iin paljon mahtuu pieneen budjettiin, pieneen budjettiin, koko avara futismaailma. Onneksi rahalla ei kaikkea saa. Jos niin, Klubin mestaruudet olisivat tuplaantuneet.
TPS kylpee fyrkassa. Roope Ankan kuva piirtyy silmiini. Kolikkokasassa on mukava kylpeä. Ja hankkia lisää pelaajia kuten Pertot.
Vitosen aivoilla ei setelilinnoja rakenneta. Siksi minulle pieni on kaunista. Kuten Kups ja KTP. Jumalauta kuopiolaiset ja kotkalaiset. Täytetään Arto Tolsa areena ja Aulis Rytkönen puisto. Siis se keskuskenttä joka rahan voimalla kastettiin jäätelöksi.
Raha on valta. Valtava voima. Mutta onneksi (futis)maailmankin onni ei siitä rakennettu. Minulle onnea tuottaa kokemus. Futispeli missä tahansa, milloin tahansa. Ja pientä veikkausta.
Roots Roots!
Pertti Rothin kioskiin osui toissa viikon ainoa sunnuntaivakio. Olin sijoittanut perinteiseen lauantai riviin euroja. Päivää liian aikaisin. Kenkuttaa. Nyt tähtään sitten vetoihin, joista luulen tietäväni jotakin.
Kolmosen itälohkossa on vain yksi suosikki Pa-Ve ja sen loistava pelintekijä Kurikka. Panostan paljon heihin, kuten myös Veikkausliigan voittajaan, kahteen seuraan ja neljään maalintekijäkuninkuutta tavoittelevaan pelaajaan. Omaa sarjaa en pelaa eettisin perustein.
Kups tai Kotka mestariksi.
Ja neljä pelaajaa, joihin isken pikkaisen latinkia ( aakkosjärjestyksessä);
1. Koljonen
2. Parikka
3. Sadik
Ehkäpä en kauden jälkeenkään kylve rahassa. Mutta onpahan ainakin jännitettävää.
Ja nyt rehellisesti. Pidän peukkuja niille joukkueille joilla ei ole ollut mahdollisuutta Håkansin, Lyytikäisen, Sairasen tapaan satsata miljoonia joukkueeseen.
KUPSin Lahti painii eri sarjassa, sillä Raatikaisen ja Malisen jälki oli kallis.
www.urheiluviikko.net
