Niemisen haastattelun jälkipuintia:
-Tässä kohdassa pitäisi myös muistaa, että pelaajien olisi valittava seuransa urheilullisin perustein. Pitää valita se seura, joka antaa korkeatasoisimman valmennuksen ja parhaat fyysiset olosuhteet, jotta voi kehittyä urheilijana. Kun katsotaan mitä Suomessa maksetaan jalkapalloilijoille, on pöyristyttävää että esimerkiksi 21-vuotias lahjakkuus valitsee seuransa sen mukaan onko kuukausipalkka 2000 tai 3000 euroa. Ainoa valintakriteeri pitäisi olla, että mikä seura panostaa omasta taloudestaan suurimman osan parhaaseen valmennukseen, parhaisiin olosuhteisiin, parhaaseen fysioterapiaan. Pitäisi mennä sellaiseen seuraan, jossa on suurimmat mahdollisuudet kehittyä niin hyväksi urheilijaksi kuin on edellytyksiä. Jos pelaajalla on lahjoja ja hän saa hyvää valmennusta, hänen taitojaan hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla ja hänelle annetaan näyttöpaikkoja, hänellä on mahdollisuus päästä eteenpäin Eurooppaan. Yhdellä allekirjoituksella hän saattaa silloin tehdä enemmän rahaa kuin koko urallaan Suomessa. Jokaisen pelaajan pitäisi panostaa ainoastaan siihen, että hän tulee mahdollisimman hyväksi. Ja jokainen valinta pitäisi tehdä siltä pohjalta.
Sanotaan nyt ensimmäiseksi kokonaisuudesta, että Neuvostoliitossa nämä kirkassilmäiset visiot yhteisestä päämäärästä ja toimintamallista. Vai luuleeko Nieminen, että jos riviin laitettaisiin kaikki suomalaiset työntekijät, niin harva suostuisi, mikäli näille tarjottaisiin samaa duunia toisaalta tonnia paremmalla kuukausipalkalla. Puhummehan nyt kuitenkin ammattiurheilusta, ympäristöstä, jossa kilpailevat organisaatiot kilpailevat pelaajasopimuksista.
Toisekseen tämä lausunto antaa ymmärtää, että ne tietyt seurat, joiden olosuhteet eivät ole tarpeeksi kilpailukykyisiä parhaimpiin verrattuna, eivät ole yhteisen edun nimessä oikeutettuja pitämään huippulupauksistaan kiinni. Monestihan kun on juuri niinpäin, että niissä taloudellisesti pienemmissä seuroissa nuoren pelaajan iso rooli ja täydet peliminuutit ovat todennäköisempiä (ja tätä kautta läpimurto), kuin muualla.
Kolmanneksi sitten haluaisinkin vielä tietää Niemisen suusta, että missä Veikkausliigaseuroissa valmennus, olosuhteet ja fysioterapia eivät ole kunnossa, jotta sopimusta pohtivat tulevaisuuden lupaukset saisivat vähän vinkkiä tulevaisuuden varalle.
Keskustelua Svenska Spelin tuesta ruotsalaiselle jalkapallolle...-Tämä on ihan selkeä oravanpyörä. Ei homma Ruotsissa ole alkanut toimia sillä, että on annettu rahaa. Jos annetaan rahaa ilman tuloksia, ei ole erityistä varmuutta, että rahan käytön hyöty koituisi jalkapallon hyväksi. Riski on koko ajan olemassa, että jos rahaa lajiin tulee lisää, sitä ei käytetä oikein. Meneekö se lajin kehittämiseen, syntyykö pitkällä tähtäimellä kestävää pohjaa hyvän, terveen talouden luomiselle? Katinkontit. Yleensä käy niin, että raha tulee ja menee, eikä kukaan hyödy mitään.
No taikurinhatulla ja suklaakolikoillako ne juniorien olosuhteet on Ruotsissa luotu? Kuka kieltää korvamerkitsemästä seurasponsorointia pelkälle ruohonjuuritasolle, ja valvomasta rahankäyttöä? Jos annetaan, niin silloin on oikeus myös vaatiakin. Tässä yllä maalataan vain valheellista kuvaa siitä, että lajin sponsorointi voi olla vain sattumankauppaa tulosten valossa.
Lukekaa nyt huolella uudestaan edellinen lainaus. Siis Veikkaus ei anna lisää sponsorirahaa, koska rahankäyttöä ei valvota, ja koska Veikkaus ei luota seuroihin. Kuinka moni vielä tämän jälkeen uskoo, että Veikkauksessa ollaan tippaakaan kiinnostuneita Veikkausliigan kehityksestä?
No, monelle varmaan tulee tässä vaiheessa varmasti mieleen, että eihän tällaisessa logiikassa ja toimintatavassa ole mitään järkeä, ja myös haastattelija ymmärtää jatkaa aiheesta heti perään:
Ruotsissa ja Tanskassa veikkausrahoilla palkataan seuroihin ammattitaitoisia nuorten valmentajia. Voisiko Veikkaus korvamerkitä samalla tavalla omia markkinointiyhteistyörahojaan?
- Koko ajan erilaisia vaihtoehtoja mietitään, mutta aloitteet tulevat jalkapallon puolelta. Mielestäni olisi liikaa vaadittu, että markkinointiyhteistyökumppani tekisi linjat ja kehittäisi ideat mihin rahoja käytetään. Tässäkin voidaan kysyä, että jos seuralla on jo nyt nuorisopäällikkö, jonka palkan seura maksaa, ja jos raha tuleekin tulevaisuudessa Veikkaukselta, niin mihin nuorisopäällikön palkkaan aikaisemmin käytetty raha menee.
Liikaa vaadittu?! Eli siis liigan pitäisi ensin ymmärtää pyytää lisärahaa Veikkaukselta siirtääkseen sitä korvamerkittynä seurojen ruohonjuuritason kehitykseen, koska Veikkauksen ideoimana aloitteena se on liikaa vaadittu? Ei vittu, minä kun erehdyin jo luulemaan, että Veikkausliigan profiilinnoston eteen tehdyt panostukset kasvattaisivat myös sen kiinnostusta ja samalla Veikkausta hyödyttävää vedonlyöntiä. Juurihan Nieminen tässä samassa haastattelussa vetosi pitkäjänteisyyteen. Mutta ilmeisesti tässä nyt on pääasiana se kuka vetelee linjoja ja keksii ideoita, kuin yhteinen hyvä.
Nämäkin kommentit todistavat sen, että Veikkaus on pitänyt liigasysteemiä yllä surkeilla pullanmurusilla ja odottaa vain sitä yksittäistä tapahtumaa, joka synnyttäisi futisbuumin ja menestyshullun kansan riemusta revityistä perseistä valutetuista hunajassa ja kullassa olisi joskus pääsponsorinkin ihana piehtaroida.
Tuohon nuorisopäällikkö-heittoon voi taas vain kommentoida, että rahankäytön valvonta, missä pelaa?
Enemmän odottaisin sitä, että seurat pystyisivät istumaan yhteisen pöydän ääreen ja sitoutuisivat satsaamaan sellaiseen kehitykseen, minkä päämääräänä on katsojalukujen nousu yli 10 000.
Epäuskoista naureskelua tälle. Satraappi voisi linkata sen kolumninsa tähän jatkoksi, jossa kertoi vierailuistaan Veikkauksen järjestämissä yhteistilaisuuksissa seuroille. Ainakin niissä juotiin ja syötiin hyvin, mutta futisasioita ei taidettu käsitellä ollenkaan?
Ja kenen tehtävä olisi kerätä nämä tahot yhteisen pöydän ääreen? Waldenin? Veikkauksen? Jonkun seurapomon? Jonkun, jota kiinnostaa?
Kritiikki tältä osin tässä ja keskustelu avattu. Asia- ja kirjoitusvirheitä saattoi mahdollisesti tulla, mutta korjailen niitä myöhemmin.
