EnnakkoasetelmatSchalke lähti Portugalin matkalleen täydessä kaaoksessa. Sillä oli allaan edellisiltä viikoilta kolme peräkkäistä tappiota Bundesligassa, jotka olivat vieneet sitä entistäkin kauemmaksi sarjan kärkipäästä ja tavoitesijoista. Se oli saavuttanut siinä välissä toki niukan 1:0 kotivoiton Portosta, mutta se ei paljoa lohduttanut vieraspelin alla. Porto tiedettiin kotivahvaksi joukkueeksi ja yhden maalin etuasemalla Schalke oli kaikkea muuta kuin lähellä jatkopaikkaa. Selvää oli, että nolla täytyisi pitää, tai vähintäänkin kertaalleen osua itse. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä viimeisessä kahdessa pelissä kuninkaansiniset olivat saaneet ylipäänsä vain yhden ainoan laukauksen kohti vastustajan maalia.
Pelillisen kaaoksen ohella soppaa hämmensi entisestään valmentaja Mirko Slomkan yllä päivä päivältä voimakkaampana vellonut keskustelu. Potku-uhkaa pidettiin ilmeisenä vielä senkin jälkeen, kun seuran johtoportaan Clemens Tönnies oli ehtinyt ilmoittaa, että Slomka jatkaisi vielä mahdollisen Porto-tappionkin jälkeen Schalken peräsimessä. Tuota oli kuitenkin vaikea uskoa, eikä asianlaitaa helpottanut lainkaan se, että seuran presidentti Josef Schnusenberg otti ottelun alla taas nokkiinsa median uteluista ja vastoin lupauksiaan avasi taas leipäläpensä päästäen ilmoille useamman sammakon.
Pelaajiston kohdalla keskustelu oli myös vilkasta, sillä hyvin harva pelaajista oli onnistunut välttämään kannattajien kritiikin viime aikoina. Oikeastaan vain laitapakit Rafinha ja Heiko Westermann tahoillaan saattoivat olla rauhassa, minkä lisäksi myös Fabian Ernst, Marcelo Bordon ja Manuel Neuer olivat välttyneet kritiikin terävimmältä kärjeltä. Oma lukunsa oli tietysti Jermaine Jones, joka oli ollut edellisessä liigapelissä pelikieltoinen. Belgipeluri Marc Wilmotsin aseman ja lempinimen perineen 'Kampfschwein' Jonesin odotettiin tekevän saman kuin edeltäjänsä eräänä keväänä 1997, eli johdattavan Schalken tukalasta tilanteesta pois ja kohti euroglooriaa.
Jonesia avustamaan valmentaja Mirko Slomka lähetti kentälle muutamin yllättävinkin muutoksin varustetun miehistön. Alakerta oli tutussa muodossaan Manun jatkaessa maalissa ja Christian Panderin ollessa edelleen sivussa, mahdollistaen nelikon Rafinha, Bordon, Mladen Krstajic ja Westermann jatkamisen. Keskikentällä Jones palasi Ernstin rinnalle, ja takaisin 4-4-2:en palanneessa ryhmityksessä paikkansa laidoilta löysivät Levan Kobiashvili sekä Carlos Grossmüller. Uruguaylaisen aloituskokoonpanon paikka Ivan Rakiticin sijaan yllätti, joskin puolustusvoittoisempana pelaajana miehen valinta ei kuitenkaan ollut mikään valtavan suuri yllätys. Mielenkiintoista olisi ollut toki nähdä, olisiko Albert Streit ollut avauksessa, ellei olisi sairastunut ottelun alla ja joutunut jäämään Saksaan. Loukkaantunutta Zé Robertoa tuskin avauksessa olisi nähty, vaikka kunnossa olisikin ollut.
Kärjessä Slomka luotti edelleen Kevin Kuranyihin, vaikka tämän ruuti on ollut pääsääntöisesti märkää Stuttgart-pelin jälkeen, lukuun ottamatta Portoa vastaan käydyn pelin 'työtapaturmaa'. Kuranyin rinnalle avaukseen nousi Gerald Asamoahin tilalle Halil Altintop, mikä oli ihan tervetullut muutos. Asamoah oli taas unohtanut viime peleissä pelata kulmalipun sijaan maalin suuntaan, ja tällaisessa ottelussa sille ei ollut tilausta, vaikka kello olisikin alusta alkaen käynyt Schalken eduksi. Vaihtoehtona lopulliselle valinnalle Altintopille olisi ollut Vicente Sanchez, mutta oletettavasti uruguaylainen ei ollut vielä täydessä kunnossa samaisten vatsavaivojen vuoksi, jotka olivat pakottaneet miehen lauantaina vaihtoon ja Streitin keskiviikkoisesta ottelusta kokonaan sivuun.
Vastustaja Portolla ei avauskokoonpanossaan ollut mitään yllättävää, tai ainakaan mitään sellaista, mistä näin vähäisellä tuntemuksella olisi voinut älähtää. Edelliseen otteluun nähden kokoonpanoon palasi loukkaantuneena ollut laitapakki Jose Bosingwa, minkä lisäksi viime pelissä kärjessä hääränneen Ernesto Fariasin tilalla oli itse pelissä isoon rooliin nouseva marokkolainen Tarik Sektioui.
Otteluraportti: FC Porto - FC Schalke 04 i.E. 1:4 (1:0, 1:0) 
Fucile [Porto] 82'
1:0 Lisandro Lopez (esityö Lucho Gonzalez) 86'
Rangaistuspotkut0:1 Rafinha
1:1 Lucho Gonzalez
1:2 Rakitic
Bruno Alves erp.
1:3 Halil Altintop
Lisandro Lopez erp.
1:4 Jermaine Jones
Peli pyörähti käyntiin tavalla, jota saattoi odottaa. Porto lähti hakemaan voimakkaasti ottelun avausmaalia ja Schalke pisti hanttiin sen, minkä pystyi. Ensimmäisten kymmenen minuutin aikana siinä onnistuttiin hyvin, eikä isäntäjoukkue päässyt vaarallisiin tekopaikkoihin kertaakaan. Toisessa päässä taas ei juurikaan käyty vierailemassa, mitä nyt mahdollisuuksien mukaan otettiin aina jokunen sekunti kellosta pois ennen paluutta puolustustehtäviin.
Vähitellen Porton painostus alkoi kuitenkin tuottaa tulosta ja Schalken puolustuksen haparoidessa raitapaidat pääsivät lyhyessä ajassa kahdesti loistaviin maalintekopaikkoihin. Ensin Levan Kobiashvilin ei onnistunut selvittää Heiko Westermannin purkuyritystä väljemmille vesille, vaan georgialainen menetti pallon Lucho Gonzalezille. Argopeluri toimitti sen rangaistusalueen rajalla olleelle Lisandro Lopezille, joka pudotti näppärästi Mladen Krstajicin tilanteesta pois ja pääsi nokikkain Manuel Neueria vastaan. Schalkereiden onneksi nuorukainen näytti jo hyvissä ajoin, että päivästä oli tulossa hänen omansa. Loistavalla jalkatorjunnalla Neuerin onnistui pelastaa argentiinalaisen kohti takakulmaa suuntautunut laukaus.
Pallo oli torjunnan jälkeen vielä elossa ja ajautui takaisin isännille. Bosingwa sai pallon laitaan, ohitti taitavasti Westermannin ja keskitti maalille. Krstajic oli taas kerran unessa ja ajoitti ponnistuksensa väärin, minkä seurauksena pallo jatkoi matkaansa suoraan Sektiouin päähän. Marokkolainen puski täysin vapaasta paikasta oikeaoppisesti alaspäin maalivahdin tulosuuntaan, muttei onnistunut kuitenkaan ohittamaan Neueria. Nuorukainen esitteli repertuaaristaan ilmiömäisen refleksitorjunnan, saaden jollain ihmeen keinolla kätensä Porto-kärjen puskun tielle aivan maanrajasta, pelastaen Schalken toistamiseen.
Kahdesta epäonnistuneesta yrityksestään sisuuntuneena Porto jatkoi villiä rynnistystään kohti Schalken maalia, eikä päästänyt vähään aikaan kuninkaansinisiä juuri lainkaan omalta puolustuskolmannekselta pois. Kovin vaarallisia tilanteita portugalilaiset eivät saaneet kuitenkaan luotua, ja vähitellen Schalkenkin onnistui työntää lusitaaneja metriltä metriltä kohti keskiympyrää.
Mentäessä kohti viimeistä varttia Schalke sai myös ensimmäisen puolittaisen tilaisuutensa, kun Heiko Westermannille aukesi tilaa ampua. Maajoukkuemiehen veto suuntasi kuitenkin ohi maalin, eikä Heltonin täytynyt vaivata itseään Porton maalilla. Eipä brassivahdilla sen jälkeenkään ollut ennen taukovihellystä minkäänlaista tekemistä, kun Jermaine Jones kompuroi rangaistusalueen tuntumassa Schalken toiseksi vaarallisimman vastahyökkäykseen hukkaan. Toisessa päässä Manuel Neuerilla oli hikisempi iltapuhde, mutta ensimmäisen vartin kohdalla nähtyjen vaaratilanteiden kaltaisia hetkiä ei hänkään joutunut enää kokemaan. Kertaalleen nuorukainen joutui venyttämään täyteen mittaansa torjuakseen kovan pomppupallon eteensä, josta Mladen Krstajic onneksi siivosi sen pois vaara-alueelta. Toiselle puoliajalle vetäydyttiin siten Schalkelle hyvin sopivassa maalittomassa tasatilanteessa.
Toiselle puoliajalle tultaessa gelsenkircheniläisvieraiden puolustus oli paremmin pelissä mukana kuin usein ensimmäisellä 45-minuuttisella. Porto sai edelleenkin rakennella peliään varsin vapaasti, mutta edes puolittaisia tilanteita sille ei siunaantunut. Schalken urakkaa helpotti myös portugalilaisten epäonni, kun oikealla laidallaan alati vaarallisen Bosingwan viime pelistä sivussa pitänyt vamma ilmeisesti uusiutui ja lusitaani joutui tulemaan vaihtoon.
Bosingwa oli tuskin ehtinyt vaihtoon, kun Raul Meireles jo kaatui Portolle vaarallisen vapaapotkutilanteen kaksinkamppailussa Jermaine Jonesia vastaan. Pallon taakse asettui jälleen kerran Ricardo Quaresma, joka suoran vedon sijaan keskitti pallon kevyesti suoraan Lucho Gonzalezin päähän vitosen alueen takarajalle. Argotaituri jatkoi pallon mallikkaasti toiselle tolpalle, jonne oli juossut jälleen kerran Tarik Sektioui. Marokkalaisella oli jälleen kerran käytännössä tyhjä maali edessään, ja tällä kertaa mies päätti onnistua. Pusku, käännähdys ja pieni spurtti kohti Gonzalezia tuulettamaan osumaa - mutta jokin oli vialla, kun yleisö huokaili ja joukkuetoverit eivät riemuinneet. Sektioui kääntyi, näki pallon olevan päätyrajan toisella puolen, vaan ei maalissa. Manuel Neuer oli tempaissut kunnianosoituksena Carl Douglasia kohtaan upean kung fu-potkun, jolla oli saanut juuri ja juuri venytettyä pelivälineen ohi maalin. Yksi kauden fantastisimmista torjunnoista, joka jähmetti Sektiouin kasvot koko loppuillaksi itkuiseen ja täysin epäuskoiseen ilmeeseen. (Sadistisena miehenä ottelulähetyksen ohjaaja käänsi aina tasaisin väliajoin kameran marokkolaisen suuntaan.)
Pian tämän tilanteen jälkeen Porto-luotsi Ferreira otti Neuerin nöyryyttämäksi joutuneen marokkolaisen kentältä pois. Kentältä olisi pitänyt poistaa myös kymmenisen minuuttia myöhemmin seuraava Porton pelaaja, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Syyttävän sormen voi suunnata tällä kertaa erotuomari Howard Webbin suuntaan. Englantilaisviheltäjä syyllistyi todellisen kardinaalimunaukseen katsoessaan läpi sormien Porton brasilialaisvahti Heltonin toimia. Schalke oli saanut viimeinkin vaarallisen vastahyökkäyksen aikaan, Helton oli rynnännyt tilanteeseen ja selvittänyt pallon rangaistusalueen ulkopuolella puolittain. Peliväline oli ajautunut siitä Halil Altintopille, joka pyssytti kohti tyhjää Porto-maalia, kunnes Heltonin kädet ilmeistyivät vedon tielle estäen varman maalin. Muuten upea torjunta, mutta metrin tai pari rangaistusalueen väärällä puolella. Webbin tai tämän avustajan olisi tässä vaiheessa pitänyt puuttua peliin, kaivaa kortti perstaskusta ja ajaa brassi ulos, mahdollisesti sinetöiden sitä myöten Schalken jatkopaikan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lusitaanit saivat jatkaa täydellä miehityksellä.
Porto pääsi livahtamaan tilanteesta kuin koira veräjästä, ja jatkoi vahvaa painostustaan. Neuerin onnistui kuitenkin selvittää kaikki eteensä tulleet tilanteet, ja lopulta Webbkin teki sen, mikä pitikin. Portugalilaisten laitapakki Fucile liukui Kobiashvilia vastaan jalka korkealla, jalkapohja edellä ja näki suoran punalapun. Schalke pääsi viimeiselle reilulle kymmenminuuttiselle siis miehen ylivoimalla, minkä vuoksi jatkopaikka alkoi näyttää jo selviöltä. Kunnes Mladen Krstajic todisteli 'loistavaa' virettään. Vierailijoiden takalinjojen sekoillessa pallo ajautui Lucho Gonzalezille, joka taas kerran toimitti sen eteenpäin Lisandro Lopezille. Argotykki oli selin maalia kohden, Krstajic vastassaan. Nopea, hävyttömän helpon oloinen pyörähdys ohi kokeneen serbin ja Lopezille löytyi tilaa oikean jalan laukaukselle. Puhdas osuma, täydellinen veto ja Neuer täysin voimaton pallon hipoessa ylärimaa ennen matkan jatkumista verkkoihin. Porto oli tullut tasoihin maalisuhteen osalta ja edessä oli jatkoaika, kun vaihdosta kentälle tulleen Asamoahin ei onnistunut Grossmüllerin esityöstä ohittaa Heltonia pienestä kulmasta.
Jatkoajalla tilanteet olivat hyvin harvassa, parhaan osuessa Porton tähtipelaaja Ricardo Quaresmalle. Rafinhan lepsu syöttö Mladen Krstajcille oman rangaistusalueen rajalle ei tavoittanut missään vaiheessa serbiä, vaan Portugalin maajoukkuemies ehti siihen väliin, päästen siten yksin Neueria vastaan. Quaresma katsoi, ja katsoi, odottaen Neuerin tekevän jotain, mutta Manu pysyi tolpillaan ja malttoi odottaa vastustajan ratkaisua. Lopulta lusitaanilla oli käydä aika vähiin, joten miehen oli yritettävä tehdä maali avopaikasta. Vaan ei ollut Manua ohittaminen tälläkään kertaa. Nuorukaisen loistava jalkatorjunta pelasti Schalken jälleen kerran ja edessä olivat rangaistuspotkut. Toisen kerran reilun kuukauden sisään, sillä sitähän oli tullut otettua Wolfsburgilta takkiin Pokalin puolella juuri pilkkujen jälkeen.
Mutta toisinkin kuin tuolloin, tällä kertaa ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta sille, että Manuel Neuer häviäisi. Schalke sai aloittaa vedot, ja Rafinha täytti jälleen kerran ruutunsa mallikkaasti. Helton oli vedossa hyvin mukana, mutta pikkubrassi oli pistänyt yritykseensä tarpeeksi ytyä ja se maksoi itsensä takaisin. Lucho Gonzalez puolestaan oli jäätävän varma jo kolmannen kerran tämän kauden Mestareiden liigassa yhdestätoista metristä, eikä jättänyt Neuerille minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Toisessa parissa 19-vuotias vaihtomies Ivan Rakitic pisti pallon kylmänviileästi pömpeliin ja vei Schalken johtoon. Portugalilaisilta kroaattinuorukaisen esittämään haasteeseen lähti vastaamaan toppari Bruno Alves. Veto kohti vasenta nurkkaa, liian keskelle ja Manu on tiellä. Nuorukainen oli torjunut Schalken askeleen lähemmäksi neljännesvälieräpaikkaa.
Kolmannessa parissa Halil Altintop jatkoi Schalken yllättävän varmaa työskentelyä saksalaisen kunnian nimissä ja siirsi pallon Heltonin ulottumattomiin samaan nurkkaan kuin Rakitickin. Vuoroon asteli tämän jälkeen varsinaisella peliajalla maalinteossa onnistunut Lisandro Lopez. Argentiinalainen lähetti matkaan normaalioloissa likimain mahdottoman pilkun, mutta Neuerilla oli vastaus tähänkin. Nuorukaisen heittäytyessä vetäjästä katsottuna oikeaan kulmaan, näytti Lopezin veto sinkoutuvan vastustamattomasti yli Neuerin. Viime hetkellä Manu kuitenkin tempaisi oikean kätensä niin korkealla kuin suinkin kykeni ja sai kuin sainkin ohjattua Lopezin voimakkaan vedon ohi maalin.
Seuraavan vetäjän astellessa kehiin monien Schalkereiden mieliin palasivat hetket reilun yhdentoista vuoden takaa. Tuolloin Gelsenkirchenissä oli päädytty europelissä isäntien 1:0 voittoon. Toisessa osaottelussa, Milanossa Schalke oli joutunut ottamaan yhden takaiskumaalin vastaan aivan varsinaisen peliajan loppuhetkillä, vastustajalta oli lentänyt yksi pelaaja suihkun puolelle ja oli menty jatkoajan kautta rangaistuspotkuihin. Niissä muuan Jens Lehmann, Manuel Neuerin esikuva, oli torjunut yhden isäntäjoukkue Interin pilkuista, toinen oli mennyt ohi maalin. Schalkelta olivat osuneet kaikki kolme vetäjää, Anderbrügge, Thon ja Max.
Vuoroon asteli tuolloin Marc Wilmots, lempinimeltään 'Willi das Kampfschwein'. Schalke onnistumisen päässä UEFA-Cupin voitosta. Keskiviikkona Porton illassa vuoroon asteli Jermaine Jones, lempinimeltään 'Kampfschwein' hänkin, kunnianosoituksena pelityyliltään samankaltaista Wilmotsia kohtaan. Schalke tälläkin kertaa onnistumisen päässä voitosta, panoksena paikka Mestareiden liigan puolivälierissä. Tuolloin vasen alanurkka, tällä kertaa oikea ylänurkka ja yläriman kautta. Kampfschwein ei petä, historia toistaa itseään, Schalke voittaa!
Seurahistorian
toiseksi suurin eurosaavutus on tosiasia. Viertelfinale! Eurofighter 2007/08!
MielipideNeljännesvälierissä. Mestareiden liigassa. Schalke. Jaa-a, pojat.
Lohkovaiheen alla näytti jo ilkeältä, kun samaan lohkoon arvottiin Valencia ja Chelsea. Sieltä päästiin kuitenkin minimalismin nimeen vannoen läpi ja jatkopeleihin, ensimmäistä kertaa seurahistoriassa. Arpa toi vastaan Porton, onni oli matkassa mukana, tarjolla olisi ollut huomattavasti kovempiakin. Mutta altavastaajia oltiin tälläkin kertaa ja moneen kertaa näytti pahalta, mutta silloin nousi esiin Manuel Neuer. Ja Schalke jatkaa! Toisin kuin AC Milan, Real Madrid, Werder Bremen ja Bay... ai niin, eihän ne olleet edes mukana. Pikkuseura tuppukylästä on kahdeksan parhaan joukossa, kerännyt miljoonia toisensa jälkeen seuran kassoihin ja kaikki tämä nuorella, tähdettömällä joukkueella. Ja valmentajalla, jolle pitäisi ilmeisesti antaa potkut... On tämä ihmeellinen maailma.
Kaikki odotukset, mitä Mestareiden liigaa kohden kauden alla olivat olemassa, on nyt ylitetty ja reippaasti. Tuolloin tuli toivottua venymistä jatkopeleihin ohi jommankumman pöhöttyneen suurseuran, ja nyt on sitten edetty lohkovaiheesta jatkokierrokselle ja jatkokierrokselta seuraavalle. Nyt on vielä edessä vähintään kaksi peliä, joten seikkailu jatkuu. Mahdollisuudet vieläkin pidemmälle ovat häviävän pienet, mutta tässä on hyvä kerätä uusia elämyksiä ja kokemusta. Ei se hukkaan mene.
Jos sitten kaiken tämän humun keskellä miettii pelillistä puolta, niin olihan se taas vaihteeksi melkoista tuubaa. Jalkapalloa ei pelattu Portossa oikeastaan hetkeäkään, vaan se oli pelkkää taistelua, taistelua ja vielä hieman lisää taistelua. Tuomari olisi voinut oikean tuomion tehdessään päästää Schalken aikaisemmin piinastaan, mutta olihan tämä harvinaisen tyylikäs tapa päästä jatkoon. Negatiivisena ottelusta voi kuitata vain Jermaine Jonesin kauden viidennen (!) keltaisen kortin tässä kilpailussa, minkä johdosta mies on sivussa seuraavasta ottelusta. Ehkä se oli kuitenkin hyvä ottaa nyt, jos vaikka seuraavan pelin jälkeen olisi vielä jonkinlaista oljenkortta tarjolla, niin saisi Taistelusiankin mukaan kamppailemaan kunnolla.
Näin loppuun voinee vielä laittaa lisää kiitoksia Manuel Neuerille. Oli se poika vaan ilmiömäinen keskiviikkona, kertakaikkisesti! Ottelun jälkeen, muiden pelaajien ollessa jo pukuhuoneessa, Neuer oli vielä katsomossa vanhojen kavereidensa ja muiden kannattajien kanssa juhlimassa. Kuinka moni muu pelaaja harrastaa tällaista nykyisin? Ei tule äkkiseltään mieleen yhtäkään.
