Ranskan pelatessa "joulukuusta" -98 hyökkäykseen saatiin lisäpotkua ainakin Lizarazun nousuilla (bonuksena hyvä yhteispeli Zidanen kanssa). Mutta vaikka joukkueen dominoivaa peliä ylistettiinkin, niin loppujen lopuksi hyökkäyspää oli aika tehoton: tärkeitä maaleja tekivät puolustuspelaajat kuten Blanc ja Thuram.
Kai tarkoitus olikin muodostelmalla korvata sitä, että Ranskan keskikenttä oli täynnä kovan tason kavereita mutta kärkiä ei ollut ainuttakaan: legendaarinen Guivarc'h, Dugarry, joka ei oikeastaan puhdan kärki, Diomede, keskinkertaisuus eikä kärki hänkään, keskenkasvuiset Trezeguet ja Henry. Keskikentällä sen sijaan hyökkäävämpiä kovat kaverit Zidane, Djorkaeff, Pires ja alempana Petit, Deschamps, Vieira, Karembeu ja varauksella Boghossian, ja kun Lizarazu ja Thuram olivat taitavia pallon ylöstuojia, niin materiaali suorastaan pakotti joulukuuseen, jos haluttiin vahvuuksilla pelata.
Suomella Peetusta olisi kyllä Thuramiksi, mutta Köpi ei oikein nousijana vakuuta. Sitäpaitsi uskon hänen puolustuspään onnistumistensa johtuneen siitä, että hyökkäysvelvoite on kielletty. Edestakainen liike voisi johtaa Kopterimaisiin ongelmiin. Systeemissähän ei ole mitään järkeä, jos laidat eivät osaa pelata molempiin suuntiin ja jos keskikentän dominanssia ei saavuteta. Ja sitten kun Teme loukkaantuu, jäisi ehkä:
---------Forssell---------
-------Sjölund-Ere-------
---Roma-Heikkinen-Ägä---
--------puolustus--------
Ei riitä dominanssiin Venäjää vastaan, eikä välttämättä Walesissakaan.
