Puolasta edellä jo olikin, nyt keskenään hyvin läheiset sukukielet tsekki ja slovakki, muutamia vinkkejä:
Yleisin ja raivostuttavin virhe: vokaalin päällä oleva pidennysmerkki (aksenttimerkki) tulkitaan väärin painoa kuvaavaksi merkiksi. Tämä iskee korviin naispuoleisten urheilijoiden nimissä, esim. Kateřina Neumannová. Lausutaan oikein "
Katerina
Noimannovaa", painolliset tavut boldattuna. Pääsääntö: tsekin ja slovakin kielissä paino on
aina sanan ensimmäisellä tavulla, mutta aksenttimerkillä merkittyjä pitkiä vokaaleita voi olla myös ensitavua myöhemmin, kielten rytmi on siis samankaltaista kuin suomen tai unkarin (liekö jälkimmäinen naapurina vaikuttanutkin näihin kieliin tällä tavoin).
Toinen virhe: ch sanotaan suhuässäksi vaikka se on vahva h-kirjain (sama kuin venäjässä "x" tai saksassa "ach"-äänne), h on heikompi ja soinnillisempi ja vastaa puolan ja venäjän g-äännettä, esim. "hora" (vuori) = ven. ja puol. "gora". Z on soinnillinen s, hatullinen ž taas soinnillinen suhuässä. C lausutaan tsetaksi ja hatullinen č suhu-tsetaksi (siis sama kuin engl. "church"). Näillä perussäännöillä molemmat kielet jo luonnistuukin. Hattuja ja aksenttimerkkejä ei tosin aina kirjoiteta vieraskielisessä tekstissä.
Liudennusta merkitään molemmissa kielissä heittomerkillä tai hatulla. Liudentuneita voivat olla d, n ja t (merkintä: ď , ň ja ť), slovakissa myös l (merkintä: ľ). I-vokaalin edellä liudennusta ei merkitä, koska em. äänteet ovat aina liudentuneita ennen i:tä. Näitäkään merkkejä ei usein näe vieraskielisessä tekstissä.
Kirjain y lausutaan aina kuten i, se on slaavilainen jäänne venäläisestä "taka-i":stä (ы), mutta sillä osoitetaan samalla, että edeltävä d, n ja t (ja slovakissa l) onkin liudentumaton. Pitkä y (siis ý) on monien miespuolisten sukunimien lopussa, esim Tomáš Rosický, sanotaan "rositskii".
Tsekin erikoisuuksia:
Kirjain ě: osoittaa että edellinen konsonantti d, n tai t onkin liudentunut (slovakissa d, n, t ja l ovat aina liudentuneita e:n edellä joten siellä ei tätä erikoismerkkiä tarvita), voi esiintyä myös joidenkin muiden konsonanttien jälkeen jolloin konsonantin perään ääntyy selvemmin j, esim. pět (viisi) = "pjet".
Kirjain ř: hattu-r, on tuossa alun hiihtäjättären nimessä, eräänlainen r:n ja suhuässän risteytymä tai soinnillista suhuässää muistuttava, onnistunee vain syntyperäiseltä. Etunimi "Jiří" on siis jotakin "jirshii".
Kirjain ů: sama kuin ú, eli "uu", esiintyy historiallisista syistä koska on ollut ennen eri äänne.
Slovakin erikoisuuksia:
Kirjain ľ: liudentunut l, ks. edellä.
Kirjain ä: esiintyy b, p, m ja v-konsonanttien jälkeen, voidaan lausua e:nä, mutta suomalainen ä on kuulemma "kielenhuoltajapuristien" suosima ääntämys. Esim. päť (viisi) = "pätj"
Kirjain ô: lausutaan diftongina "uo"
Kirjaimet ĺ ja ŕ: "pitkä" l ja r, ovat tavuissa joissa ne oikeastaan edustavat vokaaleita (ns. tavuamuodostavat konsonantit). Tsekin ja slovakin erikoisuuksiahan on yksinomaan konsonanteista muodostuvat sanat, esim vlk (susi, myös sukunimi), prst (sormi). Myös "Hyypiän kauhistus" Škrtel on nimi, jonka ensimmäinen tavu koostuu vain konsonanteista, siis suomalaisten selostajien kammotuksia kaikki tällaiset.
