Nyt liikenee muutama minuutti, joten voisin kirjoittaa joitakin ajatuksiani koskien kesän siirtoja ja tulevaa kautta. Olen nyt muutamana vuonna osallistunut keskusteluun lähinnä kesällä ja kauden alusta, mutta sitten kommentointi on lakannut kauden edetessä ja olen tyytynyt vain selailemaan forumia ja katsomaan silloin tällöin matseja.
Ensinnäkin: Jose Mourinho. Päätellen Morattin, Mourinhon ja useiden pelaajien, esimerkiksi Figon, puheista ymmärrän, että asia on ollut sisäpiirissä vireillä puolisen vuotta. Nyt Mourinho on kuitenkin allekirjoittanut sopimuksen Interin kanssa. Käsittääkseni Mancinin mukana lähti myös suuri osa muusta valmennusryhmästä; Josen myötä sikiää "Uusi projekti", kolmivuotinen odysseia, jolla laiva on kuitenkin ohjattava määrätietoisesti satamaan - pokaalien satamaan. Uudesta valmennusryhmästä itselleni osui silmään eritoten Giuseppe Baresi, joka on siis vaikuttanut nuorten puolella niin ikään Interin organisaatiossa. Hän saanee varavalmentajan pestin. On mielenkiintoista nähdä, miten Baresin tausta Interissä vaikuttaa koko valmennukseen; tuodaanko nuoria enemmän esille? Mikä on Maaroufin, Balotellin ja Pelen merkitys joukkueelle?
Luonnollisesti ensi reaktioni Mourinhon palkkaamiseen oli negatiivinen. Mielestäni Mancini oli juuri sellainen kivijalka, jonka näin laaja-alaisesti varioiva joukkue tarvitsee; lisäksi hän edusti italialaisuutta, mikäli Materazzikin lähtee, niin joukkueeseen ei jää yhtään italialaista maalivahteja ja junioreita mukaan lukematta. Inter on kuitenkin aina kiehtonut ja kiehtoo juuri sen tähden, että se on internazionale, kansainvälinen ja moni-ilmeinen. Pikku hiljaa olenkin löytänyt kadonnutta kipinää Mourinhoon, jota muistan jopa ihailleeni Porton-aikoihin. En suinkaan halua peitellä sitä, että alkuinhoni liittyi suurelta osin - ellei kokonaan - siihen, että hän tulee Chelseasta.
Mourinhossa yhdistyy portugalilainen taitojalkapallo ja monilla matkoilla Euroopan eri kolkkiin hankittu raudanluja taktinen osaaminen. Hän on pelaajilleen reilu, asettuu tilanteessa kuin tilanteessa median ja joukkueen väliin eikä tingi siitä, että pelaajille on annettava rauha tehdä työtään. Jo ensimmäisistä kommenteista on käynyt selväksi, että Mourinho haluaa seistä kuin toteemi - olla avoin joka ikiselle pelaajalle ja ansaita kovalla työllä kannattajien kunnioituksen. Juuri nyt moni pelaaja roikkuu ilmassa toinen jalka Interissä ja toinen ties missä. Mourinho on kuitenkin halunnut tehdä selväksi, ja nimenomaan tätä hän on painottanut, että hän keskustelee ennakkoluulottomasti kaikkien pelaajien kanssa ja haluaa koota mahdollisimman tasokkaan ryhmän, jossa halukkuus ja into ovat ne ominaisuudet, jotka lopulta ratkaisevat, kuka on interista ja kuka ei.
Mourinho on aina pelannut neljällä puolustajalla. Keskuspuolustajat ovat mieluummin taitavia, nopeita ja taktisesti valveutuneita kuin isoja pääpelaajia. Materazzi ei sopinekaan pirtaan, vaan nykyisistä pelaajista Cordoba ja Samuel ovat pelaavat vaihtoehdot. Laskisin myös kovasti lähdökkäältä vaikuttavan Burdisson mahdollisiin toppareihin - hän on aliarvostettu mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Muistammehan miten Burdisso anasti viime MM-kisojen Argentiinan maajoukkueen oikean laitapuolustajan paikan kapteeni Zanettilta. Jostain syystä hän muistuttaa minusta juuri Carvalhoa - kenties Burdisso on hiomaton Carvalho, eihän Carvalhokaan olisi Carvalho ilman Mourinhoa!
Chivua ei voida sivuuttaa, kun puhutaan maailman parhaista puolustavista pelaajista. Laskisin hänet avainpelaajiin koko joukkueessa, kysymys onkin vain siitä, mihin hänet sijoitetaan. Monissa jalkapallolehdissä Chivu listataan erääksi maailman parhaista keskuspuolustajista, mielestäni hän ei kuitenkaan välttämättä ole parhaimmillaan topparina. Onhan hän loistava vartioija ja varma yksi vastaan yksi -tilanteissa, mutta silti näkisin Chivun mieluiten ylempänä. Romanian paidassa hän pelasikin lähinnä keskikentällä; sekä vasemmalla kolmen miehen ryhmityksessä että pohjalla. Etenkin keskikentän pohjalla pelatessaan hän hallitsi suht' suvereenisti kentän tapahtumia. Pelin painottaminen ja pallollinen työskentely vakuutti todella. Kuka Interissä tekee sellaista työtä paremmin kuin Chivu tämän kesän kisoissa? Ei kukaan, eikä maailmassakaan moni. Chivu on pelannut maajoukkueessa myös vasenta laitapuolustajaa. En epäile hetkeäkään, etteikö häntä hehkutettaisi maailman parhaaksi vasemmaksi laitapuolustajaksi jo yhden laitapakkikauden jälkeen, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, sillä uskon Mourinhon haluavan toisenlaisen pelaajan laitapuolustajaksi.
Laitapuolustajina hän on pitänyt niin ikään nopeita, ylöspäin vahvasti pyrkiviä mutta silti vakaasti puolustavia pelaajia. He ovat taitavia ja yhdistettynä laitapelaajiin (joko laitahyökkääjä tai laitakeskikenttä) muodostavat erään tärkeimmistä hyökkäyksellisistä aseista. Tästä syystä laitapuolustajan ja -hyökkääjän osat vaihtuvat taajaan, joten hyökkäyspään pelaajallakin on painollinen puolustusvelvoite: mainittakoon prototyyppeinä vaikka Damien Duff ja Shaun Wright-Phillips. Mourinholainen laitapuolustaja on pieni, ketterä ja jaksaa varmasti juosta laitaa ylös alas 90 minuuttia. Hän tarjoilee myös laadukkaita keskityksiä joko päähän hyökkääjille tai toiseen aaltoon, josta hyvälaukauksiset keskikenttäpelaajat tekevät kosolti maaleja.
Zanettin paikka avauksessa alkoi jo viime kaudella horjua. Mielestäni kuitenkin terveenä ollessaan hän on vielä ainakin pari kautta selkeä valinta oikeaksi laitapuolustajaksi - nauha tiukasti hauiksen ympärillä tietysti. Mikäli Mourinho ei kuitenkaa pysty häivyttämään Maiconin kutsua ja toisaalta myös ympäristön painetta, on asetelma Maicon oikealla, Zanetti vasemmalla hyvä. Entäpä Maxwell? Kirjoitinkin jo Burdisson aliarvostuksesta, samantapainen pätee myös Maxwelliin. Käsittääkseni Mancini hankki hänet enemmän tai vähemmän vaihtopelaajaksi - Grosson kakkoseksi. Nyt Grosso on historiaa, eikä hänen paikkaansa ole oikeastaan saatu täytettyä, täytemies kuitenkin säilyy, penkillä. Mielestäni Maxwell on todella hyvä vasen laitapuolustaja - ja luulenpa myös että Mourinho yhtyy tähän. Maxwellilla on tarjota - aiempaan viitaten - nopeutta, ketteryyttä, oiva potkutekniikka ja fyysisesti vahva puolustaminen. Ei pidä unohtaa vuosia, jotka hän vietti Ajaxissa, tuossa nousevien laitapakkien kehdossa. Tässä kohtaa kirjoittaja maustaa kirjoitustaan myös ripauksella huumoria, mutta silti, Maxwell on todella hyvä laitapuolustaja.
Eipä ole paljoa huhuiltu puolustajien siirroista, lähinnä Carvalhoa on uumoiltu Interiin ja Rivasia taas pois. Eipä liene tarvettakaan.
Edellä olen selostanut, millainen kuva minulla on Mourinhon tavasta järjestellä puolustuksensa ja siitä, millaiset resurssit hänellä on käytössään - tässä pitääkin muistaa, että Mourinholla on todellisuudessa sievoinen summa rahaa käytössään. Nähtäväksi jää sijoittaako hän puolustukseen lainkaan, pääasiassa hyökkäävemmistä pelaajista on puhunut myös presidentti Moratti. Zanetti - Cordoba - Samuel - Maxwell tuntuu varmasti monesta tietynlaiselta taakse päin menolta tai taantumiselta, mutta mielestäni Samuel ja Maxwell ovat juuttuneet vaihtopenkille jokseenkin huonoin perustein.
Keskikentällä Mourinho on pitänyt monesti viittä miestä, joilla yhtä lukuun ottamatta on täysi vapaus, tai velvollisuus, osallistua myös hyökkäyksien päättämiseen. Tässä pitää ymmärtää, että viiden miehen keskikenttä voi käsittää jopa neljä puhtaasti hyökkäävää pelaajaa, joille kuitenkin langetetaan tiukka rooli puolustavassa pelaamisessa. Interin (ja Chelsean) tasoisen seuran on hallittava pallollista peliä vastustajaa kuin vastustajaa vastaan, joten on selvää, että joukkue hyökkää enemmän kuin puolustaa. On kuitenkin totta, että esimerkiksi Serie A:ssa Juvea ja Milania vastaan voidaan tehdä erilaisia valintoja keskikentälle. Materiaalilla, joka Mourinholla on käytössään voidaan (kärjistäen) valita laitapelaajiksi vaikkapa Maxwell ja Maicon Zanettin ja Chivun toimiessa laitapuolustajina.
Todellisuudessa varsinaisia keskikenttäpelaajia siis mahtunee avaukseen kaksi tai kolme. Esitinkin jo edellä arvion siitä, millainen valinta Chivu olisi keskikentän pohjalle. Vertaan taas Chelseaan: Mourinho hakee vuorenvarmasti Makelelen korviketta. Vaaditaan varmasti hiuksenhienoa analysointia valmennusjohdolta sen selvittämiseksi, kuka ankkurin paikalla lopulta pelaa. On pidettävä mielessä, että tällä hetkellä joukkueessa ovat sellaiset pelaajat kuten Cambiasso, Vieira, Dacourt ja nuori tulevaisuuden pelaaja Pele. Todennäköisesti Mourinho aikookin luoda timantinkovan kolmion keskikentälle, jossa alin pelaaja liikkuu pallolliselle puolelle - ja liikkuukin paljon. Kahdella ylemmällä pelaajalla on sitten mahdollisuus nousemiseen ja hyvinkin luovaan pelaamiseen, todennäköisesti toisen on kuitenkin määrä jäättäytyä hieman alemmaksi laukaisupaikoille, kun taas toinen menee maalille toiseksi hyökkääjäksi. Puolustaessa kaikki kolme liikkuvat kuitenkin tiiviisti puolelta toiselle. Vaikka Lampardin siirto onkin vielä varmistamaton, laskisin hänet kuitenkin jo ensi kauden joukkueeseen; hänhän on käsittääkseni tälläkin hetkellä Italiassa. Näiksi ylemmiksi keskikenttäpelaajiksi onkin näin ollen tarjolla Lampard, Stankovic, Vieira, Cambiasso ja Maniche. On luultavaa, että tästä viisikosta Vieira tai Cuchu pelaa ensisijaisesti pohjalla, mutta molemmat ovat myös ylös päin maidensa parhaimmistoa. Oma hiukan triviaali vaihtoehtoni on ilman muuta Chivu, Lampard, Deki.
Kuten jo pohjustin, laitapelaajille voidaan antaa monenlaisia tehtäviä ja rooleja. Voidaan hakea paljon keskityksiin pyrkiviä nopeita pelaajia, voidaan valita enemmän peliä tekevät ja keskemmällä viihtyvät luovat pelaajat tai yksinkertaisesti keskushyökkääjät jotka liikkuvat laaja-alaisemmin kuin on totuttu (ja ennen kaikkea, joilla on puolustusvelvoite). Quaresman tulo on tietenkin tässä kohtaa mainittava. Kikkailija, jekkuilija, loistava pelaaja. En ole vähään aikaan tätä ketjua lukenut, mutta oletan että joku on jo kerennyt mainita sen, kuinka heikko into Quaresmalla on puolustamiseen. Tuudittaudun vain toteamaan, että olen eri mieltä moisen ajattelun kanssa.
Paljon riippuu myös siitä, mikä on sellaisten pelaajien kuin Figo, Solari ja Cesar kohtalo. Uskoisin, että Jimenezillä on Mourinhon kuvioissa selkeä rooli, eikä se todennäköisesti ole avaavassa yhdentoista pelaajan joukossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hänen panostaan tarvittaisi, vastaanotettaisi ja ennen kaikkea jätettäisi pyytämättä.
Interillähän on jo edellisillä kausilla ollut silloin tällöin kolme hyökkääjää kentällä samanaikaisesti. Keskushyökkääjän alapuolella on nähty Zlatania, Adrianoa ja Suazoa. Zlatan vasemmalla ja Adriano oikealla onkin varsin varteenotettava vaihtoehto. Toisaalta Zlatan-Quaresma voi sekin olla tehokas. Voidaanpa Zlatan nähdä keskushyökkääjänäkin, jolloin laidoilla voisi olla Quaresmaa, Jimeneziä, Figoa ja jopa Stankovicia. Moratti on myös puhunut toisesta laitapelaajasta Quaresman lisäksi; Aquilani ja Mancini Romasta ovat olleet esillä. Kumpikin sivuuttaisi nähdäkseni Jimenezin, Figon ja Solarin.
Tässä muodostelmassa olisi siis vain yksi puhdas hyökkääjä. Hänen tehtävänsä on ensinnäkin olla maalilla. Huomionarvoista Mourinhon joukkueilla on ollut, että keskikentältä on tehty paljon maaleja; on ollut Lampardia ja Decoa. Keskushyökkääjä tekeekin paljon diagonaalijuoksuja ja repii puolustusta auki, jolloin alempaa on hyvä iskeä tyhjiin väleihin. Hän myös pudottelee avaavia palloja maasta ja ilmasta keskikentälle, jolloin pelin painopiste saadaan rivakasti vastustajan puoliskolle.
Crespo ja Mourinho ovat vanhoja tuttuja. Ei ole käynyt täysin selväksi, millaiset heidän välinsä olivat kun tiet erkanivat, mutta ainakin viimeaikaisten Mourinhon lausumien myötä sanoisin, että yhteistyö tullee kukoistamaan (jos nyt Crespo ylipäänsä joukkueeseen jää). Muut vaihtoehdot ovat Suazo ja Cruz sekä hieman kysyvästi Zlatan ja Adriano, jotka eivät perinteisesti ole pelanneet keskushyökkääjinä; nähtäväksi jää. Adrianon tilanne on tällä haavaa jokseenkin epäselvä, hänhän on ollut lainalla Sao Paolossa. Mourinho lensikin Brasiliaan tarkastamaan Adrianon tilanteen - ja käymään keskustelua tulevaisuudesta. Paljon riippunee juuri siitä, jääkö Adriano vai ei. Hyökkääjien nimiä ei juurikaan ole näkynyt siirtojen tiimoilta, mutta katsotaanpa nyt kun kesä etenee.
Toki on myös muita mahdollisia ryhmityksiä, joita Mourinho saattaa käyttää ainakin vaihtelun merkeissä. 4-4-2 on tietenkin aina puheena, ja resursseja sen toteuttamiseen on yllin kyllin. Kahdella puhtaalla kärjellä pelatessa on kuitenkin aina muistettava, kuinka helposti se muuntuu 4-5-1:een. Olettakaamme, että Zlatan ja Crespo ovat hyökkääjät. Laidoilla on Quaresma ja Jimenez, keskikentän keskellä Vieira ja Lampard. Lisäksi puolustus ja maalivahti.
joko,
X-----X-----X-----X
X-----X-----X-----X
-------X---X-------
tai,
X-----X-----X-----X
------X-----X------
---------X---------
-X----------------X-
---------X---------
jossa keskellä siis Vieira, Lampard, ja Zlatan kärjen ja keskikentän välissä sekä laitapelaajat kohosteisemmassa, hyökkäävämmässä roolissa. Tietenkin kyse on vain numeroista, ja näkisinkin, että puhtaasta, perinteisestä kahden kärjen pelistä puhutaan vain jos nykyisistä hyökkääjistä kentällä ovat jotkut kaksi kolmikosta Crespo-Cruz-Suazo. Mourinhon valintoja kuitenkin sivusilmällä seuranneena arvioisin, että ensi kaudella Inter pelaa yhdellä selkeällä hyökkääjällä.
Toivottavasti täältä Interin kausiotsikosta kumpuaa kauniita, ajatuksia herättäviä lauseita. Siksi tämäkin kirjoitus, vastatkaa ja jakakaa mielipiteitänne. Vielä on kuitenkin 100-vuotis vuotta jäljellä, niinku Mamban Tero Vaara sanois.
