Sitoutuminen maajoukkueeseen - kuka pelaa ja millä ehdoin?

[huumorintaju]

Kosovon itsenäistymisen ja mm. Hyypiän valmentajavalintaa koskevien lausuntojen johdosta on taasen yksi joukkueurheilun ikuisuuskysymyksistä taasen noussut inasen ajankohtaisemmaksi: minkä asteista sitoutumista, tässä tapauksessa, maajoukkueen pelaajilta odotetaan? Mitä maajoukkue ja sen edustaminen merkitsevät pelaajille ja kannattajille? Millä hinnalla menestystä voidaan tavoitella? Tuntuu siltä, että nämä aiheet kaipaisivat oman ketjunsa, jotta muut pysyisivät jollain tapaa puhtaana ainakin tältä osin.

Jotta suurimmilta paatoksellisilta palopuheilta vältyttäisiin, niin eiköhän kaikki erinäiset varsinaiseen aiheeseen kuulumattomat perusteettomat kärjistykset jätetä tämän keskustelun ulkopuolelle, eikä siis rakenneta vastakkainasettelua esim. "epärehellisten keinojen" ja "aidon kansallispallon" välille, vai mitä? Ainakaan omissa silmissäni raja ei ole ihan näin selkeä, eikä se edes liiku noiden ääripäiden välissä. Sitä paitsi itse uskon ja toivon, että aidosti millä tahansa keinolla menestystä toivovat tai maajoukkueen täysin etnisesti homogeenisena näkevät ovat niin pieni vähemmistö, ettei aivan jokaista kantaa ole välttämätöntä tuoda julki. Toki voin olla väärässä. Niin ja pahoitteluni, mikäli aiheesta löytyy kulutettu ketju jostain arkistosta; itse en tällaista muutamalla pikahaulla löytänyt.

Itse ilmaisin tuolla Perperimin ketjussa oman kantani pelaajan sitoutumiseen tämän motivoitumisen kautta. Kärkevästi tosin, myönnettäköön, joten koetanpa tässä sitä hieman selkiyttää. Mielestäni on nähkääs lähestulkoon se ja sama millä yksittäiset pelaajat motivoivat itseään edustustehtäviin; ts. isänmaallisuus ja kansallistunto eivät voi olla ainoita syitä mitkä oikeuttavat peliaikaan maajoukkueessa. Eivät ainakaan nykyisessä maailmassa, jossa jo meidänkin edustusjoukkueemme pelaajista osa ei varmastikaan koe itseään yksiselitteisesti suomalaiseksi.

Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että toivoisin menestystä keinolla millä hyvänsä, tai että haluaisin joukkueeseen pelaajia joille Suomen edustaminen ei merkitse mitään. Sen sijaan voin hyvinkin hyväksyä pelaajan, joka on maamme kansalainen, mutta joka ei sen suuremmin koe itseään minkään varsinaisen lipun alle kuuluvaksi. En odota, että jokaisen pelaajan tulisi aina haastatteluissa vetää linnan juhlat päälle ja muistaa kertoa kuinka ylpeä on siitä, että saa pelata sinivalkoisissa väreissä.

Mitä tulee tuohon mainitsemaani motivoitumiseen, niin uskon, että sen ja joukkueeseen sitoutumisen voi saada aikaan montaa muutakin kautta kuin varttumalla koko ikänsä suomalaiseksi. Mielestäni on ymmärrettävää ja erittäin realistista, että varsinkin Perpan kaltainen nuori, vielä itseään osaltaan etsivä kaveri, ei osaa suoralta kädeltä sitoutua johonkin maahan. Ymmärrän myös sen, että Hyypiä pohtii maajoukkueuransa jatkoa. Epäröimisistään huolimatta kuuluvat he aivan ehdottomasti siihen rinkiin josta pelaajat valitaan. Mielestäni he kuuluvat joukkueeseen niin kauan kuin heidän esityksensä kentällä siihen oikeuttaa – eivät siis mediassa esitetyt lausunnot. Täysin ehdoton suhde maajoukkueeseen jätettäköön pääsääntöisesti sen intohimoisimpien kannattajien etuoikeudeksi. 

Keskustelu alkakoot tai tyrehtykööt ennen aikojaan.

[Lorenzo]

Mikäli maahanmuuttajalla tai maahanmuuttajaperheestä tulevalla pelaajalla on mahdollisuus edustaa toistakin maajoukkuetta, mutta valitsee silti Suomen, on se mielestäni osoitus onnistuneesta integraatiosta. Mitään patrioottisuutta valintaan ei missään tapauksessa tarvitse silti liittyä. Tosin tällaisia integraatioesimerkkejä ei taida juuri olla, mikäli Eremenkot katsoo taustansa vuoksi erikoistapaukseksi.

[Jayton]

Kunnioitusta pitää löytyä maajoukkuetta kohtaan, muuten prinsiipillä parhaat pelaa.

[S.K.]

Kunnioitusta pitää löytyä maajoukkuetta kohtaan, muuten prinsiipillä parhaat pelaa.

Sama. Motivoituneista pelaajista parhaat kentälle. Turha sinne kentälle on haluttomia riplailijoita pistää.

[Edmundo]

Isänmaallisuus tai kansallistunto eivät toki ole ainoita mittareita maajoukkuetta valitessa. Myös Suomen maajoukkueen voi valita puhtaasti jalkapalloilullisista syistä, juuri esimerkiksi Kosovon tapauksessa. Vaikka periaatteessa oman synnyinmaan maajoukkue houkuttelisi, niin toisaalta siellä joutuisi todennäköisesti erinäisten liittosotkujen vuoksi pelaamaan pelkkiä höntsäpelejä monta vuotta, eikä lopulta karsintapelien alkaessa lopputurnauspaikasta olisi tietoakaan. Sen vuoksi varmasti moni kosovolainen olisi valmis valitsemaan Suomen maajoukkueen, ja jos taustaa Suomesta ja kansalaisuus kerran löytyy, niin ei kai tämäkään väärin ole.

Mm. Hollannin maajoukkue on hyvä esimerkki tästä, koska marokkolais- ja turkkilaistaustaiset pelaajat suorastaan himoitsevat edustaa isiensä maiden maajoukkueita (vaikka olisivatkin jopa syntyneet Hollannissa), mutta paremmat menestymismahdollisuudet ovat pakottaneet heidät valitsemaan Hollannin maajoukkueen. Ibrahim Afellay lienee yksi parhaista esimerkeistä tällaisesta toiminnasta.

[huumorintaju]

Mikäli maahanmuuttajalla tai maahanmuuttajaperheestä tulevalla pelaajalla on mahdollisuus edustaa toistakin maajoukkuetta, mutta valitsee silti Suomen, on se mielestäni osoitus onnistuneesta integraatiosta.

Jos koko valtakunnan etua täytyisi pitää silmällä niin tämä integraatioajatushan on sitä ajatellen erittäin oleellinen seikka. Ajan takaa sitä kuinka hyvin esim. toisen sukupolven maahanmuuttajat, siis useinkin täysiveriset Suomen kansalaiset pystyvät kokemaan itsensä suomalaisiksi. Esim. Saksassahan on tämänkaltaisissa tilanteissa ollut jonkinlaisia ongelmia: siis kun kyseessä ovat maassa syntyneet, ulkomaalaisen näköiset ihmiset, joille saksalaiseksi identifioituminen on tuottanut ongelmia.

Nyt kun meidänkin maamme on muuttumassa yhä kansainvälisemmäksi, niin mielestäni maajoukkueemmekin olisi hyvä heijastella tätä kehitystä. Mikä sen parempi kansallisen identiteetin ilmentymä, kuin monivärisemmät huuhkajat viestimässä sillä ainoalla universaalilla kielellä suvaitsevaisuuden sanomaa. En usko, että kenelläkään "rotuoppeja" harrastavallakaan olisi mitään sitä vastaan, että maahamme identifioituminen tehtäisiin inasen helpommaksi kaikille täällä asuville.

[idän_ihme]

Mikäli maahanmuuttajalla tai maahanmuuttajaperheestä tulevalla pelaajalla on mahdollisuus edustaa toistakin maajoukkuetta, mutta valitsee silti Suomen, on se mielestäni osoitus onnistuneesta integraatiosta. Mitään patrioottisuutta valintaan ei missään tapauksessa tarvitse silti liittyä. Tosin tällaisia integraatioesimerkkejä ei taida juuri olla, mikäli Eremenkot katsoo taustansa vuoksi erikoistapaukseksi.

No kyllähän Eremenkot voi hyvinkin katsoa tälläisiksi tapauksiksi. Vanhempi pojista on kuitenkin suht pitkäänkin ehtinyt venäjällä asua ja jonkinlaista mahdollisuutta sillekin puolella olisi pelaamaan ollut, jos halua olisi ollut. Miksei samaa voisi pienellä varauksella sanoa Kuqin veljeksistäkin vaikka jos jonkinlaista ongelmaa on ollutkin. Eivät kuitenkaan ennen kosovon itsenäistymistä hirveämmin muuhun maajoukkueeseen halunneet.

[Koom]

Maajoukkue palvelee usein henkilökohtaista urakehitystä, joten ei sinne maajoukkueeseen enää tällä vuosituhannella mennä pelkästään, että pääsee vetämään verisuonet pullisteneina Maamme-laulua vähän huonommallakin lauluäänellä.

[Lorenzo]

No kyllähän Eremenkot voi hyvinkin katsoa tälläisiksi tapauksiksi. Vanhempi pojista on kuitenkin suht pitkäänkin ehtinyt venäjällä asua ja jonkinlaista mahdollisuutta sillekin puolella olisi pelaamaan ollut, jos halua olisi ollut.

Poikkeustapaus tarkoitti tuossa yhteydessä sitä, että ovat tulleet Suomeen isänsä jalkapallouran vuoksi. Maahanmuuton tausta on siis tavallaan jalkapalloilullinen, enkä siksi heitä esimerkiksi onnistuneesta maahanmuuttajien integraatiosta laskisi.

Miksei samaa voisi pienellä varauksella sanoa Kuqin veljeksistäkin vaikka jos jonkinlaista ongelmaa on ollutkin. Eivät kuitenkaan ennen kosovon itsenäistymistä hirveämmin muuhun maajoukkueeseen halunneet.

Heillä kuten muillakaan Suomeen paenneilla Kosovon albaaneilla puolestaan ei ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia edustaa mitään muuta maajoukkuetta. Aika valinnalle koittaa korkeintaan tulevaisuudessa.

[Ralliraita]

Jos ei ole koko sydämellä mukana niin ei tarvitse ollakkaan mukana.

[kieran]

Jos ei ole koko sydämellä mukana niin ei tarvitse ollakkaan mukana.

Tästä herääkin kysymys että millä se mitataan että onko täysillä mukana maajoukkueen kuvioissa vai eikö ja millä tavalla. Maajoukkue on kumminkin jokaiselle urallaan eteenpäin pyrkivälle pelaajalle se näytönpaikka joka voi toimia ponnahduslautana kansainvälisille kentille, ja tosiaalta on sitten näitä "suomi-ikoneja" jotka ovat maajoukkueessa mukana vain siksi kun sydän sykkii Suomelle, vaikka panos kentällä ei enää olekaan sellainen mitä se oli parhaimpina päivinä.

Kyllähän Litin ja Hyypiän paikka on edelleen maajoukkueessa jo hengennostattijan, mutta enemmän nostan hattua Niemelle joka päästi uuden sukupolven kentille ja Jässille mahdollisuuden osoittaa taitonsa myös suuren yleisön silmissä kotimaassa. Suomessa on kumminkin sen verran kapea pelaajataso, että pikkuhiljaa pitäis alkaa pudottaa noita ikoneja pois maajoukkueesta ja antaa uusille yrittäjille tilaa, ja sopeutua siihen että Suomi on monikulttuurinen maa, eikä katsoa vaan sitä että kuinka monennessa polvessa kaveri on suomalainen.

Suomen maajoukkueella ei koskaan ole varaa ostaa ketään pelaajaa ja hankkia hänelle kansalaisuutta, mutta onko se oikeasti niin väärin jos joku ei-syntyperäinen-suomalainen haluaa edustaa Suomea, ja samalla edistää omaa uraansa, ja pelata maajoukkueessa?

[Mendoooza]

Tästä herääkin kysymys että millä se mitataan että onko täysillä mukana maajoukkueen kuvioissa vai eikö ja millä tavalla.
...
...
Suomen maajoukkueella ei koskaan ole varaa ostaa ketään pelaajaa ja hankkia hänelle kansalaisuutta, mutta onko se oikeasti niin väärin jos joku ei-syntyperäinen-suomalainen haluaa edustaa Suomea, ja samalla edistää omaa uraansa, ja pelata maajoukkueessa?

Kaikki Suomen kansalaiset saavat puolestani nykäistä huuhkajapaidan päällensä, jos kutsu käy. Jos ei asennetta löydy, niin tuskinpa sitä kutsuakaan tulee.

Mitä taas maahanmuuttajiin tulee, niin halu sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on mielestäni suurin pääsyvaatimus ammatista riippumatta. Jalkapalloilijatkin ovat tervetulleita Suomeen ja ihan maajoukkuetasollekin, kunhan pelaajat ovat aidosti halukkaita suomalaistumaan.

Pelkän maajoukkuegloorian (tai no gloorian ja gloorian..) perässä juoksevista ulkomaalaisista en ole tippaakaan huolissani.. Jos joku muuttaa Suomeen huuhkajapaita silmissä vilkkuen, niin eiköhän kansalaistumisprosessi erottele jyvät akanoista. Meinaan, että sellainen elämänmuutos vaatii kovaa sitoutumista.

e. Lueskelin äsken tuota Perpa-topiccia, ja pakko oli tulla lisäämään.. En ymmärrä, miksi jotkut ovat valmiita heittämään Perpan maajoukkueesta, koska tämä kritisoi kevyesti Palloliittoa. Maajoukkueeseen sitoutuminen ei mielestäni tarkoita sitä, että johdon toimia ei saisi kyseenalaistaa, tai että syntymämaan itsenäistyessä ei saisi harkita maajoukkueen vaihtoa.

[Geejuna]

e. Lueskelin äsken tuota Perpa-topiccia, ja pakko oli tulla lisäämään.. En ymmärrä, miksi jotkut ovat valmiita heittämään Perpan maajoukkueesta, koska tämä kritisoi kevyesti Palloliittoa. Maajoukkueeseen sitoutuminen ei mielestäni tarkoita sitä, että johdon toimia ei saisi kyseenalaistaa, tai että syntymämaan itsenäistyessä ei saisi harkita maajoukkueen vaihtoa.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Sen sijaan kieltäytyminen karsintamaaottelusta naurettavin perustein (olkoonkin kyseessä U21-maajoukkue) saa ainakin minut vahvasti epäilemään pelaajan sitoutumista ja intohimoa Suomen ja sen värien edustamista kohtaan. Siihen päälle kun vielä itketään, että Palloliitto ei kohtele vasta maajoukkueen portteja kolkuttelevaa pelaajaa kuin suurtakin tähteä, niin johan alkaa itsellänikin sen verran sappi kiehua, että maajoukkueesta potkimista on tullut varsin väkevään sävyyn ehdotettua.

[Mendoooza]

Tästä olen täysin samaa mieltä. Sen sijaan kieltäytyminen karsintamaaottelusta naurettavin perustein (olkoonkin kyseessä U21-maajoukkue) saa ainakin minut vahvasti epäilemään pelaajan sitoutumista ja intohimoa Suomen ja sen värien edustamista kohtaan. Siihen päälle kun vielä itketään, että Palloliitto ei kohtele vasta maajoukkueen portteja kolkuttelevaa pelaajaa kuin suurtakin tähteä, niin johan alkaa itsellänikin sen verran sappi kiehua, että maajoukkueesta potkimista on tullut varsin väkevään sävyyn ehdotettua.

En ymmärrä tuota harkkamatsista kieltäytymistä, enkä missään nimessä tahdo vastaavaa prinsessameininkiä puolustella. Siitä huolimatta tämä "skandaali" tuntuu myrskyltä vesilasissa. Kevyttä ojennusta ja kaveri takas ruotuun, sillä selvä. Vaikka Perpa ei ehkä olekaan se penaalin terävin kynä, niin ei nyt kevyestä tyhmyydestä tarvitse monoa antaa.

[Viinioksa]

En ymmärrä tuota harkkamatsista kieltäytymistä, enkä missään nimessä tahdo vastaavaa prinsessameininkiä puolustella.

Kun ei se ollut harkkamatsi, vaan erittäin ratkaiseva u-21:sten karsintapeli. Toki kyseessä vain U-21:set, mutta kertonee silti jotain mielenkiinnosta edustaa Suomen Sinivalkoisia Värejä.

[Lorenzo]

Kun ei se ollut harkkamatsi, vaan erittäin ratkaiseva u-21:sten karsintapeli. Toki kyseessä vain U-21:set, mutta kertonee silti jotain mielenkiinnosta edustaa Suomen Sinivalkoisia Värejä.

Kyllä toisaalta ymmärrän, mikäli Hetemaj pitää junioripelejä toisella puolen Eurooppaa veikkausliigalupausten rinnalla pakkopullana, mikäli henkilökohtainen tavoite on vakiinnuttaa lähitulevaisuudessa paikka eurooppalaisen huippujoukkueen avauskokoonpanossa. Näin vielä enemmän, mikäli ei ole ollut mukana joukkueessa muutenkaan alusta asti, ja mikäli katsoo joihinkin peleistä liittyvän kohonneen loukkaantumisriskin.

[tamman siika]

Kyllä toisaalta ymmärrän, mikäli Hetemaj pitää junioripelejä toisella puolen Eurooppaa veikkausliigalupausten rinnalla pakkopullana, mikäli henkilökohtainen tavoite on vakiinnuttaa lähitulevaisuudessa paikka eurooppalaisen huippujoukkueen avauskokoonpanossa.

Minä en ymmärrä. Oli pelikavereina sitten ketä tahansa.

[Lorenzo]

Minä en ymmärrä. Oli pelikavereina sitten ketä tahansa.

Niin miksi et ymmärrä? Jos -86 syntyneenä Mestarien liigaakin tahkonneena pelaajana saisit kutsun alle 21-vuotiaiden maajoukkueen mukaan paikkaan, jossa pelatussa tusinamaaottelussa olit vuotta aiemmin saanut seurajoukkueen avauskokoonpanosta pudottaneen pitkäaikaista hoitoa vaatineen vamman vastustajan holtittoman taklauksen seurauksena, olisit joka tapauksessa innolla lähdössä mukaan ja ottaisit kutsun suurena kunniana?

[Viinioksa]

Kyllä toisaalta ymmärrän, mikäli Hetemaj pitää junioripelejä toisella puolen Eurooppaa veikkausliigalupausten rinnalla pakkopullana, mikäli henkilökohtainen tavoite on vakiinnuttaa lähitulevaisuudessa paikka eurooppalaisen huippujoukkueen avauskokoonpanossa. Näin vielä enemmän, mikäli ei ole ollut mukana joukkueessa muutenkaan alusta asti, ja mikäli katsoo joihinkin peleistä liittyvän kohonneen loukkaantumisriskin.

Onhan se ymmärrettävää ja kertoo juuri siitä, miten paljon sinivalkopaita nappaa. Jos joku Hämäläinen olisi möläyttänyt jotain sen suuntaista, että U-21-EM-karsinta on ennen näkemättömästä alkumenestyksestä huolimatta pelkkä toissijainen höntsäpaska, foorumi täyttyisi keskareista, mutta kun ulkomaalaistaustainen lupaava pelaaja osoittaa teollaan samaa, siitä ollaan jopa samaa mieltä.  :

Toinen asia on sitten, kiinnostaako (nuorten) maajoukkue järin paljon kaikkia suomalaissyntyisiäkään puhumattakaan siitä, onko pelaajia varaa valita sen perusteella, miten syvästi sinivalkoinen sydän sykkii jne.

[tamman siika]

Niin miksi et ymmärrä?

No koska nuo kaikki syyt kertovat väärästä asennoitumisesta itse maajoukkuetta kohtaan.

Toinen asia on sitten, kiinnostaako (nuorten) maajoukkue järin paljon kaikkia suomalaissyntyisiäkään puhumattakaan siitä, onko pelaajia varaa valita sen perusteella, miten syvästi sinivalkoinen sydän sykkii jne.

Ei pidä aliarvioida. Huonolla motivaatiolla varustetut pystyy melko nopeasti huomaamaan niin kentältä, kuin sen ulkopuoleltakin. Ja kaikkia ringistä tiputettuja odottaa kyllä tarpeeksi iso joukko nälkäisiä varamiehiä. Palloliiton pienessä johtoportaassa pysyvät kaikki hölmöilyt ja töppäilyt muistissa ja pitkään, eikä näitä varmasti unohdeta tulevia mj-pelaajia valittaessa. Niin kuin sanonta menee: minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Itse en Hetemajta ole mistään muusta kritisoinut, kuin Skotlanti-ottelusta kieltäytymisestä. Tottakai myös vielä noinkin nuoren pelurin julkiset huutelut Palloliiton suuntaan ovat mielestäni melkoista omaan jalkaan ampumista, mikäli tulevaisuuteen katsotaan.

[Mendoooza]

Toki kyseessä vain U-21:set, mutta kertonee silti jotain mielenkiinnosta edustaa Suomen Sinivalkoisia Värejä.

Edelleenkin. Maaottelusta kieltaytyminen on todella outo ja lapsellinen ratkaisu.. eika ainakaan tiedossa olevilla syilla ymmarrettavissa. En silti olisi valmis heivaamaan Perpaa takavasemmalle tulevaisuuden maajoukkuepeleista pelkastaan taman tapauksen perusteella.

Kyseessa on kuitenkin vain nuoren pelaajan yksittainen tyhma ratkaisu, eika kaverin syntyperalla ole mielipiteeni kanssa mitaan tekemista. Jos Lampi toppailisi samaan tapaan, kirjoittaisin tapauksesta aivan samoin. Joukkueen sisainen kurinpalautus on toki aiheen, eika Palloliiton kannata ainakaan mitaan silkkihansikaskasittelya Kosovon itsenaistymisen takia harrastaa. Piste.

Itse topiciin.
Tottakai maajoukkueen kannattaja haluaisi jokaisen pelaajan taistelevan pyyteettomasti ensisijaisesti suomen kansan puolesta, mutta nain se homma menee vain kansallisromanttisissa mielikuvissa. Kannattaa muistaa, etta me kannatamme ennen kaikkea Suomen maajoukkuetta, emme niita 11 pelaajaa, jotka sen joukkueen muodostavat.

Kaikilta maajoukkuepelaajilta tulee loytya asennetta ja joukkuehenkea kentalla, mutta on turhaa jeesustelua ehdottaa jotain patrioottisin perustein tehtavaa pelaajavalintaa. Kaikki pelaajat ajavat peleissa seka omaa etta joukkueen etua.
Tosiasiassa kaikkein isanmaallisimman oloinen pelaaja voi nauttia maajoukkuepeleissa eniten egoistisesti fanien huomiosta ja roolistaan kansan urheilusankarina jne. Pitaisiko maajoukkuepelaajille siis jarjestaa jonkinlaiset psykologiset testit, etta huomataan heidan olevan aidosti ja epaitsekkaasti Suomen asialla?

En syyta foorumisteja nain mustavalkoisesta ajattelusta, mutta pahempiakin karjistyksia foorumilla nahdaan. Esimerkiksi Perpan eparoinnin tuomitseminen maanpetturuudeksi on aikamoista sontaa. Tottakai kaksoispassin omaavalla pelaajalla on oikeus punnita identiteettiaan.

[Tresor]

Ihan hyvä puheenvuoro tähän keskusteluun by Ägä, vaikka kendistit onkin vedetty mukaan sotkemaan [http://www.akiriihilahti.com/fi/shownews.shtml?00000167.html]:

10.3.2006
Iltalehti: Kenelle pelaat?

KENELLE PELAAT, MITÄ VIET KENTÄLLE MUKANASI?
 - -
Turha sitä on kaunistella. Valitettavasti jalkapallomaailma on menossa itsekkäämpään, epärehellisempään ja kunniattomampaan suuntaan. Oman edun tavoittelu ja individualismi ovat taklaamassa joukkueurheilun teesit. Englannissa sanotaankin jo: “There are no friends in this game”. Näin terävä kaksiteräinen miekka ei sentään ole, etteikö tiukan paikan tullen voisi luottaa omiin riveihinsä ollenkaan. Kyse on enemmänkin ammatillisesta toveruudesta. Jos minulla olisi huomenna häät, kutsuisin yli sadasta Englannin vuosieni joukkuetoverista paikalle tasan kaksi. Suomen maajoukkueesta lähes puolet. Siellä tunnen todella pelaavani myös ystävyydestä.

Arvokkaista jääkiekko-opeistani sain parhaan vuosia sitten entiseltä pelaajalta kysymyksenä: ”Kenelle pelaat, mitä viet kentälle mukanasi?”

Ilman miettimistä kehitin pelaavani joukkueelleni ja itselleni, vien kentälle omat ja seurani värit. Aina pelaa myös seuran ja omasta tulevaisuudesta. Ehkä vähän myös suurelle yleisölle.

Vastaus ei tyydyttänyt. Hän sanoi oppineensa jääkiekolta, että aina pitää viedä kentälle kaikki mitä pitää arvokkaana. Se osui ja upposi. Ymmärsin ja opin. Itseisarvo ei ole juhlia torilla - vaan kentällä. Nykyään jokainen kerta, kun juoksen kymmenientuhansien katsojien tai vain parin koirankusettajan eteen, en mene sinne yksin. Kuvittelen kuinka vanhempieni vuosien kannustus on mukanani. Kuinka paljon se heille merkitsee. Askel on paljon keväisempi, kun tietää ottavansa niitä myös veljelleen. Ja kaikille ja kaikelle mitä pitää rakkaana. Pelaan ylpeydestä kantaa nimeäni pelipaitani selässä ja joukkueen logoa rinnassa. Edustan kentällä arvojani ja standardejani. Pelaan kaikille urani pelitovereille, vuosien työlle ja kaikille niille pienille kokemuksille, ihmisille ja detaljeille, jotka ovat osa minua jalkapallon ansiosta. Tämä tunne antaa niille, peleille ja minulle aivan uuden merkityksen.

Näiden kaikkien merkityssuhteiden summa on suurimmillaan aina pelatessani Suomen jalkapallomaajoukkueessa. Sen tunnistin myös Leijonista. Että pelattiin arvokkaista asioista. Sen aistii niin Koivun kuin Forsselin katseesta. Nummisen ja Hyypiän asenteesta. Ruudun ja Tihisen uhrautumisesta. Se on suomalaisuutta ja joukkueurheilua parhaimmillaan. Ehkä sittenkin näillä lajeilla on jotain yhteistä - se mitä Suomipaita pelaajille merkitsee.

[tamman siika]

Ägälle ikuinen ja giganttinen

[Koom]

Nyt on AR kirjoittanut asiaa. Futiksesta on tullut pelaajille entistä enemmän vain ja ainoastaan työpaikka, aivan kuten tavallisille konttorirotille/duunareille/sairaanhoitajille. Siellä puukotetaan työkaveria selkään, jos oma ura edistyy, korkea moraali on heitetty romukoppaan monen pelaajan toimesta.

[kieran]

Nyt on AR kirjoittanut asiaa. Futiksesta on tullut pelaajille entistä enemmän vain ja ainoastaan työpaikka, aivan kuten tavallisille konttorirotille/duunareille/sairaanhoitajille. Siellä puukotetaan työkaveria selkään, jos oma ura edistyy, korkea moraali on heitetty romukoppaan monen pelaajan toimesta.

Totta hitossa se menee tuohon illoin kun sulle maksetaan palkkaa jostain hommasta. Et sinäkään ala barrikaadeille työnantajan puolesta ja kehu sitä maailman parhaaksi paikaksi jos et oikeasti ole tyytyväinen siihen. Työkaveri on sun pahin vihollinentöissä, samoin se pelikaveri seurajoukkueessa.

Maajoukkueessakin valitettavasti on havaittavissa samaa juttua, toisaalta se on positiivista kun kilpailua paikoista syntyy ja on enemmän valinnan varaa, suomessa vaan ei ole totuttu siihen.