Jostain syystä naurahdin.
Satuitko katsomaan peiliin?
Schalkehan on se joukkue, joka ei koskaan menesty.
Aha.
Tämän vuosituhannen alkukin kertoo jo toista, joten kerro ihmeessä lisää, mistä sinä tuollaisia johtopäätöksiä olet osannut vetää.
Viime kaudella Ruhrin harmaille tarjottiin mestaruutta hopealautasella, kun Bayern kerrankin antoi siihen mahdollisuudet muille, mutta niin vaan Schalke kompuroi jotain nimetöntä alemman keskikastin joukkuetta, joka ei herätä kenessäkään minkäänlaisia tunteita, vastaan ja Stuttgart sai yhden historian halvimmista mestaruuksista.
Schalke kompastui viime kaudella tammikuun harjoituskauden loppuun, Hertha-matsiin ja peliin Wolfsburgissa. Noissa otteluissa joukkueelta katosi koko vasen laita ja viimeinen oikean laidan pelaaja sekä toiseksi viimeinen kunnossa ollut kärkimies. Sen jälkeen pelattiin kaksi kotipeliä, oltiin molemmissa niskan päällä, mutta palloa ei saatu toimitettua maaliin. Vastustajina olivat HSV ja Leverkusen, eurojoukkueita molemmat.
Loppukevään vierasderbyjä on turha syyttää mestaruuden karkaamisesta, se tapahtui jo aiemmin. Oli lähinnä Stuttgartin huonoa onnea, ettei se painellut ohi jo ennen toukokuuta.
Gelsenkirchenissä muistellaan, tai siis muisteltaisiin jos joku vielä muistaisi, kansallissosialismin aikaisia mestaruuksia ja sitä yhtä täysin turhan kakkostason cupin voittoa. On turhaa verrata Schalkea Werdaan, HSV:hen tai Lauterniin.
Kyllähän nuo on hyvin muistissa itse kullakin. Schalke on nimittäin perinneseura sanan varsinaisessa merkityksessä, Werda on varsin tuore kasvo 1960-luvun nousukkaana. Hajuton porukka, joka saa kiittää menestymisestään lähinnä sitä, että Ruhrin alueella on ollut tarjota sille Rehhagelin, Multhaupin ja Allofsin kaltaisia kavereita. Omasta takaahan Bremen ei ole tuottanut juuri mitään mainitsemisen arvoista.
Lautern puolestaan on jo jotain, mutta ei silläkään ole Schalken rinnalla mitään sanottavaa. Hampurilla sen sijaan on, se on todellinen jalkapalloseura. Toisin kuin Bremen. Pohjolan ykkönen, menestyksettömänäkin.
Parempia vertailukohtia kun ovat sellaiset joukkueet kuin Nürnberg ja Eintracht Frankfurt. Nuo kolme joukkuetta kun ovat menestyneet joskus silloin kun kentillä pelasivat Walter, Puskas ja Di Stefano.
Nürnbergiin kelpaa kyllä verrata, Schalken ja HSV:n kanssa yksi vanhan koplan jäsenistä. Yksi Saksan hienoimmista seuroista.
Frankfurtkaan ei ole lainkaan hassumpi, eikä sen menestyksestäkään niin kauaa ole. 90-luvulla kolmasti sarjakolmonen ja kasariajoilta on muistona kaksi Pokalia sekä UEFA-Cupin voitto, viimeinen sellainen meriitti, jollaista Bremeniltä ei edes löydy...
Schalken paidat ovat kirkkaansiniset, mutta joukkueen heninen väri on tuskanharmaa. S04:ä voikin luonnehtia sympaattiseksi, tragikoomiseksi tai säälittäväksi.
Schalken henkinen väri on kuninkaansininen, se oli sitä ennen, se on sitä nyt ja se on sitä myös tulevaisuudessa. Vai löytyykö sille jokin muu syy, miksi Schalke on kuului kakkosliiga-ajoillaankin Saksan selkeästi suosituimpiin seuroihin? Ei se sininen sieltä koskaan kulu, monilta pikkuseuroilta voi värit haalistua ja muuttua harmaaksi, mutta ei Schalkelta.
Schalken nykyjoukkuekin on varsin säälittävä.
Säälittävintä Saksassa tällä hetkellä on Werder Bremen, joka yrittää kovasti tunkea itseään G14:n pöytiin, vaikka Fischköppejä ei hyvällä tahdollakaan voi pitää minkäänlaisena suurseurana.
Mitä nykyjoukkueeseen tulee, se on lähes poikkeuksetta täynnä upeita pelaajia. Taas vaihteeksi porukka, johon voi samaistua hyvin pitkälti. Bremenissä näin ei taida olla, mutta eihän se ketään kiinnosta, kunhan vain joskus voittaisivat edes jonkin pystin.
[Schalken nykyjoukkueesta]
Uuh.
Pidätkö Pepsistä? Näyttää nimittäin mainosten määrä olevan ainoa mittari siellä suunnalla. Täytyy nimittäin olla varsinainen puusilmä, jos ei näe sitä tapaa, jolla Schalkessa rakennetaan tällä hetkellä joukkuetta. Müllerin aikakaudella kaikki ei tapahdu nyt ja heti, vaan siellä suunnitellaan myös tulevaisuuden varalta. Gelsenkirchenissä on nimittäin ensimmäistä kertaa ammattilaistumisen jälkeen resursseja toimia pitkäjänteisemmin, rakentaa rauhassa jotain suurempaa. Myöhemmin Schalkella on myös varaa pitää yllä näitä rakenteita, mitä ei voi monista saksalaisseuroista sanoa. Hampuri ja Bayern tulevat ensimmäisinä mieleen, bremenit ja leverkusenit on auttamatta liian takapajuisia, jos jalkapallo jatkaa kehittymistään nykysuuntaan.
Mitä Werdaan tulee, niin Bremenin todellinen vahvuus on siinä, että sieltä löytyy penkin päästä Thomas Schaafin kaltainen kaveri. Ilman Schaafia joukkueen ainoat laatupelaajat Diego, Frings, Borowski, Naldo, Mertesacker ja varauksin Fritz eivät saisi kovinkaan merkittäviä aikaan, vaan tahkoaisivat siellä jossain Leverkusenien seassa. Siellä tuo porukka tahkoaisi myös siinä tapauksessa, jos muualta löytyisi hieman enemmän osaamista, sillä Werda on täysin riippuvainen siitä yhdestä ja ainoasta systeemistään. Tuo on helppo pysäyttää, jos sitä vain viitsii. (Ei sillä, että se takaisi Werdalle tappioita, mutta vaikeuttaisi huomattavasti sen voitonmahdollisuuksia.) Bremenin onneksi näitä asiansa osaavia kavereita ei vain löydy kuin lähinnä kärkipään seuroilta ja toisekseen Werdan onneksi Schaaf on sen verran hullu kaveri - positiivisessa mielessä - että Thomas leikkaa mieluummin ranteensa auki kuin vaihtaa pelifilosofiaansa. Se tarjoaa joskus muutaman mahdollisuuden kovemman vastustajan tehdessä virheitä, joista Bremenillä olisi ehkä mahdollista rankaista ja saada hyvä tulos. Odottaen että loppupeleissä ylempää keskitasoa oleva puolustus ja maalivahti pitävät.
