Liigan paras kotijoukkue oli Turun Palloseura, jonka otteluja kävi katsomassa Kupittaalla 68 820 ihmistä. TPS:n keskiarvo kipusi yli viiden tuhannen. Tarkka keskiarvo oli 5 293. Suomen mestari Tampere United keräsi 53 529 ihmistä ja keskiarvolla 4 117.
Sarjasijoitus kertoo joukkueen tasosta ja mihin se pystyy. (Forumnistit termistä gloryhunting: Menestys ruokkii katsojia ja näin ollen myös näkyy useimmiten posiitivisesti katsojamäärissä.) Tällöin forumin lukijoiden mukaan tamulla olisi pitänyt yleisömäärät kasvaa huomattavasti enemmän. Kun tätä ei tapahtunut, niin Tampere ei tunnusta ainakaan gloryhunting väriä, mutta ei myöskään muutenkaan jalkapalloa.
Se että Tampereella ei ole kasvanut yleisömäärä tänä vuonna enempää vaikka mestaruus voitettu kaksi kertaa putkeen on aika säälittävää, sitä on turhapuolustella.
Keskiarvo Tamu:
2006 - 3944
2007 - 4117
Kasvua: 173
Tampere väkiluku: 207 642 (30.9.2007)
Yleisömäärä on kylmää ja karua todellisuutta. Siihen ihmisten mielestä vaikuttaa moni tekijä, esim muut tapahtumat pitäjällä, ajankohta jne. Meille ihmisille jossain erikolkissa maapalloa on annettu se vapaus että saamme päättää tekemisistä ja menemisistä oman tahdon mukaan. Jos paikkakunnalla ihmiset valitsevat muun kuin jalkapallon, se kertoo vain sen kaupungin ihmistä todella paljon, ei sen kaupungin viihde tarjonnasta.
Turun yleisömäärästä on hyvin vaikea sanoa yhden kauden jälkeen mitään. Voidaan todeta että tällä kaudella on tullut jyrkkää nousua, mutta ensikauden jälkeen nähdään että oliko se pitempi aikaista kiinnostusta Turussa jalkapallon suosioon vai oliko se hetkenhuumaa. Sen takia en meinaa vetää johtopäätöksiä aiheesta enempään Turun osalta.
Miten Suomi sijoittuu suhteessa naapurimaihin. Mikä meillä on ratkaiseva tekijä siihen että massat löytävät jalkapallon? (jollei maajoukkue pelejä lasketa, eli puhutaan seuratasosta) Yhtä ja ainoata vaihtoehtoa ei varmaan ole, mutta lopussa oma näkemys.. Ruotsi alkoi saamaan euro-menestystä ja kansa löysi jalkapallon suuressa mittakaavassa. Eräänlainen gloryhunting efekti siis lännessä.
Idässä Venäjällä isot pamput pistivät rahaa seuroihin, kehitti palveluita, stadioneita ja loivat seuroille mediaseksikkyyttä. Tämän johdosta siellä pekkaperustuulipuku löysi katsomoon ja heillekkin alkoi tulemaan euromenestystä.
Jos suomalainen seura haluaa eurokentille ja suuria yleisömääriä katsomoon tulevaisuudessa niin se ei tule tapahtumaan pelillisillä suorituksilla vaan rahallisella panostuksella.
Esimerkkinä kyläseura: Valkeakoski. Siellä fanien joukossa painotetaan että parempi tasoinen jalkapallo toisi enemmän yleisöä heidän otteluihin. Eiköhän Haka ole pelillisesti ollut aina varteen otettava Suomen mittakaavassa, mutta eurokentillä se ei ole mitään. Niin en ymmärrä mistä sitä pelitasoa sinne Valkeakoskelle tulee jollei rahallisesta panostuksesta, ei sitä eurokentille mennä valkeakoskeltakaan omia junnuja joukkueeseen nostamalla.
Avain Euro menestykseen on EURO, pitkällä ja tarkkaan harkitulla panostuksella (5-10vuotta). Ei yhdistys ja talkoo hengellä sinne mennä (lue: alle 5 miljoonan euron budjetit)
Tuli taas kerran tarinoitua, mutta toivottavasti saadaan aiheesta enemmänkin keskustelua. Eikä vain jotain lapsellista lässytystä. Kerran 10 vuodessa eurokentille lohkovaiheeseen ei ole varmaan se mitä suomalaiset jalkapallon seuraajat toivovat. Jos nykyinen taso riittää, eikä aseteta korkeampi tavotteita ja yritetä saavuttaa niitä. Niin ei sinne tulla ikinä pääsemään, kuin korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa.
Morice
Oikeustieteiden maisteri, Ekonomi, CEO
