Teemu Selänteellä on nopeat autot, hitaasti käyvät kellotHelena Tahvanainen
Jääkiekkoilija Teemu Selänne on kahden maineen mies: raudanluja peli- ja lapsirakas pehmomies. Valion ei ole vieläkään tarvinnut punastella rahoista, jotka se käytti maitoa juovan Selänteen mainossopimukseen. Eivätkä ole itkeneet rahojensa perään Selänteen NHL-joukkueetkaan, vaikka hinnoissa on ollut muutakin eroa kuin valuutan nimi.
Nopeat veneet ja urheiluautot tuovat särmää entisen tarhansedän ja nykyisen lastenklinikan kummin persoonaan. Jopa perhe-elämäänsä Selänne on onnistunut tuomaan julkisuuteen sopivina annoksina: vaimoa ja neljää lasta piilottelematta mutta kuitenkin julkisuudella raiskaamatta.
Siis söpö mies, jonka pelaamista katsovat ihaillen vanhemmat rouvatkin. Kotisohvilla vain nyökyteltiin hyväksyvästi, kun Selänne sihautti kahden MM-ottelun tuoksinassa kadonneen hampaan kohdalta jotenkin siihen tapaan, että uusia hampaita kyllä saa, mutta maalit pitää tehdä.
Plussasarakkeeseen lasketeltiin NHL-tähden viime kesän ja syksyn jatkunut soutaminen ja huopaaminen uran jatkamisella tai lopettamisella. Selänteestä puheen ollen se vaikutti harvinaisen vähäisesti julkisuudessapysyttelytempulta. Tällaisissa äitipiireissä arveltiin motivaatio-ongelman lisäksi kyseessä olevan suurperheen isän kotipaineidenkin. Ei ole läpihuutojuttu, kun perheeseen syntyy kypsällä iällä neljäs lapsi.
Viime maanantaina sädekehälle tuli sitten vihdoin vähän mattaa pintaa, kun pelikentille palaamisestaan ilmoittanut Selänne kertoi, miten aika oli kulunut kaukalon ulkopuolella (Karjalainen, 4.2.).
Vauva syntyi joulukuun alussa, mutta jo joulun jälkeen isälle ”tuli fiilis, että nyt on taas kiva lähteä hallille”: – Sitten kun näin pelikavereita koko ajan, niin siitä tuli se kuume, että nyt pitää päästä pelaamaan.
Jeps, sattuuhan tuollaista. Jos vauvalla on esimerkiksi koliikki, sitä huutoahan ei kestä hulluksi tulematta kukaan – ja turha kahden on tulla hulluksi, jos yhdellä selvitään. Sitä paitsi muutaman viikon ikäinen vauva kolmella terhakkaalla veljellä terästettynä on tervevatsaisenakin tuhti paketti.
Monelle arkistakin työtä tekevälle isälle on tullut mieleen, ettei työpaikka sittenkään niin kamala paikka ole. Eikä taida Teemu olla ainoa isä, jolle on tullut ”fiilis, että nyt taas kiva lähteä hallille”.
Mutta Selänne pitää jutun mukaan ”kotona viettämiään kuukausia opettavaisena aikana”.
Päiväohjelma oli selvä jouluun saakka: aamulla pojat kouluun, sitten joko salille treenaamaan tai tennistä pelaamaan ja lopuksi golfkentälle. Vielä isä ehti hakea pojat koulusta ja elää ”normaalia perhe-elämää”.
– Olin joka ilta vielä poikien lätkätreeneissäkin.
No, tosin samalla hallilla harjoittelivat Ducksitkin, ja Teemu sai avaimen isojen poikien pukuhuoneeseen.
– Kävin vielä treenaamassa ajan kuluksi, ja se oli hauskaa.
Takuulla oli, ainakin hauskempaa kuin seistä kylmissään harjoituskaukalon laidalla. Monet isät ja äiditkin, jotka eivät satu saamaan huippujoukkueen pukuhuoneen avainta, viihdyttävät lisäksi perheen seuraavan ikäsarjan junioreita. Työstä sekin käy.
Yritän kauheasti olla kadehtimatta kanssaihmisiä, mutta vihreäksi vetää Selänteen kyky venyttää kellotaulu soikeaksi. Miten ihmeessä meikäläinen – neljän lapsen äiti – saikin tuhrittua niin paljon aikaa ihan vain arjen pyörittämiseen. Olin vain kuullut, että tennismatsit kestävät tunteja, golfkierrokset vielä pidempään.
Rouva Selänteen on täytynyt olla syvästi helpottunut, kun mies päätti sittenkin olla jääkiekkoilija eikä koti-isä. Pahinta lienee, jos ei tiedä, onko mies läsnä vai ei.
Varsinkin, kun rahalla saa apua, josta on oikeasti apua.
[email protected] on Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja.
