puujalaka
 Poissa
|
 |
Vastaus #3621 : 17.08.2008 klo 21:57:53 |
|
Osaamattomuuden taito?
Tässäpä vähän muuta mietittävää nyt, kun taas kerran tuli ikävä takaisku viime hetkillä ja v-käyrä varmasti on itse kullakin korkealla. Ehkä tämän luettuaan joku muukin kuin minä miettii vähän sitäkin, mikä yleensä vähemmän näkyy tavalliselle, tässä tapauksessa AC Oulun katsojalle, mutta jolla on todella suuri vaikutus koko joukkueen ja oululaisen jalkapallon kehittymisessä.
Itse yrityselämässä suhteellisen pitkään toimineena ja kohtuullisen laajan kontaktiverkoston omaavana ihmisenä uskallan väittää tietäväni, mistä tässä kirjoitan.
Jalkapalloihmisenä olen huolestunut oululaisen jalkapallon lippulaivaksi miellettävän AC Oulun toiminnasta. Korostan, että itse jalkapalloilullinen eli urheilullinen puoli minua ei niinkään – tämänhetkisestä alavireisestä pelistä huolimatta - huolestuta, mutta sitäkin suuremmissa määrin huolta aiheuttaa juuri urheilullista toimintaa pitkällä aikajänteellä ylläpitävä, seuran toiminnallinen puoli eli johtokunnan ja johdon toiminta.
Saadakseen riittävän hyvän perspektiivin otsikossa viitattuun asiaan on ehkä hyvä lähteä liikkeelle – niin ikävää kuin se onkin – vertaamalla kahta oululaista seuraa ja niiden toimintatapoja toisiinsa. Kysymyksessä ovat lähestulkoon äärilaitojen esimerkit: Oulun Kärpät jääkiekossa ja AC Oulu jalkapallossa.
On totta, että asioita ei pidä, eikä edes tule, tehdä aina täysin samalla tavalla ja lajierotkin on otettava huomioon, mutta on tiettyjä asioita, jotka voidaan tehdä vain joko oikein tai väärin. Tästä hieman esimerkkejä:
1. Taustatoiminta
Ennen kuin seura tulee millään tavalla julkisuuteen yhtiöittämisestä tiedottamisen muodossa, tulee toimivan johdon ja seurajohdon ”lobata” vaikutusvaltaisia ja investointivalmiita henkilöitä ja yrityksiä yhtiöittämisajatukseen mukaan. Vakuuttava ja nimekäs taustajoukko on luonnollisesti omiaan luomaan yhtiöittämiselle uskottavuutta ja parhaassa tapauksessa se antaa koko toiminnalle ns. kasvot, joilla on imua. Tämä onnistuu tietysti vain, mikäli seurajohdossa on riittävän laajan ja vaikutusvaltaisen verkoston omaavia henkilöitä, jotka todella näkevät vaivaa ja käyttävät aikaa asian eteenpäin viemiseksi. Näin tapahtui Oulun Kärpissä, jossa Seppo Arponen teki valtavan merkittävää taustatyötä vuosien ajan ja hänen mukaan hankkimansa ihmiset jatkoivat työtä omien verkostojensa kautta.
Sen sijaan AC Oulussa tätä taustatyötä on tehty hyvin pienessä piirissä ja sitäkin ikään kuin ”vasemmalla kädellä”. Ajasta ei ole ollut pula, sillä käytännössä sama johtokunta on istunut palleillaan jo vuosikausia, mutta asialle ei vain joko ole vihkiydytty riittävästi tai sitten kontaktiverkosto tai osaaminen on loppunut kesken. Niin tai näin, tulos on surkea.
Väite on perusteltavissa siten, että kun yhtiöittämisestä kesällä tiedotettiin, niin taustavoimista ei ollut mainittu yhtään ns. suurelle yleisölle tuttua nimeä tai yritystä. Niin kunnioitettavaa työtä kuin Ralf Mattson on oululaisen jalkapallon eteen tehnytkin, niin hänen mainitseminen ei kerro perusoululaiselle, potentiaaliselle sijoittajalle juurikaan mitään (vrt. esim. Jorma Terentjeff ja Veikko Lesonen Oulun Kärpissä).
Kun vielä julkisuuteen kerrottiin, että (johtokunnalle ja siihen välittömästi liittyvälle ns. sisäpiirille) suunnatun osakeannin tavoitteena (ei siis vielä edes täyttyneenä) on 100000 euron potti, on se kovin vaatimaton summa luodakseen uskottavuutta yhtiöittämisen onnistumiseen. Näin etenkin, kun yleisen osakeannin tavoitteeksi ilmoitettiin huikea 2500000(!) euron potti. Nämä summat ovat täydellisessä epätasapainossa toistensa kanssa – katsoi asiaa miltä kantilta tahansa. En voi ymmärtää miten AC Oulun johto voi kuvitella yksityisten ihmisten sijoittavan 25 kertaa enemmän rahaa kuin varsinaiset seuran puuhamiehet sellaiseen yhtiöön, jonka myyntivaltteina ovat lähinnä olleet suurimmalle osalle täysin tuntematon Ralf Mattson ja huono tiedottaminen? Varmaa on, että tuo tavoite ei toteudu, ellei esim. juuri Mattson merkitse kaikkia myymättä jääneitä osakkeita itselleen ja näin kaappaa koko seuraa haltuunsa (ei tosin mikään kaikkein huonoin vaihtoehto mielestäni, varmasti ainakin parempaan suuntaan mentäisiin kuin tänä päivänä).
2. Tiedottaminen
Kun seuratoimintaa (ainakin seurajohtajien mielestä) vakavasti harjoittava seura, jolla on tarkoitus myös kasvattaa ja kehittää toimintaansa, päättää yhtiöityä, se tekee sen käytännössä aina siksi, että se saisi kerättyä uutta pääomaa seuran taloudellisen kivijalan vahvistamiseksi ja toiminnan vakauttamiseksi. Tämä on käsittääkseni ollut molempien esimerkkiseurojen lähtökohtainen ajatus yhtiöittämispäätöksen syntyvaiheilla.
Yhtiöittämisestä tiedottamisen seura voi tehdä kahdella tavalla; joko hiljaisesti ja ilman isompaa tiedottamista asiasta tai julkisesti, jolloin otetaan kaikin tavoin irti mediasta saatava näkyvyys. Jälkimmäinen on yleisempi tapa ja perusteltua etenkin silloin, kun seura haluaa pääomaa muualtakin kuin ns. sisäpiiriltä (vrt. suunnattu osakeanti).
Jälkimmäistä vaihtoehtoa toteutettaessa on osattava tiedottaa asioista siten, että tietoja tuodaan esille ”pala kerrallaan”, jolloin maksimoidaan paitsi medianäkyvyys, niin myös ihmisten mielenkiinto seuraa kohtaan kasvaa luontaisesti. Tämä tarkoittaa suoraan myös enemmän potentiaalisia sijoittajia ja sitä kautta myös enemmän pääomia seuran käyttöön. Näin toimi Oulun Kärpät.
Olennaista tiedottamisessa on myös se, että asioista kerrotaan niiden loogisessa järjestyksessä. Missään tapauksessa tiedottamisen ei tulisi alkuvaiheessa sisältää joitain pienempiä yksityiskohtia, jotka ovat vain osa seuralle tulevan yhtiöittämisen myötä syntyvistä, mahdollisista uusista liiketoiminta-alueista. Näiden saattaminen median kautta yleiseen tietoon tulisi tapahtua vasta sitten, kun pääasiat on huolella julkistettu ja myös yleisesti omaksuttu. Mikäli pienempiä yksityiskohtia tuodaan esille liian aikaisessa vaiheessa, hämärtyy suuren yleisön kuva kokonaisuudesta ja yhtiöittämisen tarkoituksesta.
Asian tulee siis edetä loogisesti ja tipoittain uutisoitavien asioiden tulee saada hautua suuren yleisön mielissä. Näin kokonaisuus hahmottuu paremmin ja syntyy mielikuva osaavasta toiminnasta. Juuri näin toimi Oulun Kärpät; herätti mielikuvan osaamisesta ja sai ihmiset liikkeelle joko sijoittamaan pääomaa perustettavaan yhtiöön tai ainakin innosti tulevaisuuden visioilla ihmisiä niin, että se loi pohjan jo tutuksi tulleelle ”buumille”. Myöhemmin liiketoimintaa on voitu sitten monipuolistaa monellakin tapaa itse pääasian siitä kärsimättä ja yhtiöittämisen tarkoituksen hämärtymättä.
Sen sijaan AC Oulu aloitti tiedottamisen siitä, että on perustettu AC Oulu Oy, jonka puitteissa he alkavat vuokraamaan skoottereita ja polkupyöriä turisteille. ”Aha, vai niin”, totesi varmasti moni muukin kuin allekirjoittanut. Tuollaisesta tiedottamisesta syntyy vähemmän asiaan vihkiytyneelle kuva seurasta, joka perusti osakeyhtiön vain ja ainoastaan kulkuvälineiden vuokrausta varten. Missään vaiheessa tiedotusta ei tehty selväksi, että tämänlainen vuokraustoiminta olisi vain osa tulevan, yhtiömuotoisen seuran liiketoimintaa ja että seuran yhtiöittämisen taustalla olisivat huomattavasti suuremmat ja nimenomaan jalkapalloilulliset visiot.
Monta kuukautta myöhemmin median välityksellä tiedotettiin, että näin on, mutta vahinko oli jo tapahtunut, koska asiat tehtiin väärässä järjestyksessä: Mielikuva oli monella jo muokkautunut sellaiseksi, että kyseinen kulkuvälineiden vuokraustoiminta on AC Oulu Oy:n pääliiketoiminta-alue ja jalkapalloon liittyvät asiat ovat vain myöhemmässä vaiheessa kerrottavia ”versoja”, jotka ovat AC Oulu Oy:n toiminta-ajatuksen vähemmän merkityksellisiä yksityiskohtia – tai kenties eivät edes kuulu koko osakeyhtiön toimintaan, vaan ry-pohjaiselle emäseuralle. Näin ollen jalkapalloilullisten asioiden ansaitsema huomioarvo jäi mitättömäksi etenkin, kun jälkimmäisten asioiden tiedottaminen tehtiin keskellä kuuminta kesälomakautta.
Lyhyesti sanoen tiedottamisessa tehtiin kutakuinkin kaikki mahdolliset virheet: Asiat kerrottiin väärässä järjestyksessä, jolloin niiden painoarvo vääristyi; potentiaalinen medianäkyvyys ja sitä kautta ihmisten mielenkiinnon lisääntymisen mahdollisuus hukattiin vähäisellä tiedottamisella; ajoitus sakkasi pahasti ja sen seurauksena moni on autuaan tietämätön koko asiasta, jolloin mm. työpaikkojen kahvipöytäkeskustelujen kautta syntyvän ns. buumin toteutuminen ontuu vahvasti.
No, miksi näin? Vastaus on helppo:
3. Toimiva johto
Yllä kuvatulla tavalla on tapahtunut yksinkertaisesti siksi, että AC Oulun johdossa ei osata tehdä asioita oikein. Asioihin ei yksinkertaisesti osata eikä viitsitä paneutua. Johtokunta puuhastelee omia liiketoimiaan ja naivisti uskoo asian totaalisen amatöörimäisen palkkajohdon käsiin. Jälki on kaikkien nähtävissä monella eri sektorilla.
Olkoonkin, että Markus Kalmarilla oli omat puutteensa seuran johtajana, oli hän kuitenkin varsin asiallinen ja monessa suhteessa näytti jopa osaavansa toimiakin seuran etujen mukaisesti. Hänen takavasemmalle poistuminen oli monelle selviö jo ajat sitten, sillä taakkaa hänen harteilleen kasaantui aivan liikaa suhteessa siihen, millaista tukea hän seuran johtokunnalta nautti.
Ymmärrän Kalmarin lähtöpäätöksen hyvin, mutta en sitä, että sitäkään asiaa ei voitu tiedottaa ajoissa – siis keväällä - ja kääntää tilanne vieläpä voitoksi siten, että AC Oulu olisi hankkinut uuden, dynaamisen toimitusjohtajan jo ennen sitä ja samalla tiedottanut hänen liittymisestä joukkueen johtoon. Tässä vaiheessa olisi ollut loogista myös tiedottaa yhtiöittämisen perusajatuksista – uusin kasvoin, uusin ilmein – ja näin lisätä juuri kauden alussa yleistä mielenkiintoa koko jalkapalloon ja AC Ouluun.
Mutta ei, eipä tietenkään. Tässäkin tilanteessa voisi ehkä verrata AC Oulua ja Oulun Kärppiä: Siinä kun Kärpät tiedottaa kaiken maailman Jouni Loposten liittymisestä joukkueenjohtajaksi yms. niin laajasti, että he saavat sillä aikaiseksi lukuisia artikkeleita eri lehtiin ja täten kiinnostusta ylläpitävää medianäkyvyyttä koko seuralle – keskellä kesää - niin AC Oulu ei hyödynnä edes rippeitä sen mahdollisuuksista. Osaamattomuutta, ei mitään muuta.
Kun vielä johtokunnan osaamattomuuden hedelmänä seuran operatiivisen toiminnan Kalmarin jälkeen (ja osittain jo Kalmarin vielä ollessa tehtävässään) kaappasi täysin amatöörimäinen haihattelija ja täydellinen katastrofi Markku Tauriainen, ei mitään hyvää ole odotettavissa jatkossakaan. Jostakin käsittämättömästä syystä tämä egoisti, jolla ei ole käytännön työn osaamisesta juurikaan meriittejä (Herbalifen mainostaminen AC Oulun kotisivuilla tai lapsille joulupukkina toimiminen ei aivan riitä) – jalkapalloilullisesta osaamisesta puhumattakaan – nauttii kuitenkin seurajohdon luottamusta ja voi ainakin aikansa jatkaa puuhastelujaan. Tauriaisen näkyvin teko seuransa johdossa on tähän asti ollut uskomaton itkuvirsi entisille ja nykyisille yhteistyökumppaneille sähköpostitse siitä, kuinka seura on konkurssikypsä ja joukkue pelaa käytännössä ”nilkat poikki”, elleivät ko. yritykset sijoita lisää rahaa tai maksa sopimussummiaan nopeammassa tahdissa. Tämänkaltaisen toiminnan salliminen yhteistyökumppaneiden suuntaan on samalla osoitus myös seurajohdon piittaamattomuudesta ja siitä, että todellisia tekijänimiä ei seura saa toimivaan johtoon hankittua, ts. sen imu on lähes olematon.
Uuden, yhtiömuotoisen AC Oulun tulevasta toimitusjohtajasta liikkuu monenlaisia huhuja, mutta valitettavasti nämä nimet ovat tyyliä Veijo Kyllönen, jonka suurimpiin meriitteihin kuuluu patsastelu monen eri seuran (ja yrityksen) väreissä saamatta mitään konkreettista hyvää aikaan.
Dynaamisuus, ammattitaito ja verkostoituneisuus ovat ne avainsanat, joita uudelta johtajalta vaadittaisiin (vrt. Juha Junno Oulun Kärpissä). Valitettavasti näitä ominaisuuksia ei löydy sen paremmin Tauriaiselta kuin Kyllöseltäkään ja mikäli jompikumpi – tai pahimmassa tapauksessa molemmat – kuuluvat AC Oulun operatiiviseen johtoon sen jälkeen, kun uusi yhtiömuotoinen seura on uuden hallituksen saanut ja hallitus toimivan johdon nimittänyt, on koko seuran tulevaisuus vaakalaudalla.
4. Operatiivinen toiminta
Viimeisenä oleellisena asiana on nostettava esille itse seurajohdon operatiivinen toiminta ja sen merkitys. Selvää on, että osaamista pitää olla monellakin eri alueella, joista käsitys pelaajamarkkinoista ei ole vähäpätöisin. Tätä ei nykyehdokkailta löydy. Tilanne olisi kuitenkin paikattavissa Juha Malisen ja vaikkapa Tarmo Kouvan osaamisella (itse tosin näkisin mieluiten seuran johdossa jonkun sellaisen kaverin kuin vaikkapa Petri Kokon, jolla uskon olevan riittävän monipuolisen osaamisen seuran johtamiseksi - ja ei, en ole itse Petri Kokko).
Sen sijaan taloudellinen osaaminen on jotain, jonka puutteita yleensä joudutaan paikkaamaan omistajien lompakon kautta. AC Oulun ilmoittaman osakeannin tavoitteen valossa näyttääkin vahvasti siltä, että AC Oulun johdossa ei ole enää järjen rippeitäkään jäljellä, vaan siellä yksinkertaisesti haihatellaan summista, jotka toteutuessaan parantaisivat kaiken; niillä maksettaisiin vanhat, arviolta n. 700000 euron arvoiset velat ja jäisi vielä pari miljoonaa, joilla porskutella aikansa.
Aiempia tapahtumia vasten tilannetta tarkastellessa saa hyvän käsityksen siitä, mitä tuolla mielikuvituksellisella, ”ylimääräisellä” parilla miljoonalla tehtäisiin: Rakennettaisiin liigatason joukkue, jota voitaisiin pyörittää pari kautta velkaantumatta. Tänä aikana ei em. johtajien avulla kyettäisi kuitenkaan konkretisoimaan mahdollista menestystä sponsoritulojen kautta, koska kummallakaan ei ole siitä osaamista eikä viitseliäisyyttä kovaan työhön (vrt. taas kerran Junno, jos kohta jälkimmäistä ei enää ole juurikaan jäljellä hänelläkään).
Näin ei voi välttyä ajatukselta, jonka seuran puheenjohtaja Matti Heikkinen jo viime kaudella jalkapallokansan suureksi huvitukseksi lanseerasi: ”Lähdemme siitä, että kun menestystä tulee, niin katsojiakin riittää.” Jep jep, me kaikki tiedämme miten siinä kävi. Vaikka siis joku mielikuvitusolento tuon koko osakeannin tavoitteen merkitsisi, niin sekin raha on nopeasti kulutettu, kun uutta rahaa ei juurikaan käyttöön tule. Ehkä sillä vielä yksi kausi edellisten lisäksi potkittaisiin, mutta siinäpä se sitten olisi. Tilaisuus vakavaraisen seuran rakentamiseksi, jalkapallobuumin nostattamiseksi ja oululaisen jalkapallon tilanteen vakauttamiseksi olisi pitkäksi aikaa mennyt. Tämä kaikki sortuisi siis osaamattomuuteen ja välinpitämättömyyteen seurajohdossa. Työ odottaa tekijäänsä, mutta näistä hemmoista ei siihen ole.
Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että ei hyvältä näytä. Tämä on valitettavaa, koska jalkapallo on kuitenkin jalkapalloa ja lajina täysin ylivertainen koko maailmassa. On sääli, että Oulussa osaamista ei näytä riittävän kuningaslajin puolelle, vaan täällä kaiken maailman amatöörit saavat puuhastella lajin ja joukkueiden parissa tehden niille vain hallaa.
Ainoan lohdun näin jalkapalloihmisenä minulle tuo se, että jääkiekossa – ja siten myös Kärpissä – on nähtävissä jo todellinen laskusuhdanne. Toisaalta tämä ei juurikaan aiheuta ilonkiljahduksia, koska AC Oulu tai oululainen jalkapallo kokonaisuutena ei kykene siitä hyötymään. Juuri tässä tilanteessa oululainen jalkapallo menettää nimittäin todella suuren mahdollisuuden, kun ylenpalttisen menestyksen, faneista ja sponsoreista piittaamattomuuden ja pöhöttyneisyyden vuoksi Kärppien tukijoukoista lähtee vuosittain suuria yrityksiä - ja sitä myötä suuria euromääriä - jotka hakevat uusia mahdollisuuksia näkyvyyden lisäämiseksi ja jotka voitaisiin osaavalla toiminnalla saada kanavoitua jalkapallon pariin. Mutta kun ei osata, niin ei osata.
Nyyh. Sääli, mutta totta.
|
