Roylle ja huuhkajille
Ehdottomasti hienot karsinnat. Jokaisen ottelun pystyi katsomaan luottavaisin mielin ja odottamaan voittoa tai hyvää tulosta. Erona aikaisempiin karsintoihin oli, että jossittelua pystyi aina harrastamaan tulevista otteluista, ei jo pelatuista.
Vaikka ei topikkiin kuulukaan niin en ymmärrä miten joku näkee kisapaikan olleen kaukana.
En ymmärrä, miten joku näkee sen olleen lähellä; Suomellahan ei ollut pelitapahtumien perusteella juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia voittaa, ja samalla tarvittiin vielä Serbiasta otollinen tulos. Ennen viimeistä kierrosta Suomen mahdollisuudet olivat selvästi alle 10%. Karsintojen alussa Suomelle annettiin noin 10% mahdollisuudet. Karsinnat eivät siis olleet kipuamista kohti kisoja, vaan paikallaan taapertamista ja jopa taantumista.
a-vaihtoehto) Mahdollisuudet jatkoon menetetään neljä peliä ennen karsintojen loppua. Loput panoksettomat ottelut voitetaan ja karsintapaikka jää pisteen päähän, Suomen sijoittuessa kolmenneksi. Siis kolmanneksi lohkossa ja vain yksi piste eroa! Oli todella lähellä! EOM!
b-vaihtoehto) Mahdollisuudet ovat viimeisiin otteluihin asti, välillä vaaditiin muiden apua, välillä oma venyminen piti haaveet elossa. Viimeisestä ottelusta riittää maalin voitto. Maalia ei kuitenkaan saada, vaikka parista erikoistilanteesta pallo olisi voinut maaliin pomppiakin. Lopun rästiottelussa jo mahdollisuudet menettänyt maa kiilaa Suomen ohi ja karsintasijoitus neljäs. Oltaisiin tarvittu kolme pistettä... ja parista maastakin olisi pitänyt päästä ohi... ei toivoakaan...
Kumman ottaisit ensi karsinnoissa?
A-vaihtoehto: lähdetään rohkeasti hakemaan voittoja heikommista, kotikentällä jopa vahvemmista. Sekä omien voittojen että häviöiden todennäköisyys suurenee, tasapelien pienenee. Suomen tasoisella joukkueella käy todennäköisimmin juuri kuten sanot: kisamahdollisuudet kaikkoavat hyvissä ajoin tappioihin. Mutta jos homma natsaa, saatetaan olla karsintojen loppusuoralla tilanteessa, jossa kisapaikka on täyttä realismia.
B-vaihtoehto: lähdetään ensi sijassa aina hakemaan tasapelejä. Nollanollien myötä kisamahdollisuudet säilyvät, mutta käyvät koko yhä ajan teoreettisemmiksi. Karsintojen loppusuoralla kisamahdollisuudet ovat A-skenaariota suuremmalla todennäköisyydellä yhä olemassa, mutta täysin teoreettisina ja vaativat valtavaa venymistä ja sopivaa ristiinpeluuta.
En suinkaan väitä, että A olisi välttämättä sen parempi tapa kuin B. Täällä vain ei ymmärretä eo. todennäköisyysmekaniikkaa, mikä johtaa siihen, että B:tä ylistetään enemmän kuin se ansaitsee. Kun pelataan Suomen kaltaisella vähemmän hohdokkaalla ryhmällä, on B toki valmentajan CV:n kannalta melkoisen paljon parempi strategia, minkä Hodgson taisi rivien välistä livauttaa kehuskellessaan vain neljällä tappiollaan.
