Veikkausliigan hyökkääjät

[misteri]

Toistojen puutteen näkyy myös lahjaimmissa junnuissa.
Aleksei Kangaskolkka on aika sellainen (hyvässä ja pahassa...) Zlatan-tyylinen pelaaja, joka pystyy seisovilla jaloilla tekemään suunnilleen mitä tahansa, joko pistämään pallon yläkulmaan tai sitten antamaan avaussyötön. Kuitenkin suurin osa yrityksistä on vähän sinnepäin.

Teemu Pukki osaa juosta oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja harhauttaa, mutta läpiajoissa tekee harvoin maalin. Useimmiten, Kotkan onneksi, on viime aikoina syöttänyt kaverille avopaikkaan.

En oikeasti tiedä mitään pelaajien treeneistä, mutta kuvittelisi kahden lahjakkaan ja kunnianhimoisen pelaajan vaikka omalla ajalla harjoittelevan omia vahvuuksia. Kangaskolkalla vahvuus on koko, kyky käyttää koko kroppaansa ja pelisilmä. Siihen vain miljoona toistoa yhden kosketuksen peliä, niin eiköhän niitä Zlatanmaisia kääntölaukauksia ala näkymään.

Pukin kohdalla sama eli toistoon sama peruskuvio: juoksu, haltuunotto ja tarkka sijoitus.

Oikeastaan Hongan Puustisella ja Huuhtasella on vähän samaa eli pallo osataan ottaa haltuun, joskus saadaan harhautettua, mutta se selkäytimestä lähtevä takuuvarma viimeistely uupuu.

Rikkiviisashan sen jo ylempänä näköjään kertoi  SAMA.

[Dickinson]

Pahin esimerkki oli Wusu TPS aikoinaan. Oli useasti aivan loistavissa paikoista, joista laukoi 10 metriä ohi maalin, kun aika loppui kesken. 

En epäile hetkeäkään.

Yksi syy miksi liigahyökkääjien maalimäärät jäävät niin vaisuiksi, on vähintäänkin puuttellinen potkutekniikka. Jos paikaltaan laukominenkin tuottaa suuria vaikeuksia, ei tarvitse miksi ihmetellä miksi suorasta juoksusta kovassa vauhdissa lähtevät vedot sujuahtelee sivurajoista yli, tai suoraan syötöstä tykitetään naapuritalon ikkunaan. :mikkohyyrynen: Esim. maanantaina tv-peli oli tuskaista katsottavaa, kun jo etukäteen tiesi mihin hyväkin vetopaikka kuivuu.

Junnut ei koskaan opi pelkällä joukkuetreenaamisella hyvää ja monipuolista laukaisuarsenaalia, vaan se opitaan yksin siellä lähikoulun hiekkakentällä. Tätä asiaa pitäisi junnuvalmentajien erityisesti painottaa.

[Arpin Lusène]

Pahin esimerkki oli Wusu TPS aikoinaan. Oli useasti aivan loistavissa paikoista, joista laukoi 10 metriä ohi maalin, kun aika loppui kesken. 

Samoja ongelmia on kyllä vieläkin havaittavissa.

[Zorbas]

Lisäksi Suomessa on valloillaan "ei tuhlata parhaita runkopelaajia kärkeen"-ajattelu. Juontuu varmastikin osittain junnuajoilta, kun mitään ns. superakatemioita ei maassamme ole, vaan parhaissakin joukkueissa on vain muutamia huippupelaajia, jotka sitten laitetaan keskikentälle, jotta saisivat mahdollisimman paljon palloja. Tai jos pelaavat kärjessä, hakevat (liian) paljon palloa keskikentältä, eivätkä keskity ainoastaan siihen maalintekoon. Lisäksi, kun nuoret lupaavat kärkipelaajat pääsevät Veikkausliigaa pelaamaan, ei heille anneta peliaikaa kärjessä maalintekijän roolissa, vaan heidät sijoitetaan jonnekin muualle, esim. laitahyökkääjäksi. Ilmeisesti valmentajat eivät ole vielä Suomessa hiffanneet, että kyseessä on kaksi täysin eri pelipaikkaa ja -roolia.

Veikkausliigan huippukärkien listalle nostaisin Hongan Porokaran. Jos kaveri vaan ymmärrettäisiin laittaa kärkeen, eikä surffaamaan laidalle, jossa ei enää tunnu mitään aikaan saavan.

[Ralliraita]

Hyvä maalintekijän yksi ominaisuus on kiinni kaverin luonteesta.Pitäisi olla sellainen yllätyksellinen ja "kusipää" tyyppinen äijä(siis kentällä), joka ei todellakaan lähde kurinalaisesti hakemaan palloa keskikentältä ja auttamaan niitä miehiä, kuten Zorbaskin jo mainitsi.Niillä miehillä on omat tehtävänsä sielä kentällä ja yksi niistä on ruokkia hyökkääjiä.

Maalikoneen pitää myös olla pirun itsekäs, tällaisilla itsekkäillä pelaajilla on yleensä loputon itseluottamus jonka avulla uskaltaa myös välillä kokeilla mitä ihmeellisempiä venkuroita vaikkei taidot aina riittäisikään ja ne tuottavat joskus myös tulosta.Kaikkihan sen on nähnyt ettei niitä kaikkia maaleja tehdä juuri siitä ihannepaikalta tai kolmen pakin riplauksen jälkeen.Yksi hyvä esimerkki on juuri Van Niistelroy.RvN:n maalit näyttävät monesti säälittäviltä suhauksilta, mutta mies on yleensä niin itsekäs ettei aina edes maalin sivusta päätyrajalta edes yritä syöttää maalinedustalle vaan sohii palloa kohti maalia ja veskarit ei oikeen tiedä mitä häneltä odottaisi.

Hyvälle maalintekijälle ei aina pidä paikaansa se kulunut fraasi "ihan sama kuka ne maalit tekee kunhan joukkue voittaa", vaan se maalinteko halu pitää olla niin palava että vähänkin maalipaikalta tuntuvassa tilanteessa pitää pyöriä mielessä vaan miten teen tästä paikasta maalin.

E: Lisätään vielä että useat suomalaiset hyökkääjät ovat liian kilttejä luonteeltaan ja liian tunnollisia myös tekemään välillä jopa tarpeetonta työtä puolustussuuntaan

[Ehis]

Toistojen puutteen näkyy myös lahjaimmissa junnuissa.
Aleksei Kangaskolkka on aika sellainen (hyvässä ja pahassa...) Zlatan-tyylinen pelaaja, joka pystyy seisovilla jaloilla tekemään suunnilleen mitä tahansa, joko pistämään pallon yläkulmaan tai sitten antamaan avaussyötön. Kuitenkin suurin osa yrityksistä on vähän sinnepäin.

Olen ollut sitä mieltä ja miksen vieläkin, että kundi on Suomen lahjakkain kärki Miklun jälkeen, mutta nyt ilmassa näyttäisi olevan pientä taantumista. Siksi soisin kundin lähtevän toisiin ympyröihin jalostamaan osaamistaan. Lahjoja on, mutta toivottavasti ei mene hukkaan.

[Rikkiviisas]

Olen ollut sitä mieltä ja miksen vieläkin, että kundi on Suomen lahjakkain kärki Miklun jälkeen, mutta nyt ilmassa näyttäisi olevan pientä taantumista. Siksi soisin kundin lähtevän toisiin ympyröihin jalostamaan osaamistaan. Lahjoja on, mutta toivottavasti ei mene hukkaan.

Ei se ympyröistä Allun kohdalla ole kyse vaan päästä.
Viime talvi oli näyttöleireineen aika rankka ja siihen päälle krooniset nielurisavaivat. Sitten selkeästi keväällä ja kesällä ei jalkapallo oikein maittanut, mutta nyt syksyllä on taas sitä vanhaa kunnon Allua. Kangaskolkan kohdalla rajat ovat vielä todella kaukana jos vain malttaa tehdä töitä ja keskittyä omiin vahvuuksiinsa, ei siinä ole ympyröistä kyse vaan nimeomaan halusta tehdä jotain sen makean tulevaisuuden eteen eikä nauttia makeasta tulevaisuudesta etukäteen Kouvolan Onnelassa.

[Jipril]

Ei Paatelaista voi siitä syyttää, että pääsee paikkoihin. Jos kaverilla on 40 maalipaikkaa kaudessa Jaron tapaisessa joukkueessa, niin ei voi olla ihan huono kaveri, vaikka sitten tekisikin noista paikoista vain 11 maalia.

Täysin sama

[idän_ihme]

Lisäksi Suomessa on valloillaan "ei tuhlata parhaita runkopelaajia kärkeen"-ajattelu. Juontuu varmastikin osittain junnuajoilta, kun mitään ns. superakatemioita ei maassamme ole, vaan parhaissakin joukkueissa on vain muutamia huippupelaajia, jotka sitten laitetaan keskikentälle, jotta saisivat mahdollisimman paljon palloja. Tai jos pelaavat kärjessä, hakevat (liian) paljon palloa keskikentältä, eivätkä keskity ainoastaan siihen maalintekoon. Lisäksi, kun nuoret lupaavat kärkipelaajat pääsevät Veikkausliigaa pelaamaan, ei heille anneta peliaikaa kärjessä maalintekijän roolissa, vaan heidät sijoitetaan jonnekin muualle, esim. laitahyökkääjäksi. Ilmeisesti valmentajat eivät ole vielä Suomessa hiffanneet, että kyseessä on kaksi täysin eri pelipaikkaa ja -roolia.

Veikkausliigan huippukärkien listalle nostaisin Hongan Porokaran. Jos kaveri vaan ymmärrettäisiin laittaa kärkeen, eikä surffaamaan laidalle, jossa ei enää tunnu mitään aikaan saavan.

Kyllähäns se toki helposti niin on, että joukkeen parasta pelaajaa ei viitsi uhrata kärkeen, eikä ainakaan ihan puhtaaseen maalintekijärooliin. Siitä kun ei ole paljon apua, jos muu joukkue ei saa maalipaikkoja rakennettua...

Porokara kyllä mielestäni sopii paremmin laidalle, loistavan 1vs1 pelinsä ansiosta. Kärjessä tuota ominaisuutta ei saisi hyödynnettyä yhtä hyvin. Tosin voisi olla kärjessäkin ihan hyvä, mutta ei mielestäni ole kovin hyvä maalintekijä, vaikka ominaisuudet muuten ovatkin kunnossa.

Toki esim Puustisellakin on vähän samaa vikaa. Interiäkin vastaan pääsi jo harhauttamaan maalivahdin, mutta kun olisi voinut yrittää pienestä kulmasta sisään syötti mieluummin Otarulle (toki helvetin hyvään paikkaan) jonka löysän kudin pakki putsasi viivalta pois. Kunnon kusipäinen maalintekijä olisi yrittänyt (ja luultavasti kämmännyt) itse. Nyt tapahtunut kuvio olisi varmaan jopa todennäköisemmin tuottanut maalin kuin laukaus pienestä kulmasta huonosta asennosta, mutta pitäähän seuran ykköskärjen vähän kusipäisemmin itselleen niitä maaleja yrittää...

[Mystinen metsätyömies]

Porokara kyllä mielestäni sopii paremmin laidalle, loistavan 1vs1 pelinsä ansiosta.

Porokaran kikat on taidettu jo oppia vastustajan leirissä. Jos ei repertuaari laajene tai peli muuten syvene, niin hiipuminen on väistämätön.
Ihana tukka kuitenkin.

[idän_ihme]

Porokaran kikat on taidettu jo oppia vastustajan leirissä. Jos ei repertuaari laajene tai peli muuten syvene, niin hiipuminen on väistämätön.
Ihana tukka kuitenkin.

Kyllähän porokara edelleen pääsee aika hyvin ohi kenestä vaan, jos vastassa on yksi puolustava pelaaja eikä kahta tai kolmea kuten nykyään yleensä. Viime kautta vähemmän ihanalle tukalle silti

[Rikkiviisas]

Tänään Nelosen Urheiluaamussa MyPan Marco Manso puhui jonkin verran hyökkäyspelaamisesta.
Manso on pelannut yhdeksän kautta Suomessa ja aloittaa ensi vuonna MyPan urheilukehitysjohtajana, johon kuuluu joukkueenjohtaminen ja osallistuminen edustuksen ja junioreiden valmennukseen sekä nippu edustustehtäviä.

Manso listasi Veikkausliigan parhaat hyökkäyspelaajat eikä niistä yksikään ollut suomalainen.
Marcon mukaan Suomessa on lahjakkuuksia, mutta harjoittelussa intensiteetti ja toistojen määrä ei ole riittävä. Esimerkiksi Suomessa pelaaja tekee harjoitteen sata kertaa vaikka se pitäisi tehdä tuhat kertaa, etenkin hyökkääjäpelaajien, joiden on tehtävä ratkaisut hetkessä.

Siinä ohessa kommentointia sai osakseen ulkomaalaisten hankinta "miksi hankkia ellei ole parempi kuin suomalainen eikä edes osaa kieltä?" ja valmentajien keskittyminen puolustukseen "valmentaja puhuu väliajan puolustamisesta, hyökkäyspelaajat jäävät huomiotta".

Hyvä Marco Manso 

[Thouni]

Manso listasi Veikkausliigan parhaat hyökkäyspelaajat eikä niistä yksikään ollut suomalainen.

Tais kuitenkin olla niin, että Manso listasi Veikkausliigan viisi parasta maalintekijää joista 3 oli ulkomaalaisia ja vain kaksi suomalaista. Toinen noista suomalaisista oli Puhakainen. Näin ainakin itse olin kuulevinani. Mutta Manso kyllä puhui ihan asiaa Harjoittelusta sanoi jotain, että Suomessa treenataan liian monimutkaisesti eli hyökkääjät pitäisi nuorena vain pistää 1vs1 tilanteisiin veskan kanssa niin siitä on enemmän hyötyä kuin jostain harjoitteista, että ensin tehdään joku kuperkeikka ja sitten vedetään vastapalloon ja koitetaan pistää pallo maaliin. Näin sen harjoitteenkin jaksaisi tehdä selvästi useamman kerran.

[Hincha en cancha]

Hyvä Marco Manso 

Sama.

Yleisesti ottaen Suomessa harjoitellaan liian vähän pelipaikkakohtaisia harjoitteita. Tämä koskee erityisesti juniori-ikäkausia ("synnynnäieksi" maalintekijäksi ei tulla ensimmäinen aikuisjoukkueen sopimus takataskussa) ja vielä erityisemmin maalintekoa. Resurssien puute, valmentajien liian vähäinen määrä jne. ovat tietty ymmärrettäviä syitä, mutta oleelliset toistot jäävät auttamatta vähiin, kun pelaaja ei saa riittävästi harjoitusta ja asiantuntevaa valmennusta juuri oman pelipaikkansa valmennukseen erikoistuneilta valmentajilta. Päävalmentajavetoinen malli on kompromissien ja konsensusten hakemista joukkueen kokonaistoiminnan parantamiseksi.

[Rikkiviisas]

Tuosta hyökkääjäjutusta tosiaan meni hieman ohitse taustametelin vuoksi.
Minulle 

Taisi tosiaan listata viisi ja lähinnä siitä kuuli Vallun kehumisen.

Jotenkin nurinkurista kuinka suolla yksin hiihtäjää sankaroineessa maassa yksin miljoona toistoa Johanneksen kirkon puistossa tehnyttä Mikael Forssellia ja Lahessa yksi parkkipaikalla tsiljoona kikkaharjoitetta tehnyttä Jari Litmasta aina näistä syistä hehkutetaan sekä toistojen määrä mainitaan, mutta sitten illalla baarissa em. herrojen työmäärää hehkuttava junnuvalmentaja ei vaadikaan samaa omalta joukkueeltaan. Kuitenkin heti jos kysytään vaikkapa Daniel Sjölundin lunastamattomia lupauksia, niin varmasta 6/10 asiantuntijasta ja "asiantuntijasta" puhuu ettei Dajaa napannut työnteko eikä etenkään toistot.

Silti kukaan ei siirrä näitä mantroiksi muuttuneita legendoja harjoitteluun.
MyPan foorumilla myös ihmeteltiin, että jos kansainvälinen tempo on kovempi kuin Suomessa niin miksei joku suomalainen joukkue nosta tempoa ja sitä kautta hae etua Veikkausliigaan. Pelaajat ovat kuitenkin ammattilaisia kärkijoukkueissa ja etenkin nuoret haluavat ulkomaille. Suomessa myös monella seuralla on resursseja kunnon valmennukseen sekä myös sen vaatimaan lihashuoltoon, mutta ihan kuin tosiasiat toisteltaisiin, legendoja muisteltaisiin ja lopuksi ei mitään näistä asioista siirretä harjoitteluun.

[G-G]

Oli kyllä Manso oikeassa puhuessaan Suomifutiksen junnutilanteesta. Liikaa keskitytään pulustamisen ihannointiin Suomessa jo junnujoukkueissakin. Toivottavasti saa Mypassa muuttumaan asiat joista oli puhumassakin. Puheet ja teot ovat kuitenkin aivan eri asia.

[Hincha en cancha]

jos kansainvälinen tempo on kovempi kuin Suomessa niin miksei joku suomalainen joukkue nosta tempoa ja sitä kautta hae etua Veikkausliigaan.

Kaksipiippuinen juttu. Kovan temmon ylläpitäminen vaatii yksilöiltä korkean henkilökohtaisen taitotason pallon hallinnassa. Pelkkä kovatempoinen juokseminen on säntäilyä, jos pallo ei pysy hallussa itsellä ja joukkueella. Suomessa ei ole tarpeeksi niin taitavia pelaajia (varsinkaan yhteen joukkueeseen keskittyneenä), että liigassa pystyisi pitämään yllä kovaa tempoa joka pelissä. Myös tuo puolustuspelin ylikorostaminen on omiaan heikentämään kovaa tempoa, sillä kovaan tempoon ei riitä yksi joukkue, jos toinen on yhdeksän miehen nollanolla-sumputusasemissa omalla kenttäpuoliskolla.

Myös tiheämpi ottelurytmi palvelisi kovaan tempoon totuttelemista ihan vaan hektiseen rytmitykseen tottumisen kannalta. Taannoinen Tamun TPS-pelin siirto ja sitä seurannut Rosenborg-peli kuvaa symbolisesti hyvin tätä tilannetta. Rosenborg pystyi melko mukavasti määräämään pelin rytmin ja temmon, vaikka oli "levännyt vähemmän" kuin Tamu.

[Jukka Emil Vanaja]

Itseäni ottaa eniten päähän se, että varsin usein hyökkääjä vetää täysillä, kun pienikin paikka tulee. Tämän jälkeen palloa etsitäänkin lähinnä kulmalipun suunnasta.

Niin monessa tilanteessa syöttö takakulmaan olisi se paras vaihtoehto, mutta jostain syystä joillain pelaajilla ajatus katkeaa maalipaikassa ja sitten ei osatakaan tehdä sitä helpointa ja fiksuinta ratkaisua.

[Rikkiviisas]

Kaksipiippuinen juttu. Kovan temmon ylläpitäminen vaatii yksilöiltä korkean henkilökohtaisen taitotason pallon hallinnassa. Pelkkä kovatempoinen juokseminen on säntäilyä, jos pallo ei pysy hallussa itsellä ja joukkueella.

Tietysti sovitettuna joukkueen taitotasoon, mutta tarkoituksenahan onkin nimenomaan venyminen.
Jalkapallo kun ei ole urheiluna sitä, että pelataan sen huonoimman tasolla vaan jyrätään se huonoin kumoon ja kaiken päälle vielä hyödynnetään se huonous maksimaalisesti.

Ideanahan on nimenomaan pakottaa kaikki venymään ja pelaamaan jalkapalloa myös kovemmalla intensiteetillä, koska se on ainoa tapa saavuttaa menestystä Suomessa JA kansainvälisesti. Erityisesti nuoret pelaajat hyötyisivät, mutta todennäköisesti myös vanhemmat voisivat vielä kehittyä.

Tiheämpi ottelurytmi toki auttaisi myös, mutta samoin Pyykölän tai Tourun palkkaaminen fysiikkavalmentajaksi, koska tunnetusti kummankaan joukkue ei ole kaiketi koskaan väsynyt.

[Stoitshkov]

Tempo syntyy jalkapallossa haltuunottojen ja ensimmäisen kosketuksen laadusta, sekä erityisesti syöttöjen kovuudesta. Nämä kaksi asiaa kuitenkin käytännössä kulkevat käsi kädessä. Tempon nostaminen ei siis voi tapahtua vain päättämällä, että tempoa nostetaan - vaan siihen on oltava tekniset edellytykset. Lisäksi pitää olla Rikkiviisaan mainitsema termi "venyminen", mikä tarkoittaa mielestäni hyvää harjoittelun ilmapiiriä, sitä että kaikki ovat valmiit tekemään töitä ja kehittymään. Se taas vaatii sitoutumista, ammattimaisempaa suhtautumista peliin. Edellytys pallonhallintapeliin ja pelin yleistempon nostamiseen on pallon maassa pitäminen. Itse valmentajana kieltäisin pitkät ilmassa lentävät syötöt kokonaan ja ottaisin ne harjoitteluun vasta myöhemmässä vaiheessa, kun joukkue on sisäistänyt rutiininomaisen pallonhallinnan. Pitkä syöttö ei ole mikään kirosana, mutta ainoastaan yksi ase, jolla horjuttaa vastustajan puolustusta. Tämä myös edellyttää huipputaitavaa target-pelaajaa, joka saa pallon haltuunsa, ei ainoastaan jatkettua sitä eteenpäin. Target- pelaajan käyttäminen on erittäin viisasta, mutta lähes poikkeuksetta pallo tulisi mielestäni toimittaa pelaajalle jalkaan, ei rinnalle tai päälle.

Erityisen tärkeää on huomioida se, että pelitempon nostamiseen ja pallonhallintapelin aloittamiseen kuluu tietty siirtyma-aika, johon kaikki valmentajat eivät Suomessa näytä olevan valmiita.

[Tsei Tsei]

Jotenkin nurinkurista kuinka suolla yksin hiihtäjää sankaroineessa maassa yksin miljoona toistoa Johanneksen kirkon puistossa tehnyttä Mikael Forssellia ja Lahessa yksi parkkipaikalla tsiljoona kikkaharjoitetta tehnyttä Jari Litmasta aina näistä syistä hehkutetaan sekä toistojen määrä mainitaan, mutta sitten illalla baarissa em. herrojen työmäärää hehkuttava junnuvalmentaja ei vaadikaan samaa omalta joukkueeltaan. Kuitenkin heti jos kysytään vaikkapa Daniel Sjölundin lunastamattomia lupauksia, niin varmasta 6/10 asiantuntijasta ja "asiantuntijasta" puhuu ettei Dajaa napannut työnteko eikä etenkään toistot.

Silti kukaan ei siirrä näitä mantroiksi muuttuneita legendoja harjoitteluun.
MyPan foorumilla myös ihmeteltiin, että jos kansainvälinen tempo on kovempi kuin Suomessa niin miksei joku suomalainen joukkue nosta tempoa ja sitä kautta hae etua Veikkausliigaan. Pelaajat ovat kuitenkin ammattilaisia kärkijoukkueissa ja etenkin nuoret haluavat ulkomaille. Suomessa myös monella seuralla on resursseja kunnon valmennukseen sekä myös sen vaatimaan lihashuoltoon, mutta ihan kuin tosiasiat toisteltaisiin, legendoja muisteltaisiin ja lopuksi ei mitään näistä asioista siirretä harjoitteluun.

Minä olen kyllä pitkälti sitä mieltä, että ne toistot on pakko tehdä omalla ajalla joka tapauksessa. Näin jokainen lahjakkuus on lopulta kuitenkin toiminut. Tottakai valmentajan pitää tähän kannustaa ja ohjeistaa, mutta mitenkään johdetusti ei tuollaista toistomäärää saa tehdyksi.

Pelitempo onkin sitten ongelmallisempi kysymys, jos toinen joukkue vaan makaa alhaalla. Tottakai tuolloinkin pitäisi pystyä pelaamaan nopeaa syöttöpeliä ja pitämään yllä tempoa. Kyllähän tähän esim. TamU pyrkii hakiessaan maalia, mutta välillä se on vaan vaikeaa. Huomattavasti helpompaa temmon pitäminen on otteluissa, joissa molemmat joukkueet pyrkivät siihen ja pelaavat aktiivisesti. Haka-TamU-matsi oli ainakin tällä kaudella tuollainen ja temmoltaan ihan Allsvenskan-huipputasoa.

Lihashuollosta en sitten tiedä mitään.

[Ganea]

Tempo syntyy jalkapallossa haltuunottojen ja ensimmäisen kosketuksen laadusta, sekä erityisesti syöttöjen kovuudesta. Nämä kaksi asiaa kuitenkin käytännössä kulkevat käsi kädessä. Tempon nostaminen ei siis voi tapahtua vain päättämällä, että tempoa nostetaan - vaan siihen on oltava tekniset edellytykset.

Enemmän pelitempoon vaikuttaa kuitenkin sen haltuunoton/1.kosketuksen suunta eli pelikäsitys. Liian usein junnumatseissa ja Veikkausliigassakin huomaa pelaajien miettivän pallon saatuaan että "mitäs tässä sitten tekis", vaikka päätös pelin jatkamisesta olisi pitänyt tehdä jo ennen pallon haltuunottoa.

Toisaalta kyllähän Englannin toisella sarjatasolla pelataan kovemmalla temmolla kuin esim. Seria A:ssa, vaikka taitoerot ovat toisinpäin.

[Pong]

Tiheämpi ottelurytmi toki auttaisi myös, mutta samoin Pyykölän tai Tourun palkkaaminen fysiikkavalmentajaksi, koska tunnetusti kummankaan joukkue ei ole kaiketi koskaan väsynyt.

Tunnetusti kummankaan joukkue ei ole kaiketi koskaan hyökännyt... 

[Stoitshkov]

Enemmän pelitempoon vaikuttaa kuitenkin sen haltuunoton/1.kosketuksen suunta eli pelikäsitys. Liian usein junnumatseissa ja Veikkausliigassakin huomaa pelaajien miettivän pallon saatuaan että "mitäs tässä sitten tekis", vaikka päätös pelin jatkamisesta olisi pitänyt tehdä jo ennen pallon haltuunottoa.

Toisaalta kyllähän Englannin toisella sarjatasolla pelataan kovemmalla temmolla kuin esim. Seria A:ssa, vaikka taitoerot ovat toisinpäin.

Totta, jalkapallossa pelikäsitys ja tekniikka ovat todella usein toisista riippuvaisia asioita, koska tekniikka antaa tilaa ja aikaa ajatella. Usein ei näy järkyttävältä puujalalta nerokasta pelintekemistä, eihän?

[Salarakas]

Opetetaanko Suomessa missään tasolla, että mihin syöttö pitää antaa? Oikealla vai vasemmalla jalalle, eteen vai kohti, lujana vai hitaana... Mielestäni tämäkin olisi tärkeä ja keskeinen asia jo ihan junnu-treenauksessa (varsinkin 14-15v.). Saati sitten että opetetaan pelaajille eri variaatioita mitä he pallolla tekevät kun he sen saavat. Eikä nämä jutut ole sitä kuuluisaa pelinlukutaitoa, mitä suomalaisilla on kuulemma aika vähän verrattuna etelämpiin maihin?

Onko niin että treenikentällä vaan painetaan katse alhaalla puhumatta toisille juuri mitään, kunhan vaan mennään joukossa. Itseltä ei vaadita muuta kuin mukana pysymistä, ei yhtään enempää. Toisilta pelaajilta ei vaadita sitäkään! Luulen että olisi kehittävää olla ns. vittumainen-tyyppi joka vaatisi muilta paljon, vaikka huutamalla. Välillä tietysti asia voisi olla väärinkin, mutta ainakin olisi puhetta ja kaikki oppisivat miten pelilliset asiat olisi paras hoitaa. Treenien jälkeenkin voisi vielä pitää lyhyen paliksen kopissa, että mitä tänään oikein tehtiinkään. Mikä meni hyvin ja mikä ei. Kuka teki hyviä asioita, ja kuka pelasi väärin.