Laitetaanpa pienimuotoista raporttia viikonlopun matkasta Sevillaan. Höystän rapottia kuvilla myöhemmin.
Vaimo on jouluun asti työharjoittelussa kyseisessä kaupungissa, joten livistin hetkeksi Etelä-Suomen alkutalven ankeudesta Andalusiaan. Ohjelmassa oli futiksen ohella myös muuta kuljailua, joten raportissa luodaan pienimuotoinen katsaus kaupunkiin myös toisenlaisesta näkökulmasta. Kyseessä ei siis ollut perinteinen hulinareissu, vaan luvassa oli sopivasti hempeilyä, kulttuuria ja kulinaristisia elämyksiä yhdistettynä toki jalkapallon seuraamiseen Sevilla FC:n kotistadionilla Estadio Ramón Sánchez Pizjuanilla. Real Betis jäi tällä kertaa näkemättä, mutta oon aika varma, että asia korjataan viimeistään vuoden 2008 aikana.
Harmillista oli se, että matkaa ei pystynyt työasioiden takia yhdistämään keskiviikon Portugali-otteluun. Porton keikka olisi ollut logistisesti erittäin helposti yhdistettävissä Sevillaan reissuun, mutta duunihommat eivät antaneet tällaiseen hulinakiertueeseen valitettavasti mahdollisuutta. Väliin jäi aikataulujen takia myös tiistai-illan Mestareiden liigan taisto Sevilla-Arsenal, jonka lopun seurasin Barcelonan kentällä odotellessani yölentoa Helsinkiin. Saariapinoiden toilailua toki ehdin nähdä tiistaipäivän aikana. Andalusiassa humalahakuinen juominen on paikallisen väestön keskuudessa edelleen aika harvinaista, joten paikalliset seurasivat lähinnä huvittuneina Lontoon porukan koijarointia kaupungin lukuisilla terasseilla. Tosin kuulemani mukaan nuorison keskuudessa suomalaistyylinen pussikaljoittelu on yleistymässä myös Sevillassa. Homma näytti kuitenkin aika leppoisalta Suomen menoon verrattuna. Guadalquivir-joen rannalla oli viikonloppuiltaisin useita brenkutteluporukoita katsomassa kaupungin lukuisilla futsal-areenoilla (näitä ulkoilmafutsal-kenttiä oli PALJON) pelattavia matseja. Melko harmitonta menoa loppupeleissä.
Saavuin mestoille perjantaina iltapäivällä. Lämpötilat Sevillassa ovat suomalaisesta näkökulmasta vuodenajan huomioon ottaen korkeat. Päivisin oli parhaimmillaan 23 astetta lämmintä, mutta toisaalta illat ja yöt olivat varsin kylmiä. Matsissa tarvittiin siis pitkiä kalsareita. Lisäksi eristysmateriaalit ovat tuntematon käsite epsanjalaisessa rakennuskulttuurissa, joten yöt olivat ajoittain varsin hyytäviä. Paikalliset painoivat kaduilla päivät pitkät talvitakit yllään ja pipot päässä. Sinänsä ymmärrettävää, kun ajattelee, että kesällä lämpotila on parhaimmillaan tai pahimmillaan yli 40 astetta plussan puolella. Useat jututtamani andalusialaiset pakenevatkin kesällä kuumuutta Välimeren rantakaupunkeihin.
Lauantaiaamuna lähdimme ostamaan tikettejä illan La Liga -kamppailuun. Ramón Sánchez Pizjuan sijaitsee aika lähellä Sevillan keskustaa ja sinne pääsee dösällä noin vartissa keskustan San Sebastianilta. Stadionin ulkoseinät ovat täynnä aikaisemmin syksyllä traagisesti menehtyneelle Antonio Puertalle omistettuja kirjoituksia. Foorumillakin laajasti puitu tapaus on vaikuttanut syvästi Sevillan kannattajiin ja kyllähän siinä itsekin herkistyi.
Maksoimme ottelulipuista 35 euroa per pää. Paikat löytyivät päädystä, tosin stadionin paikkanumerointi on sen verran sekavaa, että ajauduimme lopulta kulmaan Mallorcan kannattajille varattuun katsomonosaan, jossa oli vierasfanien vähäisyyden vuoksi paljon myös Sevillan kannattajia. Mallorca-faneja paikalla oli ehkä noin kaksikymmentä kappaletta ja meininki hanurista. Toki janarit innostuivat maaleista, mutta chäntit olivat tasoa ”Majorca – clap clap clap”. Koomisin porukka oli kolmen mallorcalaisen britin porukka, joka esiintyi edukseen ”fucking pussy” –huudoillaan. Paikalliset huutelivat vastaavaa läppää espanjaksi takaisin.
Sevillan faniryhmä oli majoittunut toiseen päätyyn ja meno oli mellevää, vaikka tällä kertaa joukkueen esitys olikin todella aneeminen. Alussa nähtiin koko stadionin kattanut tifo.
Itse matsissa Sevilla piti palloa, mutta Mallorcan erinomaisesti toiminut keskialueen puolustuspeli vei suurimman terän kotijoukkueen hyökkäyksistä. Vieraat tekivät ensimmäisestä kunnon paikastaan avausosuman ja siirtyivät jo kahden maalin johtoon uskomattoman upealla pommilla 30 metristä. Sevillan peli tukehtui luokattomaan rakenteluun keskialueella ja porukka pyrkikin roiskimaan pitkää Kanouten päähän. Paikkoja syntyi ajoittain, mutta mitään supervaarallista jengi ei saanut aikaan. Toisella jaksolla kotijoukkue sai pientä painetta heti alussa Mallorcan maalille ja Kanoute puski kavennuksen. Upean kaukolaukausmaalin pommittaneen Varelan ulosajosta huolimatta loppu oli heikkoa peliä Sevillalta. Heti kavennuksen jälkeen maalin eteen vapaaksi jätetty Keita pääsi lähimmäksi tasoitusta.
Tauolla Sevillan kannattajien katsomonosassa nähtiin pientä hulinaa. Pommit räjähtelivät ja poliisi ei tykännyt. Pari jantteria roudattiin ulos, mutta sen kummempaa vääntöä ei nähty. Laulut olivat komeita ja tappio-ottelusta huolimatta El Arrebaton Himno del Centenario del Sevilla FC flamencotaputuksineen kajahti upeasti koko stadionin toimesta. Tosin Arsua vastaan varmaan vielä komeammin. Hieno biisi kyllä, arvostan.
Toisella jaksolla hieman hämmennystä herätti ”Viva Espana” -biisin muuttaminen muotoon ”Puta Espana” Sevilla-fanien toimesta. Vaikka Andalusia onkin itsehallintoalue, Katalonian ja Baskimaan tapaisia itsenäisyyspyrkimyksiä ei ole merkittävässä määrin. Osa katsojista palkitsikin uuden biisin vihellyksin.
Futiksen ohella kaupungista löytyy uskomattoman paljon nähtävää joka lähtöön. Historian magisterina itseäni kiinnostivat toki eniten Sevillan historialliset rakennukset ja Kolumbuksen retkien jälkeen alkanut kaupungin kulta-aika (tosin suurin vauraus valui muualle, Andalusia oli Francon kauden loppuun asti köyhimpiä Espanjan alueita) sekä sitä edeltänyt maurivalta ennen reconquistaa. Euroopan kolmanneksi suurin katedraali kannattaa ainakin tsekata. Massiivinen arkkitehtuuri sekä kullalla ja hopealla pröystäily on tosin aika tragikoomista, kun miettii mistä vauraus on lopulta anastettu. Katedraalista löytyy muun muassa Kolumbuksen hauta. Asia todennettiin muutama vuosi sitten ihan DNA-testeillä, kun tarpeeksi moni mesta väitti pitävänsä hallussaan Kristofferin maallisia jäännöksiä. Islamin valtakaudella rakennettu Torre del Oro eli Kultainen torni on myös vaikuttava. Tornin kautta kulkivat lähes kaikki Etelä-Amerikasta roudatut kulta-aarteet. Legenda kertookin, että torni oli 1500-luvulla kullalla päällystetty. Myös monta muuta näkemisen arvoista paikkaa löytyy, mutta ei niistä tässä sen enempää.
Espanjassa kun ollaan, tapas-baarit ovat tietysti luku sinänsä. Laadukkaiden tapasmestojen löytäminen oli mielenkiintoista. Osa paikoista on halpoja ja laadukkaita, mutta joissain paikoissa taso on mitä on ja palvelu varsin jäätävää. Ravintoloista voi suositella erityisesti italialaista San Marcoa, joka sijaitsee kivenheiton päässä katedraalista. Viihtyisä paikka, loistava palvelu ja hinnat kohdallaan. Lisäksi bongasin paikasta joukon Sevillan pelaajia, mukana ainakin Luis Fabiano ja Seydou Keita.
Sevillassa liikennekulttuuri on kaikin puolin kaoottista. Kadut ovat kapeita, mutta joka paikkaan pääsee kuitenkin autolla. Kaupungissa liikkuessa saa siis väistellä liikennettä jatkuvasti ja silmät kannattaa tosiaan pitää auki, etteivät paikalliset kuljettajat satu hurauttamaan varpaille ohi hurjastellessaan. Skoottereita löytyy joka toiselta paikalliselta ja ajelukulttuuri on myös aika mielenkiintoista. Julkinen liikenne on todella huonossa jamassa ja varsinkin siestan jälkeen (klo 18:sta eteenpäin) julkisilla liikkumisiin kannattaa varata todella paljon aikaa. Koominen tapaus on keskustaan rakennettu Metro Centro eli Tranvia. Kyseessä on raitiotie, jota on rakennettu peräti neljän pysäkin verran keskustan kävelykatualueelle. Ratikka kulkee lähes kävelyvauhtia ja vaikuttaa huvittavalta sijoitukselta. Oikeaa metroa rakennetaan parhaillaan, valmistumisaikataulusta ei tosin ole tietoa.
Monin puolin hieno kaupunki on kyseessä. Tarkoitus on matkustaa jatkossakin seuraamaan futista Sevillaan. Suosittelen.
