Eihän vaikkapa Chelsean Franco di Santo mikään lilliputti ole. Saattaa tosiaan olla, että puolustajalupausten suhteen argoilla on ihan viime ajat pidellyt hiljaisempaa. Silti se on vienyt 2 viimeistä nuorten MM-titteliä näytöstyyliin. Tähän tosin on riittänyt jo hyökkäyspeli, mikä ei enää ehkä aikuisten tasolla riitä. Kyse oli kuitenkin pelaajatuotannosta, ei maajoukkueen menestyksestä.
Toki löytyy hyviä lupauksia, mutta mitään takeita heidän optimaalisesta tasostaan ei ole. Jos vertaat esim 1998 joukkuetta ja nykyistä sekä tulevaa, niin paljon pitää hommia tehdä, jos Argot mielivät esim maailmanmestariksi seuraavissa kisoissa. Nuorten maajoukkuemenestys on kaksipiippuinen juttu. Tavallaan se kertoo tasosta, mutta kuitenkin aikuisten maajoukkueeseen nousee 0-3 pelaajaa per ikäluokka, niin lopullisia johtopäätöksiä on vaikea tehdä pelkästään niistä. Monista huonoistakin maajoukkueista voi nousta tuo riittää määrä ja jostain mestarijoukkueesta 7 vuoden päästä kukaan ei pelaa huipulla. Toki junioreiden maailmanmestaruudet kertovat, että jotain tehdään oikein. Se ei kuitenkaan todista mitään lopullisesti.
En nyt sanoisi Teveziä ja Mascheranoa ylihypetetyiksiä. Aimaria kukaan ei liene pitänyt nykyisenä tai tulevana supertähtenä aikoihin. Aguero on niin nuori, että lienee vielä turha dumata ylihypetetyksi.
Teveziä ja Mascheranoa pidetään ainakin suomimediassa äärimmäisinä huippuina. Esim muuan Rönkä taisi listata Tevezin Valjun arhaaksi hyökkääjäksi ja maailman 34.(tjsp) parhaaksi urheilijaksi. Mielestäni se on ylihypetystä ja saattaa vaikka mennä läpi suomalaiselle satunnaiselle jalkapallolukijalle. En sano, etteikö esim Tevezistä voisi tulla huippu,
mutta ne näytöt on vaan annettava ensin. Tulevaisuudesta on turha jauhaa jatkuvasti.
Mitä ovat kaikkein kovimmat paineet? Mestarien liigan finaaliko?
Sekin, samoin muut pudotuspelit c-liigassa ja ratkaisupelit kansallisissa sarjoissa. Tämän lisäksi maajoukkueen tärkeimmät karsintapelit, jotka ratkaisevat kisapaikat sekä arvokisojen pudotuspelit. Näistä ainakin pitäisi lähteä. Huippupelaaja pelaa jatkuvasti tasollaan näissä peleissä ja jopa ratkoo juuri näitä pelejä. Toki tasaisuus on tärkeää pienemmissäkin otteluissa, mutta tittelit ratkaistaan kuitenkin niissä peleissä, joissa maailman huippujen on pystyttävä pelaamaan hyvin. Enkä tarkoita mitään yksittäisi huipputekoja tai mokia, vaan useita pelejä. Esimerkiksi C Ronaldoa moni pitää maailman parhaana, mutta minä en mitään tuollaista tunnusta ennen kuin mies alkaa juuri näissä kovissa peleissä olemaan sitä mitä hän on Wiganeja ja Derbyjä vastaan säännöllisesti.
Jos viittaat Saksalla viime MM-kisoihin, niin ei siinä kyllä missään vaiheessa mitään Saksan isoa vaihdetta nähty. Saksa vain pyristeli mukana sen minkä pystyi ja selvisi rankkareille.
Saksa oli parempi osapuoli Argentiina-pelissä. Toisin väittäminen on aika huvittavaa.
Argentiina ei kuitenkaan ole mikään maailmanmahti, joka kontrolloisi maailman median kirjoittelua ja siten saisi sen hypettämään juuri argoja normaalia enemmän.
Ei juuri Argoja erityisemmin hypetetäkään. Sama ongelma median luomista liiallisista odotuksista on monen muunkin maan kohdalla. Media vain esim suomessa tekee Argoista suuren mm-mestariehdokkaan, vaikka viime kisojen joukkue ei sitä totta totisesti ollut. Argot itse vaan lataavat omien junioreidensa selkään jo nuorena käsittämättömiä paineita uusista Maradonista jne.
Onnistuminen rankkarikisassako on jokin suurpelaajan tärkein mittari?
[/quote]
Ei tietenkään yksittäiset tapaukset mitään lopullista mittaa. Kunhan vähän kiusaan. Tosin jonkun Becksin tapauksessa alkaa jo uskoa, että kovassa paineessa laittaisin pilkkua vetämään jonkun muun joka ne paineet kestää.
