Tänään onkin totinen paikka, kun todella siipirikko NaKa kohtaa Pesän.
NaKalla matkassa max. 1+10...
www.nakary.netLähtökohdat peliin olivat NaKan kannalta äärimmäisen huonot. Iltavuorot ja loukkaantumiset rokottivat isolla kädellä Kasseja, joten reissuun lähdettiin 1+9 hengen miehistöllä, ja toiveita miehistön täyttymiselle saatiin elätellä aina Imatralle asti. Onneksi "Regis" Kiiskinen saatiin hätiin, kesken muuttotalkoiden.
Pelissä oli NaKan kannalta panosta enemmän kuin tarpeeksi, haettiinhan siinä asetelmia tulevan torstain kärkikamppailuun, Rakuunat junioreita vastaan. Alussa tapahtumia sitten riittikin. Pesä sai otteluun unelma-alun ja meni johtoon kolmen minuutin jälkeen. Millintarkka syöttö NaKa - puolustuksen taakse ja Marko Ruhanen sijoitti pallon ohi NaKan maalissa poikkeuksellisesti vartioineen Aki Seppälän. Jalkavaivainen Aksu ei näin saanut turhan ruusuista kuvaa maalivahdin arjesta NaKa - puolustuksen takana. Murheet sen kuin jatkuivat.. Alle viiden minuutin kohdalla Pesä – hyökkäys murtautui taas läpi ja Mikko Korpelalla, ei alimpana ollut vaihtoehtoja – mies nurin. Rangaistuslaukaus suuntautui kohti humisevia havupuitamme, mutta suureksi ikäväksemme, Korpelan käsi muistutti ranteen yläpuolelta suunnilleen nimismiehen kiharoita. Lääketieteen tutkinto on kirjoittajalla hiukan vajaa, mutta tiukka arvio on, että luita on murtunut.. Röntgen sen kertoo..
NaKa siis yhden vajaalle, mutta jostain syystä peli alkoi taas kulkea hiukan.
Seppälän veljeksistä vanhempi oli latautunut koko viikonlopun tähän kohtaamiseen ja sehän näkyi. Seitsemän minuutin kohdalla Miksu murtautui hienon syöttöpelin jälkeen vasemmalta laidalta ja hieno laukaus tolpan kautta tasoitti pelin.
Sitten alkoikin NaKan kausibudjetista puolet syönyt panostus tuottaa tulosta. Erotuomari näki käsivirheen Pesän rangaistualueella ja vihelsi tyynesti pallon pilkulle. Tuomas Martikka sijoitti pallon varmasti vasempaan reunaan. Peli 1-2. Pelin vanhettua kaksitoista minuuttia erotuomari Piiroinen muisti taas NaKaa. Jälleen kerran Joensuun lahjaa, kaikkien karvaisten kuningasta, Puroharjun Jaskaa (loukkantui lopullisesti n. 60 min kohdalla), rikottiin "uskomattoman törkeästi" rangaistualueen sisällä. Pesän hahmo, Tuomas Hallikas, ei tätä sulattanut ja muutaman painokelvottoman jälkeen sai ihailla auringonväriä. Pelimies hakee aina värisuoraa, joten kun Hallikas poistuessaan syntisenä, turhaan mainitsi Herran nimen, antoi Piiroinen Tuopin nähdä koko ruskan värikirjon. Tilanteesta seuranneen rankkarin Martikka yritti sijoittaa aiemmin hyväksihavaittuun paikkaan, mutta esitys oli niin luokaton, että maalissa pelannut Mikko Savolainen poimi sen helposti.
Pelikello tikitti 22 minuuttia, kun NaKa - vahti päästi suustaan nuo kuolemattomat sanat: MINÄ OTAN!! Keskitys leijailikin Aksun näppeihin, mutta huudosta sykkyrään säikähtänyt Kari Kettunen muodosti Aksulle mainion voimistelutelineen ja pallo kirposi suoraan Ruhasen jalkoihin, joka ei tilanteessa armoa suonut. Tauolle päästiin siis 2-2 tasatuloksessa. Heti toisen puoliajan ensi minuutilla Pesä – kapteeni Sami Kärhä kanttasi vasemmalta laidalta pitkin kuudentoista rajaa ja sijoitti varmasti vasempaan alakulmaan. Taas joutuivat Kassit takaa-ajoon.. Seuraavat 45 minuuttia NaKa pyöritti ja Pesä sumputti. NaKa ei tuota sumppua osannut purkaa, joten kärsivällisyyttä koeteltiin. NaKan viimeinen tilaisuus siunaantui, kun 89 minuuttia oli pelattu. Kulmapotkuun nousi koko joukkue maalivahtia myöden. Kulma annettiin etutolpalle, josta pitkänhuiskea Kettunen liippasi pallon eteenpäin kaikkien yli. Aivan taaimmaisena ryhmityksessä oli maalivahti/-tykki Aksu, joka kylmästi pisti pallon pienestä kulmasta maalin kattoon, täydellä tietenkin.
Loppuvihellyksen jälkeen pelistä jäi siis käteen molemmille yksi piste. NaKa pelasi paljon vajaalla, mutta hyvä taistelu molemmilta joukkueilta. Tuomaritoiminta ei paljon jättänyt jälkipolville ihasteltavaa, vaikka NaKa siitä hyötyikin. Torstaina sitten lohkon kiihkeä kärkikamppailu Kimpisessä.
Tuokki
