Otteluraportti: Borussia Dortmund - FC Schalke 04 2:3 (1:2)0:1 Asamoah (esityö Halil Altintop) 19'
1:1 Federico 21'
1:2 Amedick om. 30'
2:2 Petric (Frei) 50'
Dede [Dortmund] 76'
2:3 Ernst (Asamoah) 82'
Mama und Papa hatten Spaß. Aus Spaß wurde Ernst.
Ernst ist jetzt Derbysieger.Se oli kaunista, se oli upeaa, se oli ihanaa. Se ei ollut peli pelien joukossa, vaan se oli paljon suurempaa. Se oli todellinen Revierderby. Tunnetta, asennetta, intohimoa. Taistelua, tappelua, maaleja, murtumisia, kortteja. Iloa, riemua, masennusta, tuskaa. Siinä oli kaikkea. Ja lopussa oli vain yksi, joka poistui voittajana areenalta.
Kiitos, Fabian Ernst. Kiitos, Gerald Asamoah. Kiitos, FC Schalke 04.
Wir sind Nummer eins im Pott!
* * * * *
Schalke lähti Suuren Taistoon lähes odotetulla kokoonpanolla, ainoana erona sivullekirjoittaneen omiin toiveisiin Vicente Sanchezin aloittaminen vaihtopenkiltä. Uruguaylaisen sijaan kentällä jatkoi edellisottelun tapaan georgialainen Levan Kobiashvili, mikä myös vaikutti osaltaan siihen, että Slomka piti kiinni 4-4-2 -kenttäryhmitelmästä, eikä vaihtanut useimmiten Mittelfeldrautella pelaavaa vastustajaa vastaan käytettyyn 4-2-3-1 -ryhmitelmään. Eikä tuo ollut lainkaan huono ratkaisu, sillä se tarkoitti astetta hyökkäävämpää peliä ja suurempaa painetta keltamustan naapurin heikoksi tunnettua puolustusta vastaan.
Jo heti alkuminuuteilla kävi selväksi, kuka tulisi olemaan tässä ottelussa huomion keskipisteenä. Milloin vain Gerald Asamoah kosketti palloon, tervehti häntä Südtribünen 25 000 keltamustaa junttia vihellyskonsertilla. Asaa tämä ei paljoa kuitenkaan näyttänyt vaivaavan, sen verran usein mies pelivälineen parissa touhusi. Ottelun ensimmäinen maalipaikkakin oli samaisen miehen käsialaa, 'Blondien' päästessä ampumaan voitokkaan kaksinkamppailun jälkeen rangaistusalueen oikealta reunalta. Osoite oli vielä hieman hakusessa ja peliväline leijaili yli maalin.
Asamoahin jatkaessa oikean laidan dominointiaan sai Schalke peliä haltuunsa enemmän ja enemmän minuutti minuutilta. Milloin kuninkaansiniset eivät hyökänneet, olivat he jo hyvissä ajoin ottamassa vastaan naapurin yrityksiä ja pyrkimässä pakottamaan nämä virheisiin. Tulostakin tuli, ja nopeasti vielä. Ensin maalivahti Marc Ziegler epäonnistuneen avauksen jälkeen Gerald Asamoah toimitti pelivälineen Levan Kobiashvilin pomppupallosta maaliin - valitettavasti vain paitsioasemasta. Hetkeä myöhemmin Ziegler oli paikkaamassa virhettään kokeneen Robert Kovacin pupellettua pallon maanmiehellensä Ivan Rakiticille, jonka loistavasta keskityksestä Halil Altintop pääsi puskemaan vaarallisesti. Ziegler oli kuitenkin pelivälineen tiellä, haparoiden tosin, mutta lopulta serbi Antonio Rukavina piti huolen siitä, ettei mitään sen dramaattisempaa päässyt käymään.
Kolmannella kerralla keltamustat eivät kuitenkaan olleet enää yhtä onnekkaita kuin edeltävissä tilanteissa. Isäntien kulmapotkun jälkeen Schalke käänsi pelin nopeasti toiseen suuntaan, heittäen pallon keskiviivan tuntumaan. Ensimmäisenä pelivälineessä oli toppari Martin Amedick, joka yritti karistaa ahdistelijansa Altintopin kannoiltaan pienellä harhautuksella suoran purkuyrityksen sijaan. Se maksoi. Ja paljon. Altintop ehätti Amedickin myöhästyneen purkuyrityksen eteen, mistä peliväline kimposi kohti Zieglerin maalia käynnistäen juoksukilpailun Gerald Asamoahin, Zieglerin ja Robert Kovacin kesken. Vastoin useimpien odotuksia pisimmän korren vei Asamoah, joka ohitti hallitusti hiirulaismaisesti vastaan tulleen maalivahdin ja chippasi kylmänviileästi pelivälineen juuri ja juuri yli takaa liukuneen Amedickin jalan maalia kohden. Tämän jälkeen jännättiin vielä vauhtikilpailua palloa kohti rynnänneen vanhan patun Kovacin ja pelivälineen kesken, jälkimmäisen voittaessa räjäyttäen paikan päällä olleet 10 000 Schalkeria täyteen huutoon.
Schalkereiden riemu katkesi kuitenkin lyhyeen, kun naapuri iski vastaan. Itsensä pilkunkalastusyrityksessään loukanneen Diego Klimowiczin tilalle tullut Alexander Frei pääsi pelaamaan yhteen Giovanni Federicon kanssa oikealla laidalla. Sveitsiläispelaaja sai pallon itselleen oikealla laidalla, pyrkien ohittamaan Rafinhan ja tunkeutumaan Schalken rangaistusalueelle. Brassinappula oli kuitenkin tiellä ainoastaan tyrkätäkseen pallon suoraan Federicon juoksuun. Saksalaisitalialainen keskikenttämies kiitti ja kumarsi, ampuen pelivälineen ohi Manuel Neuerin. Valitettava nopea tasoitusmaali, joka oli enemmän Schalken huonoa tuuria kuin vastustajan osaamista. Mutta sellaista se usein derbyissä on...
Tuuria löytyi toki Schalkeltakin, kun peliä ehdittiin käydä kymmenisen minuuttia eteenpäin. Heiko Westermannin tuhrittua oman puskuyrityksensä Rakiticin kulmasta, päätti keltamustien Amedick näyttää, miten homma hoituu. Rakitic oli jälleen pallon takana, tällä kertaa Amedickin Asamoahia vastaan aiheuttamasta vapaapotkusta. Vapari oli varsin kehno, suuntautuen suoraan sille tontille, jossa maalivahti normaalisti olisi ollut sitä poimimassa. Syystä tai toisesta Ziegler oli kuitenkin liimautunut maaliviivalle, katsellen vierestä yhtä kauden koomisimmista suorituksista. Amedick yllättyi täysin pallon vapaasta kulusta, yrittäen vetää itsensä tieltä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sen sijaan 80 708 silmäparia Signal Iduna Parkilla sai todistaa pitkän miehen luhistumiselta näyttävää esitystä, jonka huipennuksen peliväline kimposi reisistä rinnan kautta omaan maaliin. Sen paremmin tuota on vaikea kuvailla, aiemmin moista kun ei ole tullut koskaan todistettua.
Schalken tuoreen johtoaseman myötä pelistä katosi annos vaarallisuutta molemmista päistä ja tapahtumat alkoivat keskittyä enemmän keskikentälle. Rangaistusalueilla käytiin oikeastaan vain pari kolme kertaa, Levan Kobiashvilin ja Florian Kringen hukatessa omat mahdollisuutensa ja Sebastian Kehlin kalastellessa pilkkua tuloksetta. Näiden hetkien jännittävimmäksi asiaksi jäikin Borussia-vahti Marc Zieglerin tilanteen tarkkailu. Tämä oli loukannut olkapäänsä jo paljon aiemmin, pakottaen varamaalivahti Alexander Baden pariinkin otteeseen lämmittelemään. Lopulta Zieglerin onnistui pelata puolikas loppuun ilman sen suurempia ongelmia ja ensimmäiset 45 minuuttia saatiin pakettiin ilman uusia kommelluksia. Taukotilanne ansaitusti Schalkelle 1:2.
Toisen puolikkaan alkajaiksi nähtiin nopeasti kaksi tilannetta, joita oli joissain määrin ehtinyt pelätä. Ensin Jermaine Jones nappasi itselleen kauden viidennen keltaisen korttinsa ja siten yhden pelin pelikiellon, ja melkein heti perään saatiin todistella jälleen yhtä osaa suositussa gelsenkircheniläisessä näytelmässä 'Kuinka pupeltaa toiseen puolikkaan alku'. Schalken painaessa hyökkäyspäässä leikkasivat Levan Kobiashvilin, Jonesin ja Rafinhan aivot yhtäaikaisesti kiinni. Georgialaisen karmea syöttö alaspäin lipui vapaasti vastustajapelaaja Tingalle, kun Schalken tuoreet maajoukkuemiehet viikolta päättivät hypätä tieltä pois. Liehulettistä brassia ei tämän jälkeen tarvinnut enää toista kertaa kehoittaa, vaan tämä lähti pinkomaan kohti Neueria minkä kintuistaan pääsi. Mukana oli kaksi omaa miestä, joista toiselle, Alex Freille, pallo lopulta vasempaan laitaan saapuikin. Sveitsiläinen keskitti ajallaan päätyrajalta takatolpalle suoraan Mladen Petricin päähän, eikä Manulla ollut mitään mahdollisuuksia maalillaan pelivälineen torjumiseen. Mladen Krstajicilla sen sijaan olisi ollut kaikki mahdollisuudet estää kaimansa maalinteko, mutta torkkuhetken ylivoima vei tällä kertaa vanhan miehen mielenkiinnon.
Seuranneet hetket olivat taas sitä itseään, mutta kuninkaansinisten onneksi yhdellä nuorella miehellä pää vielä pelasi. Federicon päästyä taas vaihteen vuoksi luvattoman helposti maalintekopaikkaan lamautuneen Schalke-puolustuksen lävitse, esti vain ja ainoastaan Manuel Neuerin loistava jalkatorjunta vierailijoita joutumasta takaa-ajoasemaan ja sellaista useimmiten seuraavaan tappioon. Manun pelastus herätteli onneksi joukkuetoveritkin ja säppi pistettiin vikkelästi kiinni.
Toisessa päässä ei nähty juuri sen enempää, Schalke harvat tilanteet syntyivät tuttuun tyyliin erikoistilanteista. Ivan Rakiticin suorat yritykset olivat kuitenkin niukasti sivussa maalistaan ja tulos jäi syntymättä. Niin jäi myös yksi keskustelunaihekin pitemmän päälle, kun vaihdosta kehiin tullut Vicente Sanchez tanssi ensin neljän (!) vastustajan ohitse päästen keskittämään pallon kulmapotkuksi kummallisesti tilanteeseen syöksyneen Robert Kovacin kautta. Jotkut näkivät tilanteessa käsivirheen, useimmat eivät, kuten ei myöskään tuomari Gagelmann. Ei siis siitä sen enempää.
Keskustelutulvan päästi kuitenkin valloilleen vain pari minuuttia tästä seurannut tilanne. Pelivälineen ollessa varsin kaukana isäntien maalista, jatkoi brassilaitapakki Dede ottelun alusta saakka kestänyttä käsittämätöntä sikailuaan. Ensin mies torppasi aikaisemman kiistakumppaninsa Asamoahin maahan, kunnes loikkasi jalkapohjat edellä suoraan palloon tulleen Ivan Rakiticin jaloille. Kroaattinuorukaisen peli päättyi siihen paikkaan, mikä oli onneksi myös Deden kohtalona. Gagelmann ei nimittäin epäröinyt, vaan tempaisi brassille suoran punaisen kortin perstaskustaan.
Tilanteessa myös toinenkin pelaaja sai keltaisen kortin, minkä voisi pistää suoraan jonkinlaisiin historiankirjoihin. Lappua nimittäin näytettiin neljännen tuomarin vihjeestä Schalken varamaalivahti Mathias Schoberille, jolla on nyt tilillään tältä kaudelta pyöreät 0 peliminuuttia ja yksi varoitus. Kova juttu.
Kovaa oli myös Schalken yritys voittomaalin hakemiseksi miesylivoimalla. Kauaa ei onneksi tarvinnut jännittää, vaan ottelun kaunein hyökkäyssommitelma teki kaikesta nopeasti valmista. Rafinhan syötöstä Asamoah teki taikoja, pudottaen ensin vastustajansa kantapääkikalla tilanteesta pois ja keskittäen sen jälkeen täysin vapaasta paikasta pelivälineen takaviistosti suoraan Fabian Ernstin jalkaan. Höyhenenpehmeä keskitys ei vaatinut keskikenttämieheltä kuin kevyen kosketuksen kohotakseen maalin kattoon Baden ulottumattomiin. Jo sellaisenaan maali oli yksinkertaisesti uskomattoman upea, mutta riemua lisäsi entisestään Fabian Ernstin maalihanojen avautuminen viimein Schalkenkin paidassa. UEFA-Cupissa Ernst toki oli aikanaan Espanyolia vastaan onnistunut, mutta aiemmissa 76 liigapelissä täysosumia ei ollut syntynyt vielä yhtäkään lukuisista hyvistä paikoista huolimatta. Mutta nyt, juuri nyt, Revierderbyssä... Aijai!
Loppu lasketeltiin sitten pienen jännityksen kera. Alexander Frei pääsi yrittämään tasoitusta pariinkin otteeseen, mutta Neuerin torjunnat ja avustavan lippu tekivät sveitsiläisen ponnisteluista lopulta hyödyttömiä ja Schalke vei jälleen yhden paikallispelin nimiinsä.
MielipideOikeastaan kaikki tuli jo sanottua tuossa alussa, eikä siihen tarvitse enää mitään kummempaa lisätä. Pelilliset asiat jäävät tällaisissa peleissä usein tulosten ja tunteiden varjoon, mutta siltäkään puolelta ei löydy valittamista takaiskumaaleja ja toisen puolikkaan alkua lukuun ottamatta. Nuo täytyy saada karsittua vähitellen pois.
Muuten esille on syytä nostaa vain pari tilastotietoa. Schalke on voittanut tällä kaudella neljä pelaamistaan neljästä Ruhrin alueen sisäisestä pelistä, joten Reviermeisterschaft taitaa olla sillä muodoin taputeltu. Minimiminimitavoite siten saavutettu ja tällä hetkellähän sarjassakin on minimitavoitteen mukainen sarjatila, kolmossija, plakkarissa. Tyytyväinen saa siis toistaiseksi olla.
Tyytyväisyyttä kauden jälkeen voisi lisätä myös yksi toistaiseksi kovin kaukaa haettu skenaario, mutta ken tietää? Nimittäin viimeksi kun Schalke sattui voittamaan yhden kauden molemmat koitokset Borussiaa vastaan, päättyi kausi keltamustien putoamiseen. Kausi oli tuolloin 1972/73, josta jäi muuten hyvin tunnetusti synkkiä muistoja Schalken aikakirjoihin. Ehkäpä kuitenkin tämä kausi toisi sitten sen, minkä piti tulla jo tuolloin...
