Hyväksytkö sumppupuolustuksen Serbia-pelissä?

[lasse11]

Aivan sama miten pelataan, jos vain ei hävitä. Mieluiten tietysti pitäisi tulla voitto.

Kokonaan toinen juttu on kuitenkin se, millä pelifilosofialla voitto todennäköisimmin otetetaan.

Serbit ovat taitavampi joukkue mutta kuten Turkkia vastaan Istanbulin legendaarisena iltana rikkomalla, ruhjomalla ja joukkuepelaamisella on mahdollista ottaa henkinen yliote ja sitten iskeä yksi - kaksi vastaiskumaalia.

[Demas]

No olisko silleen että jos tekis alussa 1 tai jopa 2 maalia ja aloittais sen jälkeen sumppupuolustuksen? Tuon kannalla olen itse. Sanotaan vaikka 15min hyökkäävää peliä, ja sen jälkeen puolustukseen loppu 75min ajaksi.

Mutta en tiedä kumpaa mun pitäis valita äänestyksessä, voiko sanoa että kannattaa sumppua?

[finsbury7]

Ehdottomasti täytyy aloittaa kunnon sumpulla ja varman päälle. Ekan erän vanhetessa voi lisätä prässiä maltillla ja puoliajalta vaikka vielä lisää mutta ei riskillä. Tärkeintä on ettei tule omiin maalia heti alussa. Ei edes erikoistilanteesta. Kokoonpanoon täytyisi valita ne jotka osaa parhaiten puolustaa sekä ne joilla perussyötöt napsahtaa kohdilleen ja pyrkiä siihen että kaikki tekeminen on rauhallista eikä mitään räpiköintiä. Jos täytyy luopua pallosta, niin se ei saa olla paniikissa vedetty huono purku josta Serbit luo nopeita hyökkäyksiä kohti maalia vaan pelata viisaasti ja välttää ns. paniikkitilanteita ajoissa.

[Tsei Tsei]

Vaikea kysymyshän tämä on. Itse suosisin varovaista taktiikkaa, mutta Helsingissä tämä oli ongelma. Serbeillä oli keskikentällä ylivoima ja hyvä syöttöpeli sekoitti Suomen puolustuksen. Vastaavasti Suomi ei saanut keskikentän kautta rakennettua mitään ja perseenroiskintakaan ei toiminut. Ei vaikuttanut tämä puolustusvoittoinen taktiikka kovinkaan hyvältä. Ei Serbia nyt niin hirveän montaa maalipaikkaa saanut, mutta Suomi oli joka tapauksessa pahassa pyörityksessä. Missään tapauksessa Serbeille ei saa antaa samanlaista ylivoimaa keskikentällä. Tämä tarkoittaa käytännössä puolustustehtäviä JoJolle ja Losallekin. Jo Olympiastadionilla kärkipelaajat joutuivat hölmösti seuraamaan laitapakkien nousuja.

[ALPPIK]

Hyväksyn, jos saadaan pisteitä. En hyväksy, jos sumppupuolustuksesta huolimatta hävitään. 

Suomeksi sanottuna: Tässä  vaiheessa välitän vain lopputuloksesta. Pelataan sitten eri tavalla ensi kesän EM-kisoissa. 

[lasse11]

Vaikea kysymyshän tämä on. Itse suosisin varovaista taktiikkaa, mutta Helsingissä tämä oli ongelma. Serbeillä oli keskikentällä ylivoima ja hyvä syöttöpeli sekoitti Suomen puolustuksen. Vastaavasti Suomi ei saanut keskikentän kautta rakennettua mitään ja perseenroiskintakaan ei toiminut. Ei vaikuttanut tämä puolustusvoittoinen taktiikka kovinkaan hyvältä. Ei Serbia nyt niin hirveän montaa maalipaikkaa saanut, mutta Suomi oli joka tapauksessa pahassa pyörityksessä. Missään tapauksessa Serbeille ei saa antaa samanlaista ylivoimaa keskikentällä. Tämä tarkoittaa käytännössä puolustustehtäviä JoJolle ja Losallekin. Jo Olympiastadionilla kärkipelaajat joutuivat hölmösti seuraamaan laitapakkien nousuja.

Taktiikka ei pettänyt vaan Ilola osoitti tasonsa. Nyt on hyvä tasapaino rikkojiua/ruhjojia ja pelinrakentajia/maailahneita pelaajia kasassa.

[Tsei Tsei]

Taktiikka ei pettänyt vaan Ilola osoitti tasonsa. Nyt on hyvä tasapaino rikkojiua/ruhjojia ja pelinrakentajia/maailahneita pelaajia kasassa.

Tähän on hyvä nojata Hodgson-uskovaisten, mutta taktisesta näkökulmasta Suomella oli alivoima keskikentällä ja etenkin laidoilla oli suuria ongelmia. Tai oikeastaan tämä heijastui kaikkeen. Koska keskellä Serbialla oli kolme kahta vastaan joutui Tainio ja Väyrynen kaventamaan paljon keskelle. Tuo jätti tilaa laitaan jossa laitapakin nousua ei pitänyt kukaan. Tai jos piti, oli se hyökkääjä joka seurasi myöhässä. Näin menetettiin kaikki etu mitä kahdella kärjellä pelatessa saadaan ja puolustus oli vielä sekavaa. Tätä kaikkea ei tietenkään auttanut Ilolan ja Heikkisen erittäin huono yhteispeli keskellä, huonot kaksinkamppailutilastot ja olematon peli pallollisena. Ilola näkyi tasoaan paskempana juuri väärän roolituksen ja keskikentän alivoiman takia.

[Arpin Lusène]

Tähän on hyvä nojata Hodgson-uskovaisten, mutta taktisesta näkökulmasta Suomella oli alivoima keskikentällä ja etenkin laidoilla oli suuria ongelmia. Tai oikeastaan tämä heijastui kaikkeen. Koska keskellä Serbialla oli kolme kahta vastaan joutui Tainio ja Väyrynen kaventamaan paljon keskelle. Tuo jätti tilaa laitaan jossa laitapakin nousua ei pitänyt kukaan. Tai jos piti, oli se hyökkääjä joka seurasi myöhässä. Näin menetettiin kaikki etu mitä kahdella kärjellä pelatessa saadaan ja puolustus oli vielä sekavaa. Tätä kaikkea ei tietenkään auttanut Ilolan ja Heikkisen erittäin huono yhteispeli keskellä, huonot kaksinkamppailutilastot ja olematon peli pallollisena. Ilola näkyi tasoaan paskempana juuri väärän roolituksen ja keskikentän alivoiman takia.

Kumpikohan oli Tsei Tsei syy ja kumpi seuraus? :

[Tsei Tsei]

Kumpikohan oli Tsei Tsei syy ja kumpi seuraus? :

No molemmat vaikuttivat toisiinsa. Keskikentän alivoiman vaikutus paheni, kun henkilökohtaisessa tasossakin jäätiin jälkeen, ja Ilolan ja Heikkisen huonot otteet ja yhteispeli korostivat keskikentän alivoimaisuutta. Toisaalta keskikentän alivoima teki tuhojaan, vaikka sillä hetkellä tilanteessa olisi ollut Heikkinen ja Tainio, jotka kuuluvat Suomen ykköskokoonpanoon. Hodgson-uskovaiset voivat toki laittaa tämä puhtaasti Ilolan piikkiin, mutta tällä periaatteella maajoukkueessa ei lopulta pelaisi kovinkaan montaa kaveria.

[STPS]

Juuri tähän kuningasideaan Suomi kotonaan Serbialle kaatuikin.

Eihän se vastahyökkäyspeli olisi ollut mikään ongelma jos niitä hyökkäyksiä olisi osattu rakentaa muutenkin kuin perseroiskimalla korkeaa palloa. Litmasen kentälle tulo toi tähän vähän parannusta, mutta sen varaan nyt ei enää voi laskea, että kunigas tulee kyykyttämään, joten Royn pitäisi saada taottua pelaajien päähän että pelataan nopeasti mutta mielellään maata pitkin ne vastahyökkäykset. Ennemmin sitten vaikka rauhoitetaan peli ja syötetään taaksepäin jos maalipaikkaa ei synny, kuin että menetetään pallo heti ensimmäisen kosketuksen jälkeen pitkästä syötöstä vastustajalle, kuten esim.Shefki teki jatkuvasti Serbiaa vastaan kotona.

[lasse11]

Eihän se vastahyökkäyspeli olisi ollut mikään ongelma jos niitä hyökkäyksiä olisi osattu rakentaa muutenkin kuin perseroiskimalla korkeaa palloa. Litmasen kentälle tulo toi tähän vähän parannusta, mutta sen varaan nyt ei enää voi laskea, että kunigas tulee kyykyttämään, joten Royn pitäisi saada taottua pelaajien päähän että pelataan nopeasti mutta mielellään maata pitkin ne vastahyökkäykset. Ennemmin sitten vaikka rauhoitetaan peli ja syötetään taaksepäin jos maalipaikkaa ei synny, kuin että menetetään pallo heti ensimmäisen kosketuksen jälkeen pitkästä syötöstä vastustajalle, kuten esim.Shefki teki jatkuvasti Serbiaa vastaan kotona.

Jos kentällä ovat Eremenkon veljekset niin siinä on riittävästi rakentelua. Yhtä lailla tarvitaan serbien myllyn tukahduttamista heti alkuunsa kovilla otteilla ja heidän yksittäisten pelaajiensa paineita lisäämällä. Tainio ja Väykkä ovat tässä hyviä kuten Sefkikin. Miklu lasinilkkoineen ja aiemmat loukkaantumiset mielessä ei taatusti mene tilanteisiin täysillä vaan päinvastoin säästää itseään seurapeleihin.