Suomalaisen jalkapallon asenne

[Burgerman]

Taas on nähty eri kolumneissa ja nettipalstoilla suomalaisen jalkapallon ikuinen asenne.Antaa Saksan mennä menojaan kun ne voittaa kuitenkin,tapellaan me siitä jämäpaikasta,tai ainakin yritetään pysyä kolmoskorissa.Ensi karsinnoissa sitten..Tolla asenteella jolla Saksan annetaan mennä menojaan ja päävastustaja on Venäjä,käykin niin että Venäjä voittaa lohkon ja Saksa onkin jatkokarsinnassa,yllättäen.Ja suomi taas ulkona kisoista.

Oli karsintalohko mikä tahansa niin lohkovoittoon pitää tähdätä.Niin kauan kun Suomi ei ole ykköskorissa lohkoon tulee aina kovempia maita.Saksaa,italiaa,Espanjaa..Suomalaiset vain nostaa saman tien kädet pystyyn,ei me noita ikinä voiteta.

Onkohan jotain mursun "perintöä",voitetaan vaan ne jotka ennakkoon ajateltuna pitääkin voittaa ja toivotaan loppujen kanssa parasta.Suomi on oppinut vuosien saatossa pelaamaan esim. Saksaa vastaan yllättävän hyvin ja ensimmäinen voitto roikkuu jo ilmassa.

Vain lohkovoitto vie varmuudella kisoihin,kakkospaikka on armopala ja uusi mahdollisuus,muut sijat turhia.

[Poliisimestari Sisu]

Onkohan jotain mursun "perintöä",voitetaan vaan ne jotka ennakkoon ajateltuna pitääkin voittaa ja toivotaan loppujen kanssa parasta.Suomi on oppinut vuosien saatossa pelaamaan esim. Saksaa vastaan yllättävän hyvin ja ensimmäinen voitto roikkuu jo ilmassa.

Turha Mursua on ruveta syyttelemään, eiköhän sitä juuri Mursun johdolla pelattu hyvin Saksaa vastaan. 

[8board]

Olen täsmälleen samaa mieltä. Kaikissa menestyksestä kertovissa kirjoissa ja menestyjien tarinoissa kerrotaan kuinka on tärkeää asettaa tavoitteet ja asettaa ne korkealle.

[Basement apes]

Suomi on oppinut vuosien saatossa pelaamaan esim. Saksaa vastaan yllättävän hyvin ja ensimmäinen voitto roikkuu jo ilmassa.

Muistan elävästi muutaman vuoden takaisen Saksa matsin stadikalla kun Forssellin maaleilla johdettiin jo 2-0 ja stadikka oli hurmoksessa. Johto tosin tyrittiin, mutta hyvän päivän sattuessa Suomella on mahikset päihittää mikä euroopan maa tahansa.

[lasse11]

Olen täsmälleen samaa mieltä. Kaikissa menestyksestä kertovissa kirjoissa ja menestyjien tarinoissa kerrotaan kuinka on tärkeää asettaa tavoitteet ja asettaa ne korkealle.

Toisaalta se edellyttää tiimin vetäjiltä kokemusta ja ammattitaitoa, pelkät tavoitteet eivät riitä. Ja lisäksi pitää ymmärtää muuntaa tavoitteet konkreettisiksi toimiksi ja ohjeiksi ja mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa.

[8board]

On myös erittäin tärkeää mitä puhutaan. Nämä vähättelijät ei tajua miten tuhoisaa on kylvää tappio mielialaa ja vähätellä puheissa mahdollisuuksia. Siitä ei pääse mihinkään, että puhuttu/kirjoitettu viestii aina kirjoittajan asenteesta.
Voittajat ei koskaan menetä uskoa mahdollisuuksiin, kun niitä on olemassa.

[8board]

Kun tavoitteet on asetettu alkaa toiminta, jota tavoitteet ohjaavat.

[8board]

Miettikääpä mitä "ennen peliä en uskonut tasapeliin" kertoo tavoitteen asettelusta.

[Viinioksa]

Miettikääpä mitä "ennen peliä en uskonut tasapeliin" kertoo tavoitteen asettelusta.

Ainakin se kertoo Muurisen suuhun laitettujen lausuntojen pitkäikäisyydestä niiden perättömyydestä huolimatta.

[Burgerman]

Turha Mursua on ruveta syyttelemään, eiköhän sitä juuri Mursun johdolla pelattu hyvin Saksaa vastaan. 

Tuo on kyllä totta mutta mursun heikkous oli paineensietokyky.Suomi sai kieltämättä hienot voitot niin Portugalista kuin Kreikastakin puhumattakaan noista kahdesta tasurista Saksaa vastaan.Kun taas tärkeissä otteluissa piti saada voitto niin homma taas levisi käsiin koska varsinkin median painostus oli liikaa.Se näkyi viimeistään Suomi-Hollanti matsissa kun media vaati voittoa ja päälle tuli vielä fanien mielenosoitus.Siitä johtuen mursulle tuli paniikinomainen pakko voittaa Hollanti ja panostaa hyökkäyspeliin.

Hodgson taas ei välittänyt paskan vertaa mitä muut ajattelivat eikä luultavasti olisi ollut moksiskaan jostain mielenosoituksesta.Hodari piti oman linjansa ja kokeneena valkkuna tiesi että loppupeleissä vain pisteet ratkaisevat ja ainoa millä Suomi saa pisteitä on tiukka joukkuepuolustus ja oman maalin puhtaanapitäminen.Ja Suomessa tuntematon asia että yksi piste on enemmän kuin nolla pistettä.Valitettavasti ei vain saatu sitä yhtä maalia.Eikä lohkovoittokaan ollut loppujen lopuksi niin kaukana.

Hodarin sotkin tähän sen takia että miehellä sentään oli jokin linja millä kisoihin mennään ja voitaisiin jopa voittaa lohko.Kenelläkään suomalaisvalmentajalla tälläinen utopia ei ole koskaan ollut edes mielessä.

[Tiksa]

Provoihin nyt ei pitäisi vastata, mutta ...

Niin pitkään kuin meillä on huonompi materiaali, niin tärkeintä on osata valita taistelunsa.

Jos nyt menestystarinoihin viitataan, niin todetaan samalla, että suurimpia syitä massiivisiin epäonnistumisiin ovat liian heppoisten toivekuvien varassa liian korkealle asetetut tavoitteet. (Poimitaan suomalaisesta yrityshistoriasta vaikkapa Soneran Saksan seikkailut, Stora-Enson Amerikan valtaus, Nokian tv-tehdasostokset (viiden vuoden päästä joku lisää Navteqin tähän) jne.)

Kukaan tuskin lähtee yksittäiseen otteluun Saksaa vastaan häviämään, mutta typerää olisi valita tähän karsintaturnaukseen sellainen valmentaja, joukkue ja pelityyli, joilla yritetään maksimoida todennäköisyys voittaa Saksa, jos sillä samalla lisätään todennäköisyyttä kompastua jossain pienemmässä maassa.

Näissä karsinnoissa suurin mahdollisuus päästä jatkoon on kuitenkin ottamalla mahdollisimman varma täysi pistepotti kolmelta huonommalta valtiolta ja pitämällä huolta, että Venäjälle ei ainakaan hävitä. Sen jälkeen sen on hieman kiinni tuuristakin - niin kuin se tulee Suomen kohdalla aina olemaan.

[Burgerman]

Provoihin nyt ei pitäisi vastata, mutta ...

Niin pitkään kuin meillä on huonompi materiaali, niin tärkeintä on osata valita taistelunsa.

Jos nyt menestystarinoihin viitataan, niin todetaan samalla, että suurimpia syitä massiivisiin epäonnistumisiin ovat liian heppoisten toivekuvien varassa liian korkealle asetetut tavoitteet. (Poimitaan suomalaisesta yrityshistoriasta vaikkapa Soneran Saksan seikkailut, Stora-Enson Amerikan valtaus, Nokian tv-tehdasostokset (viiden vuoden päästä joku lisää Navteqin tähän) jne.)

Kukaan tuskin lähtee yksittäiseen otteluun Saksaa vastaan häviämään, mutta typerää olisi valita tähän karsintaturnaukseen sellainen valmentaja, joukkue ja pelityyli, joilla yritetään maksimoida todennäköisyys voittaa Saksa, jos sillä samalla lisätään todennäköisyyttä kompastua jossain pienemmässä maassa.

Näissä karsinnoissa suurin mahdollisuus päästä jatkoon on kuitenkin ottamalla mahdollisimman varma täysi pistepotti kolmelta huonommalta valtiolta ja pitämällä huolta, että Venäjälle ei ainakaan hävitä. Sen jälkeen sen on hieman kiinni tuuristakin - niin kuin se tulee Suomen kohdalla aina olemaan.

En halua enkä yritä ainakaan tahallani provoilla,olen pahoillani jos sait sen käsityksen.Yritän kertoa oman näkemykseni miten ne näen.

Mielestäni tosiasia kuitenkin on että niin kauan kuin Suomi kyttää ns. jatkokarsintaa eikä yritä voittaa lohkoaan niin ei meillä myöskään ole asiaa lopputurnauksiin.Olet kyllä oikeassa että joukkuetta ja valmentajaa ei tule valita vain Saksaa silmälläpitäen vaan lähteä siitä että kaikki pitää voittaa.Kritisoin tuossa aloituksessani lähinnä sitä että Suomessa lähdetään siitä että Saksa saa mennä menojaan ja Venäjä olisi jonkinlainen päävastustaja,ainoa mikä pitää voittaa.Ja siinä pelissä kyllä käy huonosti.

Ja loppupeleissä kyllä se Saksakin kompastuu johonkin pienempäänsä,niin kuin Venäjäkin.Tärkeintä olisi että se pienempi on Suomi.Vaikka kyllä Suomikin jossain ottelussa kompuroi pienempänsä kanssa.

[Carter]

Onhan se nyt ihan perseestä jos Saksaa vastaan lähdetään kumartelemaan. Mursun johdollakin oltaisiin kotona otettu voitto ellei oltaisi blokattu omien vetoja ja yks vitun iso ja ruma Wanker ei olis kaatunut kuin Krisse Ronaldo. Tuskin kanssamme kakkossijasta taisteleva Venäjä ainakaan lähtee pää kumarassa Saksaa vastaan. Guus on kuitenkin paskemmillakin joukkueilla tehnyt tulosta kun tuomarit ovat suosiollisia ja Venäjällähän kirjekuoriin riittää rahaa.

[Burgerman]

Tuskin kanssamme kakkossijasta taisteleva Venäjä....

Ja taas muka Saksa siis on voittamassa lohkon 

[Carter]

Ja taas muka Saksa siis on voittamassa lohkon 

No tarkoitus oli vain viitata yleiseen mielialaan. Luulis että ekasta lauseesta olisi käynyt selväksi mitä asiasta ajattelen, mutta jos ei niin tarkennetaan sitten. Missään nimessä ei siis saa lähteä mielialalla että Saksa on varma lohkovoittaja, yhtälailla se voi olla Suomen lisäksi niin Venäjä kuin yllättäjä Waleskin.

Todennäköisyys sille että Saksa lohkosta menee jatkoon on kuitenkin varsin suuri. Niillä kun ei tapana ole kisoja missata.

[valdanito]

Kukaan tuskin lähtee yksittäiseen otteluun Saksaa vastaan häviämään, mutta typerää olisi valita tähän karsintaturnaukseen sellainen valmentaja, joukkue ja pelityyli, joilla yritetään maksimoida todennäköisyys voittaa Saksa, jos sillä samalla lisätään todennäköisyyttä kompastua jossain pienemmässä maassa.

Näissä karsinnoissa suurin mahdollisuus päästä jatkoon on kuitenkin ottamalla mahdollisimman varma täysi pistepotti kolmelta huonommalta valtiolta ja pitämällä huolta, että Venäjälle ei ainakaan hävitä. Sen jälkeen sen on hieman kiinni tuuristakin - niin kuin se tulee Suomen kohdalla aina olemaan.

Tämä sama pointti nyt löytyy varmaan jo aika monesta topicista, mutta juuri näin sen täytyykin mennä. Suomen tilanteessa realismi on realismia, ei pessimismiä eikä optimismia. Kaikki on mahdollista - niin hyvässä kuin pahassa. Suomi voi vaikka voittaa Saksan hyvänä päivänä kotona, mutta huonona päivänä se voi ottaa azereilta päähän. Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää, mjötööh.

[Carter]

Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää, mjötööh.

Tällä asenteella ei kyllä olla missään lajissa ikinä pärjättykään, jotain pistesijoja tai kahdenkymmenen joukkoon. Jos lähtee vaan katteleen mihin tollainen asenne riittää, niin kyllähän sillä taatusti jäädään lohkoon. Enemmän multa ainakin irtoaa arvostusta sellaisille urheilijoille jotka ennen matsia uskoo voittoon ja vaikka jopa uhoaa sen puolesta. Hävitessään sitten myöntävät että vituiksi meni ja vastustaja oli parempi. Nää "katsotaan mihin se riittää" jannut on kyllä suomalaisessa urheilussa niin nähtyjä tapauksia. Saataisko vaikka lopussa kulma.... :keskari:

e. ja anteeksi jos tähän aikaan, muutamassa oluessa takerruin epäoleelliseen loppulauseeseen.

[Elmo]

Ainakin se kertoo Muurisen suuhun laitettujen lausuntojen pitkäikäisyydestä niiden perättömyydestä huolimatta.

Hienoa, että tästäkin saimme nyt kuulla lopulta sen totuuden Viinioksan suulla. Ei kai hän nyt tuollaisella varmuudella mitään perättömyyksiä kertoisi. Tähän asti tästä lainauksesta on ollut vain Hesarin toimittajan sana vastaan Muurisen sana, mutta hienoa, että tämä vihdoin ratkesi. Taisi Viinioksa olla tuolloin ihan paikallakin, kun väitetty lausuminen tapahtui?

[valdanito]

e. ja anteeksi jos tähän aikaan, muutamassa oluessa takerruin epäoleelliseen loppulauseeseen.

Nimenomaan niin taisit nyt tehdä. Lause oli vähän läppä, koska muun tekstin saattoi ymmärtää siten. Olisi pitänyt ehkä pistää hymiö perään, että arkijuopottelijatkin tajuaa. 

[Tresor]

Tällä asenteella ei kyllä olla missään lajissa ikinä pärjättykään, jotain pistesijoja tai kahdenkymmenen joukkoon.

Eilen illalla viimeksi taisi joku Ahonen sanoa, että ei uskonut ennen mäkiviikkoa voittoon eikä lähtenyt voittamaan. Uskoisin kyllä, että useimmat menestyvät urheilijat pyrkivät tekemään parhaansa ja keskittyvät omaan tekemiseen, koska muiden tekemiseen eivät voi vaikuttaa.

Jos lähtee vaan katteleen mihin tollainen asenne riittää, niin kyllähän sillä taatusti jäädään lohkoon. Enemmän multa ainakin irtoaa arvostusta sellaisille urheilijoille jotka ennen matsia uskoo voittoon ja vaikka jopa uhoaa sen puolesta. Hävitessään sitten myöntävät että vituiksi meni ja vastustaja oli parempi. Nää "katsotaan mihin se riittää" jannut on kyllä suomalaisessa urheilussa niin nähtyjä tapauksia. Saataisko vaikka lopussa kulma.... :keskari:

e. ja anteeksi jos tähän aikaan, muutamassa oluessa takerruin epäoleelliseen loppulauseeseen.

Joku uhoaa ja saa sillä lailla tsemppiä ja sopivaa suorituspainetta, toinen taas vähättelee mahdollisuuksiaan ja vie sillä paineet harteiltaan. Ei vähättely tai uho - siis lehdistölle - kumpikaan viesti itseluottamuksesta, vaan niistä keinoista, joilla urheilija valmistaa itseään huippusuoritukseen. Itseluottamus on aika lailla puheita syvempi juttu, ja sen näkee lähinnä toiminnasta itse suorituksen aikana. Sitä vahvistavat yleensä onnistumiset kilpailuissa/otteluissa, hyvä fyysinen vire ja terveys, ja heikentävät epäonnistumiset, huono vire ja vammat.

Usein nuo tapaukset, että lähdetään kovalla riskillä yrittämään jotain isoa pottia kielivät juuri itseluottamuksen puutteesta. Ei uskota siihen, että oma suoritus sellaisenaan riittää, vaan lähdetään hakemaan jotain ekstraa, ja homma menee pipariksi. Futiksessa huono itseluottamus oman joukkueen kykyyn ilmenee usein siinä, että pelaajat vaikka tappiotilanteessa sortuvat yksityisyritteliäisyyteen eli kikkoihin ja epätoivoisiin kaukovetoihin. Kuitenkin pelaamalla järjestelmällisesti suunnitellulla taktiikalla (joka sinänsä on rakennettu yksilöiden vahvuuksien varaan ja joka mahdollistaa myös luovan pelin systeemin rajoissa) maalin todennäköisyys olisi suurempi. Vahva joukkue uskoo itseensä ja systeemiinsä, pelaa loppuun asti ja tekee maalit (Saksa monta kertaa, Suomi Azereita vastaan kotona jne.).

Futiksen ulkopuolelta esimerkkinä voi käyttää jotakin Kalle Palanderia, joka ei sen yhden kerran jälkeen ole oikein koskaan kovassa paikassa onnistunut juuri huonon itseluottamuksen takia. Kaveri rupeaa aina riehumaan jollain ihme riskillä kun ei usko itseensä ja ajaa ulos tai häviää muuten. Kuvaan kuuluu, että ennen laskua uhotaan, ja laskun jälkeen sanotaan, että ei näihin kisoihin kannata lähteä varmistelemaan vaan riskillä voittoa hakemaan. Ja media tulkitsee sen uhoksi, vaikka kyse on yrityksestä paikkailla omaa horjuvaa uskoa. Sitten joku nössykäksi leimattu Poutiainen on aika hiljaa kisoja ennen, mutta laskee toistuvasti kovassa paikassa kärkisijoille. Kumpi näistä onkaan se, jolla on itseluottamusta?

[lasse11]

Muurinenhan teki tuonkin suhteen kaiken väärin typerillä talvisota-vertauksillaan. Rentous katosi kuin tuhka tuuleen.

[Kuku]

Ei esiinny ainoastaan jalkapallossa. Eilen Urheiluruudussa se keppipallo- ja slaalomselostaja Hannula lentopallojuttunsa lopuksi "naulasi" teesinsä, että todella vaikea kuvitella Suomen menevän olympialaisiin samoista karsinnoista, joissa pelaa joku Serbia.

"Ei me kumminkaan pärjätä ku siällä on Serpiaki" 

[Burgerman]

Ei esiinny ainoastaan jalkapallossa. Eilen Urheiluruudussa se keppipallo- ja slaalomselostaja Hannula lentopallojuttunsa lopuksi "naulasi" teesinsä, että todella vaikea kuvitella Suomen menevän olympialaisiin samoista karsinnoista, joissa pelaa joku Serbia.

"Ei me kumminkaan pärjätä ku siällä on Serpiaki" 

Suomen lentisjoukkue on hieno esimerkki miten kunnon valmentaja ja oikea asenne vie eteenpäin.Jo tullessaan peräsimeen Berruto ilmoitti median välityksellä pelaajille että kieltäydy kerran niin ei mitään asiaa enää maajoukkueeseen.Lisäksi Suomen hiukan räpeltäessä karsinnoissa Berruto ilmoitti että mennään sitten vaikeimman kautta (Suomi joutui jatkokarsintaan).Totuus on että Suomi teki lentopallon EM-kisoissa jotain mikä ei todellakaan ole Suomen palloilulle tyypillistä ja mitä arvostetaan tässä mäkihypyn ja lätkän luvatussa maassa loppujen lopuksi aika vähän.

En epäile etteikö Suomi olisi myöskin olympialaisissa.Ja voi olla jopa todella kova  .

[rokelvis]

Ettei nyt pelkästään ristiinnaulita Mursua, niin vasta Muurisen aikana Suomessa alettiin vaatia voittoja ja uskoa niihin voittoihin (mihin Mursu ei tainnut loppuvaiheessa enää itse uskoakaan). Toki olisi voitu paremmalla valmentajalla ja hieman paremmalla taktiikalla mennä kisoihin jo 2004, mutta ei se Muurisen aika nyt ainakaan takapakkia ollut. Silloin suomalaisiin iskostui asenne, että Suomi voi voittaa näitä pelejä. Eikä se lopulta kaukana ollutkaan, että se sensaatio olisi tullut jo aiemmin, kyllä se muuten on tulossa.

Siis Muurisen ensimmäiset karsinnat menivät hyvin, ennen karsintoja kukaan ei tainnut uskoa pisteisiin Saksan ja Englannin kaltaisia maita vastaan, vaikka jälkikäteen on helppo sanoa, että kriisi-Englanti olisi pitänyt syksyllä 2000 voittaa ja Saksaa vastaan olisi pitänyt onnistua pitämään kahden maalin johto. Seuraavissa karsinnoissa ei Suomessa odotettu muuta kuin kisapaikkaa, että jotain eteenpäinmenoa nyt kuitenkin tapahtui.

Olisi ehkä ollut aikanaan parempi, että Muurista ei olisi lyöty suoraan ykköseksi, vaan jonkun kokeneen koutsin kakkoseksi saamaan vielä hetkeksi oppia. Ehkä meillä nyt olisi jo pari kisapaikkaa plakkarissa, mutta...

Toi asenne on kuitenkin muualla kuin pelaajien päässä. Kyllä ne pelaajat siitä voitosta jo tuolla tasolla pelaavat ihan joka kerta.

[8board]

Pertti Alaja kuulemma vahvoilla p-joht