FC Schalke 04 2007/08: Dat is Schalke!

[100%]

Streit nun in "königsblau"!
Mittelfeldspieler Albert Streit von Eintracht Frankfurt wird schon ab der Rückrunde im Trikot des FC Schalke 04 auflaufen! Dies ist das Ergebnis der Verhandlungen, die der Vorstandsvorsitzende der Hessen, Heribert Bruchhagen, mit Schalkes Manager Andreas Müller in den vergangenen Tagen geführt hat. Als Ablösesumme sind 2,5 Millionen im Gespräch.

   "Wir haben uns über einen vorzeitigen Wechsel zum 1. Januar 2008 geeinigt - vorbehaltlich einer sportmedizinischen Untersuchung, die unser Mannschaftsarzt Dr. Bernd Brexendorf am kommenden Freitag in Kiel durchführen wird", so Müller.

Die "Königsblauen" hatten sich Dienste des offensiven rechten Flügelspielers bereits am 12. November 2007 für die kommende Saison gesichert und einen Vertrag bis zum 30. Juni 2012 geschlossen. Nun aber hatte sich die Eintracht gesprächsbereit gezeigt, als S04-Manager Müller das Angebot unterbreitete, diesen Wechsel bereits im Winter durchzuführen.

Derzeit muss Streit verletzungsbedingt pausieren. Am 11. Dezember hatte sich der Rechtsfuß wegen eines Meniskuseinrisses am rechten Knie operieren lassen. "Albert absolviert aber bereits intensive Reha-Maßnahmen. Wir gehen davon aus, dass er Ende Januar bereits wieder spielbereit ist", meinte Müller.

Streit hat für den 1. FC Köln, den VfL Wolfsburg und Eintracht Frankfurt bislang 94 Bundesligaspiele (11 Tore) und 83 Zweitligapartien (4 Tore) bestritten.

Albert Streit siirtyy siis Frankfurtista Schalkeen jo nyt talvitauolla. Siirtosumma lienee 2,5 miljoonaa euroa.

[Royal Blue]

Schalke 04 täytyykin tehdä jotain, etteivät Werda eikä MerdaWood karkaa liian kauas.

[100%]

Ei Mesut Özil sitten hyväksynyt 1,52 miljoonan arvoista kontraktia vuoteen 2011 asti, vaan kieltäytyi viime hetkellä sopimuksen pidentämisestä.

Huhujen mukaan Englannin valioliigan joukkue Arsenal Lontoosta on kiinnostunut saksalaisesta.

[Dieter Bohlen]

Pojun isä kuulemma on jo pitempään vedellyt siellä show'ta tämän suhteen. Müller on tahtonut jo alkusyksystä lähtien solmia jatkoa Özilin kanssa, mutta työttömäksi tullut pappa haluaa vetää rahaa välistä ja vaatii isompia summia. (Mitä saarilta saisi varmuudella.) Se siitä Mustafan edistyksellisyydestä :.

Eipä tuossa ole mitään uutta, vaan jo pitempään tiedossa ollut asia. Onneksi tässä sentään on puolitoista vuotta nykyistä pahvia jäljellä, joten isukki ehtii löytää työtä ja Mesut voi vakuuttua nuorelle miehelle ruhtinaallisen korvauksen lisäksi siitä, että Schalkessa todella lasketaan nuorukaisen varaan. Siitäkin huolimatta, että samalle pelipaikalle on taas vaihteeksi tarjolla useampi mies Streitin saavuttua ja Zé Roberton ollessa näillä näkymin myöskin kuninkaansinisten miehiä jatkossa.

e. Näemmä kyse on Bildin uutisesta, eikä tuossa ole vaivauduttu kuin kierrättämään jo pari kuukautta sitten käytettyjä juttuja pienellä päivittämisellä. Oohee, oohoo - onkos se jo talvitauko? No on, on, joten "uutisia" tuottamaan. (:keskari:)

[Shefki Wilson]

Ze Roberto siis siirtyy Schalken riveihin Boafogosta. Merkille kannattaa ehkä panna, ettei Jose ole mikään poikanen, vaan täyttää ensi joulukuussa jo 28 vuotta. Pelipaikka siis hyökkäävä keskikenttä, jossa löytyy jo Rakitic ja Mesut Özil. Rodriguez menee sen sijaan pois. Tällä hetkellä Schalke sitten olisi metsästämässä Meksikossa pelaavaa uruguaylaista kääpiöhyökkääjä Vicente Sanchezia.

[De Souza]

Mesut Özilin perseilyt sopimusneuvotteluissa ovat johtaneet siihen, että Schalke ei jatka junnun sopimusta. Nykyinen sopimus päättyy vuonna 2009 ja Kickerin jutusta saa sen kuvan, että viimeistään silloin on edessä seuran vaihto.  Kaippa siellä taas todellisuuden tajunsa menettäneet Valioliiga"seurat" ovat sekoittaneet rahasäkeillään tämänkin ressukan pään. Ei näin

Mielenkiintoista nähdä, huvittaako Slomkaa enää peluuttaa Öziliä, vai lähetetäänkö kaveri kakkosjoukkueeseen homehtumaan...

[Callit]

Ze Roberto siis siirtyy Schalken riveihin Boafogosta. Merkille kannattaa ehkä panna, ettei Jose ole mikään poikanen, vaan täyttää ensi joulukuussa jo 28 vuotta. Pelipaikka siis hyökkäävä keskikenttä, jossa löytyy jo Rakitic ja Mesut Özil. Rodriguez menee sen sijaan pois. Tällä hetkellä Schalke sitten olisi metsästämässä Meksikossa pelaavaa uruguaylaista kääpiöhyökkääjä Vicente Sanchezia.

En tunne sen paremmin Sanchezia kuin Ze Roberto II:sta. Voivat kumpikin yhdessä ja erikseen topata tai flopata. Huomionarvoista tässä kuitenkin on se, että kyse on todellakin vakavasti tehdystä täsmäyrityksestä vahvistaa joukkuetta. Ei siis mistää paniikki- tai toivotaan-toivotaan hankinnoista. Odotan mielenkiinnolla Schalken kevätkautta. Jos suuntaa pitäisi veikata, niin ylöspäin. Kärki lienee jo kuitenkin liian kaukana.

EDIT:
Löytämieni tilastojen perusteella Snchez on tehnyt viimeisessä kahdeksassa maaottelussa, 2 maalia. Peliaikaa on irronnut 376 minuuttia, joten aineksia kai jonkinlaiseksi pyssyksi on. Ei mikään supertähti, ei ehkä edes tähti, mutta kyllä pitäisi viimeistelijänä olla parempi kuin jonkun Lövenkrandsin.

[Dieter Bohlen]

Mesut Özilin perseilyt sopimusneuvotteluissa ovat johtaneet siihen, että Schalke ei jatka junnun sopimusta. Nykyinen sopimus päättyy vuonna 2009 ja Kickerin jutusta saa sen kuvan, että viimeistään silloin on edessä seuran vaihto.  Kaippa siellä taas todellisuuden tajunsa menettäneet Valioliiga"seurat" ovat sekoittaneet rahasäkeillään tämänkin ressukan pään. Ei näin

Mielenkiintoista nähdä, huvittaako Slomkaa enää peluuttaa Öziliä, vai lähetetäänkö kaveri kakkosjoukkueeseen homehtumaan...

Tuskin Slomka Öziliä minnekään lähettää, kyllä se pelata saa jatkossakin. [Reilusti] vähemmän kuin syksyllä, mutta kaipa se olisi ollut odotettavissa muutenkin Zé Roberton ja Sanchezin saavuttua. Siitä eteenpäin sitten katsellaan, miten mennään. Mesuthan itse ei pistäisi pahakseen jäämistä Schalkeen - johan se nähtiin nuorukaisen suostuttua suullisesti jatkosopimuksen kirjoittamiseen syksyllä - mutta työtön isäpappa ja se joku saatanan vittulima-agentti ovat toista maata. Katselevat varmasti kaikki kortit ulkomailta, Saksan sisältähän Özilille ei yksinkertaisesti löydy parempaa osoitetta.

Itse toivoisin kovasti, etteivät Mulkku-Mustafan hommat onnistuisi ja Özilille löytyisi tarpeeksi nimekästä ottajaa, jotta poika voisi ottaa viimeisen askeleen kohti täydellistä integraatiota saksalaiseen yhteiskuntaan ja haistattaa vitut faijalleen, pyytää anteeksi Andyltä sekä Mirkolta ja heittää nimet paperiin. Epätodennäköistä, mutta 'die Hoffnung stirbt zuletzt'. Ja jos se sitten sattuu heittämään veivit, niin toivotaan kuvioiden toimivan paremmin Kenian ja Rakiticin kanssa. Eivät ole oman kylän poikia, mutta sille ei voi mitään.

[Dieter Bohlen]

Jaaha, ilmeisesti Özil on sittenkin ulkona kuvioista toistaiseksi. Andi oli televisiohaastattelussa ilmoittanut, että 'mit Özil wird nicht mehr geplant'. Schnusenbergin mukaan ollaan valmiita neuvottelemaan siirrosta heti, jos lähtöhaluja löytyy. Saa nyt nähdä, miten tässä käy - tekeekö poika itse jotain, vai siirtääkö isä junnun surutta syrjään ja perseilee kaiken. Mulkku-Mustafa ei nimittäin ollut antanut Mesutin itse osallistua harjoitusleirillä järjestettyyn sopimusneuvotteluun, vaan hoiti hommat yhdessä agentti Reza Fazelin kanssa. Ja tämä jälkimmäinen janari ei sitten ole mikään kuoropoika, vaan sama kusipää, joka hoitaa muun muassa Hamit Altintopin ja Yildiray Bastürkin asioita. Jälkimmäisen seurahistoriasta voi sitten tarkistaa, mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Näin sivuhuomautuksena täytyy todeta, etten edelleenkään käsitä, miten tuollaisia tyyppejä voi toimia jalkapallon parissa. Miksi yksikään seura tekisi tuollaisen kaverin kanssa yksityistyötä, miksi yksikään vastuuntuntoinen vanhempi antaisi lapsensa tuollaisen runkun edustettavaksi ja miksi helvetissä kukaan ei ole vielä ymmärtänyt hakea tätä iranilaiskyrpää muilutuspakun kyytiin? Vittu mitä paskaa, ihan oikeasti :keskari:.

e. Toivottavasti Özil kasvattaa itsellensä kivekset kevätkaudella katsomossa istuessaan ja tekee kuten tietää olevan oikein. Tässä kustaan nyt nuoren, lupaavan pelaajan uraa surutta pelaajan omien intressien vastaisesti.

[Dieter Bohlen]

Ehre für Rafinha

Dodih. Dunga on herännyt horroksestaan ja tehnyt sen, mitä on odotettu tapahtuvaksi jo jonkin aikaa. Rafinhasta tulee muutaman viikon päästä maajoukkuepelaaja, kun pikkumies on mukana Kakán ja kumppaneiden rinnalla keltapaidoissa harjoitusottelussa Irlantia vastaan. Helvetin hieno juttu Rafin kannalta , eikä seurassakaan varmasti hirveästi valitella, vaikka pientä lisärasitusta nappulalle onkin tulossa. Uutinen on tietysti myös positiivinen seuran kannalta, etenkin imagopuolella. Uhka Rafin menetyksestä toki kasvaa, mutta siinä tapauksessa brassin nykyinen pitkä sopimus takaisi Schalkelle hyvät asetelmat neuvottelupöydässä.

[De Souza]

Mikäli Bildiä ja sen haastattelemaa Mesut Özilin isää on uskominen, Özil on saanut tarjouksia Englannista, Espanjasta, Italiasta sekä Fenerbachelta. Pelaaja itse haluaisi sen sijaan jäädä Saksaan.Toivotaan ettei isä ahneuksissaan sössi nyt seuravalintaa, kun onnistui jo ilmeisesti aiheuttamaan välirikon Özilin ja Schalken välille. Joku keskisuuri seura, olkoon sitten missä maassa tahansa, takaisi helpommin ainakin peliaikaa...

Saman jutun mukaan Schalke haluaa neljä miljoonaa €oohia lupauksestaan... Lienee monelle BL-seuralle aika kova summa...

[suur-saksa]

Schalke onneksi putosi jo nyt Pokalista joten ML:ssa voivat jollain venymiskyvyn äärirajoilla selviytyä Portosta eikä tarvitse pelätä enää Cupin teoreettista matsia jotain päävastustajaa vastaan. Karvas putoaminen silti johtoasemasta yliajan tasotukseen ja rp-kisasta. No Schalkelle se on tuttua sodanjälkeisessä historiassa.

[Dieter Bohlen]

Perfekt! Özil an die Weser

Mesut Özilin kohtalo ratkesi jossain määrin yllättävällä tavalla. Nuorukainen vaihtaa maisemaa synnyinkaupungistaan Bremeniin, liittyäkseen muun muassa viime elokuussa samaisen liikkeen tehneen Sebastian Boenischin seuraksi. Özilin palveluksista kilpailivat myös Hannover, Stuttgart ja nimeämätön ulkomaalaisseura, mutta joko Özilin palkkavaatimukset tai Schalken suostumattomuus lainasopimukseen päättivät neuvottelut näiden tahojen osalta. Bremen puolestaan oli valmis maksamaan tuntuvankin korvauksen, joten Ösen tie vei pohjoiseen.

Tapauksesta on aiemmin sanottu jo oikeastaan kaikki oleellinen, joten tyydyn vain heittämään loppukaneettina seuraavan kuvan: :keskari:. Se on yksinkertaisesti surullista, ettei Özilillä ollut lopulta selkärankaa ja munaa ajaa omaa tahtoaan läpi isäänsä sekä vittulima-agenttiaan vastaan. Mielellään olisi nähnyt Mesutin viilettävän jatkossakin kuninkaansinisessä paidassa kentällä, mutta se jää nyt näkemättä. Toivotetaan kuitenkin Özilille paria onnellista kautta Bremenissä ja sitä seuraavaa siirtoa ison rahan perässä Turkkiin. Toivottavasti pystyy luomaan urastaan jotain mainitsemisen arvoista, toisin kuin nämä muut Fazelin asiakkaat toistaiseksi.

Asamoah hängt drei Jahre dran

Melko lailla yhtä yllättävä käänne kuin Özilin tapauksessa saatiin myös Gerald Asamoahin kohdalla. Pitkin syksyä sitkeät huhut veivät Asamoahia milloin ulkomaille, milloin Hannoveriin ja milloin Frankfurtiin. Yleinen mielikuva - myös allekirjoittaneen jakama - oli, että Asamoah tähtäisi rahan perässä ulos Gelsenkirchenistä, mikä sopisi myös seurajohdolle ja valmentajistolle, joiden silmissä mies olisi ollut todellinen riippakivi joukkueessa. Ja kun tällaista tavaraa tulee joka tuutista, niin onko siinä uskominen toisin?

Ilmeisesti olisi ollut, sillä tänään Gelsenkirchenissä ilmoitettiin Asamoahin jatkavan Schalkessa vielä seuraavat kolme ja puoli vuotta. Tätä sopimusta ei viimeaikaisten ennakkotapausten osoittaman esimerkin mukaisesti olisi tehty, ellei a) Asamoah olisi suostunut kohtuulliseen palkkaan suurimman mahdollisen sijaan, b) seurajohto ja valmentajisto olisi nähnyt sitä tarpeelliseksi ja c) ellei Asamoah olisi suostunut siihen kynnyskysymyksenä pidettyyn pienempään rooliin joukkueessa, myös peliajan suhteen. Näiden kohtien täytyttyä ei voi olla muuta kuin jumalattoman ilonen tästä uutisesta, sillä kyllä Asamoahille löytyy kausien mittaan paljonkin käyttöä. Samalla täytyy myös pahoitella syvästi ja vetää omia sanoja takaisin syksyltä, kun tuli ilman parempaa tietoa hutkittua miehen suuntaan.

Ollos tervehditty Blondie ja syvimmät anteeksipyynnöt !



Ja viimeisimpänä uutisena Ruhrilta kuuluu ilahduttava tieto Heiko Westermannin ensimmäisestä maajoukkuekutsusta. Bundestrainer Jogi Löw on löytänyt jollain ihmeen tavalla Gelsenkirchenin kartalta vuoden 2007 aikana ja nyt Westermannista tulee jo neljäs Schalker maajoukkueessa viimeisen vuoden ajalta. Muista kolmesta Wieniin matkaa tulevalla viikolla myös Kevin Kuranyi sekä toivottavasti debyyttiottelunsa saava Jermaine Jones. Christian Pander on loukkaantumissyistä sivussa tälläkin kertaa.

[suur-saksa]

Kyllä Saksan maajoukkue marssii jatkossakin Bayern johtoisesti ja ellei marssi, niin ei marssi sitten lainkaan. Täytemiehet tulevat muista seuroista tai ovat entisiä baijerilaisia.

Tuota statusta on turha Saksassa lähteä muuttamaan tai ohraisesti käy heille ja koko Saksan futikselle.

[Dieter Bohlen]

Ennakkoasetelmat

Kuten aiemmin on tullut sanottua, sen pitäisi olla lakisääteistä, ettei yhdenkään joukkueen tarvitsisi matkata Wolfsburgin kaltaiseen paskakaupunkiin yli kahta kertaa 12 kuukauden sisällä. Valitettavasti vain DFB-Pokalissa arpa oli heittänyt Kansanauton Schalken neljännesvälierävastustajaksi, ja edessä oli matka kauniilta Ruhrilta ankeaan Alasaksiin.

Ennen ottelua oli jo tiedossa, että pelistä on tulossa vaikea, sillä muunlaisia visiittejä Wolfsburgiin ei ole viime vuosina nähty. Entisestään ottelua vaikeutti pakko luopua Kevin Kuranyista, joka keuhkotulehduksen jäljiltä ei vielä ollut pelikunnossa. Kuranyin tapaan sivussa olivat myös pitkäaikaisemmat potilaat, nimekkäimpinä tietysti Christian Pander sekä talven siirtoikkunassa Schalkeen siirtynyt Albert Streit. Penkiltä löytyi lisäksi puolikuntoinen toinen uusi tulokas, Zé Roberto. Vicente Sanchezilla ei ongelmia ollut, mutta vähäisen yhteisen ajan ja pelituntuman vuoksi uruguaylainen aloitti penkin puolelta.

Schalke aloitti siis vanhoilla miehillä, ja ylipäänsäkin kovin tutulla miehistöllä. Manuel Neuer oli jälleen tolppien välissä, edessään Rafinhan, Marcelo Bordonin, Mladen Krstajicin sekä Heiko Westermannin muodostama puolustuslinja. Keskikentän pohjalta paikkansa löysivät Jermaine Jones ja Fabian Ernst, näiden yläpuolella huseerasi taasen trio Gerald Asamoah, Ivan Rakitic ja Peter Lövenkrands. Yksinäisenä kärkenä aloitti Halil Altintop.

Wolfsburgilla oli käytössään sekalainen kokoelma kauden alla tai kauden alussa hankittuja pelaajia, sisältäen pari kolme saksalaistakin. Schalken kannalta merkittävin muutos aiempaan oli tapahtunut tolppien välissä, josta ikävän hyvin aiemmissa keskinäisissä peleissä torjunut Simon Jentzsch oli ajettu talvitauon aikana pois. Tilalla oli Sveitsin maajoukkuemies Diego Benaglio, joka ainakin joillekin Stuttgartin kannattajille saattoi olla tutumpi mies.

Juuri ennen ottelun alkua saatiin vielä kokea tuokio Quälix Magathin henkisen puolen temppuja, kun tämä viivytti täysin perusteetta ottelun alkamista reilulla kymmenellä minuutilla. 'Yllättäen' mies ei ollut muistanut kertoa tästä Schalken porukoille, jotka olettivat ottelun alkavan ajallaan ja vetäytyivät pukukoppiin normaalilla aikataululla wolfsburgilaisten jäädessä lämmittelemään. Viitisen minuuttia ennen oletettua alkuvihellystä joku muisti toki käydä kertomassa viivytyksestä Slomkallekin, joka ei liiemmin näistä jutuista perustanut. Toivottavasti muisti ottelun jälkeen kommentoida asiaa Magathille, olihan tämäkin taannoin rähjännyt Hertha-pelin jälkeen berliiniläisten sponsorin, Deutsche Bahnin, myöhästymisistä - jotka toki olivat tapahtuneet päivää ennen peliä. On se mulkku jätkä. Sopii Wolfsburgille siis.

Otteluraportti: VfL Wolfsburg  -  FC Schalke 04 5:3 i.E. (1:1, 1:1, 0:1)
0:1 Lövenkrands (esityö Halil Altintop) 27'
1:1 Karimow (Marcelinho) 90´+1
Rangaistuspotkut
1:0 Marcelinho
1:1 Rafinha
2:1 Gentner
2:2 Westermann
3:2 Dzeko
Krstajic epäonnistui
4:2 Ljuboja
4:3 Halil Altintop
5:3 Karimow

Ottelun alku oli vähemmän yllättäen pidempään lämmitelleiden Wolfsburgilaisten heiniä Schalken ollessa hieman kohmeessa. Ensimmäistä maalintekotilannetta ei tarvinnut odotella kauaa, sillä jo neljännellä minuutilla Wolfsburgille tarjottiin loistavaa mahdollisuutta iskeä ottelun avausmaali. Lievästi loukkaantuneena pelanneen Marcelo Bordonin jalan pettäessä alta pallo jäi kulman jälkitilanteessa pyörimään Schalken rangaistusaluuelle, jossa se päätyi lopulta toiselta tolpalta toiselle Edin Dzekolle. Nuori bosnialainen ei ehkä täysin osannut odottaa tällaista lahjaa, ja lopputuloskin oli sen näköinen: metrikaupalla ohi puolityhjän maalin.

Samankaltaisella osoitteella oli varustettu Wolkkarin seuraavatkin yritykset. Schalkella tilanteita ei ollut yhtäkään, kunnes pelikello alkoi lähennellä puolta tuntia. Ja jos Luoja suo, niin tällaisella tehokkuudella homma voisi pyöriä jatkossa useamminkin. Ensimmäinen tilanne nimittäin tuotti ensimmäisen maalin. Jermaine Jones antoi sivurajaheiton Halil Altintopille boksiin, tämä suojasi pelivälinettä hyvin ja pääsi käännähtämällä keskityspaikkaan. Matala pallo keskelle, jossa Riether sekä Lövenkrands kamppailivat, sekava hetki ja pallo onkin Benaglion kautta kulkeutunut maaliin. Oliko tuo sitten Lövekrandsin maali vai Rietherin oma maali, sitä on vaikea sanoa nähdyistä hidastuksistakaan. Lövenkrandsille tuo joka tapauksessa merkattiin, mutta tärkeämpäähän tietysti on se, että ylipäänsä jotain merkattiin. On niitä toisenlaisiakin tuomioita saatu tällä kaudella nähdä...

Avausmaalin jälkeen Schalke pääsi aina vain paremmin ja paremmin otteluun mukaan, vaikka seuraava tilanne kuuluikin Wolfsburgille. Useampaan kertaan ottelun aikana nähty kaunis kombinaatiopeli avasi Grafitelle oivan vetopaikan, mutta brassi täräytti kutinsa selvästi yli maalin. Nopeasti perään oltiin jo toisessa päässä yrittämässä vierailijoiden toisen maalin tekoa. Halil Altintop löysi laidalta Fabian Ernstin keskeltä, jossa keskikenttämies jätti nopealla siirrolla puolustujansa pois tilanteesta ja pääsi vetopaikkaan. Vasemman jalan veto näytti hyvältä, kunnes jonkun wolfsburgilaisen onnistui pistää hieman lapikasta väliin. Kuti muutti juuri sen verran kulkurataansa, että Benaglion oli mahdollista torjua se ja säilyttää 0:1 tilanne.

Ernst oli taas esillä Schalken seuraavassa tilanteessa. Omalla puolikkaalla mies pelasi nopean seinäpelin Westermannin kanssa vasemmalla laidalla, pomputteli hieman palloa ja lähetti sitten Halil Altintopin matkaan. Turkkilainen kirmasi palloon ja lähti hanakasti kokeilemaan rangaistusalueen rajalta. Kaiken muun sujuttua hyvin sieltä tuli sitten sellainen perinteinen shefkimäinen epäpuhdas osuma ja sitä seurannut tarkahko sijoitus ainoastaan kymmenisen metriä ohi maalin. Tämän myötä joukkueet marssivat pukukoppiin Schalken yhden maalin johdossa.

Puolten vaihdon jälkeenkin Schalke jatkoi ottelun hallinnassa ja vyörytti tilanteitaan kohti Benaglion maalia. Ensimmäinen mahdollisuus osui Ivan Rakiticin vapaapotkusta Gerald Asamoahille, jonka puskun Benaglio sai kuitenkin torjuttua vaivatta. Toisessa päässä Dzeko hukkasi oman mahdollisuutensa ensimmäisen puoliajan tapaan ja hetkeä myöhemmin Marcelinholla oli omat metkunsa mielessä, väärässä päädyssä tosin. Brassin syöttö alaspäin Benagliolle oli heikko ja Halil Altintop oli ehtiä siihen väliin, kunnes sveitsiläiskassarin nätti liuku pelasti tilanteen ja Wolfsburg-kipparin. Hieman nopeampi kaveri olisi tosin juossut tuon kiinni ja tilanne olisi voinut olla sen jälkeen kovinkin erilainen...

Seuraavana valokeilassa oli Schalken vasen laitapakki ja tämän kanuuna. Kyse ei suinkaan ollut Christian Panderista, vaan Heiko Westermannista, joka on kyllä osoittanut omaavansa melkoisen vedon. Tälläkin kertaa peliväline lähti kuin tykin suusta, sinkoutuen voimalla kohti Wolfsburgin maalia, jossa Benaglion onnistui kuitenkin sormenpäillä ohjata se näyttävästi kulmapotkuksi. Taaskaan ei menty pitkää pätkää, kunnes sveitsiläisen kykyjä tarvittiin jälleen. Tälläkin kertaa suuressa roolissa oli oma mies, sillä Ivan Rakiticin matala keskitys ohjautui toppari Jan Simunekin jaloista kohti Wolfsburg-maalin alakulmaa, josta Benaglio kuitenkin venytti sen itselleen. Kova kaveri, ei käy kieltäminen.

Tilannesade ottelussa jatkui tämänkin jälkeen, pääty vain vaihtui. Dzekolle rakennettiin ottelun kolmas hyvä paikka, mutta tällä kertaa Neuer oli etevämpi. Myöhemmällä kerralla bosnialaisen puskun osoite oli taasen totutun heikko, sillä avopaikastakaan miehen ei onnistunut toimittaa palloa maalin kattoa lähemmäksi täysosumaa.

Kaikki alkoi tässä vaiheessa näyttää jo selvältä, Schalke oli menossa jatkoon ja enää täytyi selvitä viimeisestä kulmasta. Vaan eipä tuossa tullut onnistuttua. Marcelinhon kulmapotku putosi etutolpalle, jossa viisikin miestä taisteli samasta pallosta. Myös Schalken Neuer oli tilanteessa, joutuen ratkaisevalla hetkellä Bordonin sekä jonkun wolfsburgilaisen jyräämäksi. Nuorukaisen purkuyritys jäi tämän myötä vajaaksi ja putosi vapaaseen paikkaan Sergej Karimowille, jolla oli helppo työ viedä ottelu jatkoajalle.

Kummallakaan vartin pätkällä ei suurempia ihmeellisyyksiä nähty. Schalkelle osui kaksi tilannetta, joista jo hetkittäin kykyjään väläytelleen vaihtomies Sanchezin yrityksen Benaglio torjui ja Jonesin vapaapotkupommi puolestaan suuntautui metrin pari ohi maalikehikon. Tämän myötä tie vei rangaistuspotkukilpailuun.

Pilkuilla homma oli nopeasti taputeltu, eikä tuloskaan ollut lopulta hirveän yllättävä. Rafinha, Westermann ja Halil Altintop hoitivat osuutensa Schalkelta moitteitta, mutta jälleen kerran yksi johtopelaajaksi tituleerattu mies onnistui epäonnistumaan tiukassa paikassa. Aikaisemmin Lincoln, sitten Kobiashvili, nyt Krstajic. Manuel Neuer yritti vielä parhaansa mukaan korjata tilanteen, mutta Danijel Ljubojalla oli sen verran onnea mukana, ettei Neuer onnistunut täysin torjumaan serbin yritystä reidellään maanpinnasta. Kun sitten tasoitusmaalin varsinaisella peliajalla ampunut Karimow onnistui pilkussaankin, oli Wolfsburg varmistanut toisena kautena peräkkäin matkan puolivälieriin Schalken tyytessä parantamaan viime kauden suoritustaan vain yhdellä kierroksella. Jonkinlaista eteenpäinmenoa sekin, tosin.

Mielipide

Ennen, jälkeen ja aikana - Wolfsburg on paska paikka, jonne ei pitäisi joutua matkustamaan jalkapallon merkeissä. (Muutoinhan sinne ei edes asiaa olisi.) Schalke ei onnistunut kuudennella peräkkäisellä yrityksellään hakemaan voittoa autokaupungista, vaan joutui tyytymään pilkkuskabatappioon. Ratkaisutapana se ei hirveästi ketuta, sillä tuossa vaiheessa kaikki on pienestä kiinni. Muutoinkin tuo oli tilanne koko ottelun ajan, Wolfsburg olisi voinut karata johtoon alussa ja Schalke olisi voinut tehdä toisenkin maalin ensimmäisensä seuraksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja siitä on kiittäminen etenkin Jentzschin korvaajaa Diego Benaglioa. Vaikka hirveästi en ulkomaalaisvahdeista BuLissa perustakaan, niin kyllä sveitsiläinen kovan luokan pelimieheltä vaikutti. Sitä toki oli Jentzschkin ennen tätä kautta.

Jatkon kannalta ottelun lopputuloksella ei sen suurempia vaikutuksia Schalkelle ole. Tietysti tässä kilpailussa olisi ollut kaikkein helpoimmin voitettavissa oleva titteli tarjolla, eikä siellä ollut mukana yhtäkään sellaista porukkaa, jota ei olisi kyetty voittamaan. Nyt jää sitten jäljelle 'scudetto' ja sieniliiga, joihin voidaan keskittyä ilman kolmannen kilpailun aiheuttamaa lisärasitusta. Kenties hyvä niin, sillä tuo tasapainoilu näiden välillä ei syksyllä sujunut aina toiveiden mukaan.

Pelillisesti ottelu antaa odottaa jatkolta hyvää, vaikka parasta mahdollista se ei ollutkaan. (Koskapa olisi tauon jälkeen Schalkella ollut?) Jahka muutamat poissaolevat ja vajaakuntoiset kaverit - Kuranyi, Streit, Zé Roberto, Sanchez, Pander - saadaan käyttöön täydessä iskussa, niin tällaisissa otteluista tullaan varmasti vääntämään ne toiset ja kenties kolmannetkin maalit, joiden myötä sitten napataan varmuudella ne voitot ja täydet pistepotit. Puolustuspäässä sen suurempia ongelmia ei ole, kunhan ajoittaiset oikosulut saataisiin nopeasti taas pois päiväjärjestyksestä.

[Nasty]

Dieterille myyty paska folkkari, vai kuinka?

[Dieter Bohlen]

Dieterille myyty paska folkkari, vai kuinka?

Olisikin. Se nimittäin tarkoittaisi Wolfsburgin olevan jollakin muotoa siedettävä jalkapalloseura, mikä nykyisellään ei ole tilanne. Vaikka kieltämättä tämän kauden aikana autokaupungissa on tapahtunut edistystä niin joukkueen kuin katsomonkin osalta, niin kyllähän se on edelleen - ja tulee myös sellaisena vuosikymmeniä pysymään - täysi muoviseura. Puolityhjät katsomot (elleivät jotkut porukat toisi yli 10 000 vieraskannattajaa otteluihin), ulkomaalaisista koostuva palkkasoturilauma kentällä, useimmiten tarjolla ollut totaalista Folterfußballia ja siihen päälle sitkeä venymiskyky sarjapaikan suhteen, mikä on vienyt monelta hienolta perinteiseltä seuralta mahdollisuuden jatkaa ykkösliigassa. (Eräät ovat toki putoamisensa ansainneet.)

Ja viime aikoina näitä tuntemuksia ovat tietenkin vahvistaneet Schalken heikot tulokset kyseisestä kylästä . Sekä Peter Lövenkrandsin loukkaantuminen Volkkari-Arenalla viime keväänä...

[suur-saksa]

Ennen, jälkeen ja aikana - Wolfsburg on paska paikka, jonne ei pitäisi joutua matkustamaan jalkapallon merkeissä. (Muutoinhan sinne ei edes asiaa olisi.) Schalke ei onnistunut kuudennella peräkkäisellä yrityksellään hakemaan voittoa autokaupungista, vaan joutui tyytymään pilkkuskabatappioon.

Itseasíassa Stadt des KdF-Wagens bei Fallersleben taitaakin olla ainoa edes vähän merkittävä paikkakunta Saksassa jossa en ole ehtinyt käymään. Ei ole ollut koskaan mielessäkään käydä KdF-vaunukaupungissa jonka Hitler perusti 1938. Myöhemminhän Saksan liittotasavalta lunasti tämän Hitlerin "lupauksen".

Juuri Volkkarin vuoksi voikin olla vaikea enää saada VfL:ää kovin pitkäksi aikaa pois pääsarjasta vaikka miten söhlisivät. Vähän sama on laita Leverkusenissakin eli tukea riittää vaikka "täysin asumattomalla" seudulla ovat. Täytyykin pistää seuraavassa Pohjois-Saksan reissussa ohjelmaan tutustumiskäynti KdF-Stadtiin.

[Tammikuun siirtoikkuna: Neljä uutta tuttavuutta, yksi kunniakas, yksi huomaamaton ja yksi ruma lähtö]

Tammikuun siirtoikkuna: Neljä uutta tuttavuutta, yksi kunniakas, yksi huomaamaton ja yksi ruma lähtö

Gelsenkirchenissä kävi tammikuun siirtoikkunan aikana ovi varsin kiivaaseen tahtiin, kun kaikkiaan seitsemän pelaajaa liikkui suuntaan tai toiseen. Siirroista neljä muodostui seuraan saapuneista uusista kasvoista, kolmen kohdalla taas kyse oli työnantajan vaihtamisesta. Siirroista yllättäviä oli lähinnä nuo lähdöt, hankitut pelaajat olivat kaikki olleet jo pitkään kiikarissa, joten kyse oli näissä tapauksissa täysin harkituista liikkeistä eikä suinkaan niistä kuuluisista paniikkihankinnoista. Muutoinkin siirrot tehtiin erittäin järkevästi, paikaten juuri niitä kohtia miehistössä, jotka sitä vaativat. Ja kuten kesällä, tälläkään kertaa rahaa ei palanut juuri lainkaan, vaan maltti pysyi sieniliigasta saaduista miljoonista huolimatta matkassa mukana. Manageri Andreas Müllerin voi siis sanoa tehneen kaiken oikein.

Sen enemmittä puheitta siirrytään nopeaan katsaukseen siitä, kuka tuli ja kuka meni.



27-vuotias Albert Streit kuului jo kesällä Schalken hankintalistalle, mutta tuolloin Müllerin ja kumppaneiden ei onnistunut päästä yhteisymmärrykseen siirtokorvauksesta Frankfurtin kanssa. Bisneskaupunkilaiset vaativat edellisellä kaudella liigan parhaana maalintekopaikkojen luojana kunnoustautuneesta miehestä €4Mn summaa, mikä oli Schalkelle liikaa, viimeistään muistettaessa, että vuoden päästä korvaus olisi ollut sopimuspykälien mukaan vain neljännes tuosta. Siirto pistettiinkin väliaikaisesti hyllylle, kunnes vuoden lopulla annettiin vahvistus tiedolle siitä, että Streit saapuisi Gelsenkircheniin viimeistään ensi kaudeksi. Schalken tarkoituksena oli kuitenkin vielä keskustella siirron aikaistamisesta tammikuulle, mikä lopulta onnistui lyhyen väännön jälkeen reilun €2,5Mn siirtokorvausta vastaan.

Schalkessa Streitille on kaavailtu hyvin samanlaista roolia yhtenä keskikentän moottoreista kuin Frankfurtissakin. Pelipaikka tulee löytymään yhdeltä aiemmin joukkuetta vaivanneelta tontilta, oikealta laidalta, jonne Streit tuo sopivan annoksen tekniikkaa, kaksinkamppailuvoimaa sekä tietysti vaarallisuutta maalin suuntaan. Erityisesti Streitin odotetaan tuovan Schalken peliin niitä samoja elementtejä, joita aikanaan löytyi Rüdiger Abramczikin muodossa. 'Flankengott' muistetaan ikuisesti etenkin Klaus Fischerille tarjoilusta, ja flashbackejä näistä ajoista toivotaan nyt erityisesti Streitilta ja Kevin Kuranyilta. Onnistuessaan tässä Streitille aukenisi myös hyvin suurella todennäköisyydellä toistaiseksi suljettuina pysyneet maajoukkueen portit. Motivaatiota uskoisi siis riittävän.



Ensimmäisen virallisesti vahvistetun hankinnan, Albert Streitin tapaan, myös brasilialaisen hyökkäyssuunnan monitoimimies Zé Roberton nimi löytyi Müllerin ja Slomkan papereista kesällä. Tuolloin siirto kuitenkin kariutui 28-vuotiaan pelimiehen loukkaantumisen vuoksi. Jälleen identtisesti Streitin tapauksen kanssa, tämäkin siirto nostettiin jälleen esille joulukuun aikana ja brassi vierailikin Rosenborg-ottelun aikaan ensimmäistä kertaa Ruhrilla. Lääkärintarkastuksen suoritettuaan siirron varmistusta saatiin vielä odotella tammikuulle asti, kunnes seura julkaisi iloisen uutisen brassitaiturin siirtymisestä kuninkaansiniseen paitaan noin €3Mn hintaan.

Urallaan jo kerran aiemmin Euroopassa Benfican paidassa vieraillut Zé Roberto palaa vanhalle mantereelle edellistä visiittiä selvästi kypsempänä. Muutaman välietapin kautta juniorivuosinaan lupaavimpiin brassipelaajiin lukeutunut mies teki viimein läpimurtonsa Botafogon paidassa, tullen muun muassa valituksi Brasiliassa pelipaikkansa parhaaksi pelaajaksi kaudella 2006. Apunaan miehellä on tässä ollut loistava tekniikka, kaksinkamppailuosaaminen sekä nopeus - tyypilliset pienikokoisen brassin ominaisuudet. Näillä aseilla sekä kovan luokan viimeistelytaidollaan Zé Roberton odotetaan tuovan Schalken peliin lisää juonikkuutta, vauhtia ja vaarallisuutta joko vasemmalle laidalle tai kärkien taakse kymppipaikalle. Yhtenä vaihtoehtona on myös kärkimiehenä pelaaminen, joten monipuolisuutta tästä paketista löytyy muille jaettavaksi asti. Sen on myös pannut merkille Seleçãoa nykyisin valmentama Dunga, joka on ilmoittanut Zé Roberton löytyvän tarkkailtavien pelaajien listalla. Rafinhan esimerkin seuraaminen ei siis ole suinkaan poissuljettu mahdollisuus.



Kahden edellisen tulokkaan tavoin myös 28-vuotias Vicente Sanchez kuuluu kokeneempien pelaajien kaartiin. Uruguayn maajoukkuemiehiin lukeutuva kärkimies oli aiemmin urallaan hylännyt useamman eurooppalaisseurojen esittämän tarjouksen siirtyäkseen Meksikon liigan Deportivo Tolucan riveihin Ricardo La Volpen alaisuuteen. Meksikolaisseurassa Sanchez teki vakuuttavaa jälkeä, iskien yli 70 maalia reilussa 200 ottelussa, voittaen siinä samassa kahdesti maan mestaruuden.

Sopimuksensa ollessa katkolla tulevana kesänä päätti Sanchez ottaa nyt sen aiemmin väliin jättämänsä askeleen ja siirtyi viimein Euroopan kentille. Seuravalinta ei suinkaan ollut kaikista yllättävin, löytyihän Schalken riveistä siirron aikoihin kolme muutakin uruguaylaista, maajoukkuekippari Dario Rodriguez mukaan lukien. Schalke oli myös halukas ottamaan kärkimiehen riveihinsä ja vaatimatonta €1Mn korvausta vastaan se myös onnistui. Nyt Sanchezilla on edessään iso haaste, sillä vikkelästä ja teknisestä kaverista odotetaan yhtä palasta siinä palapelissä, jonka olisi viimein aika korjata Schalkea sitten Klaus Fischerin ja Rüdiger Abramczikin päivien vaivannut tehottomuus. Ei helppo urakka, mutta mikäli Sanchez pystyy nousemaan yhden puheissa olleen vertauskuvansa - legendaarisen Stan Libudan - tasolle, niin kyse ei ole mistään mahdottomuudesta. Uruguaylaisen ensimmäisiä kunnon pelejä odotetaankin syystä suurella mielenkiinnolla.



Talven neljäs tulokas ei kuulu vielä toistaiseksi joukkueen ja valmentaja Slomkan suunnitelmiin, vaan on puhtaasti suuren perspektiivin pelaaja. Jo 16-vuotiaana saksalaisen Klaus Toppmöllerin valmentaman Georgian maajoukkueen kokoonpanoon noussut Levan Kenia oli jo aiemmin käynyt Ruhrilla esittämässä taitojaan, ja syksystä asti kiertäneiden huhujen mukaisesti nuorukainen haettiin viimein Schalken riveihin tammikuun alussa. Koska Kenia täyttää vasta vuoden 2008 lokakuussa 18, aloittaa hän Schalke-uransa junioreiden sekä mahdollisesti amatöörijoukkueen riveissä. Ensi kaudella olisi tarkoitus nostaa junnu ykkösjoukkueen rinkiin ja täysi-ikäistyessään astuisi voimaan myös vuoteen 2012 ulottuva ammattilaissopimus kuninkaansinisten kanssa.

Pelaajatyypiltään Kenia muistuttaa paljon Schalken omaa kasvattia Mesut Öziliä, joskin kyseessä on selkeästi voimakasrakenteisempi kaveri. Se on luonnollisesti bonusta siirryttäessä aikuisten puolen fyysisiin taistoihin keskikentällä, jossa vastassa on useita Carsten Ramelowin kaltaisia hirviöitä. Kenialle voikin ennustaa jopa ongelmattomampaa siirtymistä ykkösjoukkueen riveihin kuin Özilille, joka hänkään ei tosin sen kummemmista ongelmista kärsinyt edellisellä kaudella. Sopeutuminen vieraaseen maahankaan tuskin on sen suurempi ongelma, sillä juniorivalmentajien, joukkuetovereiden ja muiden ohella apuna on Georgian maajoukkuekippari Levan Kobiashvili, joka onkin jo ottanut Kenian siipiensä suojaan.



Siirtopuolen valitettavin uutinen Schalken osalta oli ehdottomasti Dario Rodriguezin lähtö seurasta. Vuonna 2002 kuninkaansiniseen paitaan siirtynyt Rodriguez ehti urallaan kantaa Schalken värejä kaikkiaan 135 kertaa, tehden näissä otteluissa kaikkiaan yhdeksän maalia. Rodin Schalke-ajan parhaiksi tuloksellisiksi saavutuksiksi jäivät kaksi kakkostilaa Bundesligassa kausilta 2004/05 ja 2006/07 sekä DFB-Pokalin finaalivisiitti kauden 2004/05 päätteeksi.

Kentän ulkopuolella Rodriguez sen sijaan voitti paljon enemmän: kaikkien Schalkereiden sydämet. Rodriguez ei aina saanut ulkopuolisilta tahoilta taikka edes valmentajilta ansaitsemaansa arvostusta, mutta silti mies ei koskaan sanonut yhtä valittavaa sanaa. Päästessään kentälle Uruguayn maajoukkuekippari antoi aina kaikkensa pelipaikalla kuin pelipaikalla, tehden töitä tinkimättömällä asenteella ja periksi antamatta - tavalla, jota Ruhrilla ja Gelsenkirchenissä osataan arvostaa. Kentän ulkopuolellakin Rodi oli aivan yhtä hurmaava kuin kalkkiviivojen sisäpuolellakin. Ystävällinen, aito ja ehdottoman sympaattinen persoona nautti arvostusta kannattajien tapaan myös joukkueen muiden pelaajien keskuudessa, auttaen usein kokemattomampiaan. Erityisen tärkeä Rodriguez oli maanmiehilleen Gustavo Varelalle sekä tällä kaudella seuraan saapuneelle kaksikolle Carlos Grossmüller sekä Vicente Sanchez, jotka eivät välttämättä edes olisi keskellä Ruhria tänään ilman maajoukkuekollegaansa.

Rodriguezin uran piti jatkua vielä tämän kauden päätökseen asti, mutta lopulta isän syksyinen menehtyminen pakotti miehen palaamaan kotimaahansa huolehtimaan perheestään. Schalke ei halunnut asetella esteitä seuraa kunniakkaasti palvelleen pelaajan tielle, joten perjantaina 25. tammikuuta Arena AufSchalkella nähtiin viimeistä kertaa Rodin kantavan kuninkaansinistä paitaa kentällä. Katsomon puolella kuultiin myös kenties viimeistä kertaa tuttu veisu 'Hey, Mr. Uruguay', ainoa viime vuosien joukkueen pelaajalle omistettu ja sanoitettu laulu. Sekin puhuu omaa kieltänsä Rodin Schalkessa nauttimasta arvostuksesta...

Rodriguezille kaikkea hyvää jatkoon, ja toivottavasti miestä nähdään joskus tulevaisuudessa Arenalla vierailemassa. Gracias Darío !



Toinen lähtijä Schalken riveistä oli väkkärä keskikenttämies Mimoun Azaouagh. Marokonsaksalainen peluri ei tosin jättänyt Schalkea vieläkään kokonaan, vaan kyse on puolivuotisesta lainasiirrosta naapurikaupunki Bochumin ylpeyden VfLn riveihin. Jo aiemmin lainasopimuksen turvin muilla mailla vierailleelle Azaouaghille ei löytynyt tälläkään kertaa paikkaa kuninkaansinisten riveistä kovan kilpailutilanteen vuoksi, joten siirto oli kaikille osapuolille paras mahdollinen ratkaisu. Bochumin jättämää ostotarjousta manageri Müller ja kumppanit eivät vielä tällä erää hyväksyneet, joten sympaattisen pikkumiehen kohtalosta väännettäneen kättä taas tulevana kesänä.



Kolmas Schalken riveistä lähtenyt pelaaja oli Mesut Özil. Özilin tapaus agentin ja isän likaisine tempauksineen lienee jo aiemmista viesteistä sen verran tuttu, että siihen ei ole tarvis enää palata. Etenkään kun haluja siihen ei löydy lainkaan. Özilille kuitenkin onnentoivotukset uralle Bremenissä toisen Schalkesta kupatun nuorukaisen, Sebastian Boenischin, rinnalla.


Lähteneetkin pelaajat saatu piiiitkällä viiveellä lisättyä.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: FC Schalke 04  -  VfB Stuttgart

Hetken kuluttua alkaa Schalken kevätkausi Bundesligankin osalta. Vastassa on kauden aloittaneen ottelun tapaan tietysti hallitseva mestari VfB Stuttgart, pelipaikkana taas Gottlieb-Daimler-Stadionin sijaan totutusti loppuunmyyty Arena AufSchalke.

Viikolla pelatusta Pokalin pelistä kovinkaan moni asia ei ole Gelsenkirchenissä muuttunut. Pelaajarintamalla ollaan koettu vain yksi muutos, joka tosin kuuluu niihin kaikista tervetulleimpiin mahdollisiin. Kevin Kuranyi nimittäin on jälleen pelikunnossa ja saattaa jopa aloittaa ottelun entistä seuraansa vastaan. Talven hankinta Albert Streit puolestaan ei vielä tähän peliin osallistu, vaan seuraa sen katsomosta käsin yhdessä Christian Panderin ja muutaman muun pelaajan kanssa.

Kentällä Schalken miehistössä voi tapahtua muutos tai pari keskiviikkoiseen, sillä Slomka ilmoitti olevansa tyytymätön joidenkin pelaajien otteisiin tuossa pelissä. Maalivahtia se ei koske, joten Manuel Neuer jatkaa tuttuun tapaan tolppien välissä. Puolustuslinjassakaan tuskin nähtäneen muutoksia, joten brassikaksikko Rafinha ja Bordon hoitanevat oikean kenttäpuolen Mladen Krstajicin ja Heiko Westermannin ottaessa paikkansa vasemmalta. Ainoa mahdollinen muutos voisi olla pilkkunsa tuhrineen Krstajicin penkkikomennus, minkä tapahtuessa Benedikt Höwedes pääsisi luultavimmin ottamaan paikkansa kentältä. Olisiko tuo sitten suositeltavammalta topparin tontilta vai vasemmalta laidalta, sitä on vaikea sanoa. Tuskin asiaa kuitenkaan juuri edes mietitään, vaan mennään vanhan varassa.

Keskikentällä paikoistaan voivat olla taas kerran varmoja alaosan Fabian Ernst sekä Jermaine Jones. Muilla paikoilla kysymysmerkkejä on useampikin. Peter Lövenkrands on ollut varsin mukavassa vireessä talvitauon aikana ja onnistui ampumaan vielä maalinkin Wolfsburgissa, mikä viime kevättä muistaen ei välttämättä jäisi yksittäistapaukseksi. Toisaalta tarjolla olisi myös Vicente Sanchez, joka voisi hyvinkin ottaa paikkansa vasemmalta laidalta, käytti Slomka sitten 4-3-3:a tai 4-4-2:ta. Mielenkiintoisempi valinta olisi tietysti uruguaylainen, mutta onko tämä tarpeeksi hyvin sisällä joukkueen kuvioissa, se on toinen asia.

Muista yhdestä tai kahdesta paikasta käydään kovempaa taistelua. Ivan Rakitic jatkanee kentälle, päätyi Slomka sitten mihin valintaan tahansa. Kroaattinuorukaisen kilpailijoista Zé Roberto ei ole vielä täydessä iskussa ja Carlos Grossmüller taasen kärsii Frankfurtissa joukkueen herättelystä saamaansa pelikieltoa. Niinpä Rakitic tultaneen näkemään joko kymppipaikalla tai oikeassa laidassa, kuten useimmiten kauden lopulla tilanne oli.

Kymppipaikalla pelatessaan Rakitic saisi oikealle puolelleen Gerald Asamoahin, joka on sille tontille Halil Altintopia sopivampi vaihtoehto. Wolfsburgissa muutaman mahdollisuuden hukanneen Altintopin toiveet avauspaikasta liittyvät hyvin pitkälti siihen, että Slomka lähtisi kahdella kärjellä. Silloin Altintop olisi nokkimisjärjestyksessä luultavasti Asamoahin edellä, mutta toisaalta Vicente Sanchez voisi hänkin aivan yhtä hyvin pelata tuolla paikalla vasemman laidan sijaan. Kevin Kuranyin paikkaa ei tarvinne epäillä ollenkaan, ellei kuntotilanteessa ole tapahtunut jotain dramaattista muutosta heikompaan suuntaan.

Schalke voisi aloittaa seuraavalla kokoonpanolla:

---------------- Neuer --------------------
Rafinha -- Bordon -- Krstajic -- Westermann
-------------------------------------------
---------- Jones ----- Ernst ---------------
-------------------------------------------
Asamoah ------ Rakitic ----------- Sanchez
-------------------------------------------
--------------- Kuranyi --------------------

Pelitavassa tuskin nähtäneen mitään uutta aiempaan verrattuna, vaikka Slomka kauden mittaan onkin erilaisia kokeiluja tehnyt. Pääroolissa onkin taas keskikentän hallinnasta kamppailu ja siellä saavutettavien pallonriistojen kääntäminen nopeiksi vastahyökkäyksiksi. Viikolla tässä onnistuttiin lukuisia kertoja, joten siitä olisi hyvä jatkaa. Paremmalla viimeistelyllä luonnollisesti.

[suur-saksa]

S04 sai mukavan hyvityksen viimekaudesta, mutta taas on huonoa tuuria siinä, että FCB on mestari ja Schalke ehkä taas vara.

[Balla]

Ompas siinä viimeisessä kuvassa aika irstaan näköinen setä ostamassa vähän hyvää rumalla paidalla. 

[suur-saksa]

No Schalke on aina kulkenut omituisia latuja. Onneksi Gaz ei päässyt minkään muun suurkaupungin joukkueeseen osingoille.

[Lorenzo]

Itseasíassa Stadt des KdF-Wagens bei Fallersleben taitaakin olla ainoa edes vähän merkittävä paikkakunta Saksassa jossa en ole ehtinyt käymään. Ei ole ollut koskaan mielessäkään käydä KdF-vaunukaupungissa jonka Hitler perusti 1938. Myöhemminhän Saksan liittotasavalta lunasti tämän Hitlerin "lupauksen".

Juuri Volkkarin vuoksi voikin olla vaikea enää saada VfL:ää kovin pitkäksi aikaa pois pääsarjasta vaikka miten söhlisivät. Vähän sama on laita Leverkusenissakin eli tukea riittää vaikka "täysin asumattomalla" seudulla ovat. Täytyykin pistää seuraavassa Pohjois-Saksan reissussa ohjelmaan tutustumiskäynti KdF-Stadtiin.

Kutsuthan myös Vaasaa nimellä Nikolaistad? Väsynyttä.

[Dieter Bohlen]

No Schalke on aina kulkenut omituisia latuja. Onneksi Gaz ei päässyt minkään muun suurkaupungin joukkueeseen osingoille.

Painuhan nyt vähitellen vittuun tästä otsikosta näine syväanalyyseisesi. Gazpromilla ei edelleenkään ole Schalkessa minkäänlaista sananvaltaa, se ei omista Schalkesta promilleakaan, eikä se tule koskaan omistamaankaan. Schalke löytää tiensä itse tai sitten se ei löydä sitä. Se ei tarvitse kaupunkia tai osavaltiota syytämään kassoihinsa rahaa, rakentamaan metrolinjoja ja pysäkkejä keskelle peltoa, eikä se liiemmin tarvitse vierasta yhtiötä päättämään omista asioistaan eri yhteyksissä kuten Adidas tietyllä suunnalla tekee.

FC Schalke 04 - allein gegen den Rest der Welt. Und das ist auch gut so.