Yllättävän monen tähän topikkiin kirjoittavan tuomio Prihalle näyttää kuitenkin olevan tylympi kuin Leif Salmenilla puoluejohtajien vaalitentissä, ja valmentajan syntilista vaikuttaa loputtomalta: Priha on koonnut joukkueen päin persettä, Priha peluuttaa pelaajiaan päin persettä, miehen ihmissuhdetaidot ovat olemattomat, pelaajien kehittäjänä hän lienee vielä surkeampi ja "Prihan linja" todennäköisesti tuhoaa seuran lahjakkaimmat juniorit jne. jne. Ja se että seura on kauden päättyessä Ykkösen kärjessä selittyy pelkällä moukan tuurilla vähäisten loukkaantumisten vuoksi.
Sehän tässä hassua onkin, että allekirjoitan oikeastaan nämä kaikki väitteet - ja silti joukkue kiikkuu sarjan kärjessä. Joten tuloksiin täytyy olla tyytyväinen, mutta peliesitykset ovat olleetkin sitten usein jotain ihan muuta. Yksilöt ovat vieneet JJK:n näin korkealla, joukkueena hyökkäyspelaaminen on ollut vaisua. Toki sitä on paikannut toimiva puolustuspelaaminen.
Tänään voitto niin noustaan liigaan - mikä voisi olla hienompaa - ja silti, silti ei voi olla miettimättä, että entä jos joukkue olisi koottu fiksummin, jolloin sitä voisi myös peluuttaa fiksummin ja valmennettu hieman paremmin, olisiko sarjanousu varmistunut jo aikapäiviä sitten? Tuleeko nousu Prihan ansiosta vai hänestä huolimatta JOS tulee.
Mutta nämä on näitä rinnakkaistodellisuus mietintöjä, joihin ei koskaan saada vastauksia.
Se on toki varmaa, että jos tänään varmistuu nousu liigaan niin Priha on saanut aikaan ainakin riittävää TULOSTA.
Joka tapauksessa Prihan aikana Harjulla on pelattu parempaa futista kuin aikaisemmin, ja kuten täällä on jo todettu, tulosta on tullut: joukkueen nostaminen kolmessa kaudessa Kakkosesta Veikkausliigan kynnykselle on ensimmäisessä päävalmentajapestissään toimivalle valmentajalle mielestäni ihan kelpo työnäyte.
Tällä kaudella Harjulla ei ole pelattu kovinkaan hyvää futista. Ja otteluraporteista päätellen myöskään vieraissa ei, joitain poikkeuksia lukuunottamatta ole pelattu kovinkaan hyvää futista, mutta tulosta on tullut (toki kotona sitäkin vähän heikommin).
JJK kolkutteli kakkosessa nousua ykköseen monena monena vuonna ja lähelle päästiin monesti, lopulta Prihan johdolla se onnistui. Mutta kuten ylemmässä kappaleessa kirjoitin niin sattuiko Priha vaan olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja pääsi korjaamaan useiden vuosien hedelmän vai onko noususta kiittäminen enemmänkin valmentajaa niin sitä ei voi tietää.
JJK pelasi ensimmäisellä ykkösen kaudellaan minusta paljon parempaa futista kuin tällä kaudella, johtuen pitkälti siitä, että siinä joukkueessa oli tasapainoa ja se oli rakennettu järkevällä tavalla. Tällä kaudella peli ollut paikoin melkoista kuraa, mutta kiitos yksilöiden on pisteitä silti kerätty kiitettävästi.
Muistan kun edellisen kerran seurasin suosikkijoukkueeni nousua Kakkosesta Liigaan, se oli 90-luvun puolivälin jälkeen TP-Seinäjoen toimesta. Se oli nimenomaan joukkue, ainoana suurempana tähtenä oli nouseva huipputopparilupaus Janne Salli, mutta Keith Armstrong sai luotua joukkueelle pelitavan joka toi tasaista tulosta ja joukkue pelasi myös hyvin tasaisen laadukkaasti läpi kausien Veikkausliiganousuun saakka.
Tätä on tullut omassa mielessäni aika paljon verrattua tähän JJK:n nousukauteen ja jos JJK olisi rakentanut viimekauden joukkueen päälle harkitusti ja ajatuksella niin tämä olisi voinut olla hyvin samanlainen tarina. Mutta päätettiinkin tehdä suurremontti kauden jälkeen ja joukkue jäi hieman siipirikoksi, joka on näkynyt hirvittävänä epätasaisuutena otteissa, koska homma on liikaa yksilöiden suoritusten varassa ja jos yksilö sattuu epäonnistumaan niin joukkueen peli epäonnistuu. Ei ole selkänojana sitä varmaa koko joukkueen pelitapaa, suoritusvarmuutta.
Kuitenkin, jos tuloksena on Liigapaikka niin eihän sitä saisi liikaa valittaa.
