Seurajoukkueiden poliittinen jakolinja noudattaa perinteisesti tietysti vasemmisto-oikeisto-dikotomiaa. Muuta poliittista jakolinjaa on vaikea kuvitellakaan.
Vihreyttä on jo kyllin vaikeaa sijoittaa normaalille vasemmisto-oikeisto-akselille (oikeistolaisten mielestä vihreät ovat vasemmalla, vasemmistolaisten mielestä oikealla ja vihreiden itsensä mielestä edellä...) - saati sitten jalkapallokentälle tai urheiluun ylipäätään.
Useimmat vihreät suhtautunevat varsin kriittisesti huippu-urheiluun ja varsinkin sen moniin lieveilmiöihin. Lähtökohta lienee, että on sitä maailmassa viljalti tärkeämpääkin tekemistä kuin huippu-urheilu, joka toimii lähinnä kapitalismin markkinointifoorumina ja näyteikkunana (ja pahimmillaan rahanpesulaitoksena). Toki hieno peli vihreillekin kelpaa; luulenpa, että mm. Barcelonan fanittajissa on paljon vihreitä. Vihreät lienevät taipuvaisia kokonaisen seuran tai joukkueen sijasta fanittamaan yksittäisiä pelaajia, jotka ovat esiintyneet aktiivisesti esim. ihmisoikeus- tai ympäristökysymyksissä. Paljonhan heitä ei valitettavasti ole.
Ruohonjuuritason jalkapallo taas on yhteisöllistä kansalaistoimintaa, jota useat vihreät lämpimästi kannattavat. Aktiivivihreitä toimii myös seurajohtajina ja valmentajina. Olihan kunnallisvaaleissakin jalkapalloväen ehdokkaina varsin runsaasti vihreitä.
Mutta että onko olemassa vihreää jalkapalloseuraa? Tässä saattaisi olla yksi:
http://www.forestgreenroversfc.com/about-forest-green-rovers/ecotricity-and-forest-green-rovers .
Kyseessä on siis Englannin konferenssissa pelaava Forest Green Rovers. Vaikka seuralla on pitkät perinteet (perustettu 1890), siinä ei välttämättä ole ollut viime vuosiin asti muuta vihreää kuin nimi. Mutta nyt on.
Tässä tapauksessa vihreys lähtee seuran puheenjohtajasta ja pääomistajasta, ei siis välttämättä kannattajista, saati seurahistorista.
Vihreän energian (Ecotricity: tuuli- ja aurinkovoimaa) bisneksillä menestynyt entinen hippi Dale Vince osti pari vuotta sitten konkurssin partaalla keikkuneen gloucestershireläisen Nailsworthin pikkukaupungin seuran. Vince on kotoisin samoilta seuduilta.
Vince pisti tuulemaan(!). Hän haluaa nostaa FGR:n liigaan ja tehdä seurasta maailman ympäristöystävällisimmän jalkapallojoukkueen. The New Lawn -stadionille asennetaan aurinkopaneeleja. Vince on saanut niiden markkinoijaksi ja puolestapuhujaksi mm. ManU-legenda Gary Nevillen. Stadionin nurmi on luomua. Se on saanut kehuja jopa FA:lta.
Vincen radikaalein teko oli lopettaa punaisen lihan myynti seuran Green Man -pubista. Se sai monet seuran fanit ymmälleen. Osa raivosi, että mitä v-ttua. Toiset järkeilivät, että mikä on hyväksi Vincen bisneksille, on myös hyväksi seuralle. Kannattajilla ei oikein olisikaan varaa nyrpistellä, sillä ilman Vinceä seura olisi todennäköisesti suistettu konkurssin kautta mutasarjojen syövereihin. Jotkut kannattajista jopa ajattelevat nykyisin, että Vincellä saattaa olla pointti. Seuran keskustelufoorumilla pohditaan usein ympäristö- ja energiakysymyksiä.
Vince on itse vegaani, ja väitetään, että seura on totuttanut pelaajansakin kasvisruualle. Ruokavaliota ei tietenkään voida valvoa, ja niinpä kannattajat uskovat, että pelaajat ahmivat kotonaan lihaa siinä kuin ennenkin.
Forest Green Roversin ravintovallankumouksesta on ollut paljon juttua brittimediassa. Vince ja FGR ovat tietysti konferenssiotteluissa joutuneet vastustajien fanien hampaisiin: "Veggie eating southern softies", "Beans, good for your heart, the more you eat, the more you fart", ovat yleisiä pilkkalällätyksiä, joista FGR:n kannattajat eivät oikein pidä, koska kaikki eivät itsekään oikein hyväksy kasvisruokaa.
Mutta toistaiseksi fanit ovat olleet varsin tyytyväisiä, sillä FGR on tällä kaudella pärjännyt myös kentällä paremmin kuin koskaan. Seura on konferenssissa neljäntenä, ja kamppailee liiganoususta tasapäisesti mm. perinteikkäiden liigaseurojen Lutonin, Wrexhamin ja Grimsbyn kanssa. Vince ja manageri Dave Hockaday ovat rakentaneet joukkuetta maltillisesti ja hankkineet mieluummin nuoria lupauksia kuin vanhenevia tähtiä.
Vihreys (?) on tuonut seuralle faneja ympäri maata, ja jonkin verran muualtakin Euroopasta. Monien mielestä on parempi kannattaa kyläseuraa, jolla on kunniakkaat arvot ja tavoitteet, kuin jättiläistä, joka rohmuaa hinnalla millä hyvänsä vain äärimmäistä kilpailullista ja kaupallista menestystä.
