Itse muotoilen asian näin: Olisimme urheilukansa, jos ihmiset osoittaisivat teoillaan välittävänsä urheilusta. Suomessa ei ihmisillä löydy ei aikaa ja eikä rahaa panostettavaksi urheiluun. Jotain formuloita voidaan sunnuntaisin se pari tuntia katsoa kotisohvalta ja pari kertaa talvessa käydä ilmaislipulla kiekkopelissä, mutta siihen se sitten jää.
Näissä korpikunnissa, joissa asun, varmaan puolet lasten ikäluokista käy jossain urheiluharrastuksessa. Liedossa on 15 000 asukasta, Liedon pallolla 720 lisenssoitua pelaajaa. 5% asukkaista pelkässä jalkapallossa pelaamassa, noihin viiteen prosenttiin liittyy lisäksi panostavia vanhempia, valmentajia, seuran vetäjät ja muut aktiivit...
Nutta miksi ei sitten aikuisia näy yleisössä stadionilla? Meidän perheen D-junnun joukkuekavereiden vanhemmat eivät käy jalkapallo-otteluissa, olen muutaman kerran erehtynyt hehkuttamaan kuinka hyvä peli oli eilen Veritaksella, ja saanut huomata että he eivät ole koko ottelusta kuulleetkaan. Vaikka oma lapsi siis on lajin parissa!