Oletko itkenyt jalkapallon takia ilosta tai surusta?

[JuustoMakkara]

En

[Honnu]

2008 kun voitettiin 1-0 Klubi finskillä kauden vikassa pelissä ja otettiin pronssi, tiputtaen runkkarit neljänneksi.

En tosin pelissä, vaan jälkijuhlissa Lahessa, koska heti pelin jälkeen oli kiire myllyttämään sakilaisia.

Jälkijuhlissa halasin ja vollotin järkyttävästi lähes jokaisen pelaajan kanssa, erityisesti kapteeni Vannisen syleilyssä.

Parasta ikinä.

[Molo Toure]

Kyllä olen. Omien pelihommien takia tosin, kannattamisen vuoksi en ole ainakaan vielä kyyneliä vuodattanut.

[Billy the Badger]

Omat Rapidin ihme -kyyneleet tirahti vasta loppuvihellyksen soidessa. Kandjin maalattua Köpistä vastaan sain lähes pari minuuttia kestäneen naurukohtauksen, joten tilaa kyynelille ei ollut. Toinen itkukerta taisi tulla tämän vuoden toukokuussa ensimmäisen derbyvoiton jälkeen. Maajoukkueen parissa ei ole vielä tullut tihrustettua.

[Kuku]

Suomalaisena ja suomalaisen jalkapallon seuraajana voimakkain reaktioni on tähän mennessä ollut vain tukahdutettu mutta syvä vitutus.

[svedu]

Koska olisi suomalaisella futisihmisellä ollut aihetta itkeä ilosta?

[Stadens stolthet]

Koska olisi suomalaisella futisihmisellä ollut aihetta itkeä ilosta?

Esim. oman seuran sarjanousun tai mestaruuden yhteydessä? Itseltäni ainakin pääsi muutama kyynel 2014 kun tuomari vihelsi matsin päättyneeksi ja HIFK nousi Veikkausliigaan

[Buffy la Cazavampiros]

Esim. oman seuran sarjanousun tai mestaruuden yhteydessä? Itseltäni ainakin pääsi muutama kyynel 2014 kun tuomari vihelsi matsin päättyneeksi ja HIFK nousi Veikkausliigaan

Näin. Itsellä olisi varmastikin tullut stadionilla ilon kyyneleet kannattamani seuran pitkään odotetussa nousussa Kakkoseen tänä syksynä, mutta se varmistui vaan hieman antiklimaattisesti Leicesterin mestaruuden tavoin, eli vastustajan puppeloinnin kautta liveseurantaa katsellen, kun ko. kierroksen pelit pelattiin eri päivinä.

Mj-puolella se Litmasen Saksa-pelin highlights-video, nimim. JiiPeen tulkitsema "Kun mietit..." taustalla, tuo oikeastaan aika helpostikin kyyneleet silmiin sopivassa mielentilassa. Koko lapsuuden ja nuoruuden omaa futisharrastusta määrittäneen idolin auringonlaskun fiilikset kiteytyy siinä aivan loistokkaasti yhteen. Muuten en osaa sanoa, laittaisiko esim. EM- tai MM-kisapaikka välttämättä itkemään. Suomi on kuitenkin tunnetasolla aina omaa kotikaupungin seuraa paljon etäisempi joukkue, tai yhteisö, tai miten asiaa nyt haluakaan katsoa.

[Jack the Ripper]

Esim. oman seuran sarjanousun tai mestaruuden yhteydessä? Itseltäni ainakin pääsi muutama kyynel 2014 kun tuomari vihelsi matsin päättyneeksi ja HIFK nousi Veikkausliigaan

En sentään itkenyt Gnistanin noustua Ykköseen, mutta liikuttuneessa tilassa olin - ja pitkään.

Kerran olen itkenyt, surusta Unkarin tasoitusmaalin jälkeen -97. Siihen maaliin tuhoutui Suomen MM-kisaunelma sekä mun ja faijan pitkävetolappu. Lisäksi olin ihan ipana, jolloin urheiluun suhtautui muutenkin lapsen innolla toisin kuin nykyisin.

[Doblass]

Kyllä olen. Kandjin lisäajalla Köpistä vastaan tehdyn voittomaalin jälkeen koleana marraskuisena iltana Sonskilla 2014 Eurooppa liigassa.

Olo oli toivoton Nilssonin tasoitettua ottelun vain pari minuuttia aikaisemmin. Jatkopaikka oli karkaamassa, mutta aivan pelin viimeisestä hyökkäyksestä upea syöksypusky Röbän kesoon. Ja jatkohaaveet pidettiin vielä yllä...

Silloin vaan yksinkertaiseti kaikki tunteet pääsi ulos.

[laitinho]

Muistaakseni pari kertaa. en muista tarkemmin.

[Puff the Dragon]

Jari Litmanen, Suomi - San Marino, ottelun jälkeinen haastattelu Klingan johdolla herkistää. Oma Youtube-haku rikki, jos joku tuon haastattelun löytäisi...

e: Löytyi mutkan kautta, ajasta 4:25 eteenpäin.
https://www.youtube.com/watch?v=Ey4Uqf3Vw7Q

[Lihis]

Jari Litmanen, Suomi - San Marino, ottelun jälkeinen haastattelu Klingan johdolla herkistää. Oma Youtube-haku rikki, jos joku tuon haastattelun löytäisi...

e: Löytyi mutkan kautta, ajasta 4:25 eteenpäin.
https://www.youtube.com/watch?v=Ey4Uqf3Vw7Q

Kyseessä toki Suomi-Azerbaidzhan.

[Puff the Dragon]

Kyseessä toki Suomi-Azerbaidzhan.

Ja näin. Ei ole muistiin paljoa luottaminen.

[Käre #13]

Gijonissa taisi muutama tippa tulla silmään. Vieläkin nostaa karvat pystyyn.

[Raaka-Juhani]

Astana-HJK. En voinut uskoa sitä todeksi. Iski ihan järkyttävä epätoivo ja ahdistus. Intissä olin vielä ja menin vain punkalle makaamaan ja pidättämään itkua. Taisi silmistä jotain lopulta tulla.

[quiquilija]

Itkenyt en, vielä, ole. Ehkä joku päivä sekin tulee. Ilon ja surun tunteita on ollut 'melko' usein. Sen sijaan muistan, että muutamaan kertaan on ollut ns. tuli perseen alla -tunne peliä katsoessa/seuratessa. Mainittakoon niistä vaikkapa seuraavat: Suomi - Tanska, naisten EM-kisat 2005, Suomi - Azerbaidzhan, EM-karsinta 2007 ja Rapid Wien - HJK -ottelun loppuhetket 2014.

[the beer rules]

Kaksi kertaa olen itkenyt jalkapallon takia, ensimmäinen kerta oli lokakuussa 2010 kun KuPS voitti SM-hopeaa ja toinen kerta oli kun Teemu Pukki tasoitti Espanjaa vastaan 1-1 maaliskuussa 2013.

[Elba]

Olen näköjään joskus aikoina ennen Mypan konkurssia vastannut "Kyllä, 3-5 kertaa". Ei muuten ihan riitä nuo lukemat enää Ei ole mitään sanoja kuvaamaan sitä tunteiden vuoristorataa mitä viimeiset pari vuotta on ollut, eikä yksi Kymijoki riitä kuvaamaan kyyneleiden määrää. Viime aikoina ne on onneksi olleet onnen kyyneleitä, ja niitä lienee luvassa lisääkin kunhan kausi alkaa ja edessä on paluu Saviniemeen ensimmäistä kertaa 2014 lokakuun jälkeen

[soikka]

Omat Rapidin ihme -kyyneleet tirahti vasta loppuvihellyksen soidessa.
.
.
.
 Maajoukkueen parissa ei ole vielä tullut tihrustettua.

Sama näihin.

[Iso J]

Olen, Boriksen jäähyväisottelussa, kun hänet otettiin vaihtoon. Boris oli RoPS-uransa aikana niin monta tärkeää maalia tehnyt, kruununa kaksi cup-finaalissa. Kaikkien aikojen RoPS-hyökkääjä.