hoyland muistaa yhä edelleenkin. 23.6.2002. Sunnuntai. Jamie Hoyland oli Rochdalen apulaismanageri. Manchester Evening News Arenalla pelattiin Masters–turnausta, vastakkain Manchester Cityn veteraanit ja Manchester Unitedin veteraanit. Vastapuolella siis tunnettujakin entisiä pelureita. Sammy McIlroy ja Frank Stapleton, esimerkiksi. Hoyland maalasi Unitedia vastaan 3-3 –tasoituksen. United voitti lopulta 4-3 – jos se ketään kiinnostaa. Ai ei ole hattutemppu, vai? Entä jos lasketaan mukaan Hoylandin uran aiemmat maalit Unitedia vastaan: "That goal was the third of my career against Manchester United. Now I've got one for Bury, one for Sheffield United and one for City."

Jamie Hoyland, siis. Syntynyt 23. tammikuuta 1966 Sheffieldissä. Lopetti pelaajauransa 33-vuotiaana. Nyttemmin kasvanut miehen kokoiseksi. Kuten monet muutkin urheilijat, kun oma ura kallistuu inaktiiviseen vaiheeseen. Harva onneksi kokee Daniel Boguslavskyn kohtalon. Ne muut elämäntavat!

Muistatteko Jeff Winterin? Sen erotuomarin, jota Sir Alex Ferguson kommentoi sanoilla: "fucking useless"? Ja Steve Bruce: "an absolute brat"? No, Winter on ainoa tuomari, joka on koskaan heittänyt Jamie Hoylandin ulos kentältä. Siis yksi ainoa ulosajo kohtuullisen pitkän uran aikana. Hoyland tunnettiinkin – ja tunnetaan - kentällä (ja kentän ulkopuolella) kovana, mutta rehtinä miehenä.

Pelikentät jätettyään Jamie sai siis kutsun Masters-turnaukseen pelaamaan Manchester Cityn joukkueessa. Eräässä ottelussa tuomarina… no, tähän tarinaan tietysti sopivasti Jeff Winter. "I remember you Hoyland", moikkasi Jeff. Viisi minuuttia pelattu, pallo Hoylandin käteen. Punainen kortti. Winteriltä kyseltiin ottelun jälkeen, minkä ihmeen takia hän ajoi Hoylandin ulos tämänkaltaisessa ottelussa. Winter nauroi vastaukseksi. Väitti Jamien jahdanneen häntä. Joka tapauksessa Jamie lienee ainoa pelaaja, joka on kyseisessä turnauksessa koskaan ajettu ulos kentältä. Ehkä tämä tarina kertoikin enemmän Jeff Winteristä kuin Jamie Hoylandista. Pahoitteluni. Ehkä tämä tarina toimii paremmin suullisesti kerrottuna. Pahoitteluni.

Sen päivän Jamie Hoyland muistaa kuitenkin yhä edelleenkin.

Nythän tämä meni enemmän Hoylandin pelaajauran muisteluun kuin manageri-/valmentajavaiheiden kertomiseen. Siitäkin pahoitteluni. Mutta pitää sinunkin katsoa peiliin. Ei tänne ole vielä ilmestynyt tarinaa Hoylandin pelaajaurasta. Ei riviäkään.

Hypätään hiukan. Jamie Hoyland on tällä hetkellä siis Preston North Endin nuorisojoukkueen valmentaja. Kerrataan muukin kalusto. Dean Ramsdale johtaa koko nuorisojoukkueorkesteria. Jos se olisi orkesteri. Nick Harrison apulaisjohtaa. Darren Finch on joka paikan höylä, virallisena tittelinään "youth development officer". Jamie saapui Prestoniin samoihin aikoihin Ramsdalen kanssa. Simpsonin vanavedessä (palataan Paul Simpson - Jamie Hoyland -liittoon jossakin sopivassa vaiheessa lähitulevaisuudessa). On erittäin pidetty ja arvostettu valmentaja. Kertoo tässä videoklipissä nuoren jalkapallolahjakkuuden hoivaamisen tärkeydestä. Manchester United -topiikista tunnistettaneen puheena oleva lapsitähti.

Passaillaan kuitenkin vielä hiukan Jamien valmentaja-/manageriuratarinoita. Niitä riittää. Enemmän kuin pelaajauratarinoita. Ainakin hauskempia. Niihin kuitenkin palataan vielä tämän kauden puitteissa. Väritellään niitä vielä pikkuisen. Pyydetään Jamielta tarkennuksia. Hauskennuksia. Kirjaillaan niitä vasta sitten tarkemmin.

Tämän viikon tiistaina Jamie Hoylandilla oli suuri päivä. Hän pyysi nuorisojoukkueen pelaajiaan rentoutumaan ja nauttimaan joka sekunnista, kun PNE Youth Teamilla oli FA Youth Cupin ottelu West Bromwich Albionia vastaan. Ei suuria odotuksia. Mutta suuria toiveita. Vastassa etukäteen arvioituna ylivoimainen vastustaja. Mutta Jamie ei heittänyt etukäteenkään pyyhettä kehään: "The lads are up for it, they have been looking forward to this game since the draw was made to pit our wits against an academy side. I've not tried to build it up in training, we've done our homework on them but we're just trying to treat it as a normal game, we're getting them relaxed but making sure they are up for it tomorrow night."

Kuinka pelissä kävi? Matty Mainwaringin rangaistuspotku ensimmäisen puoliajan lopussa. 1-0. Tauolla WBA muuttaa taktiikkaa, yrittää päästä peliin. Pääseekin toisen puoliajan alussa. 1-1. Nuorisojoukkueen kapteeni Nathan Fairhurst nousee esiin silloin kun tarvitaan. Karmea oikean jalan pommin 30 metristä. 2-1. Muutamaa minuuttia myöhemmin vaihdosta kentälle tullut Arran McCarthy tykittää laatikon reunalta. 3-1. WBA painaa lopun päälle apinan raivolla. Turkankin raivolla. Lopputulos: Preston North End U18s 3 West Bromwich U18s 1. Preston North Endin nuorisojoukkue jatkaa yllättäen cupin neljännelle kierrokselle. Vaikka joukkueen "tähti" (luetaan niitä viestejä vaikkapa topiikin ensimmäisiltä sivuilta Amerikan matkan osalta) Dominic Collins on sivussa pelistä loukkaantumisen vuoksi.

Toinen toipilas, Arran McCarthy teki siis ottelun viimeisen maalin. Deepdalella. Nuorisojoukkueelle tärkeässä ja arvokkaassa cupin ottelussa. Mitä luulette nuorelle pojalle tuollaisen maalin merkitsevän?

"The moment I got into the game I just wanted to get into it and run around as much as I could - with my first touch I banged the goal in! We knew West Brom were an Academy team, but we've got the ability to play at that level. The boys weren't really worried because we've got a good team and it was just a case of making sure we put the goals in. I think everyone is shattered after the game because we've all given 100 percent. I think half the team are dead - they certainly can't run any more!"

Sitä päivää Arran McCarthy ei unohda.

Sitä päivää Jamie Hoyland ei unohda.

Lauantaina Preston North End kohtaa siis Burnleyn. Aikuisten ottelussa. Totisessa ottelussa. Matsiennakkoa saattaa ilmestyä ainakin kokoonpanospekulaation muodossa ennen kick-offia. Luvataan varmahko ehkä.

Jamie Hoylandille lauantainen paikalliskamppailu vieraissa on erityisen tunteikas. Burnley oli hänen toinen kotinsa pelaajauran aikana. Ja tarjosi myöhemminkin mukavan (suoja)työpaikan. Mutta tällaista on ammattilaisurheilu. Kenen kasseja kannat, ja niin edelleen. Kenen leipää syöt, ja niin edelleen. Ja jotenkin noihin sanontoihin liittyi laulujen laulaminenkin.

Myöhemmin keväällä Burnley saapuu Deepdalelle. Ottelu pelataan 22.3.2008, kick-off –ajaksi on laitettu 3:00pm, mutta paikallisderbyjen tapaan tämäkin aikaistunee pelattavaksi jo 12:30 KO. Jamien Hoyland elää silloinkin tunteellisia hetkiä. Myös tuota matsia edeltävä ilta on hänellä jo punakynäilty kalenteriin. Perjantaina 21.3.2008 Jamie Hoyland nimittäin vetää ensimmäistä kertaa elämässään treenit suomalaiselle joukkueelle.

Sitä päivää Jamie Hoyland ei unohda.

Sitä päivää Pekkanbauer ei unohda.

Se Cornish pasty on sitten oikeasti erittäin hyvää. Memorial Groundilla kannattaa käydä - jos ei muuten, niin ainakin - syömässä Cornish pasty. Jopa useita.

[Pekkanbauer]

Anteeksi.

Pieni sana, mutta vaikea. Vaikea, koska lausuttuaan sen joutuu myöntämään olleensa vääränsä. Tehneensä väärin. Nöyrtyminen hävettää. Ja tehdyn virheen myöntäminen. Se osoittaa sanan lausujan olevan vajavainen. Puutteellinen. Pitäisi olla virheetön. Pitäisi olla täydelinen. Pitäisi kuitenkin pystyä tunnustamaan virheensä. Puutteensa. Vajavaisuutensa. Sanoa anteeksi.

Anteeksi. Wolves-ottelun avustava erotuomari esitti tällä viikolla Alan Irvinelle anteeksipyynnön. Liam Chilvers toimitti ottelussa pallon maaliin jo 4. minuutin kohdalla. Hylättiin. Nyttemmin myönnetty tuomarivirheeksi. Pyydetty anteeksi. Kuinka erilainen olisikaan ollut Alan Irvinen manageriuran startti, jos tuo maali olisi hyväksytty?

Anteeksi. Blackpool-ottelun erotuomaritarkkailija esitti tällä viikolla Alan Irvinelle anteeksipyynnön erotuomari Mark Clattenburgin puolesta. Preston North Endin Neil Mellor kaadettiin rangaistusalueella. Tuomiona vapaapotku. Nyttemmin myönnetty tuomarivirheeksi. Pyydetty anteeksi. Kuinka erilaista olisikaan lähteä tänään toiseen derbyyn, jos maitoautossa olisi utareet. Eikun... "He told me it was a mistake. He said Mark has been away doing a European match this week and he hadn't actually had the chance to see it or do anything about it."

Tänään Turf Moorilla nähdään kuitenkin hyväntuulisena ja optimistisena valmistautunut Preston North End. Kuten aina. Anteeksi. Anteeksi, jos hyväntuulisuus ja optimistisuus on johdattanut vedonlyöjiä tekemään vääriä valintoja. Tänään ei kannata veikata väärin.

Wayne Henderson on luonnollisesti edelleenkin pois kokoonpanosta. Andy Lonergan siis jatkaa tolppien välissä ja miksipä ei jatkaisi. Todennäköisesti kokoonpanosta puuttuvat myös Brett Ormerod ja Kevin Nicholls. Sen sijaan Billy Jonesin pitäisi olla täysissä ruumiin ja sielun voimissaan. Ehkä enemmänkin.

Kokoonpanoksi arvaisin:

                 Lonergan
     Jones St Ledger Chilvers Hill
Sedgwick McKenna Davidson Whaley
                  Gallagher
                   Mellor

Mawene siis saatetaan syrjäyttää kokoonpanosta Blackpool-pelin (ja aiempienkin) haparointien vuoksi. Laituriosastolla saattaisivat olla edellä arvattujen sijaan Lewis Neal ja Darren Carter. Näistä ainakin toinen lienee vähintään penkillä. Keskikentän keskustaan ei oikeastaan variaatioita ole tyrkyllä - korkeintaan Darren Carter Callum Davidsonin paikalle. Mielenkiintoista voisi olla myös kokeilla joskus Billy Jonesia tai Sean St Ledgeriä Paul McKennan vierellä... Hyökkääjistä ja heidän ryhmityksestään ei uskalla sanoa mitään varmaa, mutta Agyemangin viimeaikainen maalittomuus johtanee penkitykseen ennen pitkää. Ja pitää muistaa, etteivät Karl Hawley ja lainaharakka Andy Carroll ole viime aikoina peliminuuteilla juhlineet.

Tammikuussa toivottavasti nähdään Alan Irvinen täsmävahvistuksia. Nousu putoamisviivan yläpuolelle, selkeästikin. Tämän hetken tilanne vahvistuksien saamiseksi on Alan Irvinen mukaan tämä: "I think the board will try and find us some cash. But I don't know how much that is going to be as yet. I've had plenty of phone calls from scouts and agents and I have been watching lots of DVDs of players."

Patrick Agyemangia ollaan tammikuussa viemässä niin QPR:n kuin Leicesterinkin riveihin. Maanantaina PNE:n riveihin liittyy Carlisle-lainalta palaava laituri Joe Anyinsah. Lainaaja olisi kiinnostunut saamaan Anyinsahin omakseen. Tulopuolelle tammikuun aikana on huhuiltu näitä nimiä: Martin Taylor, James Vaughan, Luke Moore, Nick Maynard. Katsotaan, sanoi hammaslääkäri etsiessään paikalleen sopivaa reikää.

Viikon bubismit tulevat omista suistamme.

Callum Davidson: "But as everyone says the table doesn't lie, and we are down there because we have let in too many silly goals and we haven't scored enough at the other end."
Billy Jones (tekonurmesta): "Obviously it's better than doing nothing, but it's not the same as on grass."
Derek Shaw: "But we haven't been scoring goals and we haven't been picking up points. That's why teams end up at the bottom."
Neil Mellor: "It is May that is important, not December."

Edellä rivien välistä on tulkittavissa myös yksi viikon uutisista. Tai harmistuksista. Springfieldsin harjoituskeskuksen kentät ovat olleet alkuviikon veden vallassa, ja joukkue on joutunut treenaamaan West Viewin tekonurmella sekä kunto- ja jumppasaleissa. Mutta viikko on kuitenkin treenattu täysipainoisesti. Painavasti. Raivokkaasti. Ensimmäinen keskeyttämätön treeniviikko Irvinen valtakaudella.

Tämän päivän ottelussa tunteet ovat pinnassa niin faneilla kuin pelaajillakin. (Nuorisojoukkueen valmentaja) Jamie Hoylandin tunnetilasta huomioita jo edellisessä viestissä. Tunnetta lienee eniten pelissä, kun pitkäaikaiset joukkuetoverit Paul McKenna ja Graham Alexander kättelevät toisiaan joukkueidensa kapteeneina. Viime lauantaina McKennalle tuli 400 ottelua täyteen PNE:n riveissä. Graham Alexander puolestaan pelasi 400. ottelunsa PNE:n riveissä 25.8. tänä vuonna - vain viisi päivää ennen yllättävää siirtymistään Burnleyn riveihin. Siinä on tunnetta. Siinä niellään kyyneleitä. Siinä kapteenit kättelevät, toinen toisessa joukkueessa. Aivan vastikäänhän he piirsivät yhdessä nimikirjoituksensa paitaani. Jos vielä jatkan, en itkultani pääse seuraamaan ottelua. Jos kaivan tuon mainitun paidan esiin, hautaudun sen alle, enkä enää koskaan nouse sieltä.

Anteeksi.

Minulle on kerrottu, ettei Burnleyn iskukyky ole tänään paras mahdollinen. Joitakin tärkeitä pelaajia (Blake, Mahon, Carlisle) puuttuu kokoonpanosta. Burnleyn kotirekordikaan ei näytä kummoiselta. Nyt vedonlyönnissä neljännesvuoden nettotili likoon ja kakkosta pelaamaan huikealla kertoimella (vedonlyöntitoimistosta riippuen 4,2 ... 5,0). Anteeksi.

[Pekkanbauer]

Burnley vs Preston North End 2 - 3

Attendance: 14829

Scorers: Sedgwick 45, Mellor 54, Whaley 82

PNE: Lonergan, Jones (sub Mawene 75), Chivers, St Ledger, Hill, Sedgwick, McKenna (sub Carter 48), Davidson, Whaley, Gallagher (sub Hawley 86), Mellor. Subs not used: Chris Neal, Lewis Neal.



Tässä nyt näköjään menee kaikki aika kermaisia sotkuja siivotessa.

Toisinaan on tullut vaadittua Neil Melloria avaukseen. Elokuun jälkeenhän sitä ei ole tapahtunut, mutta eilen tapahtui. Mellor avauksessa. Ja mikä olikaan tulos?

G.B. Shaw:n jalanjäljissä ("Usein siteeraan itseäni, se ryydittää keskustelua") nostellaan vielä "mitäs minä sanoin" -tunnelmaa.

Mawene ja Mellor keräsivät kehuja ottelun nähneiltä. Tämä lämmitää mieltä kovastikin, ja toivottavasti äijät nyt pysyvät kasassa koko pitkän kauden - lienevät liki tärkeimmät menestyksen takuumiehet tulevalla kaudella.

Ottelun positiivisia puolia olivat Mawenen kohtuullisen onnistunut paluu kentille, Mellorin maali (alku jonkun suuremman?)...

Ilman keskikenttämiestä ja Melloria tunnelmat ovat aika alhaalla

Mellor, joka muuten loukkaantui (taas!) ottelun lopussa, palkittiin sponsorseiden toimesta MOM-palkinnolla.

Ja sitten tietysti Mellor, jonka pitäisi mättää yli 20 maalia tällä kaudella

PNE-ressut voittivat Accrington Stanley -reservit lukemin 3-2, ja maalintekijöinä kunnostautuivat Hawley, Mellor ja Whaley. Toivottavasti tästä nyt saadaan myös edustusjoukkueelle (varsinkin Mellorille!) virtaa maalintekoon tuleviin koitoksiin.

Patrick Agyemang on nyt jo täydessä kunnossa, Mellor ja Hawley tekivät tiistaina ressuissa maalin mieheen, Harakka-laina Carroll oli edellisessä sarjapelissä joukkueen paras pelaaja, ja Ormerod näytti kauden alla olevan vakioaloittaja kärjessä. Ulkoapäin katsottuna ongelma vaikuttaa positiiviselta. Itse veikkaisin (toivoisin), että kokoonpano olisi jotakin tällaista:

           Lonergan
Jones St Ledger Mawene Davidson
Gallagher Nicholls Carter Whaley
          Mellor Carroll

Eilisessä reservien välisessä taistoissa PNE löi Rochdalen lukemin 4-2. Maalintekijöinä kunnostautuivat Mellor, Hawley, Lewis Neal ja Anyinsah.

Ja Neil Mellor paukuttaa maaleja jokaisessa ressupelissään - suurin odotuksin ladattu potentiaalinen maalitykki voisi jossakin vaiheessa kuivattaa ruutinsa tosipeleihinkin!

Ressut pelailivat siis toissapäivänä Buryn ressuja vastaan, ja lopputuloksena Deepdalen karmeassa kaatosateessa oli voitto lukemin 3-1. Mellor teki kaksi eka puoliajalla, ja vaihdettiin pois 58. minuutilla.

Hawleyn ja Mellorin vaihtaminen 58. minuutilla viittaisi siihen, että ainakin toinen kavereista lienee mukana lauantain Cardiff-pelissä. Toivottavasti se on Neil Mellor, joka korvaa pelikieltoisen Andy Carrollin. Mellor on kuitenkin mättänyt ressuissa neljä maalia kolmessa pelissä, joten toivotaan, että tehot siirtyvät myös ykkösringin peleihin. Viimeksihän Mellor on pelannut ykkösen mukana viisi viikkoa sitten WBA-pelissä.

Hyökkäyksessä Patrick Agyemang aloittanee kohtuullisen varmasti. Toiseksi kärjeksi itse toivoisin Neil Melloria, mutta pelkään pahoin, että sieltä kuitenkin löytyy Brett Ormerod.

Toivottavasti tämä on vahvastikin väliaikaista - ei sillä, etteikö Davidson saisi maaleja tehdä, mutta kyllähän niitä odotellaan ennen kaikkea Agyemangilta, Carrollilta, Gallagherilta, Ormerodilta, Hawleyltä ja itse erityisesti Mellorilta. Eli hyökkäjiltä! Tosin, jos palloa ei saada koskaan hyökkääjille saakka, niin turhapa heiltä on maalejakaan odottaa.

Vaihdosta lauantaina tulleen Mellorin kaudesta tulee tällaisella ruokinnalla pannukakku, mikä on valitettavaa, sillä treeneistä ja ressupeleistä kantautuneet tarinat antavat ymmärtää kaverin olevan melkoisessa iskussa, mutta tekopaikkojen puutteessa näyttää siltä, että ykkösen peleissä ei oikein ole edes kunnon yritystä, minkä Simmo puolestaan palkitsee penkityksellä.

Itse laittaisin nykykuntoisista pelaajista kärkeen Gallagherin ja Mellorin, ja siirtäisin Paddyn penkille.

Eilisessä ressujen välisessä ottelussa PNE voitti Wrexhamin vieraissa maalein 3-5. Neil Mellor ja Brett Ormerod tekivät kaksi maalia mieheen, Simon Whaley viimeisen.

Neil Mellor teki siis kaksi maalia toisessa peräkkäisessä ressupelissään ja on nyt tehnyt kuusi maalia neljässä ressupelissä. Myös Lancashire Evening Post huomioi asian tämän päivän uutisessaan: Mellor fires Simpson a reminder. Jokohan pikkuhiljaa alkaisi saada enemmän vastuuta ykkösjoukkueessa - tosin maalipaikkoja pitäisi pystyä luomaan Mellorille myös ykkösen peleissä, jos maaleja halutaan.

Kärkeen sitten Mellor ja Gallagher tai Hawley riippuen laiturivalinnasta. Eli kokoonpano voisi olla suunnilleen tämä:

           Lonergan
   Jones Mawene/St.Ledger Chilvers Hill
Sedgwick Nicholls Davidson Gallagher/Neal/Carter
       Mellor Hawley/Gallagher

Pahasti kuitenkin pelottaa, että Simmo syrjäyttää jopa nuo kakkosvalintani, ja kärjesstä "viilettää" Agyemang mahdollisesti jopa Ormerod parinaan, ja laitureina nähdään ainakin toinen kaksikosta Whaley/Pugh. Toivotaan kuitenkin, että Simmolla on aikaa käydä foorumilta katsomassa yllä oleva "oikea" kokoonpano. Pakko vielä lisätä ressujen pelimenestyksen kirvoittamana, että olisihan se melkoinen shokki nähdä huomenna avauksessa numeron 6 kirmaavan kentälle...

Kuten edellisessä viestissä kerrottiin, Neil Mellor on ollut iskussa ressujen peleissä, ja aivan varmasti takoisi maaleja liukuhihnalta myös ykkösen peleissä, jos vain ruokkijoita löytyisi. Mellorin omin kaunistelluin sanoin avauspaikkaa anoen: "I've shown a good attitude in the reserves, scored goals in consecutive games so I'm hopeful I will get another chance soon." Treeneistä kantautuneiden tietojen mukaan Mellor treenaa kovempaa kuin kukaan muu, joten missähän vika, ettei ykkösen peleissä tule tilaisuuksia? Yksi syy voi olla pelityyli - ressuissa on aikaa pelata palloa enemmän maata pitkin, rakentaa paikkoja, ja luoda tilanteita Mellorille(kin), ja tämä boxin lähelle paikkojen luominen (pitkien kukkupallojen sijaan) sopii hänelle kyllä erinomaisesti. Tätä peliähän PNE pelaili edellisen kauden tammikuulle asti... Ressujen pelissä näyttäisi olevan myös siten, että puolustajat voivat/saavat tarjoilla pallon keskikenttämiehille, mistä pallo sitten levitetään laitureille tai eteenpäin hyökkääjille - eli juurikin eri taktiikalla kuin ykkösjoukkueessa, missä palloa viskataan alakerrasta mahdollisimman ylös. Ykkösen roiskimisen ongelmat voivat tietysti johtua myös itseluottamuksen puutteesta, mutta tämän parantamiseksihan managerit ovat olemassa

Sitten kristallipalloa käteen ja lukemaan/kirjoittamaan:

Tänään mennään tällä kokoonpanolla (Simmo, hereillä!):

           Lonergan
   Jones Mawene Chilvers Hill
Sedgwick Nicholls Davidson Gallagher
       Mellor Hawley

Penkillä Neal, Neal, St. Ledger, Carter, Agyemang

Ottelu päättyy 3-1. Kotijoukkueen maalintekijöinä Mellor, Mellor ja Mellor. Yleisöä 11 470. Lämpötila +12 astetta Celsiusta, puolipilvistä tai pilvistä, tuuli koillisesta 5 m/s.

Vaihdosta kärkeen tullut Mellor ei ole oikein omimmillaan kukkupalloa pelattaessa, joten voisikin olla hyvin järkevää peluuttaa Melloria avauksessa - siis vielä siinä vaiheessa kun palloa pystytään pelaamaan eteenpäin hyökkäjille saakka. Potentiaalia Mellorilla on, mutta tarjoilun pitää olla laadukasta, jos tuloksia halutaan saada.

Kärkeen laittasin lauantaina onnistuneen Hawleyn pariksi Mellorin heti avaukseen, ja Gallagher voisi tulla vasemmaksi laituriksi.

Vielä kun saisi jotenkin Mellorin avaukseen, mutta eilisen tuloksen jälkeen se näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

Pari minuuttia ennen loppua Mellor sukelsi läpiajonsa päätteeksi rankkarin, jonka pisti itse vuorenvarmasti sisään.

Hill on toivottavasti kunnossa seuraavassa pelissä. Jos ei ole, kernaasti näkisin Callum Davidsonin tulevan vasemman pakin paikalle, Gallagherin laituriksi ja Mellorin kärkeen heti avauksesta lähtien.
...
Ja jos Hill on kunnossa, niin sitten Callum olkoon keskikentän keskellä, kunhan Gallagher pysyy laidassa, ja Mellor-Hawley tai Mellor-Carroll sitten kärjessä.

Ottelu Preston North Endin ja Morecamben reservien välillä päättyi tasan 1-1. Neil Mellor teki ottelussa kolme maalia. Niistä hyväksyttiin vain yksi. Mellor on tällä kaudella mättänyt nyt yhteensä seitsemän maalia ressuissa, yhden edustuksessa. Voi, jos minä olisin Simmo, minä laittaisin Mellorin avaukseen. Voi, jos minä olisin Jumala, minä käskisin Simmoa laittamaan Mellorin avaukseen. Vaikka Paul McKenna ei ole mikään Jari Litmanen, eikä edes Paul Scholes, pystyy hän kuitenkin pelaamaan palloa maata pitkin, tekemään sen tällä kaudella toistaiseksi puuttuneen tarjoilun Mellorille boxin tuntumaan. Sieltä Mellor hoitaa pallon maaliin. Tavalla tai toisella. Päällä tai jalalla.

Eilisessä reservien pelissä Neil Mellor jatkoi vakuuttavaa tahtiaan maalin äärellä: hattutemppu 1-6 päättyneessä ottelussa Accringtonia vastaan. Simon Whaley teki kaksi ja Brett Ormerod yhden.
...
Jokohan Neil "Gerd" Mellor päästetään lauantaina irti heti avauksesta saakka? Neljässä viimeisessä ressujen pelissä Mellor on tehnyt yhteensä 8 maalia. Näitä tehoja tarvittaisiin ykkösen ringissä!

Penkillä oli Neil Mellor, mutta olisi voinut olla vaikkapa katsomossa, koska peliminuutteja ei valitettavasti irronnut. Gallagher ja Hawley jatkoivat siis hyökkäyksessä, ja saa nähdä, jatkavatko vielä tiistainakin. Melloria täältä huudetaan, huuto ei vain tunnu kantavan saarelle saakka. Ainakaan aina.

Viime aikoina olen vaatinut Neil Melloria avaukseen. Vaadin edelleenkin. Paul Simpson jatkaa: "I've got to look to try and get more, particularly at home when we've got to use the strengths we've got in all of the strikers. We've had the frustration of Brett not being involved, we've got Andy Carroll who is waiting and we've got Neil Mellor who has been scoring goals in the reserves but has got to wait patiently."

Karl Hawley ja Paul Gallagher saattavat kuitenkin hyvinkin jatkaa kärjessä. Toistan kuitenkin vielä kerran: Laittakaa Gallagher vasempaan laitaan ja Mellor kentälle heti avaukseen! Tänään!

Nykyisissä (?) maalinteko-ongelmissa itse heittäisin kärkeen kaksikon Mellor- Carroll.

Oma suosikkikentälliseni lauantain Plymouth-peliin olisi:

              Lonergan
Jones  Mawene  St. Ledger  Hill
Sedgwick McKenna Nicholls Gallagher
              Mellor Carroll

Reservit pelasivat eilen Deepdalella Manchester Cityn reservejä vastaan. PNE:n kokoonpano oli vahva ja ryhmitys tällainen:
                        Neal
Aspin -- Adams -- Collins -- Bloxham
  Agyemang -- Pugh -- Lewis Neal
                  Gallagher
              Mellor -- Carroll

Ottelu päättyi 3-3, maalintekijöinä Patrick Agyemang, Andy Carroll ja Neil Mellor. Luonnollisesti Neil Mellor. Kukapa muukaan kuin Neil Mellor. Nyt ressujen pelistä Mellorilla on kasassa laskujeni mukaan 11 maalia seitsemässä pelissä. Neil Mellor.

Minä jos olisin manageri, niin tällainen koostumus marssisi tänään kentälle:
                  Lonergan
     Jones St Ledger Mawene Hill
Sedgwick McKenna Davidson Gallagher
                 Carroll Mellor

Maalin jälkeen peli on selkeästi PNE:n hallinnassa puoliajan loppupuolelle saakka. Leicester ei saa mitään aikaiseksi. Ei kunnon hyökkäyksiä, maalia kohti suuntautuneista yrityksistä puhumattakaan. Tähän rakoseen maali! Tappava osuma.

Mutta ei! Neil Mellor istuu turhautuneena penkillä.

...

Rakas joulupukki,
Pidä tiistain avauskokoonpano myös lauantaina kuitenkin sellaisilla pienillä muutoksilla varustettuna, että laitat John Hallsin loukkaantuneen Billy Jonesin tilalle ja Neil Mellorin heti avauksessa kärkeen Karl Hawleyn paikalle.

Lauantain peli? Jonkin verran jossiteltavaa. Jos Neil Mellor olisi päässyt avaukseen. Jos PNE:llä olisi ollut onnea ensimmäisellä puoliajalla. Jos McKennan syötöille olisi löytynyt viimeistelijä. Varma viimeistelijä.

Mellorin puuttumiselle ei sen sijaan muuta selitystä kuin ettei mahtunut kokoonpanoon. Siis Kellyn valitsemaan kokoonpanoon. Irvinehän on aikonut aloittaa omien kokoonpanojensa sisäänajon vasta tiistain pelistä alkaen. Melloria täältä edelleenkin huudellaan avaukseen. Tässä vaiheessa edes kokoonpanoon. Toiveikkaina huudellaankin. Irvine vaikuttaa fiksulta kaverilta.

Annetaan tässä viiden pisteen vihje Irvinelle olettaen, että Jones, Hill ja St Ledger ovat sivussa:

              Lonergan
 Halls Mawene Chilvers Davidson
Sedgwick McKenna Carter Gallagher
             Mellor Hawley

Neil Mellor pääsi lauantaina jo puoleksi tunniksi kentälle. Ei tulosta. Sivuunkirjoittaneelle on jostakin kasvanut päähän pakkomielle. Ääni, joka hokee viisaan vanhuksen varmuudella, että Mellorin säännöllinen peliaika avauksessa tuottaisi maaleja. Eihän hän ole tainnut olla kuin kerran (vaiko kahdesti?) tällä kaudella avauksessa. Antakaa hänelle mahdollisuus! Ai niin, ettepä te voi.
...
Ressuissa maaleja ovat tehtailleet Mellor ja Hawley – lähes aina, kun siellä ovat pelailleet. Toki ymmärrän ja voin sen ääneenkin lausua, että ressujen sarjoissa ja joukkueissa taso on mitä milloinkin. Siltikin väittäisin, ettei sielläkään kuka tahansa ole pystynyt eikä pysty tekemään maaleja illasta toiseen. En ainakaan minä. Eikä vaimoni. Mutta Mellor on. Ja pystyy.

Maalinteko-ongelmiin tätä ollaan siis taaskin kääntämässä. Alan Irvinellä on uni, joka toistuu. Hän on perinyt unen Paul Simpsonilta. Irvine nimittäin haaveilee 20 maalin hyökkääjästä, joka kiskoisi PNE:n kuiville. Minä leikkaan A4-paperin 20 yhtä suureen osaan. Kirjoitan kuhunkin paperiin kaksi sanaa: "Neil Mellor". Taitan paperilappuset ja pistän ne ullakolta löytyneeseen silinterihattuun – samanlaiseen, mikä on "Taikurin salaisuudet" –elokuvassa. Vien silinterihatun Alan Irvinelle ja pyydän häntä vetämään sattumanvaraisesti yhden lapun. Katsotaan sitten, mitä siinä lukee. Katsotaan sitten, kuka tekee sen tarvittavat ja kiihottavat 20 maalia.

Hätäisen lyhyeen ja pikaiseen viestiin vielä oma arvaus/toive tämän illan avauksesta:

                   Lonergan
  St Ledger Chilvers Mawene Hill
Sedgwick McKenna Davidson Gallagher
                 Mellor Hawley

Kotijoukkueen kokoonpano voisi olla jotain tällaista:

             Lonergan
    Jones St Ledger Mawene Hill
Sedgwick McKenna (c) Davidson Whaley
          Agyemang Mellor

Lauantaina taas derby. Kova derby. Paha derby. Turf Moorilla vastassa Burnley.  Nyt kuitenkin ollaan (onneksi ) vailla viikkopelejä. Keskittyminen treeneihin. Pohditaan muutoksia. Vaikka peli on paikoin hyvää, jotain muutetaan. Lopultakin Neil Mellor päässee avaukseen. Agyemang penkille.

Kokoonpanoksi arvaisin:

                 Lonergan
     Jones St Ledger Chilvers Hill
Sedgwick McKenna Davidson Whaley
                  Gallagher
                   Mellor

Pitkällisen jankuttamisen jälkeen Mellor siis lopultakin pääsi avaukseen. Ja edelleenkin: Mikä olikaan lopputulos?

Tässä vielä joitakin PNE:n fanien ja muitakin kommentteja eilisestä Mellorin esityksestä:

"Neil Mellor was fantastic upfront and was the difference between the sides at parts. Our makeshift defence couldn't deal with him at all. He'll be a big player for you." (Burnleyn fani)

"he played superbly today and was always full of running."

"Well today he was fookin awesome, as good a performance by a PNE Forward for years.
So where have you been Neil ?
Welcome back."

"his ball control and touch are different class, its the first time i've been able to stand and admire it and that finish was premiership quality."

"Mellor's touch and control today was fantastic."

"Mellor was truely immense. He was the figureheard of our victory. "

"Both were Amazing today especially Mellor. He really showed today how good he can be once backed and given confidence. But both of them showed that touch of premiership skill."

"Absolutely superb performance. Matt Hill was phenomenal, Mellor was immense, the fans were superb and the most vocal i have heard for many a moon."

"Mellor i feel has answered a lot of questions today , clearly he made the difference."

"Good performance. Mellor was superb and so was Gally."

"The partnership up front did really well - they combined well because they're both intelligent players who get in good areas. I have to say that when Neil Mellor went through for the second goal I never thought he was going to miss because he's a terrific finisher." (Alan Irvine)

"I'm very pleased for the manager, a lot of things we have worked on have come off today. I'm also very pleased for Neil Mellor who got a start and I thought he was magnificent." (Derek Shaw)

Itse ottelusta ei pysty vieläkään kirjoittamaan mitään. Yhdestoista sormi on tiellä.

[sammaluus]

Kiitokset vetovihjeestä, yhdistettynä Sheffiedin viikonpäivättömän joukkueen selvään 1-0 kotivoittoon, reilulla seiskan kertoimella tuli kotiutettua pienet kahvirahat.

[Pekkanbauer]

Kiitokset vetovihjeestä, yhdistettynä Sheffiedin viikonpäivättömän joukkueen selvään 1-0 kotivoittoon, reilulla seiskan kertoimella tuli kotiutettua pienet kahvirahat.

Onnittelut kahvista!

Kotimaisessa pitkävedossa tuli samalle kupongille laitettua kolme kakkosta: Preston North End, Everton ja Manchester United. Kateuden vähentämiseksi en viitsi mainita peliin sijoitettua summaa (mutta kesälomalle voisi huomenna jäädä ). Yhteiskerroin hulppeat 31,46. Lisäksi tuli pelattua PNE:n kakkosen hyvän kertoimen siivittämänä kuusi kappaletta pitkävetolappuja, joissa toinen kohde (siis ei PNE:n peli) on täysinvaihdeltuna. Helppoa rahaa sekin (talvilomakin tuli turvattua).

Toki PNE:n kakkosta tuli pelattua muissa (ulkomaisissa) toimistoissa hyvällä kertoimella (ensi kesän kesäloma).

Kutsua poliisin kuulusteluihin odotellessa... :

[Pekkanbauer]

Pikaisia terveisiä Ulkomaasta!

Maanantaille aikataulutettu nuorten ottelu PNE:n ja Buryn välillä jouduttiin perumaan huonojen olosuhteiden vuoksi. Ainakin tässä tapauksessa Deepdalen edustalla oleva Sir Tom Finneyn patsaasta otettu kuva puhuu enemmän kuin 29 sanaa.



Sean St Ledger ja Simon Whaley valittiin CCC:n viikon joukkueeseen lauantaisen voitokkaan pelin jälkimainingeissa. Kokonaisuudessaan The Championship 'Team of the Week' näyttää tältä: Boaz Myhill (Hull); Gary Sawyer (Plymouth), Sean St Ledger (Preston), Alan Bennett (Southampton), Jon Harley (Burnley); Zoltan Gera (West Brom), Shaun Derry (Crystal Palace), David Norris (Plymouth), Simon Whaley (Preston); Martin Paterson (Scunthorpe), Ricardo Fuller (Stoke).

Mellorin ja McKennan valintaa odotellessa...

[Pekkanbauer]

Southampton vs Preston North End 0 - 1

Attendance: 23267

Scorers: Neal 90 + 1

PNE: Lonergan, Hill, Chilvers, St Ledger, Jones, Whaley, Davidson, Carter, Sedgwick (80 Lewis Neal), Gallagher, Mellor (71 Agyemang).
Subs not used: Chris Neal, Nicholls, Hawley.



Joulupukin pajaan on laskeutunut syvä hiljaisuus. Vielä hetki sitten keskeytymättömänä virtana soljunut kiireisyyden meteli on katkennut. Leikattu. Joulupukki on poistunut rakennuksesta.

Siellä täällä pukin pajan lattiapinnoilla makoilee kuoleman väsyneen oloisia tonttuja, kuka mihinkin asentoon jääneenä. Viime ajat ovat olleet kiireisiä. Unettomia. Kaikki on pitänyt saada valmiiksi. Jokainen toive täytettyä.

Kaikki lahjat eivät ole vielä paketissa. Joulupukki löytää itsenä St. Mary's Stadiumilta. Ei keskeltä peliä, ainakaan kronologisesti, vaan sen lopusta. Lisäajalta. Peli on maaliton, tasan siis. Kenttä on jäinen, vaikka sitä on lämpölamppujen avulla sulatettu vielä lounasajan jälkeen. Viimeinen lahja ennen liikkeelle lähtöä.

Petteri Punakuono on tullut kentälle jokin aika sitten. Hänellä on tilaa liikkua oikealla laidalla. Pallo mukanaan. Matala keskitys rangaistusalueen sisään. Siellä ei ole ketään.

Jostakin tyhjästä joulupukki putkahtaa hetki sitten tyhjältä vaikuttaneeseen tilaan. Syöksyy palloon. Jalka ohjaa pelivälineen oikeaan alakulmaan. Taikapölyä on ilmassa. Vieraskatsomo kohoaa ilmaan, kohti korkeuksia.

Petteri Punakuonolla ei ole punainen nenä. Hänellä on keltainen nuttu. Sen selässä on numero 9.

Joulupukilla ei ole punaista nuttua, vaan se on keltainen. Siinä on numero 23.

Joulu on alkanut. Hyvää joulua!

[travis bickle]

Hyvää joulua ja kiitos helvetin loistavasta topicista!

[Pekkanbauer]

Kun Neil Mellor tekee tänään maalin Scunthorpen verkkoon, me laulamme.

Tänään klo 17:00 Suomen aikaa Preston North End kohtaa Scunthorpe Unitedin Deepdalella. Kotijoukkue on valmis. Vierasjoukkue ei. 11 edellistä matsia Scunthorpe on tarponut ilman voittoa. Tänään tulee tusina täyteen. Kuilun pohjalla vaanii Putoamis-peikko. Kita ammollaan. Keväällä nielaistaan. Purraan. Ulostetaan. Kerrosta alemmas.

Kysymyksiä.

Paul McKenna on taas kunnossa. Nilkkansa on kunnossa. Tekeekö Darren Carter tilaa kipparille? Vaihtuuko voittanut joukkue? Brett Ormerod olisi käytettävissä. Putoaako QPR:n tuleva hyökkääjä Patrick Agyemang kokonaan ulos kokoonpanosta? Tammikuussa Paddy siirtyy, näin kertoo Varma Huhu.

Andy Lonergan on varmasti tänään tolppien välissä. Yhtä varmasti kuin Wayne Henderson edelleenkin toipumassa selkäleikkauksestaan. Ja varmastikin Sean St Ledger on toinen toppari, kohtuullisen varmasti Liam Chilvers toinen. Tarkoittaa siis, että Mawene on penkillä - jos sielläkään. Billy Jones ja Matty Hill lienevät edelleenkin laitapakit. Callum Davidson vaihtoehtona vasemmalle. Keskikentän keskustassa McKenna ja Davidson, Carter vaihtoehtona. Laitureina Whaley ja... ja... Sedgwick? Vaiko edellisen ottelun sankari Lewis Neal? Ja kärjessä Mellor-Gallagher, joiden yhteistyö alkaa sujumaan. Pallo löytämään kaverin. Kaveri löytämään maalin. Joukkue löytämään voiton.

Paul Gallagher on ilmaissut halunsa jatkaa lainaansa Prestonin riveissä kauden loppuun saakka. Mark Hughes ei vastaa vielä puhelimeen. Sanoakseen: "Ok, kyllä se käy". Toivotaan, että näin käy.

Toinen vuokralainen, lainaharakka Andy Carroll sen sijaan palannee Newcastleen. Ei käyttöä, ei tulevaisuutta. Muistatteko edellisen Scunthorpe-pelin? Muistatteko Andy Carrollin?

Tammikuun siirtoikkunassa ei tuhlata. Aberdeenista voisi tulla Lee Miller. Huhujen mukaan näin. Vaatinee sitä, että hyökkääjiä raivataan pois tieltä. Agyemang on jo siis varmahko lähtijä. Todennäköisesti myös Carroll. Tarvitaanko viiden hyökkääjä? Tarvitaanko Miller? "I know there isn't an awful lot of money, so I don't want to waste what there is", sanoo Alan Irvine. Ettäs tiedätte.

Eilen aamupäivällä treenattiin kevyesti. Sen jälkeen pieni joululoma. Päivän mittainen. Perhe on tyytyväinen. Tänään pelaaja on tyytyväinen.

Ai niin, vielä se lauantain voittomaali tekijän itsenä kuvailemana: "I was screaming for Pat in the corner. He was miles away from me, as usual. I tried my best to get up to him and I was shouting, 'Just lay it across, just lay it across'. He eventually saw me coming in and slotted it across. And I just had one thing on my mind and that was to put it in that right-hand corner, down to the keeper's left. Luckily I connected with it well and it went straight in. It was great."

Ja vielä tämän päivän voittomaali:

"For he's a jolly good Mellor
For he's a jolly good Mellor
For he's a jolly good Mellor
and so say all of us..."

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Scunthorpe United 0 - 1

Attendance: 12920    

PNE: Lonergan, Jones (Carter 21), St. Ledger, Chilvers, Hill (Lewis Neal 88), Sedgwick (Agyemang 63), McKenna, Davidson, Whaley, Mellor, Gallagher.
Subs Not Used: Chris Neal, Hawley.



Tämä on vaikea maailma. Epätäydellinen ja epävakaa. Vaikea elää, vaikea olla.

Ensimmäisen puoliajan surkeus tiivistyi hyvin loppuhetkille. Ennen puoliaikaa. Sean St Ledgerin ja Matty Hillin kompurointiin oman rangaistusalueen tuntumassa. Martin Patersonin tekemään vieraiden voittomaaliin. Ei auttanut toisen puoliajan selkeä pallonhallinta, ei pelinhallinta. Eivät 13 laukausta. Ei Whaleyn tolppakutikaan kimmonnut sisäänpäin. Ei tällä kertaa. Poikkiputkeen.

Putket poikki. Prestonin pari peräkkäistä voittoa katkaistiin. Pieni putki, mutta myöhemmin toivottavasti arvokas. Ainakin hyvältä tuntunut. Scunthorpen 11 peräkkäistä voitotonta peliä. Poikki sekin.

Ei vuoksenmaalainen selkeänäkeminenkään luonnistu. Ansaitut lomarahat kohta tuhlattu. Pitänee palata töihin. Laittaa PNE-pipo työnantajan vaatenaulakkoon. Juoda Deepdale-mukista työnantajan automaatin pahanmakuista kahvia.

Billy Jonesin nivuset ovat paskana. Ainakin toinen. Puolustajapulassa Jonesia ei kuitenkaan päästetä leikkaukseen, vaan hänen pitäisi köpötellä kipuaan sietäen peleissä niin paljon kuin pystyy. Eilen pystyi 21 minuuttia. Tammikuu, here I come.

Ei auta itku. Pelit jatkuvat. Tahti on tiivis. Katseet suunnataan jo lauantaihin. Cardiffia vastaan mieleen painukoot Alan Irvinen eiliset sanat: "We have to play as we have been playing in the second half, for the whole of the game and it is something that we have spoken about. You can't go out and start the first half slowly, especially when you are at home, you have to set the tempo for the game."

Katseet tulevaisuuteen. Jos jotakuta kiinnostaa, niin allekirjoittanut on näillä näkymin paikka päällä seuraamassa näitä otteluita (kysymysmerkillä varustetut vielä epävarmoja):

05.01.2008 Preston North End - Scunthorpe (FA Cup)
09.02.2008 Preston North End - Coventry
16.02.2008 Preston North End - Stoke (?)
01.03.2008 Preston North End - Crystal Palace
22.03.2008 Preston North End - Burnley
12.04.2008 Preston North End - Barnsley (?)
26.04.2008 Preston North End - Ipswich

Aika moneen peliin lähden Helsingistä tai Tampereelta, tai palaan Helsinkiin tai Tampereelle. Joissakin tapauksissa matkustan peliin muualta maailmasta tai jatkan pelin jälkeen jonnekin muualle kuin Suomeen. Jos kiinnostaa liittyä seuraan, niin homopostia tulemaan. Haluttaessa voin yrittää järjestää aikataulujen ja kiinnostuksen puitteissa Prestoniin myös oheisohjelmaa. Tämä olisi ehkä pitänyt kirjoittaa matkailutopiikkiin, mutta köllöttäköönpä nyt tässä.

Ja kohti lauantaita! Leuka ylös!

[Pekkanbauer]

Haluaisin olla kovastikin optimistinen huomisen pelin lopputuloksesta, mutta Prestonissa on vaisu tunnelma. Jotenkin alistunut. Peruspositiivisuuteni on koetuksella. Luotan kuitenkin pelaajiin, luotan Alan Irvineen. Luotan lopputulokseen.

Edellisen kerran, kun Cardiff City kohdattiin, pelattiin Ninian Parkilla tv-kameroiden edessä. Tai siis he pelasivat, me katsoimme. Me kaikki, joita asia kiinnostaa, muistamme ottelun maalit. Me kaikki muistamme Robbie Fowlerin. Ja silloisen vierasjoukkueen - huomisen kotijoukkueen – onnistuneen vapaapotkukuvion. Callum Davidsonin. Fanin taltioima videoklippi saa onnellisuuden ja onnistumisen tunteiden lisäksi pintaan myös erilaista iloa. Vieraskatsomossa kuvatulle ja tahattomasti (?) tallentuneelle klipille on jäänyt hymyjänteitä nostattava spontaani "We hate Simmo" -huudahdus. Kuin raikas tuuli menneisyydestä. Huuto syvästä kuilusta.

Callum Davidson on monella tapaa pääosissa huomisessa ottelussa. Ainakin spekulaatioissa. Facts of the case are these: Billy Jones - PNE:n riveissä oleva ainoa oikea laitapuolustaja - on kärsinyt jo jonkin aikaa nivusvaivoista. Leikkaus olisi pitänyt jo tehdä. Tai ainakin se pitäisi tehdä välittömästi. Puolustajapulassa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, ja niinpä Billy on joutunut tuskaansa ja kipulääkkeitä niellen pelaamaan sen, minkä on sisu on antanut myöten. Edellisessä pelissä se ei antanut kuin 21 minuuttia. "He deserves an awful lot of credit for that". Kaikesta huolimatta nuorukainen saattaa joutua huomennakin avaamaan pelin. Niin pitkälle kuin pystyy. Leikkaus on edessä heti tammikuussa. Heti kun korvaaja rantautuu Deepdalelle oikea kenkä plankattuna.

Jos Billy Jonesia ei kuitenkaan saada kannettua huomenna kentälle, alkaa arpominen oikeasta pakista. Se voisi olla Callum Davidson. Umpivasuri, joka viimeksi joutui Billyn tuurajaksi. Se voisi olla Sean St Ledger, joka muutaman kerran on jo ollutkin paikkaajana, mutta sitten pitäisi toppariksi laittaa kaveri korvaamaan St Ledgerin. Se voisi olla Youl Mawene, mutta hänen lapsena taitaa olla vakavasti sairaana, eikä ranskalainen pysty nyt hoitamaan muita asioita. Muita toppareita? Junnuosastolta voisi nostaa Dominic Collinsin, 16-vuotiaan superlupauksen. Vai joko se on 17? Mutta ehkä riski on liian suuri - ei tuloksen kannalta, vaan yhden tärkeän tulevaisuuden kannalta.

Oikeana pakkina voisi pelata myös Simon Whaley. Hän ei ole kuitenkaan sille paikalle Alan Irvinen ykkös-, kakkos- tai kolmosvaihtoehtokaan. Jos vaihtoehto lainkaan.

Okei. Oletetaan, että Jones on kunnossa. Silloin puolustuslinja ja keskikenttä näyttävät huomenna tältä:
     Jones - St Ledger - Chilvers - Hill
Sedgwick - McKenna - Davidson - Whaley

Okei. Oletetaan, ettei Jones ole kunnossa, mutta Mawene saanut lapsensa kotiuttamiskuntoon. Silloin puolustuslinja ja keskikenttä näyttävät huomenna tältä:
   St Ledger - Mawene - Chilvers - Hill
Sedgwick - McKenna - Davidson - Whaley

Okei. Oletetaan, ettei Jones ole kunnossa, eikä Mawene saanut lastansa kotiuttamiskuntoon. Silloin puolustuslinja ja keskikenttä näyttävät huomenna tältä:
 Davidson - St Ledger - Chilvers - Hill
Sedgwick - McKenna - Carter - Whaley

Jos tuo viimeinen vaihtoehto on se, mitä huomenna marssi kentälle, niin ei hyvä heilu. Puolustajia jää silloin vaihtopenkille... hetkinen, lasketaanpas. Voisivatko kaikki avauskokoonpanon ulkopuolelle jääneet puolustajat nousta seisomaan? Hmmm... Miksi kaikki istuvat paikallaan?

Ne laina-avut. Evertonista ei sittenkään ehkä tule ketään ensi vuoden alussa. African Cup of Nations verottaa liverpoolilaisten resursseja (Joseph Yobo, Aiyegbeni Yakubu, Steve Pienaar) sen verran raskaasti, että omissaankin on tekemistä. Ja ylimääräistä ei yhtään. Taidan itsekin lähteä tammikuussa Afrikkaan, jos tämä on tätä. Ja lähdenkin.

Afrikan sijasta Alan Irvine bongattiin Skotlannista. Joku hyökkääjä siellä on ollut kiikarissa. Tästä tarkemmin myöhemmin, kunhan saan Irvinen puhelimen päähän. Siihen toiseen päähän. Niin, ja Rob Kelly bongattiin Deepdalen respasta poistumasta treenikassia kantavan afro-kaverin kanssa. Iso ja nuori. Ei siis Ronaldinho, joka ei ole kumpaakaan. Tosin isonemassa.

Toiseenkin suuntaan on tammikuussa liikehdintää. Ja huhuja liikkeistä. Patrick Agyemang on siis Varma Huhun mielestä tammikuussa QPR:n vahvuutta. Olkoon niin. Paul McKennaa huhuillaan edelleenkin Crystal Palacen tyylittömään peliasuun. Perkele, jos se on totta, eikä vain Kuullun Huhun keksimää tarinaa. Tälle höpötykselle voisi vasta-argumenttina heittää kysymyksen: "Miksi McKennasta tehtiin kapteeni, jos hän on lähdössä?" Ja nyt painautuu puukko syvälle rintaan. Katseet kääntyvät Burnleyn miehistöön. Graham Alexander. Ei, perkele! Perkele!

Tämän viestin otsikko on pompahtanut jostakin. Nyt en kuollaksenikaan muista, kuka se sanoi, mutta varsin suurella todennäköisyydellä Callum Davidson, joka epäilee, että joukkueessa on liikaa jalkapalloilijoita: "We have to understand you have to fight for every ball. These games are not about football - it is a battle. We wanted to play too much football at the start, instead of the nasty side of it. Personally I would like to see us change that. But we have got so many good footballers in the team. That's what this division is all about, the rough and tumble of the game."

Sitähän se on. Ja ollut tämän viikon. Tapaninpäivän jälkeen ei lepohetkeä. Eilen normaalitreenit, tosin keskiviikkona pelanneille palauttavana, mutta muille kieli vyön alla. Oman vyön. "We can't afford to have a day off. Yesterday was a recovery session for the players who played and it was important for the players who didn't play because they haven't done anything on Wednesday or only got on the pitch for a short time."

Ai niin. Jos joku miettii, kenen lainauksia täällä väleissä esiintyy, niin tässäpä viiden pisteen vihje: Jos äänessä en ole minä, se on Alan Irvine. Alan Irvine.

Treenikentät Springfieldsillä ovat karmeassa kunnossa. Jossakin on podettu talvea. Preston North End on joutunut kehittelemään vaihtoehtoisia harjoitustapoja ja -paikkoja. Toivottavasti tämä ei vaikuta tuloksiin. Ainakaan negatiivisesti.

Ja vielä palataksemme huomiseen kokoonpanoon. Maalissa on Lonergan. Puolustus- ja keskikenttäspekuloinnit ovat yllä. Hyökkääjäparina pitäisi kaiken järjen mukaan aloittaa Mellor-Gallagher, vaikka eivät edellisessä pelissä osuneetkaan. Ovat kuitenkin olleet vakuuttavia, vaikkei nimiä ole lehteen painettukaan. Ja lentäväksi lopuksi Mellorin analyysiä omasta pelaamisestaan - nyt Miklu tarkkana: "I know that being a striker is not just about scoring goals. I'm capable of creating chances and putting the ball in the right areas for other people, and it's something I want to do more of. I've always been told to square it when someone's in a better position to score than me, and if I can provide service to others as well as looking to get on the end of chances myself it'll hopefully boost our chances of scoring."

Loppukevennyksenä vielä vitsi, jonka luin tänään tulleen Apu-lehden Nitrodiskosta:

Puhelimen soidessa vastaan siihen normaalin joviaaliin tapaani:
"Pekkanbauer"
"Sä oot Prestonin Dieter Bohlen"
"Ja paskat. Mä oon Saksan Pekkanbauer"
Tajutessani miten hölmöltä se kuulosti lasken luurin ja katson taakeni, ettei kukaan vain kuullut, mitä sanoin. Tuntuu oudolta.

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Cardiff City 1 - 2

Attendance: 12046

Scorers: Whaley 5

PNE: Lonergan, Davidson, Agyemang, Gallagher, Carter, St Ledger (sub Hawley 86), Chilvers, Whaley (sub Sedgwick 18), McKenna (capt), Hill, Lewis Neal (sub Mellor 71). Subs not used: Chris Neal, Nicholls.



Harmaa, kylmä ja kostea päivä. Deepdalen nurmea piiskannut rankkasade helpottaa hiukan ennen alkuvihellystä. Matt Hill on pistänyt hanskat käteensä. Muillakin on kylmä.

Kotiyleisö on pettynyt nähdessään avauskokoonpanon. Tiedettiin kyllä, että Billy Jones on todennäköisesti sivussa nivusvaivojensa vuoksi, mutta siitäkin huolimatta hänen poissaolonsa on pettymys. Pahaa mieltä lisää se, että aiemmissa peleissä keskikentän konehuonetta ansiokkaasti pyörittänyt kaksikko Paul McKenna - Callum Davidson on jouduttu rikkomaan, ja umpivasurina tunnettu Davidson on hätätilassa siirretty Jonesia paikkaamaan oikeaksi pakiksi. Keskikentän avaukseen tulee Simpsonin hankinta Darren Carter, joka ei ole vielä onnistunut vakuuttamaan epätasaisilla ja paikoin jopa luokattomilla esityksillään, ei valloittamaan lähellekään kaikkia liljanvalkoisia sydämiä.

Toinen suuri pettymys kotiyleisölle on hyvin toimineen hyökkääjäkaksikon Paul Gallagher - Neil Mellor rikkominen. Patrick Agyemang on noussut avauksen ja syrjäyttää samalla Mellorin penkille. Jos Carterin esitykset ovat epätasaisia, niin Paddyyn pätevät tuplana samat sanat. Pääsääntöisesti laiskaa löntystelyä ja luokatonta paskaa, joskus harvemmin mies herää eloon ja käyttää paljon kehuttua nopeuttaan. Mutta harvemmin. Valitettavasti harvemmin.

Kolmas muutos edelliseen peliin - Lewis Nealin tuleminen laituriksi korvaamaan Chris Sedgwickiä - sen sijaan saa varovaisen myönteistä hyminää kotiyleisöltä. Tämä tarkoittanee myös Simon Whaleyn siirtymistä oikealle ja Nealin tuloa vasemmalle, mutta sehän voi olla pelkästään myönteistä.

Viimeinen muutos osoittautuu heti alussa toimivaksi ratkaisuksi. Viiden minuutin pelin jälkeen kulmuri vasemmalta. Lewis Neal keskittää. Ulospäin kiertävän pallon polku vie reiluun 20 metriin, Simon Whaleyn juoksulinjalle.  Pallo oikeaan alakulmaan, yleisö seisomaan. Yleisö huutamaan, yleisö juhlimaan. 1-0.

Minuutti maalista, ja lisää on jo tulossa. McKenna taistelee pallon Gallagherille, mutta liukas kenttä tekee tepposet. Laukaus epäonnistuu, mutta pallo löytää tiensä Agyemangin jalkaan. Nuori Schmeichel kimpoaa kuitenkin pallon eteen. Ei maalia.

Lewis Neal pistää Matt Hillin läpi vasemmalta laidalta. Peliä on käyty 18 minuuttia. Kevin McNaughton jää toiseksi. Kulma on kuitenkin käynyt auttamattoman pieneksi, pallo pamahtaa sivuverkkoon. Ei maalia.

19 minuuttia. Pelin kulminaatiopiste. Maalin tehnyt Simon Whaley nilkuttaa pois kentältä. Chris Sedgwick tulee sisään. Hyvin toiminut paletti joudutaan rikkomaan. Yritetään rakentaa uudelleen. Turhaan - kuten myöhempi historiankirjoitus osoittaa.

"He's got a little bit of a muscle tear from the sounds of it but we'll have a look at it in the morning and see. Obviously that was a big blow for us, the last two games we've had players come off very early in the game and it doesn't help. You set out to do things in a certain way and then when you lose these players you have to go and number one, use a sub that you didn't want to use so early and number two, it upsets the balance of the team."

Ensimmäiset kosketukset Chris Sedgwickillä ovat melkein ratkaisevia. Valitettavasi vain melkein. Kaksi peräkkäistä tilannetta, Agyemangin ja Hillin keskityksistä, kumpikin pusku yli maalin. Valitettavasti.

29 minuuttia. Loovens liukastelee Deepdalen pinnalla, ja Gallagher karkaa oikealta. Syöttää Agyemangille. Paddyn taito ei vain kuitenkaan riitä. Ei maalia.

Puoliajalla Preston North Endin kopissa varovaisen hyväksyvää hymistelyä. Nyt on hyvä jälkiviisastella, mutta viimeistään tässä vaiheessa olisi kopissa pitänyt olla elämää. Maalipaikkoja oli ollut, maaleja vain yksi. Tappava isku puuttui. Koppi tuoksuu liian tyytyväiseltä. Tuomari viheltää takaisin kentälle.

Joe Ledley. Tämän kaverin nimi jäi päällimmäisenä mieleen sateiselta lauantailta. Onko se edes kulmapotku? Voivatko tuomarin erehtyä. Joka tapauksessa Ledley antaa kulmurin vasemmalta. Täydellisen. 53 minuuttia pelattu. Roger Johnson puskee sisään. Oikeaan alakulmaan. Lonergan on voimaton. Peli on tasan. Peliä edeltäneen päivän vaisu tunnelma Prestonissa tuntuu korostuneelta. Tiivistyneeltä. Katseet painuvat maahan, mieli muuttuu harmaasta mustaksi. Tiedetään hävittävän. Toivotaan, ettei kuolemasta tule julma ja kiduttava, vaan pikemminkin pikainen mutta lempeä. Olisipa se hetkessä ohi.

Viitisen minuuttia myöhemmin Patrick Agyemang käyttää nopeuttaan. Saisi käyttää sitä useammin. Ja enemmän. Pääsee palloon, poimii sen läheltä päätyrajaa, pistää Gallagherille laatikon sisään. Schmeichel kuitenkin taas välissä.

63 minuuttia. Cardiffin päätykatsomossa juhlitaan. Kahteenkin kertaan. Onneksi näkökykynsä on tehnyt tepposet. Kahteenkin kertaan. Ensin Hasselbaink tarjoilee Whittinghamille, joka heiluttelee sivuverkkoa komealla volleyllä, ja vain hetki myöhemmin vastaava tarjoilu Raelle laatikon sisään, jonka veto karkaa leveäksi. Ei maalia.

Joe Ledley. Mikä soolo! Siinä pyörivät turhaan niin Paul McKenna kuin Liam Chilverskin. Ja lopulta myös Sean St Ledger, useampaankin kertaan. Ja taitaa veto muuttaa hiukan suuntaa St Ledgeristä ennen painumistaan verkon perukoille. 1-2. Tämä on hävitty. Kuolema on tullut. Ja peliä on pelattu 66 minuuttia.

Ja yleisö huutaa. Buuaa. Neil Mellor tulee sisään. Lewis Neal ulos. Mellor ei ole yleisön raivon kohteena, ei liioin Neal. Vaihto on käsittämätön. Ottelun paras pelaaja otetaan pois kentältä. 72 minuuttia kellossa.

Turhautuminen alkaa näkyä. Katsomossa, vaihtopenkillä, kentällä. Sean St Ledger torppaa MacLeanin ja katselee keltaista korttia. Vilkaisee pikaisesti kiittäen ylöspäin. Punainenkin olisi voinut tulla. Kaikki näyttää menevän päin helvettiä. Peliä on viitisen minuuttia jäljellä. Pitäisi jaksaa, mutta kun ei jaksa. Ei ole jaksanut kolmeen varttiin. Ja kohta ei tarvitse taas jaksaa.

Tuomarin puhaltaessa päätösvihellyksen pelaajat ovat helpottuneita. Voittaneita ja hävinneitä. Helpottuneita ja helpottuneita. On aika levätä. Kerätä voimia. Yrittää palautua, korjautua.

"You're not fit to wear the shirt!" Paul Gallagherille osoitettu laulu katsomosta saa tuntemaan myötähäpeää. "The crowd are entitled to react in whatever way they want to react, they've paid their money and they've come to watch and they are as disappointed as much as we are. It's something that you have to accept as a football player that if you not putting on the performances that the fans want to see then they will tell you what they think. I certainly don't blame the fans, that's for sure."

Patrick Agyemang tulee Kelly Endin eteen. Kiittää kotiyleisöä. Viimeisen kerran? Myös Paul McKenna tulee kiittämään. Ei perkele!?! Vai onko tämä vain kapteenin velvollisuus - ei sittenkään hyvästit?

Ottelun jälkeen muutama pelaaja menee pubiin - niin myös Paul McKenna. Vaikkei kippari jaksaisikaan keskustella ventovieraiden kanssa, perusluonne peittoaa turhautuneen mielen, ja vastauksia tulee tuntemattomien kysymyksiin. Myöntää, että parhaiten toiminut parinsa keskustassa on tainnut olla Brian O'Neil. Silloin joskus, kauan sitten.

"A lot of the emphasis in the talk prior to the game was about getting a really good start, and we got that. I thought that, apart from the spell just after we scored the goal, we probably dominated the first half and certainly had the best chances. In the second half we didn't start very well but we still looked OK, and then we conceded from a corner, which wasn't a corner. That happens and you should be able to defend it, we should have been able to deal with the corner as we have to deal with many corners."

Jalkapallo-ottelun pilkkominen puolikkaiden minuuttien mittaisiin muutamaan valikoituun aikaviipaleeseen ei anna oikeata kuvaa. Analyyttisempään otteeseen päästääkseen pitää nousta katsomaan seisaaltaan, aikaviipaleiden pintaa pitkin. Jotakin on pahasti vialla. Otteluruuhkassa korostuvat monet ongelmat.

Puutteet perusharjoittelussa. Anteeksi, Billy Barr, mutta siltä se vain näyttää, että fysiikassakin olisi ollut paljon tehtävissä. Tai ainakin olisi pitänyt tehdä. Juosta, hyppiä, nostella. Juosta, hyppiä, nostella. Ja niin edelleen. Tätä on vaikea korjata tässä vaiheessa kautta. Tässä otteluruuhkassa.

Puutteellinen henkinen kapasiteetti. Tämä voi johtua monesta asiasta ja johtaa moneen asiaan. Se voi johtua managerin kyvystä tai kyvyn puutteesta organisoida asioita, ja se voi johtaa herpaantumisiin ottelun aikana. Ratkaiseviin. Tappioihin. Pistemenetyksiin. Se voi johtua kentällä olevan päällikön puutteesta, ja se voi johtaa väsymisen tunteen ennenaikaiseen kokemiseen. Ja niin edelleen. Tätä varmasti selvitellään. Ainakin pohditaan.

Vääriä pelaajavalintoja. Toimiva keskikenttä rikottiin. Toimiva hyökkäys rikottiin. Oikean pakin paikalle sinne soveltumaton pelaaja. Ottelun aikana kentältä vaihdetaan pois parhaiten ja aktiivisimmin esiintynyt pelaaja. Ja niin edelleen. Näitä katsotaan videotallenteilta. Keskustellaan.

Tammikuussa tarvitaan vahvistuksia puolustukseen. Akuutistikin oikea pakki, koska Billy Jones menee leikkaukseen, eikä korvaajaa riveistä löydy. Youl Mawene on tällä hetkellä Ranskassa hoitamassa vakavasti sairasta lastaan, joten akuuttia tarvetta on myös keskuspuolustuksen vaihtoehdoille. Vasemmaksi pakiksi on heittää Matt Hill ja Callum Davidson. Paitsi että jos Hill lähtee Wiganiin, niin sinnekin tarvitaan vaihtoehto.

Keskikentälle tarvitaan vahvistusta. McKennan pariksi käy Davidson, joka joutuessaan paikkaamaan pakkien vajetta jättää aukon keskikentän keskustaan, koska Carterin ja Nichollsin taso ei vain tunnu riittävän. Olisipa poikaa joku takavuosien Sean Greganin kaltainen Johtaja. Ja jos McKennan siirtyminen Palaceen toteutuu, niin kylläpä vain näyttää aika heikolta. Oikein heikolta.

Ja laituriosasto sitten... Jos Gallagher poistuu tammikuussa, jää vain kolme puhdasta laituria: Whaley, Sedgwick ja Lewis Neal. Ja jos Whaley nyt loukkasi itseään pitemmäksi aikaa, niin aika kapealta näyttää sielläkin. Mika Ääritalo tulisi tarpeeseen.

Hyökkääjiä on tällä hetkellä kuusi, joista varmuudella harakkalaina Andy Carrollin diiliä ei jatketa. Paddy Agyemang siirtynee QPR:n leipää syömään. Gallagherin huhutaan menevän Stokeen. Jää siis Mellor, Hawley ja Ormerod. Mika Ääritalo tulisi tarpeeseen.

Tämän hetken siirtohuhut ja -tiedot:
Andy Carroll -> Newcastle -> ?
Patrick Agyemang  -> QPR
Paul McKenna -> Crystal Palace
Matt Hill -> Wigan
Paul Gallagher  -> Blackburn -> Stoke
Kevin Nicholls  -> Oldham

Mika Ääritalo <- TPS

Ketäs junnuista voisi nostaa? Puhelu Dean Ramsdalelle tai Jamie Hoylandille toisi varmaan tällaisen listan: alakertaan Adams, Collins, keskikentälle Anyinsah, Shearwood, kärkeen Appiah. Olisiko Danny Mayor liian hento laituriksi? Näitä kavereita tullaan toivottavasti (ilmeisesti?) kevään mittaan näkemään muuallakin kuin nuorten peleissä. Rahat eivät nimittäin taida riittää pelkästään ostovahvistuksiin. Valitettavasti.

Vuosi on paketissa. 2007.

---------------------------

Edit:

Lancashire Evening Post on ansiokkaasti käynyt läpi Preston North Endin kuluneen vuoden kirjavat tapahtumat: North End's year to forget

Jos Preston North Endin tapahtumien täyttämä ja paikoitellen molliviritteinenkin vuosi 2007 on jäänyt sinulta huomiotta, suosittelen lukemaan LEP:n koosteen. Lukemiskokemuksen syventämiseksi kannattaa ehdottomasti seurata artikkelissa olevia linkkejä. Ja kesän uutisista lähtien tämä topiikki täydentää vuoden 2007 kuvaelman.

Ota kannettava kone syliisi ja mukava asento pehmeässä nojatuolissa. Istu ja nauti. Mukavia lukuhetkiä! *klik*

[Pekkanbauer]

Sheffield Wednesdayn kotistadionilla Hillsboroughilla on historiassa synkät varjonsa, kuten jokainen tätä lukeva epäilemättä tietääkin. 15.4.1989 pelatun FA Cupin semifinaaliottelun yhteydessä sattuneessa katastrofissa 95 Liverpool-fania puristui kuoliaaksi täyteen pakatussa päätykatsomossa. Tapahtumasta ja sen seurauksista ei kuitenkaan tässä topiikissa tämän enempää. Kiinnostuneet voivat virkistää muistiaan vaikkapa Wikipedian tiiviillä artikkelilla.

Tänään - reilun tunnin kuluttua - kyseisellä stadionilla pelattavan Sheffield Wednesday vs Preston North End -ottelun yhteydessä kunnioitetaan muistoa - ei kuitenkaan tuossa mainitussa katastrofissa menehtyneiden eikä perinteisellä tavalla hiljentyen ennen ottelua. Kolme päivää sitten Phil O'Donnell, Motherwellin kapteeni, sai kohtauksen Dundee Unitedia vastaan pelatun ottelun toisella puoliajalla ja elvytysyrityksistä huolimatta menehtyi ambulanssissa heti ottelun jälkeen. Aiemmalla urallaan, vuosina 1999-2003, O'Donnell edusti Sheffield Wednesdayta, ja kotijoukkue haluaa kunnioittaa aiemman pelaajansa muistoa minuutin mittaisilla suosionosoituksilla ennen ottelua. Siis suosionosoituksilla – ei hiljaisella hetkellä.

Jos on kotijoukkueella ja kotistadionilla synkkäsävyiset lähtökohdat illan otteluun, niin varsin alakuloisissa – jopa alistuneissa - tunnelmissa myös vierasjoukkue saapuu tänään paikalle. Varhain tänä aamuna löydettiin Adelphi-pubin roskalaatikosta, osoitteesta 43 Fylde Street, muovipussi, jonka sisään oli vanhojen sanomalehtien sisään pakattu koko Preston North End –joukkueen optimismi. Tiedetään, että viime vuoden kuluessa osia siitä oli jo hukattu, mutta nyt tehty löydös laittaa mielet matalaksi.

Ottelun alla vierasjoukkueella - joka tänään pelaa keltaisissa paidoissa - on paljonkin murheita. Huonon menestyksen, latistetun itseluottamuksen ja pois heitetyn optimismin lisäksi muutama loukkaantuminen on tullut ikävästi sotkemaan pyhien otteluruuhkaa. Parhaalla tahdollakaan odotukset eivät nouse pilviin, eivät edes kattoon. Tuskin lattiarajan yläpuolelle.

Jos aloitetaan siitä kokoonpanosta. Sen spekuloinnista. Arvaamiseksihan se menee paikoitellen monestakin syystä. Loukkaantumiset sotkevat pakkaa. Perhepiirin sairaudet. Irvinen aivoitukset. Barrin, Timminsin ja muiden taustahenkilöiden vaikutus. Päivän kunto.

Maalivahtiosasto näyttää selkeimmältä. Wayne Henderson pitkäaikaispotilaana edelleenkin sivussa. Andy Lonergan tolppien välissä. Chris Neal penkillä.

Puolustusosasto on katastrofaalisessa kunnossa. Oikeata pakkia ei ole. Toppariksi ei ole vaihtoehtoja, kun Youl Mawene on edelleenkin Ranskassa vakavasti sairaan lapsensa tykönä. Vasemmaksi pakiksi on kaksi vaihtoehtoa, joista toista tarvitaan joko keskikentälle tai oikeaksi pakiksi. Lauantainahan linja oli muodossa: Davidson - St Ledger - Chilvers - Hill. Tänään voidaan hyvinkin nähdä täsmälleen samat puolustajat samassa muodostelmassa, koska vaihtoehtojakaan ei ole Billy Jonesinkin ollessa ilmeisesti edelleenkin sivussa odottamassa tyräleikkaustaan. Morfiinin määrä ei ole riittävä Jonesin annostelijassa, jotta tämä pystyttäisiin kantamaan kentälle. Itsehän olisin niin rohkea, että nostaisin nuorten joukkueesta Dominic Collinsin mukaan rinkiin, suoraan avaukseen toppariksi, siirtäisin St Ledgerin oikeaksi pakiksi ja vapauttaisin Callum Davidsonin keskikentälle. En kuitenkaan valitettavasti ole Alan Irvine, eikä Alan Irvine onneksi ole Pekkanbauer, joten tällaista muutosta tuskin tänään nähdään. Tammikuussa puolustusosastolle onkin odotettavissa vahvistuksia, koska muiden ongelmien lisäksi vieläpä alkukaudesta PNE:n riveissä ollut Danny Pugh liittynee piakkoin pysyvästi Stoken riveihin kahden kuukauden lainansa jatkeeksi.

Keskikenttä. Teoriassa keskellä voisivat pelata ainakin Paul McKenna, Callum Davidson, Kevin Nicholls ja Darren Carter. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat kuitenkin osoittautuneet tälle tasolle hiukan heppoisiksi pelureiksi. Kielen ollessa suussa aivan keskellä ja varovaiseen ilmaisuun taipuneena. Heitä joudutaan kuitenkin tänään käyttämään, koska Davidsonia tarvittaneen alakerrassa. Tämäkin osasto huutaa kipeästi vahvistusta tammikuun ikkunoista ja ovista. Kuuluuko huuto Suomeen saakka?

Laiturien tilanne heikkeni ratkaisevasti lauantaina. Simon Whaley loukkasi itseään, ja on pahimmassa tapauksissa muutamia viikkoja pois vahvuudesta. Niinpä vaihtoehdot ovat nopeasti kahden käden peukaloilla lueteltuina: Lewis Neal ja Chris Sedgwick. Hätätilassa Paul Gallagher voisi pelata vasempana laiturina, mutta sekä mies itse että valmennusjohto näkevät Rovers-lainan kernaammin hyökkääjänä. Eipä siis näilläkään paikoilla paljoa juhlita ilman tammikuun vahvistuksia. Jos sittenkään. Vahvistuksia tarvitaan.

Hyökkääjiä on riveissä tällä hetkellä teoriassa kuusi. Näistä Andy Carroll lienee jo palannut laina-ajaltaan Newcastleen, eikä varmasti jatka PNE:n riveissä. Gallagher pelaa tänään nykyisen lainasopimuksensa puitteissa viimeisen pelinsä - saa nähdä, kuinka jatkon kanssa käy. Patrick Agyemang lienee pelaajalistalla tänään, vaikka huhut QPR:n riveihin siirtymisestä ovat erittäin voimakkaita. Pään halkaisevia. Varmoja hyökkääjiä riveissä on siis kolme: Neil Mellor, Karl Hawley ja Brett Ormerod.

Itse laittaisin tänään tällaisen kokoonpanon:

           Lonergan
 St Ledger Collins Chilvers Hill
Sedgwick McKenna Davidson L. Neal
         Mellor Gallagher

Subs: C. Neal, Agyemang, Carter, Ormerod, Hawley.

Irvinen "yllätys" tälle päivälle lienee kuitenkin tämä:

           Lonergan
Davidson St Ledger Chilvers Hill
Sedgwick McKenna Carter Gallagher
         Mellor Ormerod

Kohtahan se kuitenkin nähdään. Toivotaan myönteisiä yllätyksiä niin kokoonpanon, tuloksen kuin lasteni tottelevaisuuden kehittymisenkin suhteen.

No, jos tänään kokoonpanon keksimisessä on tekemistä, niin lauantainen FA Cupin ottelu Scunthorpea vastaan se vasta pistääkin tukan harmaaksi. Niin Sean St Ledger kuin Darren Carterkin ovat pois lauantain kokoonpanosta varoitustilien täyttymisen vuoksi, joten kiire tulee tammikuun siirtoikkunan hyödyntämiseen. Tai sitten nostellaan tässä ja edellisessä viestissä mainittuja junioreita rinkiin. Nuorukaisista muutaman tiedetään jo istuvan nojatuolissa. Nappulakengät jalassa, toinen käsi valmiiksi puhelimella. Odottamassa Alan Irvinen soittoa.

Siirroista puhuttaessa Alan Irvine muuntautuu kiertolauseiseksi: "We're getting closer, but actually doing deals is quite difficult these days with the amount of people involved, it's no longer just a case of a manager phoning a manager saying I'd like to buy him and how much do you want for him, there are so many people involved and there are so many things that can happen that can stop any deals being done."

Vaikkei Irvine paljastakaan siirtoihin liittyviä korttejaan – pitää toivottavasti ässiä nurin käännettyinä pakan avaamiseen saakka -  niin huhuja kuitenkin on liikkeellä. Kaikkia niistä ei saa kiinni, joten päästetään osa suosiolla menemään. En tiedä, oletteko havainneet, mutta huhuilla on kieroutunut tapa muuntautua niiden törmätessä täydessä vauhdissa toisiinsa, jolloin kahdesta sinänsä irrallisesta ja riippumattomasta huhusta voi tulla yhdeltä ja todenmukaiselta näyttävä tarina. Ottamatta sen tarkemmin kantaa Prestoniin saapuvien pelaajien huhuttuun lukumäärään (4) kuin nimiinkään, niin yksi esillä ollut mahdollisesti saapuva peluri saa ihon alaisissa kudoksissa aikaan mukavalta tuntuvaa värinää: Kevin Kilbane. Kuukauden kuluttua Prestonissa juhlitaan Kevinin 31-vuotispäiviä. Toivottavasti. Ja jos näin on, kutsun itseni sinne vieraaksi.

Siinä on Kevinkin silloin ihmeissään.

[Pekkanbauer]

Sheffield Wednesday vs Preston North End 2 - 1

Attendance: 20690

Scorers: Hawley 35

PNE: Lonergan, Davidson, St. Ledger, Chilvers, Hill, Whaley, McKenna (c), Carter, L. Neal (88 Ormerod), Hawley (79 Mellor), Gallagher (79 Carroll). Subs not used: C. Neal, Sedgwick.



Painajainen toistuu ja toistuu. Mikrotasolla tiistai kopioituu lauantaista, makrotasolla Alan Irvine Paul Simpsonista, megatasolla kausi 2007-2008 kaudesta 1973-1974.

Lauantain ottelusta kerrotut tarinat - omat ja vieraat - voisi kopioida miltei sellaisinaan tähän. Väittää niitä tiistain ottelun tarinoiksi. Joku ei huomaisi eroa. Hiukan maalintekijöiden ja vastajoukkueen nimiä vaihtamalla teksti voisi haista uskottavalta. Maistua paskalta. Kuten tappion tuleekin.

Tiistai jätti lauantaita enemmän jossiteltavaa. Ei kuitenkaan paljoa sekään. Pistetään jossit kuitenkin tässä vaiheessa takataskuun. Siihen, jossa on reikä ja josta voi valuttaa sisällön kadunvarsille sunnuntaikävelyn yhteydessä. Poimitaan otteluraportoinnin tai tilanteiden kertaamisen sijaan joitakin muita esille tulleita asioita, joiden relevanttiutta on hankala tällä hetkellä arvioida mustan tunnetilan keskeltä.

Alan Irvine. Tiedettiin, että mies on noviisi kantamaan päävastuuta tämän sarjatason joukkueesta. Tiedettiin, että lähtökohta on vaikea. Kuitenkin luotettiin. Odotettiin paljon, ehkä liikaa. Näyttää siltä, että Irvine on joutumassa tulilinjalle. Aivan vastaavalla tavalla kuin Paul Simpson. Samojen tahojen toimesta. Meidän. Ehkä syystä, ehkä syyttä. Kukapa näitä osaa varmaksi sanoa. Mutta vaikeaa on Irvinenkin taival. Ollut ja tulee olemaan.

Alan Irvine. Suorastaan käsittämättömiä pelaajavalintoja. Vai onko niin, että Simpsonin marionetit, jotka edelleenkin ovat muussa tiimissä mukana, sanelevat ja suosittelevat kokoonpanot? Ne siivottomat kirpunsyömät öykkärit? Eilen poistuvaksi tiedetty Andy Carroll kokoonpanossa? Tuhannen tulimmaista pirskattia - miksei omia junnuja? Ja poistuvaksi tiedetty Patrick Agyemang edellisen pelin avauksessa? Miksi tällaiset ektoplasman sivutuotteet sivuuttavat omat junnut? Jos minä olisin kapteeni Archibald Haddock (mistä se sekin tähän tupsahti?), niin minä kyllä...  Hups! Eipä jossitella.

Pelaajakokoonpanot. Sitähän minä vain vielä, että käsittämättömissä pelaajavalinnoissa (esimerkiksi hyvin toimineen hyökkäyksen ja keskikentän rikkominen) voi olla taustalla muutakin kuin Alan Irvine. Kuten vaikkapa Billy Jonesin loukkaantuminen. Anteeksi sivuhuomautus. Jatketaan.

Andy Lonergan. Huikeita haamupelastuksia eilisessä pelissä. Vastapainoksi karmea moka pallon lentoradan arvioinnissa Wednesdayn tasoitusmaalissa. Kuului Rautavaaran perukoille saakka, kuinka koko joukkueen selkäranka paukahti kappaleiksi Lonnersin sekoilun yhteydessä. Tappio pukeutui kosteaan pilviverhoon, otti kohteekseen keltaisiin pukeutuneen vierasjoukkueen Hillsboroughin stadionilla ja päätti lopullisesti iskeä siinä vaiheessa, kun kannattajien lisäksi kyyneliä näkyi jo joidenkin pelaajien kasvoilla.

Mutta eipä Lonerganiakaan kannata vielä hinata kölin alitse. Ei edes laittaa laivaan. Enemmän hyvää kuin huonoa. Jos mopon tehot oman virityksen jälkeen eivät ole laskeneet enempää kuin 10 prosenttia, voi prosessia pitää onnistuneena. Hups! Eipä jossitella. Oli ehkä kyynisesti sanottu. Otetaan siis vähän takaisin. Lonergan on ollut hyvä. Eilen yksi valitettava haparointi, mutta niitä sattuu silloin tällöin. Itse en itke Hendersonin perään, vaikka toki toivonkin hänen palaavan. Pelaavan.

Andy Carroll. Harakkalainan sekoilut alkukauden aikana. Unohdetaan ne jo suosiolla. Mutta mitä ihmettä lättäjalka lotjauuno eilen ajatteli sutiessaan ohi täysin avoimesta paikasta? Ja minuutti myöhemmin vastustaja jo ilkkuikin voittomaalin ilkeässä ja tulipunaisessa muodossa.

Paul McKenna. Toivon, että seuraavan kerran tavatessani itseni annan itselleni kunnon rökityksen, mutta on kai tämä jossakin vaiheessa lausuttava ääneen: Kahdessa edellisessä pelissä Paul McKenna on ollut kuin varjo entisestään. Muu kausi on ollut hyvää, Kennan kriteereillä ehkä kelvollista, mutta nyt parissa viimeisessä pelissä jokin on vesittänyt esityksiä. Laimentanut niitä. Voisiko olla niin, että oma poikamme, yksi suurimmista sankareistani, on sittenkin siirtymässä Crystal Palaceen? Huhu voimistuu. Kaupan päivittäisostojen kassiin ilmestyy vaivihkaa nenäliinapaketteja.

Tuuri. Tai sen puute. Eilen kolisivat taas maalikehikot. Rankkareihin johtaneita tilanteita voidaan aina jossitella. Hups! Eipä jossitella. Tuuri pitää ansaita. Hankkia kovalla työllä, kädet ja jalat rakoille raatamalla. Sitäkö tässä onkin puuttunut? Työmoraalia? Tekemistä? Intoa, paloa, sitoutumista?

Johtajuus. Nykyrotsista sitä ei löydy. Kopista sitä ei löydy. Mennään hiljaa markkinoille ja ostetaan koko rahalla johtajuutta. Millä rahalla?

League One. Nyt se on sanottu ääneen. Prestonissakin. Varovaisesti ehdoteltu valmistautumista ensi kauteen. Pohdiskeltu jääviä ja lähteviä pelaajia. Hymyilty tuleville paikallisvastustajille. Suljettu silmät ja korvat Blackpoolin ja Burnleyn suunnista kaikuville äänille. Alistuttukin hiukan.

Mutta itkuraivarit sinne minne ne kuuluvatkin. Hanuriin. Katse ylöspäin ja eteenpäin.

Patrick Agyemangin siirto QPR:n riveihin lienee jo julkista tietoa? Samoin Danny Pughin lainasopimuksen muuntaminen pysyväksi siirroksi Stokeen? Ja Andy Carrollin paluu laina-ajaltaan Newcastleen?

Ooo-kei. Paul Gallagherin halutaan siis jatkavan lainasopimustaan Prestonin kanssa. Piste. Paul McKennan huhuilu Crystal Palaceen voimistuu. Pilkku. Sean St Ledgeriä huhuillaan Charltoniin. Piste. Tulopuolen huhuista minua on pyydetty toistaiseksi vaikenemaan.

Lauantaina Suomen aikaa klo 17:00 käynnistyvässä FA Cupin ottelussa vastaan tulee Scunthorpe. Sivuunkirjoittanut istuu silloin Deepdalen katsomossa, Alan Kelly Town Endin katsomonosassa, nenä punaisena ja silmät valkoisina. Silloin huudetaan ja lauletaan. Iloitaan ja suruitaan. Huudetaan ja lauletaan.

[Pekkanbauer]

Varoitus:

Tämä viesti sisältää pääosin kuiviin faktoihin perustuvaa historiallista kuvausta Preston North Endin FA Cupin saavutuksista. Viestiä ei pidä lukea, tavata, kuunnella, monistaa tai syödä lentokoneissa, ydinvoimaloissa, alkoholin vaikutuksen alaisena, raskaana tai raskautettuna, sotilaallisessa käyttötarkoituksessa, puussa, kuussa, suussa, luussa tai muussa sellaisessa paikassa, jossa nukahtaminen tai keskittymiskyvyn hetkellinen herpaantuminen voi aiheuttaa välitöntä tai välillistä negatiivista vaikutusta itselle, läheiselle, työyhteisölle, perheelle, suorituskyvylle, mielialalle tai Mikko Alatalolle.



Nyt kynä ja paperia esille, niin osaatte jatkossa tarvittaessa vastata tähän tietokilpailukysymykseen: "Mikä on ainoa joukkue, joka on pelannut yhden kauden tappioitta sekä Englannin korkeimmalla sarjatasolla että FA Cupissa?"

tik-tik-tik-tik-tik-piiiip

Oikea vastaus on [...rumpujen pärinää ja pidätettyä hengitystä...]: Preston North End. Kaudella 1888-89 liljanvalkoiset voittivat sarjan ilman yhtään tappiota, ja FA Cupin voittamisen edellytyksenä on luonnollisesti se, ettei häviä ainoatakaan cupin peliä. Anteeksi bubismi – ilmaisuni on torstaisin suomenruotsalaisen jäykkää. Tuon ajan ylivoimaa kuvaa hyvin myös se, ettei Preston North End päästänyt kyseisen kauden FA Cupin otteluissa yhtään maalia. Loppuottelussakin 30.3.1889 Wolverhampton Wanderers kaatui lukemin 3-0.

Edellisen kauden FA Cupista löytyy myös joitakin tietokilpailuja varten tallennettavia kuriositeetteja, esimerkiksi edelleenkin lyömätön ennätys ensimmäiseltä kierrokselta: Hyde kaatui lukemin 26-0. Skottihyökkääjä Jimmy Ross teki tuossa ottelussa kahdeksan maalia, ja kyseisen kauden FA Cup –otteluissa yhteensä 19 maalia. Ennätys sekin edelleenkin. Edellisellä kaudella cup ei kuitenkaan kantanut aivan maaliin saakka, sillä 24. maaliskuuta 1888 FA Cupin finaalissa Kennington Ovalilla olleet 19000 katsojaa todistivat West Bromwich Albionin 2-1 -voittoa suosikkijoukkueestamme.

Reinkarnaatiota koko ikäni vältelleenä minulla ei valitettavasti ole muistikuvia kyseisen aikakauden tapahtumista. Wikipediasta löytyy kuitenkin Preston North Endiin vahvastikin naittuva mielenkiintoinen tarina jalkapalloammattilaisuuden alkuvuosilta.  Ennen edellä mainittua FA Cupin voittoaan Preston North aloitti panostamaan omien lahjakkuuksien sijaan muualta tuotaviin pelaajiin, lähinnä skotteihin, joille maksettiin ottelukohtaisia palkkioita ja tarjottiin hyväpalkkaista (muuta) työtä Prestonissa. Vuoden 1884 FA Cupin ottelun jälkeen Deepdalella vieraana ollut Upton Park valitti kuitenkin FA:lle kotijoukkueen skottiammattilaisista. Ammattilaispelaajien vuoksi Preston North End heitettiin ulos koko turnauksesta. Kun 36 pääosin pohjoisesta olevaa joukkuetta uhkasi perustaa oman kilpailevan jalkapalloyhdistyksensä, FA:n oli pakko laillistaa ammattilaisuus vuonna 1885. Loppu onkin historiaa, sanoisi joku, mutta en minä, koska alkukin on historiaa.



Sarjassa oli lennokkaan alun jälkeen vähän hiljaisempaa. Sotien välissä FA Cup -menestys liiteli kuitenkin ajoittain hyvin lähellä, siivet korvia koskettaen. Vuonna 1921 Preston North End ylsi semifinaaliin, ja vuotta myöhemmin liljanvalkoiset olivat taas finaalissa. Vastassa tällä kertaa (myöhemmin hyvinkin tutuksi tullut) Huddersfield Town. Näyttämönä Stamford Bridge - viimeistä kertaa FA Cupin historiassa ennen Wembleyn avaamista. Yleisöä paikalla 53000. Kiistanalaisesti tuomitun rankkarin pamautti J.F. Mitchellin selän taakse Billy Smith. Preston North End oli lyöty. Cup hävitty.



Ei se Webleykään ole jäänyt Preston North Endiltä kokematta. Vappupäivänä 1937 Sunderland oli FA Cupin finaalissa parempi lukemin 3-1 - katsomossa huimat 93495 ihmistä. Päivää vaille vuotta myöhemmin Tim Robertsin isovanhemmat isän puolelta, James ja Dorothy Roberts, matkustivat Wembleylle seuraamaan FA Cupin finaalia, jossa vastakkain pelasivat Preston North End ja ... aivan oikein: Huddersfield Town. Finaali televisioitiin suorana lähetyksenä ensimmäistä kertaa. Prestonilla Jimmy Milne ja Bill Shankly joukkuetta vahvistamassa. Vain kolme englantilaista joukkueessa. Jatkoaika aivan lopuillaan, ehkä minuutti jäljellä. BBC:n kommentaattori Thomas Woodrooffe sanoo: "if there's a goal scored now, I'll eat my hat". Sekunteja myöhemmin Huddersfieldin kapteeni Alf Young kaataa George Mutchin rangaistusalueen sisällä. Yleensä rankkarit vetänyt Bill Shankly kieltäytyy nyt kunniasta, joten äsken kaadettu ja edelleenkin hiukan hämmentyneeltä vaikuttava George Mutch paukauttaa itse pallon pilkusta maalin kattoon. Preston North End on voittanut FA Cupin. Taas ja viimeisen kerran. Toistaiseksi viimeisen kerran. Woodrooffe syö hattunsa. Oikeasti.

Näistä kahdesta viimeksi mainitusta finaalista löytyy myös otteluraportit osoitteista http://www.fa-cupfinals.co.uk/1937.htm ja http://www.fa-cupfinals.co.uk/1938.htm. Niistä voi varmentaa tänne kirjaillun todenperäisyyden. James ja Dorothy puuttuvat kyseisistä otteluraporteista, mutta heidän eksistenssinsä voi varmentaa vaikkapa yleisömääristä. Vuoden 1938 finaalista löytyy tarinaa myös edellä mainitun Bill Shanklyn näkökulmasta kuvattuna. Muistakaa lukea jutusta myös kuvateksti.



1954. Toukokuun ensimmäinen. Wembley. FA Cupin finaali. Vastakkain West Bromwich Albion ja Preston North End. Noin 100000 katsojaa. Tom Finneyn odotetaan osoittavan koko maailmalle valtava potentiaalinsa. Preston North End johtaakin 2-1 Angus Morrisonin ja Charlie Waymanin maaleilla. Kiistainalaisella rankkarilla ja maalivahti George Thompsonin henkilökohtaisella virheelle WBA tulee kuitenkin rinnalle ja ohi. Edelliskauden sarjan pettymys (äärimmäisen niukka kakkostila) saa jatkokseen tappion FA Cupin finaalissa. Tom Finney on pettymys ja pettynyt.



Vielä vuonna 1964 Preston North End nähdään FA Cupin finaalissa. 2. toukokuuta vastassa on West Ham, jonka pelaajalistalta löytyy myös tulevia maailmanmestareita: Bobby Moore ja Geoff Hurst. Preston North End on selkeä altavastaaja, vieläpä toisen divisioonan joukkue, jonka tie finaaliin on ollut onnekas – tässä siitä pari näytettä: Oxford United vs Preston North End ja Preston vs Swansea (semifinaali).

FA Cupin finaalien silloisen historian nuorin pelaaja Howard Kendall on Preston North Endin riveissä. En käy ottelun tapahtumia läpi, enkä kaiva arkistojeni kätköistä löytyvää otteluohjelmaa esille. Katsokaa itse - tähänkin tapaukseen Youtube on oiva apu. Mustavalkoisena tai värillisenä. Kyseisestä ottelusta löytyy lisää tietoa Wikipedian lisäksi ainakin osoitteesta http://www.football-england.com/fa_cup_final_1964_preston_west_ham.html. Preston North Endin kyseisen ottelun virallinen asu tököttää Deepdalella sijaitsevassa National Football Museumissa, ja on tirkisteltävissä myös tämän linkin takana.

Ja ei – ennen kuin kukaan ehtii kysymään ääneen, vaikka joku sitä jo pohtikin. En ollut paikalla silloin. Tiettävästi.



Sen jälkeen onkin ollut vähän hiljaisempaa. Preston North End pudotteli sarjatasoja alaspäin. FA Cupin menestyksestä ei voitu edes haaveilla, vaikka kaudella 1986-1987 Bury, Chorley ja Middlesbrough pudotettiinkin kyydistä ennen kuin mahtava Newcastle United 31. tammikuuta 1987 - cupin neljännellä kierroksella - osoittautui paremmaksi lukemin 2-0. Preston North Endin joukkue pelasi tuolloin koostumuksessa: Alan Kelly, Bob McNeil, Michael Bennett, Bob Atkins, Alex Jones, Sam Allardyce, Les Chapman (David Miller), Gary Swann, Nigel Jemson (John Thomas), Gary Brazil, Ronnie Hildersley. Oliko tuttuja(kin) nimiä?



Huomenna tulee päivälleen yhdeksän vuotta kuluneeksi siitä, kun Deepdalella pelattiin liljanvalkoiseen historiaan kirjailtu Preston North End vs Arsenal, FA Cupin kolmatta kierrosta. Päivä oli maanantai - tai ilta oikeastaan, koska ottelu alkoi klo 8:00p.m. paikallista aikaa. Pienellä haulla jokainen löytänee kyseisestä ottelusta ansiokkaitakin raportteja, joten säästän tämän topiikin palstamillimetrejä siltä. Joku varmaan muistaakin ilman googlettamista ottelusta ainakin jotain. Kurt Noganhan vei ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueen jo 2-0 –johtoon - molemmissa maaleissa assistenttina David Eyres. Nogan olisi voinut pariin otteeseen viimeistellä hattutempunkin Parlourin ja Manningerin sekoilujen myötä. Mutta ei. Arsenal kavensi. David Eyres pisti Marc Overmarsin takaapäin ketoon. Punainen kortti. Seuranneesta vapaapotkusta Petit tasoitti Arsenalille. Eikä vieraita sen jälkeen pidätellyt enää mikään. Arsenal meni ohi. Maaliensa tekijöinä Petit kahteen kertaan, Boa Morte ja Overmars. 21099 katsojaa Deepdalella. Arsene Wenger sanoi ottelun jälkeen: "They played a game of poker. Preston gave everything in the first 20 minutes and if they had got a third they might have hung on."

Pistetään vielä tuon ottelun kokoonpanotkin, koska näissä on varmasti monelle tuttuja nimiä.
Preston North End: Lucas, Parkinson, Jackson, Murdock, Kidd, Cartwright, Gregan (Appleton 97), Rankine, Eyres, Macken (McKenna, 64), Nogan (Harris, 87). Substitutes not used: Darby, O'Hanlon.
Arsenal: Manninger, Dixon, Keown, Bould, Vivas, Parlour, Vieira, Petit, Overmars (Garde 89), Boa Morte, Mendez (Caballero 69). Substitutes not used: Upson, Grondin, Lukic.



Miten tämä kaikki liittyy mihin kaikkeen? Eipä juuri mitenkään. Ja toisaalta kaikin mahdollisin tavoin. Sunnuntaina ylihuominenkin on jo historiaa. Mutta toisaalta ylihuomenna tämän hetken tulevaisuus on lyhyen tovin nykyisyyttä ennen kääntymistään historiaksi. Metafilosofoinnin sijaan faktat pöytään. Kissan viereen. Scunthorpe tulee lauantaina lyhyen ajan sisään jo toisen kerran Deepdalelle, tällä kertaamaan pelaamaan FA Cupin ottelua. Preston North Endin FA Cupin historia on haastava, mutta tässä tapauksessa onneksi kaukana, joten painolastista lienee turha puhua.

Emotionaalisen ristiretken sijaan matemaattisen viileä lähestymistapa voi osoittautua riittävän hedelmälliseksi. Jopa palkitsevaksi, jos oikein huonosti käy. Tällainen lukusarja on tällä hetkellä ajankohtainen Prestonissa: 46, 48, 47, 46, 48, 49, 46, 51, 50, 42, 46. Siinä eivät ole listattuina avauskokoonpanon pelaajien kenkien koot (EU), vaan ne alhaisimmat pisteet, joilla viime kausina on sarjassa säilytty. Kun katsoo sarjataulukkoa, voi havaita kasassa olevan 24 pistettä. Ainakin saman verran olisi syytä kerätä jäljellä olevista 20 ottelusta. Siis 8 voittoa - eikä säilyminen ole sittenkään varmaa.

Miten sarjassa säilymisen edellyttävien pisteiden arvioiminen ja niiden perään huokailu sitten liittyy FA Cupiin ja tulevan lauantain otteluun? Eipä juuri mitenkään. Ja toisaalta kaikin mahdollisin tavoin. Viime kaudella Prestonissa pohdiskeltiin, pitäisikö FA Cup "uhrata" mahdollisen Valioliigaan nousemisen vuoksi - siis keskittää kaikki resurssit sarjapeleihin, ja pelata cup reserveillä ja junioreilla. Vastaavanlainen keskustelu on virinnyt tällä viikolla. Nyt tosin pohditaan, pitäisikö kaikki mahdolliset resurssit satsata sarjapaikan varmistamiseen ja unohtaa cup suosiolla. Vaiko lähteä hakemaan cupista yleisötuloja ja rahoja yrittämällä menestyä mahdollisimman hyvin. Saada Arsenal tai Manchester United vieraaksi Deepdalelle. Itselläni on asiaan vahva mielipide, mutta en julkaise sitä. Ainakaan tässä ja nyt.

Lauantaina nähdään kuitenkin varmaan tuoreita ja raikkaita jalkoja Preston North Endin edustusasussa. Lauantaina nähdään myös suomalaisia katsomossa. Sen sijaan varmuudella voidaan sanoa, ettei lauantaina Deepdalella nähdä Patrick Agyemangia, jonka QPR-siirto sai tänään lopullisen sinetin. Siirtosumma on £350,000 ja voi nousta vielä £100,000 korkeammaksi, jos sopimukseen kirjatut klausuulit käyvät toteen.

Rahaa on niin, ettei ranteiltaan taivu. Danny Pughin siirto Stokeen on nimittäin taputeltu, ja siirtosummaksi tuli lopulta mukavat £500,000. Kahden kuukauden lainan Britannia Stadiumilla viettäneen Pughin siirrosta tulee pysyvä 15.1. Siirtosummasta 15 prosenttia menee Leedsille, joten Prestonille jää tuhlattavaksi £425,000. Tammikuu, here I come!

Muita varmoja siirto ei ole julkistettu. Crystal Palace on esiintynyt huhuissa ja myös otsikoissa, kohteenaan useita kertoja jo mainittu Paul McKenna sekä tässä ikkunassa uutena nimenä esiin tullut Simon Whaley. Jälkimmäisen siirtokorvaukseksi on huhuttu £300,000, mikä ei ole paljon. Sen sijaan ihan mellevältä tuntuu Kennaan yhdistetty kahden miljoonan siirtokorvaus.

Myös Chris Sedgewick, Callum Davidson ja Karl Hawley ovat aiemmin jo mainittujen lisäksi liikkuneet siirtohuhuissa. Tätä menoahan joukkueeseen ei jää yhtään pelaajaa...

...mutta jää kuitenkin. Tulopuolellekin on ilmennyt uusia nimettyjä huhuja. Aiemmin mainittujen lisäksi huulilla ovat olleet Chris "Kikin veli" Musampa, eräs Norsunluurannikon 183-senttinen ja 83-kiloinen kolmekymppinen peluri sekä toistaiseksi nimeämätön entinen PNE-stara. Vai oliko tuo viimeinen huhu John Curtisin nimen yhteydessä? En muista, eikä sen vielä niin väliäkään.

Pistetään tähän vielä hetki sitten sähköpostiini tullut vitsi, jonka omistan Pride of Merseysidelle, Three Lionsille ja itselleni:

Three old football fans are in a church, praying for their teams. The first one asks: "Oh Lord, when will Liverpool next win the European Cup?"
God Replies: "In the next ten years."
"But I'll be dead by then," says the man.
The second one asks, "Oh Lord when will England next win the World Cup?"
The Good Lord answers: "In the next twenty years."
"But I'll be dead by then," says the man.
The third one asks, "Oh Lord when will North End get into the Premier League?"
God answers: "I'll be dead by then!"

[hertsi-]

PNE johtaa

[Pekkanbauer]

PNE johtaa

Ja voitti.

Kirjoitan myöhemmin jotain raporttia tänne tai tuonne matkailutopiikkiin. Tai jonnekin. Kunhan palaan Prestonista Suomeen myöhään huomenna. Tosin tiistaina pitäisi olla jo Afrikassa, mutta yritän ehtiä siinä välissä.

Kunhan nyt ensin pääsisi tästä pubista pois...

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Scunthorpe United 1 - 0

Attendance: 4616    

Scorers: Whaley 47

PNE: Lonergan, Davidson, Mawene, Chilvers, Hill, Whaley, McKenna, Carter, Lewis Neal, Mellor (sub Ormerod 87), Hawley. Subs not used: Chris Neal, Sedgwick, Nicholls, Anyinsah.



Ajan ja tilan puutteen vuoksi säästän itseäni otteluraportin kirjoittamiselta. Kenellä näköhermoja kutkuttaa informaatio FA Cupin kolmannen kierroksen ottelun etenemisestä vaihe vaiheelta, voi käydä Preston North Endin virallisilla sivuilla lukemassa joko raportin tai ottelunaikaisen Minute by minute –selostuksen.

Vuoden vaihteessa kassissani asui lähes yhtä painava kiire kuin nyt. Painoi. Pisti joukkueen väliarvioinnin tekemisen sivuun. Kiire ei ole keventynyt. Päinvastoin. Lupauksia on kuitenkin lunastettava, joten yhdistetään matkailuraportointi väliarviointiin siten, että lauantaina kentälle esiintyneistä arvioidaan suoritus sekä FA Cupin ottelusta että alkukaudesta. Subjektiivisesti. Liljanvalkoisesti.

Andy Lonergan. Wayne Hendersonin selkävaivojen ja -operaation vuoksi Lonners on kantanut ykkösveskarin nuttua syyskuun alusta saakka. Pääsääntöisesti onnistuen. Jokaiseen peliin sattuu kuitenkin yksi tai kaksi jännittävää tilannetta. Lauantaisessa FA Cupin ottelussa Lonners oli vakuuttava yhtä vastaantuloepäröintiä lukuunottamatta. Maaliviivalle hyytymisen ensimmäisen puoliajan alkupuolilla korvasi kuitenkin hänelle niin tyypillinen ilmiömäinen reaktiotorjunta. Pääsääntöisesti erittäin luotettava ja varmaotteinen. Puutteita pelinohjauksessa ja -lukemissa. Lauantain ottelusta 7, alkukaudesta 7.

Matt Hill. Pitkään meni alkukaudesta ennen kuin Hill onnistui vakuuttamaan Simpsonin ja valtaamaan vasemman pakin paikan takaisin itselleen. Välillä hyvinkin aktiivisesti nouseva laitapakki, lauantainakin nähtiin muutama hyvä kierto Nealin etupuolelle. Yksi fanien suurista suosikeista, erittäin sympaattinen ja välitön ilopilleri. Lauantain pelissä hyvää puolustusta, muutama hyvä nousu. Arvosanaksi 8, alkukaudesta 8.

Liam Chilvers. Topparina paljon minuutteja pelannut yleensä varmaotteinen mutta näkymätön pelaaja. Ei suuria mokia, muttei suurta esiinnousuakaan. Tasainen suorittaja, joka isokokoisena hoitaa pääpalloja kohtuullisella prosentilla. Jalalla ehkä jäykähkö. Chilversin kohdalla sitä saa mitä tilaa. Ei petä, muttei yllätäkään. Ylöspäin pelaaminen ei ole luokatonta, koska sitä ei ole käytännössä ollenkaan. Lauantain pelissä taas rutiinitason suoritus, arvosana 7, koko kaudesta 7.

Youl Mawene. Ranskalainen oli viime kauden pois loukkaantumisen vuoksi, ja aivan ensimmäiset pelit tällä kaudella olivat vielä hakemista. Sen jälkeen nousi hetkeksi erittäinkin korkealle tasolle, mutta joulukuussa suoritukset alkoivat olla paikoin jopa luokattomia. Pisteitä maksavia. Oli vuodenvaihteen seudun Ranskassa vakavasti sairastuneen lapsensa luona, mutta palasi tähän peliin. Paluu palkittiin MOM-maininnalla, vaikkei esitys ehkä aivan sitä edellyttänytkään. Pulassa vikkelien hyökkääjien kanssa, mutta pärjää hyvin romuluisten standarimestipelureiden kanssa. Pärjää pääpalloissa kohtuullisen hyvin. Lauantain pelistä arvosanaksi 7, alkukauden repaleisista ja vaihtelevista esityksistä 6.

Callum Davidson. Kauden alku vasempana pakkina, Matty Hillin kuntoutumisen jälkeen siirrettiin pelaamaan keskikentän keskellä, missä onnistuikin hyvin, paikoitellen jopa erinomaisesti. Nyt kun Billy Jones toipuu tyrävaivoistaan, on joutunut pelaamaan oikeata pakkia. Umpivasurina paikoitellen suurissa vaikeuksissa niin puolustettaessa kuin peliä avattaessakin. Treenannut viime aikoina paljon oikean jalan potkutekniikkaa, mutta tulokset eivät valitettavasti ole näkyvissä. Lauantain pelissä kohtuullinen, muttei itseluottamuskaan näytä hankalalla pelipaikalla olevan tapissa. Periksiantamaton taistelija. Lauantain ottelusta 7, alkukaudesta 8.

Lewis Neal. Harmittavankin vähälle peliajalle jäänyt laituri. Ensimmäisen puolituntisen oli varmaankin kiinni MOM-palkinnossa, mutta sen jälkeinen tunti menikin aika täysin varjojen mailla. Vanhan koulukunnan brittilaituri, peli leveänä aina kulmalipulle saakka. Keskitykset hyvällä prosentilla ja perinteiseen tyyliin. Hiukan yksioikoinen pelityyli, mutta tälle sarjatasolle kelvollinen. Hentoinen kaksinkamppailuissa. Lauantain peli hyvästä alusta johtuen 8, alkukaudesta 7.

Darren Carter. "Sinun ei pitäisi kantaa paitaa" vapaasti käännettynä. Carterilla oli kauden alussa pari hyvää peliä, mutta sen jälkeen vaipunut syvään yöhön ja saanut fanitkin kääntyvän vastaansa. Olosuhteiden pakosta peliminuutteja lauantaina. Vaatisi jonkin suuremman luokan herätyksen - esimerkiksi vuosi tai pari laadukasta treenaamista. Alkukaudesta näytti siis ihan hyvältä, mutta on tällä hetkellä joukkueen suurin pettymys. Keskikentän keskustaan ei juurikaan avuja. Ei osaa rakentaa peliä edes vähän alusta, lauantainakin syöttöprosentti korkeintaan 30. Taklaa silloin harvoin kun syttyy asialle. Puolustussuuntaan peittää kohtuullisesti syöttölinjoja, muttei missään nimessä ole pallonriistäjä. Hyvä vasemman jalan potku - lauantaina pisti vaparin kohti yläkulmaa, mutta veskari ehti torjumaan. Lauantain pelistä 5, alkukaudesta 6.

Paul McKenna. Osaanko suhtautua objektiivisesti? Palasi pitkältä sairaslomaltaan synkällä alkukaudella pokaten heti debyytistään MOM-palkinnon. Puoluettomasti(kin) arviotuna joukkueen ainoa selkeästi Valioliigan tasoinen pelaaja, jonka ongelma onkin juuri siinä, että muu joukkue on hiukan "jäljessä". Joskus olen tainnut tätä reilun metrin mittaista dynamoa nimittää "köyhän miehen Scholesiksi", eikä nimitys ole kovin pahasti harhaanjohtava. Vastaavanlainen pelityyli, silmät ovat kyljissä ja selässä(kin). Näkee kentän lähelle ja kauas, osaa ennakoida ja arvioida tulevat tilanteet ja toimia niiden mukaisesti. PNE:n tämän kauden peli olisi sataprosenttisesti roiskimista ilman Kennaa. On joukkueen aivot. Rakentaa peliä paljon myös nerokkailla yhden kosketuksen siirroilla, mikä Preston North Endin joukkueessa on hiukan ongelma. Pystyy tarvittaessa rauhoittamaankin peliä, mutta tekee sitä harvemmin - pyrkii siirtämän painopisteen nopeasti hyökkäyssuuntaan, ja ongelma onkin se, ettei muu joukkue ole välttämättä riittävän valmis ja orientoitunut nopeaan suunnanmuutokseen. Omissa papereissani MOM. Vaikka pienestä koostaan huolimatta voittaakin uskomattoman määrän pääpalloja, tarvitsee ehdottomasti rinnalleen Callum Davidson kaltaisen vahvasti puolustusorientoituneen ja taistelevan, riistävän keskikenttämiehen. Carterin pelatessa rinnalla joutuu liian suuren reviirin vartijaksi. Vapautti lauantaina taidokkaalla ensimmäisellä kosketuksella Whaleyn maalintekoon. Lauantain pelistä 9, alkukaudesta 9.

Simon Whaley. Lauantaisen voitto-osuman tekijä. Muutenkin hyvin aktiivinen hyökkäyssuuntaan, alaspäin (kauniisti muotoiltuna) antoi paljon luottoa Davidsonille. Auttoi toki usein siihenkin suuntaan. Nealistä poiketen hiukan modernimpi laituri. Hyökkääjänä peluuttaminen takavuosina on auttanut monipuolistamaan pelaamista ulos perinteisen laiturin roolista. Haastaa mielellään, leikkaa sisään kohtuullisen hanakasti, kohtuullisen nopea, hyvä tasapaino. Puutteita keskityksissä ja pelin lukemisessa. Paikoitellen laiska puolustamaan. Irvinen tulon jälkeen syttynyt uusiin liekkeihin. Lauantain pelistä 8, alkukaudesta 8.

Neil Mellor. Sivuunkirjoittaneen suuri suosikki. Hiukan laiskan, ylipainoisen ja -mielisen oloinen perinteinen brittihyökkääjä, jonka parhaimmat ominaisuudet tulevat esiin rangaistusalueen sisällä. Ei ole maailman nopein hyökkääjä, eikä edes taitava harhauttelija, mutta lempinimensä "Gerd" mukaisesti kliininen viimeistelijä lähellä maalia. Lauantain pelissä kuitenkin suurin pettymys sivuunkirjoittaneelle. Peliä ei saatu riittävästi rakennettua hyville maalipaikoille, joten Mellorin rooliksi jäi turhautuneen oloinen painiminen kaukana maalista. Vielä kun hukkasi sen ainoan paikkansakin 10 metristä epäonnistuneeseen tussaukseen ohi maalin, ei voi paljoa päätä silitellä. Valtavasti potentiaalia, joka pitäisi saada treenikentältä ja reservien matseista näihin oikeisiin peleihin. Itse yrittäisin antamalla luottoa riittävästi. En ole Alan Irvine. Lauantain pelistä 6, alkukaudesta 7.

Karl Hawley. Virheellisesti David Nugentin korvaajaksi kuviteltu aktiivisesti peliin osallistuva hyökkääjä. Vähänlaisesti esiintymisiä tällä kaudella, joutui Simpsonin pakotetun hyökkäysrotaation uhriksi, eikä Irvineltä ole juurikaan luottoa vielä löytynyt. Lauantain pelissä muutama onnistunut passi, muttei itse hakeutunut tai päässyt maalitilanteisiin. Tarvitsee paljon lisää suoraviivaisuutta ja rohkeutta. Valuu liian alas, jolloin operoi jo McKennan reviirillä ja pahimmillaan haittaa hyökkäyksen etenemistä. Aktiivisuudesta kuitenkin plussaa - vielä kun se suuntautuisi oikein. Lauantain pelistä 7, alkukaudesta 7.

Brett Ormerod. Tuli kentälle Mellorin tilalle aivan loppuhetkiksi. Kausi ollut repalainen sekä runsaan hyökkääjämäärän, epätoivoisten kokeilujen ja rotaatioiden sekä pikkuloukkaantumisten vuoksi. Lauantaina ei ehtinyt tehdä juuri mitään muuta kuin tulla kentälle ja koskea pari kertaa palloon. Kuvaa hyvin myös koko alkukautta. Lauantain pelistä 5, alkukaudesta 6.

Muita pelaajia arvioidaan tarkemmin, kunhan matkailun avartava vaikutus lähitulevaisuudessa helpottaa. Myös Finneyn pubin jälkitunnelmia, pelaajien kommentteja ja fanien mielipiteitä Preston North Endistä, sarjatilanteesta ja FA Cupin arvostuksesta heti kun palaan kiinteämmin koneen ääreen. Olen reilun viikon Afrikassa scouttaamassa pelaajia (siellä on joku turnauskin tässä kuussa?), ja jos jostakin päin Afrikkaa löytyy nettiyhteys tai -kahvila, päivitän kuulumisia.

Vielä sen verran päivitettävää asiaa, että hyökkääjä Chris Brown Norwich Citystä, keskikenttäpelaaja Bjarni Vidarsson Evertonista sekä Michael Hart ja Barry Nicholson Aberdeenista saattaisivat siirtyä tammikuun ikkunassa Preston North Endiin. Myös Paul Gallagherin lainasopimuksen jatkaminen etenee myönteisessä hengessä.

Seuraavasta ottelusta tuskin tulee ennakkoa tai raporttia. Mutta jos tosiaankin joku kantaa vuokraamaani savimajaan tällä viikolla tai ensi viikon alussa tietokoneyhteyden, päivitän asioita. Rohkeasti kuitenkin vain, saa tänne muutkin kirjoitella näkemyksiään.



Nyt lämpimään, sillä kylmä kangistaa pian!

[Pekkanbauer]

Pikainen päivitys reissun päältä. Lauantaina 11.01.2008 klo 17 Suomen aikaa Preston North End saa vastaansa Watfordin Deepdalen perinteikkäällä stadionilla.

Kotijoukkueen pelaajatilanne on kohtuullisen hyvä. Hyökkäyksessä saatetaan nähdä Norwichista tullut tuore hankinta Chris Brown. Parinaan Mellor, Hawley tai Ormerod. Gallagherin lainan mahdollisesta jatkosta ei ole vielä tietoa.

Keskikentän keskustassa McKenna saanee parikseen tammikuun toisen tuliaisen, kun valkopaitaan pukeutuu WBA:sta pikaisesti hankittu Richard Chaplow.

Laidoilla pelaavat Whaley ja toinen kaksikosta Sedgwick-Neal.

Jos alakertaan ei kiireesti tule apuja, Matt Hillin pelikiellon ja Billy Jonesin sairasloman johdosta käytössä on vain neljä puolustajaa, jotka ryhmittyvät oikealta vasemmalle linjaan St Ledger - Mawene - Chilvers - Davidsson.

Maalissa Lonergan.

Voitto kotiin.