Aika leimallista molemille topicin seuroille on nurkkakuntaisuus ja omien pierujen haistelu. Parhaiten tämä ongelma, joka estää seurojen toimintakulttuurin kehittymisen näkyy urheilujohdossa. Esim. Parviaisen osalta on vaikea uskoa, että olisi todella pätevin tuota tehtävää hoitamaan. Ja muutenkin olisi kiva tietää, että tienaavatko kaikki nuo Interin toimistohenkilöt oman palkkansa tuomalla seuraan lisätuloja omalla työllään. Tulee ainakin sometyön perusteella sellainen olo toiminnasta, että tuolla ollaan vain töissä.
Kappe toki tehnyt hyvää tulosta ja taitaa jotain verkkokurssia tuohon liittyen käydäkin, mutta pitääkö sen kasvattajaseuran aina toimia tet-paikkana ja suojatyöpaikkana entisille pelaajilleen? Holman nimitys vei tämän sekoilun ihan uudelle tasolle, kun liigaorganisaation toimitusjohtajan tehtävässä pitäisi olla vähän muitakin kannuksia kuin sata peliä ykköstä. Kovaan paikkaan pääsee nyt kauppiksen kirjekurssin jälkeen kokeilemaan "oikeita töitä".
Onko kauppakorkean käyminen "kauppiksen kirjekurssi"? Kai sitä seuroja on hoidettu pienemmilläkin näytöillä... Aika yleismies-jantunen tuollainen toimari Tepsissä on. Ei sinne mitään kovan CV:n yritysjohtajaa saada.
Kappella taitaa olla jonkinsortin urheilujohtamisesta koulutus. Kokemus kansainvälisestä futiksesta ja sen vaatimuksesta, sekä kotimaisten pelaajien tuntemus ja hyvät suhteet tuossa lienevät suurimmaksi avuksi. Parviainen uransa puolesta pienemmillä näytöillä ja varmaan vähemmän suhteita ulkomaille jne, mutta Interillä on toimistolla juuri tätä varten käsittääkseni palkattu apua pelaajien kartoitukseen.
Ainahan sinne palkitaan valmennukseen ja muutenkin vanhoja pelaajia. Niin se jalkapallossa (ja jääkiekkossakin muuten) toimii.
Äänestys
