Vanhempien intresseissä on tarjota lapselle harrastus. Nuorten ammattimainen valmennus on seurojen, edustusjoukkueiden intresseissä. Seura hyötyy sekä kasvattajarahojen ja mahdollisten myyntitulojen muodossa, jos se pystyy kasvattamaan junioreista ammattilaisia.
Tämän vuoksi on mielestäni kohtuullista, että seurat rahoittavat ammattivalmentajan. Se että vanhemmat joutuisivat maksajan asemaan, tekisi jalkapallosta jälleen vähän epätasa-arvoisemman harrastuksen. Ainoastaan hyvätuloisten kakaroilla olisi mahdollisuudet saada hyvää valmennusta.
Monilla vanhemmillahan on katteettomia ambitioita jälkikasvunsa tulevien urheilusaavutusten suhteen. Tällähän jääkiekko rahastaa "erinomaisen tehokkaasti". Enkä nyt todellakaan tuolle tielle lähtisi, mutta moni vanhempi olisi varmasti valmis rahoittamaan lastensa harrastusta enemmän, jos
a) lapsi on aidosti lahjakas ja
b) saa tasoistaan harjoittelu- ja peliseuraa
c) saa ammattimaista valmennusta.
Tämä edellyttäisi taas (tästä jaksan jankuttaa) Venäjän mallista jakoa juniorijalkapallossa aidosti kilpailullisiin urheiluseuroihin ja kivaa yhdessätekemistä, sekä onnistumisen elämyksiä tarjoaviin harrastekerhoihin. Jos lapsi ja vanhemmat (siis molemmat) ovat tavoitteellisia harrastuksen suhteen pitäisi myös tarjota mahdollisuudet kehittymiselle lajissa. Nykyinen juniorijärjestelmä kirottuinen Kakki pelaa-periaatteineen tuo mieleen sen tuskan kun peruskoulun 2. luokalla kaikki muut oppilaat odottivat Henriä, joka ei vieläkään osannut tavata.
Mistä muuten johtuu, että Henrit ja Henryt ovat järjestään vähän yksinkertaisia?
