Seuraava maajoukkueen päävalmentaja?

[blackhawk]

Mitäköhän Meltzig puuhailee nykyään? No, ei taida olla nuori, mutta varmasti pirun halpa.

Meltzig oli itäsaksalaisen koulukunnan valmentajia, jotka tunnettiin tiukasta kurista, mutta jalkapallo-osaaminen siellä oli aika pahasti jäljessä Länsi-Saksasta.

[terwari]

On tullut jälleen Mursun Aika.

[blackhawk]

Valitettavan totta, mutta se kertalaakikin jolla selvittäisiin kisoihin asti saattaisi riittää Suomelle. Ainakin tähän hätään. En jaksa nyt selittää ruohonjuuritasosta asti, joten selitän yksinkertaisella skenaariolla: Suomi kisoihin - Iltapäivälehdet täyteen ylikorostettua paskaa asiasta - Tuulipuvutkin innostuvat - Junioritoiminta kasvuun - tulokset paranevat - parempia valmentajia - tulokset paranevat entisestään - mm/em joku vuosi never forget! Tässä maassa pienilläkin jutuilla voi saada paljon aikaan, koska ihmiset ottavat kantaa joka asiaan.

Noinhan sen piti Latviassakin toimia, mutta kuuden vuoden takaisen EM-kisapaikan noste on siellä aika taitavasti hukattu. Ainakin heidän oman sarjansa katsojamäärät ovat pahasti jäljessä Veikkausliigastakin. Todennäköisesti meillä kävisi samoin eli nähtäisiin puolen vuoden hypetys alkaen kisapaikan ratkeamisesta päättyen kisapelien päättymiseen. Kisojen jälkeen porukka putoaisi maan pinnalle nopeasti, eikä pitkäaikaisia vaikutuksia välttämättä olisi.

[Arch Stanton]

Joku jalkapallotoimija otti taannoin kolumnissaan kantaa valmentajakysymykseen toivoen, että valmentajan kansallisuus olisi sama kuin pelaajillakin. Tällöin maan valmennuskulttuuri saisi osakseen erityistä huomiota. Mielenkiintoinen teoria, onneksi näin ei kuitenkaan tulla toimimaan. Suomi antaa jo riittävästi tasoitusta pelaajamateriaalissa. Maliset, Hjelmit ja Rautiaiset voidaan unohtaa. Ehkä seuraavan sukupolven aikana kasvaa suomalainen huippuvalmentaja, jolla on pelaajatausta huippuliigoissa ja sitä kautta helpompi päästä myös huippuliigoihin valmentajaksi.

Suomen pitäisi palkata samassa paketissa valmentaja sekä A-maajoukkueelle että nuorten maajoukkueelle. En tiedä, kuinka paljon Kanerva toteuttaa tällä hetkellä Baxterin kuvioita.

Suomeen tuskin saadaan mitään huippunimiä (mm. Hiddink), mutta palkkakulut eivät saisi olla este. Kansalaiskeräys vaan pystyyn.

[Joao]

Joko Uuden-Seelannin päävalmentaja Ricky Herbert on mainittu?

[Ior Bock]

Katsoin brassi ottelun ja portugali ottelun ensimmäisen puoliajan ja olen vakuuttunut p-korean valmentajan ylivoimasta, saatava heti suomeen!!!

[futebooli]

Jos nyt seuraavaksi haluttaisiin kotimainen valmentaja, ja kun joukkue nuorenee aika rajusti, en näe suomesta muita vaihtoehtoja kuin Mika Lehkosuo. On nykyaikaisen tyylin valmentaja, ja tulee hyvin nuorten kanssa toimeen.

[a-wiik]

Joku jalkapallotoimija otti taannoin kolumnissaan kantaa valmentajakysymykseen toivoen, että valmentajan kansallisuus olisi sama kuin pelaajillakin. Tällöin maan valmennuskulttuuri saisi osakseen erityistä huomiota. Mielenkiintoinen teoria, onneksi näin ei kuitenkaan tulla toimimaan. Suomi antaa jo riittävästi tasoitusta pelaajamateriaalissa. Maliset, Hjelmit ja Rautiaiset voidaan unohtaa. Ehkä seuraavan sukupolven aikana kasvaa suomalainen huippuvalmentaja, jolla on pelaajatausta huippuliigoissa ja sitä kautta helpompi päästä myös huippuliigoihin valmentajaksi.

Ottamatta kantaa siihen, miten se Suomeen vaikuttaisi, olisi tuo ehdotus mainio. Oikeastaan ihme miksi niin keskeinen osa maajoukkuetta kuin valmentaja saa olla ulkomaalainen. Vähän sama, kuin jos maalitykin saisi ottaa muualta, kunhan jengi muuten on kotimainen. Toki eihän pitkä perinne ulkomaisista valmentajista KV-jalkapallossa tule mihinkään muuttumaan, joten kaipa sitten Suomenkin on sitä noudatettava ja koitettava hyötyä.

[a-wiik]

Jos nyt seuraavaksi haluttaisiin kotimainen valmentaja, ja kun joukkue nuorenee aika rajusti, en näe suomesta muita vaihtoehtoja kuin Mika Lehkosuo. On nykyaikaisen tyylin valmentaja, ja tulee hyvin nuorten kanssa toimeen.

Jos kivasti hankitut melkein-suoritukset kelpaavat, niin Bana on oikea mies.

Omasta mielestäni Lehkosuo ei vaikuta lainkaan ideaalilta lyhyen tähtäimen projektivalmentajalta, jollainen maajoukkueluotsi kuitenkin on. Hänen vahvuutensa ovat pelaajien kehittämisessä, jota MJ-puolella ei kovin paljon ole aikaa tehdä. Ennemmin tehojen repijä ja hyvä roolittaja maajoukkueen valmentajaksi ja Lehkosuo kasvattamaan pelaajia, missä hänestä on eniten hyötyä.

[Papin]

Jos ja kun, meillä on tulevaisuudessakin pelaajia maailman huippuliigoista, niin ettekö näe, että heillä olisi vaikeuksia ostaa joku Rautiainen tai Hjelm maajoukkueen valmentajana? Että Hyypiä katselisi Pasi-show´ta ja toteaisi, että: "Tässä hän on! Hän on messias, joka tekee mahdottoman ja vie Suomen kisoihin"?

Anteeksi nyt vaan, mutta suomalaisista valmentajista uskoisin Martti Kuuselan olevan ainoa, joka olisi ansainnut heti pelaajien luottamuksen ja arvostuksen, mutta Mara nyt on tainnut jo vähän aikaa sitten pudota kärryiltä (siis, mitä tulee valmentamiseen huipputasolla). Mixu on osastolla `bubbling under´, joka tulee aina esille tulevaa valmentajaa mietittäessä, mutta hänkin tarvitsee vielä lisäkokemusta. Suomessa ei nyt vaan ole teräksistä turnausvalmentajaa, jolla olisi rutiinia ja tietotaitoa laittaa karsintamittakaavassa peliä kuntoon, ja reagoida maailman huippujoukkueiden taktiikoihin. Kyllähän joku Hjelm voitaisiin sinne ottaa kokeilemaan, mutta ei sitten odoteta mitään huikeaa urheilullista saavutusta, eihän.

[Kirjoitan, mutta en lue]

Anteeksi nyt vaan, mutta suomalaisista valmentajista uskoisin Martti Kuuselan olevan ainoa, joka olisi ansainnut heti pelaajien luottamuksen ja arvostuksen, mutta Mara nyt on tainnut jo vähän aikaa sitten pudota kärryiltä (siis, mitä tulee valmentamiseen huipputasolla).

Tai mitä tulee jalkapallon seuraamiseen, analysointiin ja valmentamiseen noin yleensä. Kuusela ei pärjää edes välttävästi edes nykyisessä suojatyöpaikassaan, saati sitten maajoukkuevalmentajana.

Tällä hetkellä ainoat potentiaaliset suomalaisvaihtoehdot menestyväksi maajoukkueen päävalmentajaksi on Paatelainen - ei taktisen näkemyksensä (:) ansiosta, vaan hyvänä hengenluojana, jonka johdolla Suomi taistelisi jokaisesta päpallosta. Seuraavaksi parhaat, edes jollain tapaa realistiset vaihtoehdot ovatkin Litmanen ja Ilkka Mäkelä. Ensimmäinen kaatuu valmennuskokemuksen puutteeseen, toinen taktiseen yksipuolisuuteen.

[a-wiik]

Jos ja kun, meillä on tulevaisuudessakin pelaajia maailman huippuliigoista, niin ettekö näe, että heillä olisi vaikeuksia ostaa joku Rautiainen tai Hjelm maajoukkueen valmentajana? Että Hyypiä katselisi Pasi-show´ta ja toteaisi, että: "Tässä hän on! Hän on messias, joka tekee mahdottoman ja vie Suomen kisoihin"?

Anteeksi nyt vaan, mutta suomalaisista valmentajista uskoisin Martti Kuuselan olevan ainoa, joka olisi ansainnut heti pelaajien luottamuksen ja arvostuksen, mutta Mara nyt on tainnut jo vähän aikaa sitten pudota kärryiltä (siis, mitä tulee valmentamiseen huipputasolla). Mixu on osastolla `bubbling under´, joka tulee aina esille tulevaa valmentajaa mietittäessä, mutta hänkin tarvitsee vielä lisäkokemusta. Suomessa ei nyt vaan ole teräksistä turnausvalmentajaa, jolla olisi rutiinia ja tietotaitoa laittaa karsintamittakaavassa peliä kuntoon, ja reagoida maailman huippujoukkueiden taktiikoihin. Kyllähän joku Hjelm voitaisiin sinne ottaa kokeilemaan, mutta ei sitten odoteta mitään huikeaa urheilullista saavutusta, eihän.

Meinaatko ihan oikeasti pelaajien katsovan, että "sä et oo koskaan pelannu liverpuulissa, et sä voi osaa mitää!" Tai ajatteletko, että hjelmejä, rautiaisia ja paatelaisia ihaillen junnuina katselleet ja näiden alaisuudessa ja opastuksessa huipulle nousseet suomalaiset huippupelaajat ovat yhtäkkiä kadottaneet kaiken kunnioituksensa maajoukkuelegendoja kohtaan? Vai ajatteletko ehkä ihan oikeasti, että nämä suomalaiset huippuvalmentajat ovat jotenkin täysin eri maailmasta osaamisensa kannalta kuin ne ulkomaiset nimet? : Mursun alaisuudessa maajoukkue pelasi ainakin yhtä hyvää ellei parempaakin futista kuin seuraajien alaisuudessa, joten siitä osaamisesta ei ole kyse. (Tai toki eroa on siinäkin, mutta ei tuollaisessa määrin kuin esität.)

Isoin ongelma kotimaisen valmentajan kanssa ei suinkaan olisi pelaajien kunnioituksen saaminen vaan niiden huippuseurojen kanssa asioiminen. Siihen Hodgson toi täysin erilaisen meiningin, kun miehellä oli valmiiksi suhteet kunnossa ja saattoi sitten tarpeen tullen pirautella puulin pomo-osastolle tai pehmitellä bremeniä eikä ujostellut hommien hoitamista. Tähän toki riittäisi muuten hyvillä kontakteilla varustettu assistentti, jonka nyt ei olisi mikään pakko olla valmentaja. Toinen juttu on se, että olisiko Hjelmillä tai Rautiaisella rahkeita vaatia Palloliitolta täyttä panostusta maajoukkueeseen. Hodgsonille ei paljon kehdattu halvempia hotelleja ja reittilentoja ehdotella.

[Papin]

Meinaatko ihan oikeasti pelaajien katsovan, että "sä et oo koskaan pelannu liverpuulissa, et sä voi osaa mitää!" Tai ajatteletko, että hjelmejä, rautiaisia ja paatelaisia ihaillen junnuina katselleet ja näiden alaisuudessa ja opastuksessa huipulle nousseet suomalaiset huippupelaajat ovat yhtäkkiä kadottaneet kaiken kunnioituksensa maajoukkuelegendoja kohtaan? Vai ajatteletko ehkä ihan oikeasti, että nämä suomalaiset huippuvalmentajat ovat jotenkin täysin eri maailmasta osaamisensa kannalta kuin ne ulkomaiset nimet? : Mursun alaisuudessa maajoukkue pelasi ainakin yhtä hyvää ellei parempaakin futista kuin seuraajien alaisuudessa, joten siitä osaamisesta ei ole kyse. (Tai toki eroa on siinäkin, mutta ei tuollaisessa määrin kuin esität.)

Isoin ongelma kotimaisen valmentajan kanssa ei suinkaan olisi pelaajien kunnioituksen saaminen vaan niiden huippuseurojen kanssa asioiminen. Siihen Hodgson toi täysin erilaisen meiningin, kun miehellä oli valmiiksi suhteet kunnossa ja saattoi sitten tarpeen tullen pirautella puulin pomo-osastolle tai pehmitellä bremeniä eikä ujostellut hommien hoitamista. Tähän toki riittäisi muuten hyvillä kontakteilla varustettu assistentti, jonka nyt ei olisi mikään pakko olla valmentaja. Toinen juttu on se, että olisiko Hjelmillä tai Rautiaisella rahkeita vaatia Palloliitolta täyttä panostusta maajoukkueeseen. Hodgsonille ei paljon kehdattu halvempia hotelleja ja reittilentoja ehdotella.

No en tietenkään tarkoita. Varmasti arvostavat näitä edellämainittuja henkilöitä suomalaisia jalkapallopersoonina ja tienraivaajina, mutta se on aivan eri asia kuin valmentaminen huipputasolla, mitä A-maajoukkuevalmentaminen - toivottavasti - Suomessakin vaatii.

Pelaajilla pitää kuitenkin olla täydellinen luottamus valmennukseen, erimielisyyksistä huolimatta. Muurisen aikana näin ei kaiketi ollut. Muurisen ongelmana oli lisäksi se, että vaihtoehto A toimi useimmiten hyvin, mutta mitään vaihtoehto B:tä ei ollut olemassakaan. Ja Muurinen nyt oli HJK:ssa saavuttanut suunnilleen sen verran, mistä suomalainen seurajoukkuevalmentaja voi unelmoida. Arvostan Hjelmiä, Lehkosuota ja kumppaneita, mutta en silti heittäisi heitä harjoittelemaan kansainvälistä valmentamista suoraan A-maajoukkueeseen.

edit. Mutta mikäli ehdolla olevien valmentajien erot ovat pienet, niin tottakai vaa´an pitäisi kääntyä suomalaisen ehdokkaan puoleen. Baxter nyt oli niin paljon edellä meriiteiltään (olihan se, ihan oikeasti) suomalaisia kilpailijoitaan, että valinta oli selviö.

Lisäksi, Hodgsonin vetäydyttyä, Palloliitto kysyi käsittääkseni myös kokeneiden maajoukkuepelaajien mielipidettä asiaan, ja pelaajat ilmeisesti liputtivat ulkomaisen vaihtoehdon puolesta. Esimerkiksi Jääskeläinen ilmoitti jatkaneensa vielä MM 2010-karsinnat, kuultuaan Baxterin sopimuksesta.

[Soolo2]

Aistin Pasi Rautiaisen ajan olevan tulossa

Ja Virkkunen apuvalmentajaksi..
Tai onhan Argentiinallakin hassutteleva päävalmentaja, miksi ei meilläkin.

[BorisC]

Kannatan. Paljollakohan lähtis?

Riippuu tähtien asemasta.

[koera]

Vai ajatteletko ehkä ihan oikeasti, että nämä suomalaiset huippuvalmentajat ovat jotenkin täysin eri maailmasta osaamisensa kannalta kuin ne ulkomaiset nimet?

Riippuu tietenkin mistä nimistä puhutaan, mutta lienee päivänselvää ettei nykyisillä näytöillä yhtäkään suomalaisvalmentajaa voida kansainväliselle huipputasolle noteerata. Käännettynä Alankomaissa päävalmentajana hyvää divaritasoa edustava ukko pystyy voittamaan Suomessa mestaruuden. Vika ei ole pelkästään suomalaisten valmentajien. Valmentajan työ on meillä ollut osa-aikaista talkoohommaa niin pitkään ihan ylimmällä tasollakin että valmennuskulttuuri on ohutta ja siihen liittyvä keskustelu eli vertailun kritiikin sekä uudistumisen prosessi on jauhanut puolitehoilla. Samoin esimerkiksi liiton tarjoama huipputason koulutus on verrattaen uusi juttu, eikä ole oikein vieläkään lähetenyt lentoon.  

Huippuvalmentamisen ongelmakohdat Suomessa karkeasti kahdessa osassa:

1) Resurssit, yhteistyö ja arvostus

Maailmalla huippuvalmentamisen trendi on ollut pitkään tehdä mahdollisimman monet asiat mahdollisimman eksaktisti. Kuntovalmennus, ravinto, psyykkinen valmistautuminen, analyysit ja data, vastustajan skouttaus, yms. Huippuvalmentamisessa puhutaan aina ja väistämättä tiimityöstä. Kun täällä tiimit ovat pieniä ja monia välineitä ei ole lainkaan käytössä, suomalainen valmentaja tekee enemmän päätöksiä vähemmillä tiedoilla verrattuna vaikkapa alankomaiseen kollegaansa.

Suomalaisen juniorikoulinnan puutteet tietyillä osa-alueilla ovat myös riippakivenä, kun esim. edustukseen nostettavien nuorien kanssa joudutaan kertaamaan perusjuttuja. Junnuvalmennuksen taso on nykään ihan mukavassa nosteessa, helmien hioutumista saadaan toki vielä odottaa. Valmentajien arvostuksesta puolestaan kertonee sekin, että keskivertosuomalaiselle tuottaa suuria vaikeuksia nimetä kaksi kotimaista futisvalmentajaa.

2) Työkokemus, kontaktit ja kilpailu

Todella moni huippuvalmentaja on aloittanut jonkun astetta kovemman jätkän kakkosena ja/tai taustalta löytyy pelaajaura huipputasolla. Suomesta tälläiset tietotaitoa ja kokemusta jakavat vanhemman kaartin ukot puuttuvat lähes tyystin. Samoin valmentamaan ryhtyvistä entisistä pelaajista harvalla on näkymät aivan ylimälle huipputasolle. Tässä kohti tilanne paranee tosin pian. Kilpailun puutteesta ja vaatimustason realistisena pitämisestä johtuen valmentajamarkkinoita kahdella ylimmällä tasolla voisi kuvata ummehtuneiksi. Liigavalmentajat tuntevat toisensa turhankin hyvin, uutta verta ja ideoita tulee harvoin eivätkä kroonisesti taloutensa kanssa painivat seurat halua ottaa riskejä katsomattomien korttien kanssa.

[a-wiik]

Riippuu tietenkin mistä nimistä puhutaan, mutta lienee päivänselvää ettei nykyisillä näytöillä yhtäkään suomalaisvalmentajaa voida kansainväliselle huipputasolle noteerata. Käännettynä Alankomaissa päävalmentajana hyvää divaritasoa edustava ukko pystyy voittamaan Suomessa mestaruuden. Vika ei ole pelkästään suomalaisten valmentajien. Valmentajan työ on meillä ollut osa-aikaista talkoohommaa niin pitkään ihan ylimmällä tasollakin että valmennuskulttuuri on ohutta ja siihen liittyvä keskustelu eli vertailun kritiikin sekä uudistumisen prosessi on jauhanut puolitehoilla. Samoin esimerkiksi liiton tarjoama huipputason koulutus on verrattaen uusi juttu, eikä ole oikein vieläkään lähetenyt lentoon.  

Huippuvalmentamisen ongelmakohdat Suomessa karkeasti kahdessa osassa:

1) Resurssit, yhteistyö ja arvostus

Maailmalla huippuvalmentamisen trendi on ollut pitkään tehdä mahdollisimman monet asiat mahdollisimman eksaktisti. Kuntovalmennus, ravinto, psyykkinen valmistautuminen, analyysit ja data, vastustajan skouttaus, yms. Huippuvalmentamisessa puhutaan aina ja väistämättä tiimityöstä. Kun täällä tiimit ovat pieniä ja monia välineitä ei ole lainkaan käytössä, suomalainen valmentaja tekee enemmän päätöksiä vähemmillä tiedoilla verrattuna vaikkapa alankomaiseen kollegaansa.

Suomalaisen juniorikoulinnan puutteet tietyillä osa-alueilla ovat myös riippakivenä, kun esim. edustukseen nostettavien nuorien kanssa joudutaan kertaamaan perusjuttuja. Junnuvalmennuksen taso on nykään ihan mukavassa nosteessa, helmien hioutumista saadaan toki vielä odottaa. Valmentajien arvostuksesta puolestaan kertonee sekin, että keskivertosuomalaiselle tuottaa suuria vaikeuksia nimetä kaksi kotimaista futisvalmentajaa.

2) Työkokemus, kontaktit ja kilpailu

Todella moni huippuvalmentaja on aloittanut jonkun astetta kovemman jätkän kakkosena ja/tai taustalta löytyy pelaajaura huipputasolla. Suomesta tälläiset tietotaitoa ja kokemusta jakavat vanhemman kaartin ukot puuttuvat lähes tyystin. Samoin valmentamaan ryhtyvistä entisistä pelaajista harvalla on näkymät aivan ylimälle huipputasolle. Tässä kohti tilanne paranee tosin pian. Kilpailun puutteesta ja vaatimustason realistisena pitämisestä johtuen valmentajamarkkinoita kahdella ylimmällä tasolla voisi kuvata ummehtuneiksi. Liigavalmentajat tuntevat toisensa turhankin hyvin, uutta verta ja ideoita tulee harvoin eivätkä kroonisesti taloutensa kanssa painivat seurat halua ottaa riskejä katsomattomien korttien kanssa.

Kaikki nämä ovat hyviä pointteja, mutta jos rajataan tarkastelu Suomen maajoukkueen valmentajan valintaan, niin esim. junnutyön ongelmille on aika vähän siinä vaiheessa tehtävissä. Tiimityön ja resurssien käytön osalta etsitään tietysti tyyppiä, joka pystyy tekemään parasta tulosta niillä resursseilla ja sillä tiimillä mitä voidaan tarjota. Totta kai suomalaisilla huipuilla olisi opittavaa suurseuran valmentamisesta, jossa tuollaista massiivista tiimiä todella johdetaan, mutta Suomen maajoukkueen valmentamisessa ei taas kerran ole kyse siitä. Toki sielläkin on tiimi, mutta enemmän sitä kokoluokkaa kuin suuressa suomalaisessa seurassa. Ennen muuta kysymys on siitä, että Suomen maajoukkueen valmentaja ei saa käyttöönsä huippuseuran managerin resursseja. Niinpä sellaisilla toimimaan tottunut henkilö voi jopa olla huonompi valinta kuin pienemmillä resursseilla toimimaan tottunut. Siinä mielessä suuntaus hakea valmentajia esim. Ruotsista on paljon parempi kuin yrittää Euroopan absoluuttisia huippuja (ei sillä että niihin olisi varaakaan).

Mitä toiseen kohtaan tulee, niin nopeasti mieleen tulevissa MJ-kandidaateissa (Rautiainen, Paatelainen, Hjelm, Huttunen, Lehkosuo...) ei juuri sellaisia löydy joiden ura ei olisi ollut absoluuttista huippua kotimaassa ja noista viidestä vain Huttunen on sellainen, joka ei ole nähnyt maailman huippusarjoja pelaajana ja hänelläkin on takanaan mittava maajoukkueura ja kotimaisella huipulla pitkä jakso. Toki kakkosvalmentajakokemusta maailman huipulta uupuu, Huttunen nyt on ollut Hodgsonin kakkonen maajoukkueessa, mutta muilta. Kaikki ovat kuitenkin hakeneet oppia ulkomailta oman valmennusuransa aikana, joten tuskin tuokaan asia ratkaisevan heikossa jamassa on.

Suomalaisten valmentajamarkkinoiden ummehtuneisuuttakin voi hiukan kyseenalaistaa kun huomaa, että tälläkin kaudella ensimmäistä kauttaan ykkösenä pääsarjatasolla valmentavia ovat Eremenko, Pikkarainen, Rajamäki, Martonen ja Ristilä siis 5/14 ja alle viiden vuoden kokemuksella operoivia ovat lisäksi ainakin Lindbergi ja Lehkosuo. Mursu, Zico ja Malinen ovat sitten tuota konkarikaartia. Ulkomailta paikalle on tuotu muuten kokenut Dragtsma. Aika terveeltä suhteelta tuo tuntuisi nopeasti ajatellen, ehkä jopa turhankin suuri on ensikertalaisten määrä, mutta kausi taitaa olla hiukan poikkeava.

Alankomaissa päävalmentajana hyvää divaritasoa edustava ukko pystyy voittamaan Suomessa mestaruuden.

Jos tässä nyt Dragtsmasta on puhe, niin kaksi ja puoli kautta Suomessa valmentanut mies on toki voittanut mestaruuden kun sai kaksi Suomen tasolle totaalista kultakimpaletta joukkueeseensa (joista parempi, eli Hooiveld, kai kuitenkin omilla kontakteillaan). Loput puolitoista kautta ovat kuitenkin näyttäneet, että mies ei tee lainkaan parempaa jälkeä kuin kotimainen valmentaja vastaavalla materiaalilla.

Edelleen se suurin voitettava asia ulkomaalaisessa huippuvalmentajassa olisi kontaktien luontevuus ulkomaalaisten huippuseurojen kanssa, joita toivottavasti suuri osa suomalaisista maajoukkuepelaajista edustaa jatkossakin.

[SirLoser]

Jonkin suomalaisen valmentajan valitsemista voisi verrata siihen, että koko joukkue taktiikkaa ja pelitapaa myöten kasattaisiin täysin jonkun koko uransa Veikkausliigaa pelanneen pelaajan ympärille.

[röhnäreino]

Äkkiä kiinnittämään kun on vapailla markkinoilla Otto Rehhagel. Voisi saada Suomellekin menestystä kilpikonna puolustuksella kun materiaali ei riitä mihinkään muuhun.

[a-wiik]

Jonkin suomalaisen valmentajan valitsemista voisi verrata siihen, että koko joukkue taktiikkaa ja pelitapaa myöten kasattaisiin täysin jonkun koko uransa Veikkausliigaa pelanneen pelaajan ympärille.

Eri. Valmentajan taktisella osaamisella (jos ei ole ihan spede, siis) on paljon pienempi merkitys kuin pelaajamateriaalilla. Kunhan saa toimivan perussysteemin aikaan, on projektivalmentamisessa ainakin yhtä tärkeää se, että saa henkisen tilan sopivaksi. Siis kaikki sitoutumaan projektiin ja tuntemaan, että tämä on kaikkien yhteinen juttu. Tämä voi olla kotimaiselle valmentajalle jopa helpompaa.

Tai muuten voi miettiä, että miksi niin usein kisoihin yllätyksenä pääsevät jengit ovat kuitenkin kotimaisessa valmennuksessa. Latvia, Slovenia (sekä 2002, 2004 että 2010), Slovakia ja Angola ovat viime aikojen yllättäjistä (no, Slovenian ja ehkä Slovakiankin yllättäjyydestä voi olla montaa mieltä) selvinneet kisoihin kotimaisilla valmentajilla. Toiseen suuntaan tulee mieleen lähinnä  Trinidad ja Tobago joka selvisi Beenhakkerin johdolla kisoihin.

[Tonton Drozdowski]

Nyt olisi Domenech vapailla markkinoilla, ellei ehdi mennä Liverpooliin.

[The Real Wolf]

Jos nyt seuraavaksi haluttaisiin kotimainen valmentaja, ja kun joukkue nuorenee aika rajusti, en näe suomesta muita vaihtoehtoja kuin Mika Lehkosuo. On nykyaikaisen tyylin valmentaja, ja tulee hyvin nuorten kanssa toimeen.

- Ei tässä nyt mitään rippileirin isosia olla valitsemassa!

[The Real Wolf]

Äkkiä kiinnittämään kun on vapailla markkinoilla Otto Rehhagel. Voisi saada Suomellekin menestystä kilpikonna puolustuksella kun materiaali ei riitä mihinkään muuhun.

- Ei näitä vanhoja kalliita rahastajapappoja, joiden suurin näyttämisenpalo on jo takana. Suomen täytyy bongata joku paremmassa iässä oleva koutsi, jonka parhaat näytöt ovat vasta tulossa.

[Tonton Drozdowski]

Paul Le Guen valmentaa Suomea vuoden 2012 alusta lähtien. Varma tieto.

[Papin]

Paul Le Guen valmentaa Suomea vuoden 2012 alusta lähtien. Varma tieto.

Eiköhän Baxter vedä vielä nuo 2012 EM-kisat.