Tällaisen bongasin Banzinestä vuodelta 2003.
Rakuunoiden kannatajien (eastern violence?) matka Tornioon divaripallon perässä.
Itse en muistaakseni ollut paikalla :
DIVARIKANNATTAJAN ELÄMÄÄ
“Rex”
Veikkausliigan glamourin, väkeä kuhisevien
katsomoiden, loppuunmyytyjen otteluiden,
värikkäiden tifojen ja kaiken muun upean
keskellä varmaan unohtaa jalkapallokulttuuria
ja fanatismia esiintyvän myös alemmilla
sarjatasoilla. Todelliset masokistit ja ääriliikkeen
ekstremistit kansoittavat vähälukuisina,
mutta sitäkin vähämielisempinä, divarin vaatimattomia
katsomoita, huutavat äänensä
käheäksi 200 muun kirjastoasiakkailta kuulostavien
katsojien joukossa. Ja haaveilevat
jonain päivänä olevansa liigaseurojen armoitetussa
kastissa.
Saimaan rannalle Lappeenrantaan on Rakuunoiden
divarijoukkueen ympärille kehittynyt
viime vuosina vireää ja fanaattista kannatustoimintaa.
Kotiotteluissa seurasta ehdottoman
riippumattomat Rakuunafanit ovat
kannustaneet omiaan äänekkäästi jo useamman
vuoden ja tänä kautena sankka fanijoukko
on ollut läsnä myös useissa vierasotteluissa.
Jäsenkunta Rakuunoiden kannattajissa
on maanlaajuinen. Alajaostot toimivatkin
Imatralla (syksyn aikana Imatran alajaoston
toiminta suurilta osin siirtynyt Helsingin
Laajasaloon) ja Salossa. Tulevaisuuden visiona
on toiminnan laajentaminen Lappeenrantaan
ja tämän myötä jäsenkunnan kasvattaminen
ainakin lähes kaksinkertaiseksi.
Kuluvan kauden aikana Imatran alajaosto
on heiluttanut sinikeltaisia värejä V aasassa
sekä Vuosaaressa ja Salon alajaosto Tapiolassa.
Molemmat alajaostot olivat koko jäsenistönsä
voimalla nöyryyttämässä paikalliskilmyös
kauden päätapahtumassa Tornion vierasmatsissa.
Elokuussa Rakuunoiden fanit pukivat sinivalkoiset
värit ylleen ja olivat Suomen mukana
Kööpenhaminassa. Tuolla matkalla noin
kymmenennen carlsbergin jälkeen heräsi ilmoille
ajatus junalla tehtävästä vierasmatkasta
Lappiin Tornion metropoliin. Köpiksestä
pois selvittyä idea ei huuhtoutunutkaan viemäriin,
vaan jäi elämään sitkeänä kuin poron
suoliloinen. Kun alajaostojen kesken alkoi
esiintyä kilpalaulantaa tyyliin, ”kyllä me lähdetään,
jos te lähdette” ja hullut täten yllyttivät
toisia samanlaisia ei lopputuloksena
voinut olla muuta kuin se, että eräänä kauniina
syyskuisena perjantaina VR kirjasi tulomomentilleen
kolminumeroisia rahasummia.
Latoessaan 140 euroa lippukassalle rakuunafani
miettikin, että ihminen ei osta mitä
tarvitsee vaan mitä haluaa………
Ja niin matka kohti Pohjan perukoita alkoi
Tikkurilan rautatieasemalta. Ennen junaan
nousua rakuunafanit viettivät aikaansa paikallisissa
ravitsemusliikkeissä, joissa maininta
matkaamisesta katsomaan divarin futismatsia
Tornioon herätti ihmetystä ja baarimikkojen
havaittiinkin soittelevan puhelimella
poliisipäivystykseen ja kysyvän onko
Lapinlahdesta mahdollisesti potilaita karkuteillä.
Pohjoisen yöjunassa matka sujui rattoisasti
valomerkkiin saakka mallasjuomia
maistellen. Tarkan euron miehinä emme tietenkään
olleet ostaneet makuupaikkoja ja aamulla
heräilimme junanpenkeiltä huonovointisina.
Rojahdimme junasta ulos Kemin
massiivisella rautatieasemalla, jossa Lapin
raikas ilma kuitenkin paransi oloa kumpailija
Kuusankosken ”kannattajia” sekä masti ja kun olimme päässeet Tornioon
bussilla siirryimme välittömästi ulkomaille
ostamaan Kopparbergia Systembolagetista.
Haparandasta saikin siideriä ja mukavaa juttuseuraa
meänkielisistä spurguista.
Tornio lauantaiaamuna olikin ikävä yllätys,
kaupungissa ei ollut avoinna kuin yksi baari,
jossa torjuimmekin kuivumista lähes matsin
alkuun saakka. Ottelu pelattiin Pohjan stadionilla,
joka sai Kaurialan näyttämään lähes
Old Traffordilta. Yleisöä paikalla oli 732 ja
pääkatsomoa vastapäätä oli ryhmittynyt Red
Army, TP-47:n omaperäisesti nimetty kannattajajoukko.
Heitä oli noin 30 ja olivat jopa
Rakuunafaneja liikuttuneemmassa mielentilassa.
Rakuunoiden saapuessa paikalle Red
Army lähti välittömästi meitä vastaan ja
väkivallan sijasta toivotti kättä paiskaamalla
tervetulleiksi kaukaa saapuneet viera at. Jostain
syystä kaukaa saapuminen herätti poromiehissä
paljon respectiä, no eipähän heitä
ollut näkynyt kesällä Lappeenrannassa.
Ensimmäisenä mieleen tuli oluen nauttiminen
ja silmämme etsivät turhaan kaljatelttaa/
vast. ja kun emme sitä havainneet tiedustelimme
asiasta Red Armylta. Vastauksena oli
kummastelevaa naurua ”eihän teällä nyt mithään
kaljaa myyjä” tyyliin. Ja syykin selvisi pian,
Red Armylla oli omat juomat mukanaan,
ja niitä he nauttivat katsomossa lappilaisen
reteästi. Tullin sponsoroimat järjestysmiehet
eivät asiaan puuttuneet millään lailla. Toista
se on divarissa.
Matshin aikana Red Army ja Rakuuna Ääriliike
lauloi toisiaan suohon. Määrän pystyimmekin
hyvin korvaamaan laadulla. TP-47
meni 1-0 johtoon 10. minuutilla ja tällöin
Putaan lädit yllättivät: maalia juhlistettiin
punaisella soihdutuksella. Järjestysmiehet eivät
asiaan puuttuneet edelleenkään millään
lailla. Toista se on divarissa.
Takaisku ei meitä lannistanut vaan jatkoimme
kovaäänistä kannustusta. Red Army yritti
panna kampoihin humaltuen samalla jatkuvasti
lisää. Jossain vaiheessa toisella puoliajalla
järjestysmiehet saapuivatkin ojentamaan
kehottaen Red Armya ”käyttäytymään
kuin miehet”. Tällä emme havainneet olleen
sanottavaa vaikutusta. Uskomme vieraspisteeseen
ei horjunut ja kun lisäajan kolmannella
minuutilla ”Pide” Tahvanainen tasoitti
Rakuunafanit sekosivat. Iloa lisäsi äärettömästi
se, että tasoitus oli pelitapahtumiin
nähden täysin epäoikeudenmukainen, tullen
Rakuunoiden ainoasta maalipaikasta 10 sekuntia
ennen ottelut loppua. Kaksi vierasfania
yritti juhlistaa asiaa tekemällä pitch invasionin.
Länsikairan daifut kuitenkin brutaalisti
keskeyttivät tämä ilonpidon. Red Armyn
tunnelmat mustenivat ja lappilainen
vieraanvaraisuus hieman väheni. Pelin jälkeen
joukkue kiitti fanejaan ja valmennusjohto
piti ylitsevuotavat kiitospuheet mahtavasta
kannustuksesta. Pohjan perukoille
matkaaminen tuntui herättävän myös heissä
respectiä.
Ottelun jälkeen siirryimme paikallisiin kuppiloihin
Rakuunalauluja äänekkäästi hoilaten.
Kuulimme kaupungilla TP:n matsien
jälkipelit pelattavan Umpitunneli nimisessä
ravitsemusliikkeessä. Tänne saavuimme kuitenkin
hieman myöhässä. Paikalla oli kuitenkin
TP:n valmennusjohtoa sekä paikan nimen
mukaisessa kunnossa ollut Red Armyn
puheenjohtaja. Sivusta kuuntelimme katkeria
tilityksiä pisteryöstöstä, elämän epäoikeudenmukaisuudesta j
a siitä kuinka taas rehellisiä
Lapin miehiä Etelän herrat kusettivat.
Meidän korville vuodatukset olivat kuitenkin
todellisia sulosointuja.
Umpitunnelissa huomasimmekin ajan kuluvan
ja Ruuhka-Suomeen siirtymisen olevan
edessä. Vilkkaalta Tornio-Pohjoisen seisakkeelta
nousimme Etelän junaan ja käänsimme
yhtä pistettä rikkaampina selkämme Tornionjoelle.
Aamulla poistuimme junasta
Helsingin steissillä väsyneinä, mutta onnellisina.
Summa summarum, Red Armylle kiitokset
ystävällisyydestä ja onnea ensi kaudelle
liigaan. Sanottakoon, että kaikki v***lu ja kilpalaulanta
tapahtui hyvässä sekä huumorintajuisessa
hengessä. Tätä kirjoittaessani en
tiedä tulemmeko kohtaamaan KuPS:n divarissa
ensi kaudella, mutta kyseinen skenaario
on hyvin mahdollinen, ellei jopa todennäköinen.
Tätä en perinteikkäälle seuralle missään
nimessä toivo (muoviseurojen paikka
olkoot Divarissa), mutta jos näin käy toivotan
Banzain tervetulleeksi Kimpiselle ja Kallaveden
rannalla vierailee ensi kesänä Rakuunat
Ääriliike!
