Wolffi on suoltanut kaikenlaista sontaa tällekin palstalle, mutta tämän sanoman kumua on pakko yrittää tukea.
Olisi tavallaan helppo verrata tätäkin matsia Tampere Unitedin kauden viimeiseen voittoon. Takana hieno lähimenneisyys ja edessä jalkapalloihmisten korkealle arvostama ottelu. Tulevaisuus täysi arvoitus.
Kuitenkin maajoukkueen koetuksessa on panoksena vielä paljon suurempaa. Wolf kirjoitti jo kaikki syyt, mutta kertaan vielä:
Litmanen. JARI LITMANEN! Kuinka moni suomalainen edes tietää, että tämän päivän matsi voi olla Litmasen koko uran viimeinen tosipaikka Suomen maaperällä, tai ylipäänsä missään?
Hyypiä. SAMI HYYPIÄ! On tavallaan tragikoomista, että Sami on saanut edes jonkinlaista arvostusta päästyään esiin sen jälkeen, kun Litmanen on ollut pitkään varjoissa loukkaantumisten vuoksi. Nähdäänkö Hyypiä enää koskaan Suomen paidassa tämän päivän jälkeen? Kuinka moni on edes ajatellut tätä mahdollisuutta?
Ja onhan siellä monia muitakin mukana. Kunnia heillekin, mutta yllämainitut ansaitsevat kukkulapaikkansa. Jos heistä ei kirjoiteta, niin ei tietysti myöskään tukipilarimaisesta Antti Niemestä.
Missä on ollut mediahype? Miksei ketään kiinnosta?
Siksei, koska kukaan ei tiedä! Mistä se taas johtuu? Lepsuilevasta mediasta ja alle kaiken arvostelun vajonneesta Palloliitosta! Kentän kunto on pop, joo, mutta aina ja iänkaikkisesti kaikki huomio kuuluu niille, jotka sillä kentällä ravaavat. Miksei heitä olla nostettu tämän enempää esille?
Tänään kentälle tulevat Litmanen ja Hyypiä. Kotikentälle, Olympiastadionille.
Heidät ottaa vastaan alle kymmenen tuhannen hengen kotiyleisö, ja kunnia heille! Epäilemättä todella korkea prosenttimäärä tämän päivän kotiyleisöstä tietää oikeasti, mistä on kysymys.
Nyt nähdyn perusteella on helppo ennustaa, että kaikki ottelun jälkeinen huomio kohdistuu sitten Portugaliin. Joukkueen kannalta järkevää, mutta siinäpä se kulttuuri sitten paistaa.
Litmasen ja Hyypiän, tienraivaajien, hienojen urien viimeinen äärimmäisen merkityksellinen kotiottelu pelataan sen kovan ytimen edessä, mikä kertoo Suomesta kaiken. Alle kymmenen tuhannen katsojan edessä.
Onneksi molempien futisurat ovat niin suuret, ettei tuo viimeisen matsin hiljainen kiitos jätä yhtään mitään varjoonsa. Suomi kun on vielä niin pieni, mutta kasvamassa?
