Ei ne futaajien palkat Norjassa kovin huimia ole. Verrattuna esimerkiksi muihin ammatteihin. Kalanperkkaajana tienaat paremmin kuin divaripalloilijana. Lisäksi seurat eivät järjestä asuntoa eikä muitakaan etuja (ruoka, auto, etc) kovin hanakasti johtuen verotuksellisista syistä.
Minimipalkka EU:n ulkopuoliselle pelaajalle, että saa työluvan, on n. 18500 NOK bruttona kuukaudessa. Tuo on monesti se taso, mitä ulkomaalaisille vahvistukselle lähdetään ehdottamaan. Se on noin 2250€. Veroprosentti noin pienistä palkoista ei ole vielä kovin suuri (alle 20%). Lisäksi Pohjois-Norjassa työskenteleville siihen tulee vielä pieni veroetu.
Monet seurat pystyvät järjestämään työtä pelaamisen oheen, jolla voi jopa tuplata ansionsa. Jesper Törnqvist toimii mm. Personal Trainerina paikallisessa kuntokeskuksessa.
Tuolta voi huvikseen laskeskella veronsa, jos mielii kaloja perkkaamaan:
http://www.skatteetaten.no/no/Person/Skattekort-og-forskuddsskatt/Skatteberegning/Skatteberegning-for-skattekort-inntektsaret-2014/Ammattimaisesti organisoituneita joukkueita pelaa myös 2.divisioonassa. Alempaakin löytyy sellaisia seuroja, joilla on maksukykyjä, jonkun kylän turskapäällikön toimiessa mesenaattina. Sainpa tuossa muutama kuukausi sitten toimeksiantona etsiä Hammerfestiin (5. divari) valmentajaa Suomesta, jolle luvattiin 600 000 NOK vuodessa.
1.divarissa eli Adeccoligaenissa pelaa myös puoliammattilaisena seuroja, mutta sitten siellä on ihan maksukykyisiä poppoita. Eli aika monenlaista seuraa sielläkin on eikä oikein voi yleistää sarjatason suhteen.
1.divari on kovatasoinen sarja, josta taatusti on paremmat mahdollisuudet ponnistaa pääsarjaan, kuin mitä Suomesta. Sama piiri pieni pyörii näissäkin maissa. Jos valmentaja on sut jossain omin silmin nähny monta kertaa tuntemassaan sarjassa, niin helpompi se kaveri on ottaa siitä riveihin testiin, kuin joku youtube-sankari.
Ja pitäähän aina muistaa se, että vaihtelu virkistää. Ollaan kaikki täälä opin tiellä ja nyt, kun voi nuorena mennä, niin silloin ei kannata jarrutella. Joskus ehkä pitää ottaa jossain asioissa askel taaksepäin, että voi mennä kaksi eteenpäin. Minusta se on normaalia ja arvostan sitä, että uskalletaan näin tehdä. Ihan sama jääkö käteen 1500€ vai 2000€ kuukaudessa. Ei niin mitään väliä, kun aletaan miettiä, että mitä ihminen oikeasti saa, kun repii itsensä pois normikuvioista ja omalta mukavuusalueelta.
