Veikkaanpa että kyseessä oli klassinen "pää ei pysy kylmänä paineessa"-tilanne, missä tuo reilu johtoasema sittenkin tuuditti seurajohdon, pelaajat ja valmennuksenkin ajattelemaan loppukauden olevan pelkkä läpihuutojuttu. Jossitellahan voi vaikka kuinka, mutta oikeastaan noihin kahteen syyskauden tasapeliinhän tuo loppujen lopuksi kosahti. TPV ja GBK onnistuivat tiiviillä ja uhrautuvalla puolustuspelillä nollaamaan RoPS:n lyhytsyöttöisen hyökkäyspelin. Edelleen, jos noissa kahdessa ottelussa - jotka nyt olkoot esimerkkinä - olisi edes jommassakummassa lopussa haettu vielä riskilläkin maalipaikkaa ja painettu päälle niin olisiko silloin voinut jompikumpi ottelu kääntyä voittoon? Vai olisiko käynyt niin että kesken täyden höyryn hyökkäämisen olisi vastustaja päässyt iskemään mahdollisesti vastaiskulla maalin? Sekin pitää aina muistaa näissä entä jos-skenaarioissa että homma olisi aivan hyvin voinut myös kusahtaa jaloille.
Asiaahan puhut. Mulla tuli heti Hämeenlinnassa matsin jälkeen mieleen, että olisko pitänyt joku matsi oikein "mennä häviämään"(peluutettu hieman vähemmän pelanneita ym.)? Tilastotappio tuossa syyskuun aikana olis kummasti saattanut piristää joukkuetta ja karsia turhia luuloja pois. Nyt se tappio tuli väärään aikaan. No tietenkin tämä on aina sellaista jossittelua.
Karohan veti koko pitkän kauden läpi erittäin pienellä materiaalilla. Jopa vaihtoja suoritettiin pelien aikana erittäinkin kitsaasti. Toki Ykkösen pelirytmi suosiikin tätä: pelirytmi la/su, sitten viikon tauko, pitäisi riittää palautumiseen. Toisaalta, RoPS:n pelit olivat tiukkoja, maalin-kahden eroilla päättyneitä pelejä, joten ei siinä koutsilla varmaan tee mieli vaihtoja tehdä ihan vaan vaihtamisen ilosta. Lisäksi ratkaisijoita ei joukkueessa ollut kovinkaan laajalla rintamalla. Joukkue eli/elää Mweetwan maaleilla.
