Kaipa sitä voisi jonkinlaisen asiakirjoituksen tännekin raapaista perjantai-illan kuluksi.
AloitusTaisi olla toinen kerta, kun näin Viikinkien putoavan sarjaporrasta alemmas. Tällä kertaa tunnelmat eivät ole yhtä katkerat kuin 90-luvun loppupuolella, kun matka kääntyi takaisin kolmoseen. Nyt tilanne on täydellisesti erilainen, seurassa on johtajia, jotka uskovat visioonsa itä-helsinkiläisestä pääsarjaseurasta, on pelaajamateriaali, jolla on rajalliset mahdollisuudet Veikkausliigaan ja ennen kaikkea myös Viikinkien kannattajat ja otteiden seuraajat uskovat seuran mahdollisuuksiin. Onko tämä ranskalainen visiitti alemmalle sarjatasolle, vai viivytäänkö ykkösessä vuosia. Ei sillä todellisuudessa ole merkitystä, Viikingit ovat osoittaneet, että Idästäkin voi nousta huipulle, asia mihin edes Antti Muurisen KontU ei aikanaan pystynyt. Putoaminen on aina kova isku, mutta tässä tapauksessa on nähtävä ne syyt mistä voi koko Itä olla ylpeä. Ei ole kyse häviämisestä, vaan eteenpäinmenosta.
Historian havinoistaItse muistan ajat, jolloin mutsi kielsi menemästä tien yli leikkimään. - Vitut, tottakai kavereiden kanssa lähdettiin rajoja kauemmaksi, ja reilun kilometrin päästä löytyi Heteniityn monttu, jossa Viikingit pelasivat nelosdivarin otteluita. Ei se mitään jalkapallon juhlaa ollut, mutta tarpeeksi, että 80-luvun puolivälin superjunnuja ottelut kiinnostivat. Niitä tuli seurattua säännöllisin väliajoin, vaikka itse koin FinnPan omaksi seurakseni. Siihen on monta mutkaa ja ihmissuhteita, joita ei tässä jaksa alkaa purkamaan. Kuitenkin muistissa ovat myös Heteniityn montussa sattuneet asiat, vaikka en koskaan Viikinkien punaväriä ole omimmakseni tunnustanut. Viikingit ovat pelanneet tuossa montussa kauan, eikä mikään stadilaisten muovimatto kelpaa Idän seuran pelialustaksi, näin on ollut ja näin pitäisi aina olla. Ei Viikingit ole mitään, jos ne pelaavat jossain kaukana. Käsi ylös jotka vielä mieltävät Pasilassa ilmaveivejä heittävät SS Viikingit itä-helsinkiläisikisi?
Jotain nykypäivästäPutoaminen Veikkausliigasta divariin, ei se ole maailmanloppu, ei lähellekään. Jollekin muovista ja tuontiavuista rakennetulle seuralle se voi olla kohtalon kysymys, mutta ei Idän joukkueelle. Täällä on rakennettu joukkuetta maltilla ja menty askel askeleelta eteenpäin, ei haeta sitä Mestareiden Liigan lohkovaihetta kolmen kauden sisään, vaan tehdään sitä mitä on tehty jo yli 40 vuotta, tuotetaan tunteita nukkumalähiön moniongelmaisille asukkaille. Mutta tulevaisuus, mihin Viikingit ovat menossa? Takaisin alas, kuten KontU, kun valmentajvelho lähti hakemaan suurempia haasteita nousun kariuduttua. - Ei helvetissä, Viikingit ovat jo ottaneet paikkansa suomalaisessa jalkapallossa ja Idästä kajahtaa taas. Ehkä jopa ensi kaudella, tai sitten myöhemmin.
TulevaisuusMitä pitäisi nykyisestä Viikinkien koostumuksesta muuttaa, jotta seura pääsisi takaisin ylimmälle tasolle. Seurajohto. - Ei todellakaan, nykyinen johto on jaksanut tehdä pitkäjänteistä työtä maltilla. Talouden tasapaino on ollut aina prioriteetti numero yksi, ei yhden kauden neppailusta pääsarjassa ole mitään iloa, jos tuloksena on konkurssi. Tor ja muut ovat tehneet hienoa työtä. Valmennus. - Kyllä, Euffa ei vaan riitä. Niin valitettavaa kuin se onkin entinen puolustajasuuruus ei ole pätevä Veikkausliigajoukkueen valmentajaksi, kyllähän se nähtiin jo kuluneen kauden aikana. Kiitos Europaeukselle siitä, että nosti Viikingit liigaan, mutta liigassa ei enää taidot riittäneet. Toki joku voi sanoa, että moni muukin kuin Euffa olisi Viikingit nostanut liigaan. Voi olla, mutta Euffa oli se joka seuran nosti liigaan, kiitos siitä, ei sitä todellisuudessa kukaan voi kiistää, mutta nyt on uuden alun aika.
Kuka sitten uudeksi valmentajaksi olisi sopivin? Itse en osaa sanoa, kunhan vaan muutos tapahtuu. Jotain on kuitenkin aina vaihdettava pudonneessa seurassa, jotta uusi nousu olisi mahdollinen. Pelaajamateriaali oli kuitenkin liigaan kelvollinen, joten divariin Viikingeillä pitäisi olla erittäin hyvä materiaali, ero divarin ja liigan välillä on kuitenkin selkeä. Joten valmentajan muutosta seura tähän väliin kaipaa, toki pelaajamateriaalikin muuttunee jonkin verran, mutta runko pysynee kuitenkin samana. Pari hyvää hankintaa ja pari penkkimiestä sivuun ja joukkue on valmis, enemmän on kiinni siitä kuka siellä penkin päässä käskyjä jakaa. Ei divarissa kuitenkaan niin montaa nousijakandidaattia Viikinkien lisäksi ole, Tornio, Jyväskylä, Pukinmäki ja Oulu tai Pori, siinäpä ne taitaa olla, lisätä toki saa.
AikaAika ei koskaan ole tuntunut olevan Viikinkien puolella, nousut tapahtuvat joko liian myöhään tai aikaisin. Muistissa on vielä nousu ykköseen ja kausi sarjan pohjamudissa, mutta niin vain Warkaus jäi kakkoseen ja Viikingit ykköseen kauden päätteeksi. Tällöin nousu ykköseen oli tullut yllätyksenä, eikä asiaan osattu panostaa. Samoin nyt Liiganousun kanssa tuntui olevan, asiaan ei osattu panostaa tarpeeksi tai ainakaan oikealla tavalle. Oli saatu viitteitä Atlantiksen toimista aikanaan, joista olisi pitänyt nähdä, ettei Euffa ole oikea valmentaja pääsarjatasolle. Olisi ehkä pitänyt satsata enemmän ammattimaisuuteen, jotta seura olisi ollut Veikkausliigassa jäädäkseen.
Toisaalta ongelmana on myös Helsingin kaupunki. Stadin porhot eivät halua nähdä, että kaukaa Idästä löytyisi ihmisiä, jotka haluavat jotakin omaa mihin samaistua. Töölön jalkapallostadion. - Ei helvetissä, kikkailkoot stadilaiset siellä, täällä on kyse jostakin muusta. Täällä ovat ne ihmiset, jotka ovat vuosikausia tehneet niitä paskaduuneja, joita nyky-yhteiskunnan ylläpitäminen vaatii. Kiitoksia siitä ei jaeta, ei edes sitä, että nämä ihmiset saisivat oman jalkapallojoukkueen pelaamaan omalle stadionille näiden ihmisten lähelle. Onko se todellakin liikaa?
Maailma muuttuu, Itä säilyy ja Kympistä löytyy olutta, kiitos siitä.
