Hodari tyytyväinen 0-0 höntsään...

[läski libero]

Montako maalia itse ootte tehneet Espanjan verkkoon ihan oikealla pelikentällä kun noin kritisoitte? Kannattaisi olla hiljaa.

en oo ikinä tehnyt yhtään ja kuitenkin aion pitää vitun kovaa mekkalaa asiasta.

[läski libero]

1. Johansson ja Kuqi ovat parhaat hyökkääjät mitä Suomella tällä hetkellä on.

Kuqi pelannut maajoukkueessa vuodesta 1999 lähtien 46 matsia ja niissä 5 maalia. tolla tilastolla ei kukaan lukeudu parhaimpiin senttereihin missään maassa. sentteri voi toki olla muutenkin arvokas joukkueelleen kuin maaleja tekemällä vaikka maalinteko onkin se tärkein kriteeri. mutta Kuqin pääpelikyvyillä (pääpeliosaaminen kun on muutakin kuin ponnistusvoimaa) miestä ei voi sanoa tarpeeksi kyvykkääksi target-pelaajaksikaan maajoukkuetasolle.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Shefki_Kuqi

[timpe90]

Kerrompas ohimennen muutaman faktan:
1. Johansson ja Kuqi ovat parhaat hyökkääjät mitä Suomella tällä hetkellä on. Toki Forssell voi teoriassa olla hyvä, mutta nykykunnossa täysin hyödytön.

Ja nähdyn perusteella, missähän kunnossa Kuqi on? Huippukunnossa? Ei tarvitse pitkää katseluhistoriaa jalkapallon parista huomatakseen kuinka huono pelaaja Shefki tällä hetkellä on. Jalkapallo ei ole loppupeleissä avaruusfysiikkaa, penkkiurheilijakin sen näkee: Shefki oli eilen aivan paska! Ja sama tilastojen valossa: koska mies on viimeksi tehnyt maalin tai seurajoukkueessaan päässyt pelaamaan? Toki penkkipaikka valioliigajoukkueessa on sinällään kunnioitettavaa, mutta luultavasti härkä nostaa palkkaa vanhojen näyttöjen siivittämänä.. Jos häntä ei syrjäytä joku Suomen sarjojen hyökkääjistä tai nuorista tykeistä (Petrescu), kuinka huonoja pelaajia sinivalkoisilla silloin täytyy todellisuudessa olla.

Ja kaikille vähääntyytyjille: olisiko liikaa vaadittu saada nähdä yksi laukaus, harjoitusottelussa, suuuurrrmaata vastaan?! :keskari:

[domergue]

Shefkin suurin ongelma on se että pelityyli ei sovi kansainvälisiin otteluihin. Ehkä Englannissa kyynärpäiden käyttöä sallitaan enemmän kamppailutilanteissa. Maaottelutasolla ne otetaan kuitenkin tarkasti pois, ja Shefki on vapariautomaatti vastustajalle.

[Knight]

Saat tuon teoriassa kuulostamaan aika helpolta. Royhan lienee siis suoranainen idiootti, kun ei laita parempia pelaajia kentälle.

Kerrompas ohimennen muutaman faktan:
1. Johansson ja Kuqi ovat parhaat hyökkääjät mitä Suomella tällä hetkellä on. Toki Forssell voi teoriassa olla hyvä, mutta nykykunnossa täysin hyödytön.
2. Nuoret laiturit on huonompia kuin Kolkka, Sjölund tai Nurmela. Ääritalo ja Petrescu ovat lupaavia, mutta painivat vielä täysin eri sarjassa.

Jaksamatta nyt selvittää mitä viestiäni kommentoit, kun olit sen klikannut pois, niin sanon, että Roy ei ehkä ole idiootti, mutta osoittanut kuitenkin kyvyttömyyttä sopeutua uusiin tilanteisiin. Hodgson hallitsee puolustuspelin organisoinnin esimerkillisesti, mutta hyökkäyspäätä hän ei hallitse ollenkaan. Lisäksi kyseenalaistaisin hänen motivaationsa viedä Suomi kisoihin. Jotenkin on tullut tunne, että hänelle riittää vallan mainiosti "lähelle päästiin" -tilanne, joten mennään sieltä missä aita on matalin. Uskoisin taustalla olleen ajatuksen siitä, ettei hän edes uskonut jatkopaikkaan, joten ajatteli CV:n näyttävän ihan hyvältä tuollaisella "melkein kisoihin Suomen tasoisella maalla lohkosta, jossa Portugali, Puola, Serbia ja Belgia" -kohdalla. Ja tietyssä mielessä hän on oikeassakin, mutta kun Suomella olisi oikeasti ollut hyvät edellytykset ja mahdollisuudet mennä Alpeille tästä lohkosta, niin tuollainen asenne pistää vihaksi.

Faktasi ovat kyllä ihan mutufaktaa. Kuqi on yksi paskimpia hyökkääjiä mitä Suomen paidassa on ikinä nähty (jos ei oteta mukaan vain muutaman maaottelun pelanneita). Jojo on ihan hyvä, mutta maaleja kaivattaisiin häneltäkin. Tosin osansa on ollut myös pelitaktiikalla ja huonolla onnellakin viime matseissa. Suomella on tällä hetkellä todella kapea maajoukkuehyökkäysmateriaali. Sen takia olisi ensiarvoisen tärkeää katsastaa nuoria vaihtoehtoja. Heillä on varmasti halua näyttää osaamistaan jo senkin takia, että se voi avata ovia isompiin seuraympyröihin. Sama koskee laitureita. Kolkka ja Nurmela ovat jo loppusuoralla uraansa (erityisesti Nure), ja uusia miehiä pitäisi löytää seuraavia karsintoja ajatellen. Väykkä ja erityisesti Teme ovat loukkaantumisherkkiä, ja muutenkin parempia keskellä kuin laidalla, joten Sjölundin seuraksi tarvitaan vaihtoehtoja. Eikä ne nuoret siitä mihinkään kehity, jos ei anneta mahdollisuutta (vrt. Roman Eremenko).

[Knight]

Shefkin suurin ongelma on se että pelityyli ei sovi kansainvälisiin otteluihin. Ehkä Englannissa kyynärpäiden käyttöä sallitaan enemmän kamppailutilanteissa. Maaottelutasolla ne otetaan kuitenkin tarkasti pois, ja Shefki on vapariautomaatti vastustajalle.

Toinen ongelma on se, ettei taidot riitä tälle tasolle. Shefkille kaikkein sopivin taso ja sarja olisi League One, jossa hänen pelityylinsä pääsisi esiin kunnolla ja toisaalta rajoittuneet taidot eivät haittaisi, koska ne eivät eroaisi merkittävästi muista. Championshipissä hänen on mahdollista pärjätä, mutta se on täysin joukkueesta kiinni; Crystal Palace ei kuitenkaan ollut sopiva hänelle.

[Tresor]

sentteri voi toki olla muutenkin arvokas joukkueelleen kuin maaleja tekemällä vaikka maalinteko onkin se tärkein kriteeri.

Terve bubi!

[Eiccu]

Jaksamatta nyt selvittää mitä viestiäni kommentoit, kun olit sen klikannut pois, niin sanon, että Roy ei ehkä ole idiootti, mutta osoittanut kuitenkin kyvyttömyyttä sopeutua uusiin tilanteisiin. Hodgson hallitsee puolustuspelin organisoinnin esimerkillisesti, mutta hyökkäyspäätä hän ei hallitse ollenkaan. Lisäksi kyseenalaistaisin hänen motivaationsa viedä Suomi kisoihin. Jotenkin on tullut tunne, että hänelle riittää vallan mainiosti "lähelle päästiin" -tilanne, joten mennään sieltä missä aita on matalin. Uskoisin taustalla olleen ajatuksen siitä, ettei hän edes uskonut jatkopaikkaan, joten ajatteli CV:n näyttävän ihan hyvältä tuollaisella "melkein kisoihin Suomen tasoisella maalla lohkosta, jossa Portugali, Puola, Serbia ja Belgia" -kohdalla. Ja tietyssä mielessä hän on oikeassakin, mutta kun Suomella olisi oikeasti ollut hyvät edellytykset ja mahdollisuudet mennä Alpeille tästä lohkosta, niin tuollainen asenne pistää vihaksi.

Faktasi ovat kyllä ihan mutufaktaa. Kuqi on yksi paskimpia hyökkääjiä mitä Suomen paidassa on ikinä nähty (jos ei oteta mukaan vain muutaman maaottelun pelanneita). Jojo on ihan hyvä, mutta maaleja kaivattaisiin häneltäkin. Tosin osansa on ollut myös pelitaktiikalla ja huonolla onnellakin viime matseissa. Suomella on tällä hetkellä todella kapea maajoukkuehyökkäysmateriaali. Sen takia olisi ensiarvoisen tärkeää katsastaa nuoria vaihtoehtoja. Heillä on varmasti halua näyttää osaamistaan jo senkin takia, että se voi avata ovia isompiin seuraympyröihin. Sama koskee laitureita. Kolkka ja Nurmela ovat jo loppusuoralla uraansa (erityisesti Nure), ja uusia miehiä pitäisi löytää seuraavia karsintoja ajatellen. Väykkä ja erityisesti Teme ovat loukkaantumisherkkiä, ja muutenkin parempia keskellä kuin laidalla, joten Sjölundin seuraksi tarvitaan vaihtoehtoja. Eikä ne nuoret siitä mihinkään kehity, jos ei anneta mahdollisuutta (vrt. Roman Eremenko).

En tiedä minkälaisia poppamiehiä kuvittelet valmentajien olevan kun sanot, että Hodgson osaa organisoida puolustuksen, mutta ei hallitse hyökkäyspäätä ollenkaan. Luulisi olevan kaikille päivän selvä asia, että jos puolustuspeli on tiivistä, niin se on automaattisesti hyökkäyspelistä pois. Tuo Suomen peli hyökkäyksenkin osalta olisi ihan riittävällä tasolla, jos löytyisi riittävän hyviä pelaajia. Ei nuo pelit ole pelkästään valmentajan luomasta taktiikasta kiinni, vaan myös pelaajat vaikuttavat pelin kulkuun. Hodgson on ilmeisesti lähtenyt siitä, että oma pää pysyy puhtaana ja laskenut että paikkoja tulee kuitenkin sen verran että se yksi maali tulee. Näin se on pääosin ollutkin, mutta ainut asia mikä tuossa on mennyt pieleen on se, että paikoista ei ole osattu tehdä maaleja. Kyllä niillä pelaajillakin joku vastuu pitää olla, eikä kaikki kentällä tehdyt virheet voi olla valmentajan syytä. Kaikista naurettavin väite on tuo, että kisapaikka on jäämässä haaveeksi, koska Hodgson ei halua tosissaan päästä kisoihin Suomen kanssa. Kisapaikka ei ole 20 vuoteen ollut näin lähellä ja ilman tuomarin mokaa Belgia-pelissä kisapaikka olisi vieläkin lähempänä. Vai oliko Hodgson kenties lahjonut tuomarin, että Suomi ei voittaisi peliä?

Sitten tullaan siihen, että valmentaja ei ole valinnut riittävän hyviä hyökkääjiä joukkueeseen. Tämäkin on totta, mutta ei niitä parempia hyökkääjiä tuonne olisi kukaan muukaan olis voinut valita. Moni on haukkunut Shefkiä ja sanonut, että aivan liian huono maajoukkueeseen. Niin onkin, mutta ei ole parempiakaan tarjolla. Kukaan ei ole maininnut yhtään nimeä, joka tuonne Shefkin paikalle olisi voitu valita.

Toivoisit, että ajettaisiin sisään nuoria pelaajia tulevaisuutta varten? Eikös tätä juuri tehdä, kun maajoukkueen mukana on noita nuoria pelaajia, jotka pääsevät kokeilemaan harjoitusmaaotteluissa? Vai pitäisikö sisäänajo mielestäsi tapahtua ratkaisupeleissä? Ja onko maajoukkue mielestäsi paikka jossa kehitetään nuoria pelaajia? Totta kai Nure ja Kolkka alkavat olla hieman vanhoja, mutta vielä tällä hetkellä ovat kuitenkin luotettavampia vaihtoehtoja kokemuksensa ansiosta ratkaisupeleihin kuin nuo nuoremmat kaverit.

Ei siinä mitään. Kritiikki on kohdallaan silloin kun siihen on aihetta (kuten Azerbaidzhan tappion jälkeen), mutta valittaminen oikein tehdyistä asioista ainoastaan sen vuoksi että on itse päättänyt asioiden olevan huonosti, on suorastaan typeryyttä.

[Rino]

Saisinko lisätietoa tästä "yhtä maailman parhaista joukkueista"? Espanja nyt ei oikein ole koskaan varsinaisesti menestynyt kansainvälisesti vaikka arvokisoissa usein on mukana ollutkin. Hyviä yksilöitä joo, ja kansallinen liiga on kovatasoinen, mutta sielläpä pelaakin paljon hyviä ulkomaalaisia.

Kuinka moni täällä oikeasti uskoo Espanjan olevan varteenotettava mestariehdokas ensi kesänä Alpeilla? Käsi ylös vain rohkeasti jos tällainen löytyy.

Nostan käden pystyyn. En molempia. Viime MM-kisoissa Espanja pelasi loistavasti, pudoten Ranskalle. Tässäkin he jo johtivat. En muista mitä tapahtui, mutta jotenkin on sellainen kuva että Ranskan voittomaalissa oli jotain hämärää. Mikä sitten on mielestäsi yksi maailman parhaista joukkueista. Italia ja Brasilia ja ei muita?

[läski libero]

Hodgson hallitsee puolustuspelin organisoinnin esimerkillisesti, mutta hyökkäyspäätä hän ei hallitse ollenkaan.

panostaminen toiseen osa-alueeseen on luonnollisesti pois toisesta. 6 maalia 12 matsissa omaa päähän, 11 tehtyä maalia ja säännöllisesti olemme saaneet luotua maalipaikkoja, ei kuulosta ollenkaan paskemmalta. itse olen ainakin ollut tyytyväinen nähdessäni että puolustus toimii, parempi näin kun Muurisen kaudella jolloin pelit olivat kyllä maalirikkauden johdosta viihdyttävimpiä mutta vähemmän tuloksekkaita.

vanha kliseinen totuus pitää tässäkin paikkansa että ei ole valmentajan vika jos pelaajat eivät saa paikoista sisään. tuomaritkin kun tuntuvat olevan meitä vastaan niin syyn laittaminen yksin Hotsonin piikkiin tuntuu omituiselta.

Kukaan ei ole maininnut yhtään nimeä, joka tuonne Shefkin paikalle olisi voitu valita.

Nuoret lupaukset

tuossa topikissa tuntuisi olevan aika paljonkin nuoria hyökkäyspään nimiä.

[Eiccu]

Nuoret lupaukset

tuossa topikissa tuntuisi olevan aika paljonkin nuoria hyökkäyspään nimiä.

Mäkelä, Lehtinen Pukki ja Sadik tosiaan mainitaan hyökkääjistä. Kuinka moni kuitenkaan on vakavissaa sitä mieltä, että joku noista olisi näissä karsinnoissa kääntänyt pelejä Suomelle? Sadik ja etenkin Pukki voi joskus tulevaisuudessa olla ihan hyvä hyökkääjä kansainväliselle tasollekin, mutta kehitystä pitää tapahtua vielä paljon. Mäksään ja Lehtiseen en oikein jaksa uskoa, eikä ainakaan tällä hetkellä kumpikaan olisi sen parempi vaihtoehto kuin Shefkikään.

Toivon toki itsekin, että joku suomalaishyökkääjä tekisi jonkinlaisen läpimurron eikä Shefkiä tarvitsisi enää maajoukkueessa katsella, mutta tällä hetkellä Shefki on ehkä kuitenkin paras vaihtoehto Miklun ja JoJon jälkeen fysiikkansa ja kokemuksensa ansiosta.

[Knight]

En tiedä minkälaisia poppamiehiä kuvittelet valmentajien olevan kun sanot, että Hodgson osaa organisoida puolustuksen, mutta ei hallitse hyökkäyspäätä ollenkaan. Luulisi olevan kaikille päivän selvä asia, että jos puolustuspeli on tiivistä, niin se on automaattisesti hyökkäyspelistä pois. Tuo Suomen peli hyökkäyksenkin osalta olisi ihan riittävällä tasolla, jos löytyisi riittävän hyviä pelaajia. Ei nuo pelit ole pelkästään valmentajan luomasta taktiikasta kiinni, vaan myös pelaajat vaikuttavat pelin kulkuun. Hodgson on ilmeisesti lähtenyt siitä, että oma pää pysyy puhtaana ja laskenut että paikkoja tulee kuitenkin sen verran että se yksi maali tulee. Näin se on pääosin ollutkin, mutta ainut asia mikä tuossa on mennyt pieleen on se, että paikoista ei ole osattu tehdä maaleja. Kyllä niillä pelaajillakin joku vastuu pitää olla, eikä kaikki kentällä tehdyt virheet voi olla valmentajan syytä. Kaikista naurettavin väite on tuo, että kisapaikka on jäämässä haaveeksi, koska Hodgson ei halua tosissaan päästä kisoihin Suomen kanssa. Kisapaikka ei ole 20 vuoteen ollut näin lähellä ja ilman tuomarin mokaa Belgia-pelissä kisapaikka olisi vieläkin lähempänä. Vai oliko Hodgson kenties lahjonut tuomarin, että Suomi ei voittaisi peliä?

Muurista aikanaan vaadittiin pois, koska hänet nähtiin syylliseksi Suomen huonoihin tuloksiin, vaikka pelaajathan ne kentällä olivat eikä Antti. Nyt sitten Hodgson on saanut kohtuullisia tuloksia, mutta maalinteko on ollut todella vaikeaa jo useassa ottelussa. Syy ei tällä kertaa olekaan siis managerin vaan pelaajien. Niin se mieli muuttuu ihmisillä. Kyllä se jalkapallossa on se manageri, joka kantaa vastuun epäonnistumisista kentällä. Hän valitsee pelaajat ja taktiikan sekä kuvion missä muodossa pelataan. Hän päättää taktisista muutoksista pelin aikana. Pelaajat tekevät sitten parhaansa mukaan hänen ohjeistuksensa mukaisesti. Jos homma ei toimi, tulisi managerin miettiä asioita uudelleen. Vaihtoehtoina on a) vaihtaa pelaajia mutta säilyttää pelityyli, b) vaihtaa pelityyli mutta pitää samat pelaajat tai c) vaihtaa sekä pelaajat että pelityyli. Viimeinen vaihtoehto on näistä kaikkein riskialttein, joten jompikumpi ensinmainituista on parempi.

Hodgson on mielestäni syyllistynyt näissä karsinnoissa parissa pelissä väärään taktiikkaan (Azerbaidhzan vieraissa sekä Serbia kotona) sekä viimeisimmässä Belgia-pelissä turhaan toivomiseen, että kyllä se maali sieltä tulee jostakin. Ei tullut, tosin tästä saamme täysin syyttää tuomaria, mutta sellaista joskus jalkapallossa tapahtuu. Lisäksi asenne tuohon Belgia-peliin oli väärä, kun kerran ennen ottelua Royn mielestä tasurikin riitti. Se tasuri vei kisapaikan saavuttamisen Suomelta muiden maiden harteille.

Toivoisit, että ajettaisiin sisään nuoria pelaajia tulevaisuutta varten? Eikös tätä juuri tehdä, kun maajoukkueen mukana on noita nuoria pelaajia, jotka pääsevät kokeilemaan harjoitusmaaotteluissa? Vai pitäisikö sisäänajo mielestäsi tapahtua ratkaisupeleissä? Ja onko maajoukkue mielestäsi paikka jossa kehitetään nuoria pelaajia? Totta kai Nure ja Kolkka alkavat olla hieman vanhoja, mutta vielä tällä hetkellä ovat kuitenkin luotettavampia vaihtoehtoja kokemuksensa ansiosta ratkaisupeleihin kuin nuo nuoremmat kaverit.

Lampi pääsi kokeilemaan Espanjaa vastaan vieraalla paikalla hieman lopusta. Itse en huomannut muita nuoria siellä kentällä kokeilemassa. Olihan niitä kokoonpanossa mukana penkilllä värjöttelemässä, mutta eipä siellä penkillä ole ennenkään mitään mainetekoja pelaajat tehneet, joten missä olivat ne mainitsemasi nuoret, jotka pääsevät kokeilemaan harjoitusotteluissa? Karsintapeleihin en kokeiluja laittaisi kuin pakkotilanteessa. Ei maajoukkue tietenkään ole pelaajien varsinaista kehittämistä varten, mutta kansainvälisiin peleihin kasvetaan pelaamalla niitä. Sitä tarkoitin pelaajien kehittämisellä.

Ei siinä mitään. Kritiikki on kohdallaan silloin kun siihen on aihetta (kuten Azerbaidzhan tappion jälkeen), mutta valittaminen oikein tehdyistä asioista ainoastaan sen vuoksi että on itse päättänyt asioiden olevan huonosti, on suorastaan typeryyttä.

Mitä tässä on tehty oikein? Jalkapallon ideanahan on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja, ei pitää oma maali puhtaana, vaikka sekin toivottavaa on ja usein auttaa voittamiseen. Kuitenkin niin 1-0 kuin 5-4 voitto tuovat 3 pistettä kumpainenkin, 0-0 vain yhden.

panostaminen toiseen osa-alueeseen on luonnollisesti pois toisesta. 6 maalia 12 matsissa omaa päähän, 11 tehtyä maalia ja säännöllisesti olemme saaneet luotua maalipaikkoja, ei kuulosta ollenkaan paskemmalta. itse olen ainakin ollut tyytyväinen nähdessäni että puolustus toimii, parempi näin kun Muurisen kaudella jolloin pelit olivat kyllä maalirikkauden johdosta viihdyttävimpiä mutta vähemmän tuloksekkaita.

vanha kliseinen totuus pitää tässäkin paikkansa että ei ole valmentajan vika jos pelaajat eivät saa paikoista sisään. tuomaritkin kun tuntuvat olevan meitä vastaan niin syyn laittaminen yksin Hotsonin piikkiin tuntuu omituiselta.

11 tehtyä maalia 12 matsista on mielestäni huono saavutus. Siinä ei edes vain 6 päästettyä auta, vaikka se onkin hyvä suoritus puolustuspelin suhteen. Maalipaikkojen määrä ei merkitse mitään, jos niistä ei saada sisään riittävän hyvällä prosentilla. Suomen pahimmat kilpailijat ovat samassa ottelumäärässä tehneet parikymmentä maalia kukin, päästettyjä heillä on noin 10. Silti (siksi) ne ovat paremmassa asemassa kuin Suomi ja menossa paremmalla todennäköisyydellä kisoihin.

Ja tuohon kliseiseen totuuteen jo kommentoinkin.

Oletko muuten kuullut sellaisesta asiasta kuin iso kirjain virkkeen alkuun?

[läski libero]

Kuinka moni kuitenkaan on vakavissaa sitä mieltä, että joku noista olisi näissä karsinnoissa kääntänyt pelejä Suomelle?

se on jo eri asia, ainakin on mainittu nimiä. kun ei ole annettu paikkaa kokeilla niin ei voi tietää.

tällä hetkellä Shefki on ehkä kuitenkin paras vaihtoehto Miklun ja JoJon jälkeen fysiikkansa ja kokemuksensa ansiosta.

Shefki Kuqi - 5 maalia 46 ottelussa...

mitä merkitystä on fysiikalla tai kokemuksella, tai yleensäkään millään ominaisuudella jos ei tee maaleja

sehän on aivan sama vaikka kaveri seisoisi boksissa koko 90min eikä osallistu peliin pätkääkään mutta jos tekee maalin joka matsissa niin se riittää. maalintekohan on meidän ylivoimaisesti suurin ongelma maajoukkueessa tällä hetkellä. tilastot puhuvat puolestaan että Kuqi ei tuo sille osa-alueelle parannusta. onko tämä edes mielipidekysymys ?

[Knight]

Shefki Kuqi - 5 maalia 46 ottelussa...

Itse asiassa jo 51 ottelua ja edelleen vain 5 maalia.

[Polo]

Itse asiassa jo 51 ottelua ja edelleen vain 5 maalia.

Huutonaurua  Shefki, aikamme yliarvostetuin hyökkääjä  :keskari:

[Jii]

Riihilahdella yhtä kovat tehot kuin Shefkillä

[läski libero]

11 tehtyä maalia 12 matsista on mielestäni huono saavutus. Siinä ei edes vain 6 päästettyä auta, vaikka se onkin hyvä suoritus puolustuspelin suhteen.

tarkoitin maalisuhdetta tällä. lähes kaksi kertaa enemmän tehtyjä kuin päästettyjä.

Maalipaikkojen määrä ei merkitse mitään, jos niistä ei saada sisään riittävän hyvällä prosentilla.

ei tietenkään tuloksen kannalta. vain maalit lasketaan. mutta maalipaikkojen luominen kertoo siitä että hyökkäyspeli kyllä toimii, maalinteko osa-alue poisluettuna.

Oletko muuten kuullut sellaisesta asiasta kuin iso kirjain virkkeen alkuun?

ei nappaa.

[Eiccu]

Kyllä se jalkapallossa on se manageri, joka kantaa vastuun epäonnistumisista kentällä. Hän valitsee pelaajat ja taktiikan sekä kuvion missä muodossa pelataan. Hän päättää taktisista muutoksista pelin aikana. Pelaajat tekevät sitten parhaansa mukaan hänen ohjeistuksensa mukaisesti. Jos homma ei toimi, tulisi managerin miettiä asioita uudelleen. Vaihtoehtoina on a) vaihtaa pelaajia mutta säilyttää pelityyli, b) vaihtaa pelityyli mutta pitää samat pelaajat tai c) vaihtaa sekä pelaajat että pelityyli. Viimeinen vaihtoehto on näistä kaikkein riskialttein, joten jompikumpi ensinmainituista on parempi.

: Taktiikka on toiminut juuri niin kuin pitääkin: oma pää puhtaana ja muutama maalipaikka per peli. Jos et satu tietämään, niin valmentajat eivät pysty suunnittelemaan pelin kulkua etukäteen tyyliin ''puolustetaan tiiviisti ja rakennellaan 7 hyvää maalipaikkaa ja tehdään voittomaali 63. minuutilla.'' Valmentajan tehtävä on laatia taktiikka, jonka pelaajat realistisesti pystyvät toteuttamaan ja sen jälkeen homma on pelaajien käsissä. Taktiikan noudattaminen on onnistunut viime peleissä täydellisesti lukuun ottamatta viimeistelyä, eikä noilla paikkojen tuhlailuilla ole mitään tekemistä taktiikan, pelaajavalintojen tai minkään muunkaan kanssa, joihin valmentaja olisi voinut vaikuttaa. En tiedä olisiko ihmiset tyytyväisempiä, jos nuo 0-0 tasapelit vaihtuisivat vaikka 1-1 tasapeleiksi, mutta se on kyllä fakta, että huonoja tuloksia nuo tasapelit eivät ylemmästä arvontakorista tulleita kokeneita arvokisakävijöitä vastaan missään nimessä ole, etenkään kun tasapeleilläkin säilytettiin kisasaumat.

Nuo vaihtoehtosi ovat ihan oikeat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että joukkueella on pääasiallisesti ollut se taktiikka ja ne pelaajat, joilla Suomen menestymismahdollisuudet ovat todennäköisimmät. Asioiden muuttaminen aina paranna suoritusta. Suomi ei olis tarvinnut kuin himpun verran tuuria yhdessä pelissä (Puolaa vastaan) ja yhdessä pelissä ajantasalla olevat tuomarit (Belgiaa vastaan) ja kisapaikka olisi todella lähellä. Nuo on asioita joihin valmentaja ei olisi millään taktisella muutoksella tai pelaajavaihdolla voinut vaikuttaa.   
 

Hodgson on mielestäni syyllistynyt näissä karsinnoissa parissa pelissä väärään taktiikkaan (Azerbaidhzan vieraissa sekä Serbia kotona) sekä viimeisimmässä Belgia-pelissä turhaan toivomiseen, että kyllä se maali sieltä tulee jostakin. Ei tullut, tosin tästä saamme täysin syyttää tuomaria, mutta sellaista joskus jalkapallossa tapahtuu. Lisäksi asenne tuohon Belgia-peliin oli väärä, kun kerran ennen ottelua Royn mielestä tasurikin riitti. Se tasuri vei kisapaikan saavuttamisen Suomelta muiden maiden harteille.

Azereita vastaan tulos oli huono ja varmaan taktiikkakin väärä, mutta ei kai yksi alisuorittaminen vieraskentällä vielä anna aihetta valmentajan vaihdokseen. Serbiaa vastaan en osaa sanoa oliko taktiikassa mitään vikaa, kun Serbia onnistui maalin tekemään jo ihan alussa. Ne tappiot eivät yleensä johdu taktiikasta, vaan jostain ihan muusta. Tuon luulisi jokaisen joskus jalkapalloa pelanneen tietävän. Belgiaa vastaan Suomi teki maalin, jonka tuomari käsittämättömästi hylkäsi. Oliko se valmentajan syytä?

Mitä tässä on tehty oikein? Jalkapallon ideanahan on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja, ei pitää oma maali puhtaana, vaikka sekin toivottavaa on ja usein auttaa voittamiseen.

5 voittoa 5, tasapeliä ja 2 tappiota, eli jotain on varmaan tehty oikein. Tuo loppu taas ei pidä paikkaansa.

Kuitenkin niin 1-0 kuin 5-4 voitto tuovat 3 pistettä kumpainenkin, 0-0 vain yhden.

Niin ja 0-0 tuo yhden pisteen, mutta 0-1 ja 4-5 tappiot tuovat molemmat 0 pistettä ja antavat lisäksi vastustajalle 3.

11 tehtyä maalia 12 matsista on mielestäni huono saavutus. Siinä ei edes vain 6 päästettyä auta, vaikka se onkin hyvä suoritus puolustuspelin suhteen. Maalipaikkojen määrä ei merkitse mitään, jos niistä ei saada sisään riittävän hyvällä prosentilla. Suomen pahimmat kilpailijat ovat samassa ottelumäärässä tehneet parikymmentä maalia kukin, päästettyjä heillä on noin 10. Silti (siksi) ne ovat paremmassa asemassa kuin Suomi ja menossa paremmalla todennäköisyydellä kisoihin.

Suomella voisi noilla maalimäärillä olla 33 pistettä ja varma kisapaikka, joten noista maalimääriä on aika turha laskeskella.



Ei sillä että minulla mitään erityisiä sympatioita Hodgsonia tai ketään muutakaan valmentajia kohtaan olisi, mutta kyllä noissa odotuksissa ja vaatimuksissa jotain realismia voisi olla takana.

[J.P. Sarja]

Paljon muuten viime peli päätty?

[Knight]

Mitä tässä on tehty oikein? Jalkapallon ideanahan on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja, ei pitää oma maali puhtaana, vaikka sekin toivottavaa on ja usein auttaa voittamiseen.

5 voittoa 5, tasapeliä ja 2 tappiota, eli jotain on varmaan tehty oikein. Tuo loppu taas ei pidä paikkaansa.

 : Kerro ihmeessä lisää. Mikä on jalkapallon idea mielestäsi?

Muuhun en jaksanut tarttua. Osa oli asiaa, osa samaa vanhan toistoa. Paitsi tähän on tietty pakko sanoa jotain:

kyllä noissa odotuksissa ja vaatimuksissa jotain realismia voisi olla takana.

Realismi on subjektiivinen käsitys. Maajoukkueeseen intohimoisesti suhtautuvana kannattajana odotan voittoa jokaisesta matsista, vaikka tiedän, ettei se aina tule toteutumaan. Tähän suhtautumiseeni vaikuttaa ennenkaikkea saamani suomalaisittain epätyypillinen kasvatus, jonka mukaan ainostaan voitolla ja menestyksellä on merkitystä, kaikki muu on turhaa. Tämä menee jo urheilupsykologian puolelle, mutta toisaalta huippu-urheilussa voittaakin yleensä henkisesti vahvin. Joukkueurheilussa se vaatii ennen kaikkea valmentajan panosta, koska yksilö pystyy omalla suorituksellaan voittoon ilman valmentajaakin, mutta 11 henkilön ohjaaminen yhteiseen tavoitteeseen vaatii sen ryhmän ohjaajalta kykyä valmentaa heidät henkisesti voittoon kykeneviksi.

[Taigu]

Realismi on subjektiivinen käsitys. Maajoukkueeseen intohimoisesti suhtautuvana kannattajana odotan voittoa jokaisesta matsista, vaikka tiedän, ettei se aina tule toteutumaan. Tähän suhtautumiseeni vaikuttaa ennenkaikkea saamani suomalaisittain epätyypillinen kasvatus, jonka mukaan ainostaan voitolla ja menestyksellä on merkitystä, kaikki muu on turhaa. Tämä menee jo urheilupsykologian puolelle, mutta toisaalta huippu-urheilussa voittaakin yleensä henkisesti vahvin. Joukkueurheilussa se vaatii ennen kaikkea valmentajan panosta, koska yksilö pystyy omalla suorituksellaan voittoon ilman valmentajaakin, mutta 11 henkilön ohjaaminen yhteiseen tavoitteeseen vaatii sen ryhmän ohjaajalta kykyä valmentaa heidät henkisesti voittoon kykeneviksi.

Henkistä vahvuutta on nimenomaan se, että haetaan voittoa sieltä mistä se on saatavissa ja tasuria sieltä missä tasuri on paras realistinen tulos. (Tappiota - "hävittiin kenelle pitikin" - ei tule koskaan hakea). On heikkoutta ja lyhytjänteisyyttä lähteä hakemaan voittoa joka pelistä jos se johtaa Mursun aikojen kaltaisiin 3-4 Tshekki-tappioihin ja 1-2 Hollanti-tappioihin. Karsinnoissa ei ole kyse yhdestä pelistä vaan pitkästä sarjasta. Niin karsintojen menestystäkään ja voittamista ei lyhytjänteisesti voida katsoa vaan pelikohtaisesti, vaan pitää fokusoida koko karsintaan.

Minä en usko että suomalaiset pelaajat kaipaavat mitenkään älyttömästi motivointia. Luulen että jokaisen sydämessä sykkii sataprosenttisesti tahto viedä oma äidinmaa kisoihin ja tehdä historiaa. Päinvastoin, suomalaiset voivat olla jopa yli-innokkaita, jolloin on hyvä että on Royn kaltainen pitkää perspektiiviä omaava kaveri, joka muistuttaa että karsinnat on nimenomaan kokonaisuus jossa pahinta vastustajaa vastaan pelattu tasurikin voi olla ikään kuin voitto.

[J.P. Sarja]

Ihme amatööritouhua tuo tasureiden hakeminen Koska Suomalainen jalkapalloilu kehittyy siihen, että yhtäkään vastustajaa ei nöyristellä, ja jokaista ottelua lähdetään voittamaan?

Muurinen ei uskonut edes tasapeliin, Hodgson ei muuhun uskokaan kuin tasapeliin, toivottavasti jo seuraavalla kerralla Suomen a-maajoukkue saa arvoisensa voittoon uskovan päävalmentajan.

Jos edes itse ei uskota mahdollisuuksiin, niin kuka uskoo?

[Knight]

Tasuriin voi olla tyytyväinen ottelun jälkeen, jos pelitapahtumat siihen oikeutuksen antavat. Jos tasapeliä lähdetään hakemaan tarkoituksella, niin silloin on jo luovutettu voitto. Tiedän, että esimerkiksi Serbia-peliin lähdettiin nimenomaan puolustamaan 0-0:aa, joten en ole tyytyväinen ottelun etukäteisasenteeseen Suomen joukkueen johdolta vaikka jälkikäteen voi ollakin jossakin mielessä tyytyväinen lopputulokseen. Aikanaanhan muutettiin pistesysteemiä, koska liian usein vierasjoukkueet lähtivät hakemaan vain sitä tasuria, kun kerran piste-eroa oli vain yksi piste. Siirtymällä kolme pistettä voitosta -systeemiin oli tarkoitus kannustaa joukkueita jakemaan sitä voittoa myös vieraista, ehkäpä kohta pitäisi nostaa se neljään pisteeseen niin saisi voitto ansaitsemaansa arvostusta.

[Taigu]

Ihme amatööritouhua tuo tasureiden hakeminen Koska Suomalainen jalkapalloilu kehittyy siihen, että yhtäkään vastustajaa ei nöyristellä, ja jokaista ottelua lähdetään voittamaan?

Muurinen ei uskonut edes tasapeliin, Hodgson ei muuhun uskokaan kuin tasapeliin, toivottavasti jo seuraavalla kerralla Suomen a-maajoukkue saa arvoisensa voittoon uskovan päävalmentajan.

Jos edes itse ei uskota mahdollisuuksiin, niin kuka uskoo?

Hyvä että vihdoin alat tunnustamaan, että Muurinen ei uskonut Suomeen edes tasurin vertaa ja että Roy on hänestä kiistatonta eteenpäinmenoa.

Sinä puhut nöyristelystä, minusta taas nöyryys on viiden miljoonan asukkaan maalle, jossa lätkä vie suuren osan eliittijunnuista, ihan terve ominaisuus. Se ei tarkoita sitä, että lähdetään häviämään, vaan sitä, että otetaan vastus vakavasti eikä lähdetä leikkimään mitään Pohjolan Brasiliaan silloin kun se tie vie tappioon.

Karsinnoissa on toistakymmentä peliä. On varaa pelata tasureita, jopa hävitäkin. Yksittäinen tulos on täysi mikkihiirenpieru, mitätön seikka pitkassa juoksussa. Tärkeintä on että on selkeä suunnitelma siitä, millä rivillä saadaan kisoihin riittävät pisteet kasaan, ja muutetaan suunnitelmia, mikäli suunnitelma jostain syystä kusee (yllätystappio, jolloin vaikka budjetoitu tasapeli pitääkin muuttaa voitoksi).

Nythän Royn ja Jyrän kanssa lohkon minimitavoitteeksi on otettu toinen sija ja on laskettu, että tasurin nappaaminen päävastustajilta riittää (koska silloin heiltä napataan myös kaksi pois) jos vain tarpeellisissa peleissä otetaan voitot. Muurisen ideologiana oli taas lähteä voittamaan joka peliä mutta samalla minimitavoitteeksi asetettiin lohkon nelossija eli karsiutuminen ulos kisoista. Se että kutsut nimenomaan edellistä, realistisen suunnitelman asettavaa lähestymistapaa amatöörimäiseksi, on aika hassua.

[Eiccu]

: Kerro ihmeessä lisää. Mikä on jalkapallon idea mielestäsi?

Onko jalkapallossa joku idea? Siis muuta kuin kilpailla paremmuudesta? Yksittäisessä ottelussa tietysti on ideana tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja (toisten mielestä päästää vähemmän). Jos katsotaan mitä tahansa sarjaa, niin ideana on voittaa sarja tai pärjätä mahdollisimman hyvin. Tämä taas ei suinkaan tarkoita sitä, että pyrittäisiin välttämättä tekemään jokaisessa pelissä enemmän maaleja kuin vastustaja, vaan jossain ottelussa tavoitteen  (eli mahdollisimman hyvän menestyksen) kannalta ideana voi olla se että vastustaja ei tee enemäpää maaleja kuin vastustaja.

Jos Suomelle riittäisi Portugalia vastaan tasapeli kisapaikkaan, niin kumpaa sinä lähtisit ensisijaisesti tavoittelemaan, voittoa vai tappion välttämistä?

Muuhun en jaksanut tarttua. Osa oli asiaa, osa samaa vanhan toistoa. Paitsi tähän on tietty pakko sanoa jotain:
Realismi on subjektiivinen käsitys. Maajoukkueeseen intohimoisesti suhtautuvana kannattajana odotan voittoa jokaisesta matsista, vaikka tiedän, ettei se aina tule toteutumaan. Tähän suhtautumiseeni vaikuttaa ennenkaikkea saamani suomalaisittain epätyypillinen kasvatus, jonka mukaan ainostaan voitolla ja menestyksellä on merkitystä, kaikki muu on turhaa. Tämä menee jo urheilupsykologian puolelle, mutta toisaalta huippu-urheilussa voittaakin yleensä henkisesti vahvin. Joukkueurheilussa se vaatii ennen kaikkea valmentajan panosta, koska yksilö pystyy omalla suorituksellaan voittoon ilman valmentajaakin, mutta 11 henkilön ohjaaminen yhteiseen tavoitteeseen vaatii sen ryhmän ohjaajalta kykyä valmentaa heidät henkisesti voittoon kykeneviksi.

Totta kai realismi on subjektiivinen käsitys. Realisti kuitenkin pohjaa käsityksensä todellisuudesta asioihin joita voidaan pitää totuutena (tässä tapauksessa esimerkiksi aiempien otteluiden tulokset). Itselläni pääosin järki voittaa tunteen, enkä siksi tunne suurta pettymystä jos Suomi pelaa jotakin aiempien näyttöjen ja pelitapahtumien perusteella kovemman maan kanssa tasapelin. Tuo psykologiajuttu on totta, mutta kyllä siinä psykologiassakin tulee rajat vastaan. Henkinen kantti on välttämätön mutta ei riittävä ehto menestykselle ja kuten tuossa yllä yritin selvittää, niin jalkapallossa joskus voittoa tärkeämpää on häviön välttäminen. Myös tappion välttäminen parempaa vastaam vaatii henkistä kanttia ja tappion välttämiseen Hodgson on osannut maajoukkueen psyykata melkoisen hyvin.

Knight ja jp vaikuttavat molemmat menevän suurella tunteella, kun Hodgson (kuten minäkin) tuntuu olevan tälle täydellinen vastakohta. Molemmissa tavoissa on puolensa, enkä tiedä kumpi sitten on parempi. Sovitaan vaikka että tasapeli