"Veikkausliigassa huonoa peliä"

[Elmslie Ender]

Pertot Aristides, FC Inter-Pelin moottori.-Loistava pelikäsitys sekä tappavat puukkosyötöt.

 

[Dickinson]

Jotenkin tuntuu, että tämä fysiikan korostaminen näkyy eniten ykkösessä ja tietyissä tapauksissa kakkosessakin. Toisin sanoen siellä, missä liigapelaajat tehdään. Toki myös liigassa tätä tapahtuu, mutta harjoitusmäärät ovat kovempia kuin ykkösessä, joten muutakin ehtii väkisinkin tehdä. Terveisiä vaan Pyykölän Jarille sinne Vassaan!   Useimmat vanhan liiton valmentajat vetävät niitä samoja harjoituksia kuin aina ennenkin. Kyllähän ennen vanhaan oltiin sentään ihan eri kunnossa kuin  nykyään, maalivahditkin vetäisivät cooperissa vähintään 4000! Kunto ja lihaskuntotreenejä osaa vetää melkeimpä kuka tahansa jos asia vähääkään kiinnostaa, mutta taito/pelikäsitysharjoituksia harvempi. Ehkäpä suomalaisvalmentajienkin olisi hyvä käydä katsomassa ulkomaitten touhuja, vois sieltä jotakin tarttua. Jännä muuten miten euroopassa päästään samaan/kautta parempaan fyysiseen kuntoon reilussa kuukaudessa, kun Suomessa asiaan käytetään aikaa reilusti enemmän? Kenties tiiviimpi paketti ja entistä kovemmalla meiningillä auttaa asiaa? Toisaalta on pakko ihmetellä myös sitä, miksi järjestään ulkomaille siirtyvät suomalaisjunnut saa reilusti lisää voimaa ja painoa alle parissa kuukaudessa, vaikka täällä se fyysinen puoli tuntuu olevan se ykkösjuttu? Miten päin persettä näitä hommia täällä oikein tehdään?!

[Maakuntasatraappi]

Jotenkin tuntuu, että tämä fysiikan korostaminen näkyy eniten ykkösessä ja tietyissä tapauksissa kakkosessakin. Toisin sanoen siellä, missä liigapelaajat tehdään. Toki myös liigassa tätä tapahtuu, mutta harjoitusmäärät ovat kovempia kuin ykkösessä, joten muutakin ehtii väkisinkin tehdä. Terveisiä vaan Pyykölän Jarille sinne Vassaan!   Useimmat vanhan liiton valmentajat vetävät niitä samoja harjoituksia kuin aina ennenkin. Kyllähän ennen vanhaan oltiin sentään ihan eri kunnossa kuin  nykyään, maalivahditkin vetäisivät cooperissa vähintään 4000! Kunto ja lihaskuntotreenejä osaa vetää melkeimpä kuka tahansa jos asia vähääkään kiinnostaa, mutta taito/pelikäsitysharjoituksia harvempi. Ehkäpä suomalaisvalmentajienkin olisi hyvä käydä katsomassa ulkomaitten touhuja, vois sieltä jotakin tarttua. Jännä muuten miten euroopassa päästään samaan/kautta parempaan fyysiseen kuntoon reilussa kuukaudessa, kun Suomessa asiaan käytetään aikaa reilusti enemmän? Kenties tiiviimpi paketti ja entistä kovemmalla meiningillä auttaa asiaa? Toisaalta on pakko ihmetellä myös sitä, miksi järjestään ulkomaille siirtyvät suomalaisjunnut saa reilusti lisää voimaa ja painoa alle parissa kuukaudessa, vaikka täällä se fyysinen puoli tuntuu olevan se ykkösjuttu? Miten päin persettä näitä hommia täällä oikein tehdään?!

Hmmm...

Joukkueen menestymisen ja yksilöiden kehittämisen välillä on usein ristiriita. Jos nyt Vepsua ja Pyykölää käytetään esimerkkinä, niin jos hänen käytössään olevalla pelaajamateriaalilla olisi lähdetty pelaamaan jotain lyhytsyöttöpeliä niin ei montaa pistettä olisi sarjassa tullut. Sen sijaan Pyykölä treenasi joukkueensa hirmukuntoon, nosti topparin kärjeksi ja tuloksia tuli avainpelaajien loukkaantumisista huolimatta.

Yksilönkehitys pitäisi ensisijaisesti tapahtua jo ennen aikuispelejä. Mutta juniorivalmennus on Suomessa amatööripohjalla kiitos resurssien puutteen. Aleksei Jeremenkon sanoin: amatöörivalmentajilla tulee amatööripelaajia. Toisaalta Jeren omat pojat treenasivat suunnattomasti omalla ajallaan, ja tulokset tunnetaan. Jos pojalla on lahjoja, tarvitaan suomalaisen juniorivalmennuksen todellisuudessa valmiutta elää pallon kanssa treenien ulkopuolellakin. Uskoisin, että esimerkiksi Jari Litmanen vahvistaisi tämän teesin.

Pelaajien kommenteissa mainittiin muuten myös temmon ja kovuuden puuttuminen (perusteena menestymättömyydelle eurokentillä). 

[Dickinson]

Pyykölän nimen heitin lähinnä siksi, että pelaajat ovat usein kritisoineet juuri häntä. Varmasti liigassa on monta muutakin samantyyppistä valmentajaa. Vepsu on saavuttanut tällä kaudella ihan hyviä tuloksia, ei siinä mitään. Eri asia on sitten se, kuinka paljon pelaajat ovat kehittyneet henkilökohtaisella tasolla ja kuinka paljon he nauttivat jalkapallon pelaamisesta.

[Maakuntasatraappi]

Pyykölän nimen heitin lähinnä siksi, että pelaajat ovat usein kritisoineet juuri häntä. Varmasti liigassa on monta muutakin samantyyppistä valmentajaa. Vepsu on saavuttanut tällä kaudella ihan hyviä tuloksia, ei siinä mitään. Eri asia on sitten se, kuinka paljon pelaajat ovat kehittyneet henkilökohtaisella tasolla ja kuinka paljon he nauttivat jalkapallon pelaamisesta.

Sanoisin edelleen, että Vaikkausliigassa valmentaja on pitkälti materiaalinsa orja. Toki valmentaja voi vaikuttaa paljon siihen minkälaisia pelaajatyyppejä joukkueeseen hankitaan, mutta ainakin maakuntien pienimpien budjettien seuroihin ei hirveästi tunkua ole. Toisaalta ei ns. taitopelaajienkaan kokoaminen yhteen aina tuo tulosta - ainoa kerta miesmuistiin kun Jaro on pelannut vielä hirveämpää futista kuin tällä kaudella oli ensimmäiset 13 peliä kaudella 2004, kun Boströmin valmennuksessa pelasivat mm. Weckström, Verno, Vasara, Heilala ja Venäläinen.

Kuten aiemmin sanoin, henkilökohtainen kehitys olisi mielestäni pitänyt pitkälti tapahtua ennnen aikuisikää - jos tietyt perustaidot eivät ole silloin riittävällä tasolla, niitä on huono enää silloin löytää. Ja tällaisia "rajoittuneita" pelaajia on veikkausliigassa tukuttain. Esimerkiksi Jarossa Hevonkorpi valitti paikallislehdessä, että Touru pakottaa hänet antamaan helppoja perussyöttöjä. Noh, tällä kaudella Hevonkorpi (ja moni muu) on saanut enemmän vapauksia. Harhasyöttöjen määrä on ollut useissa matseissa käsittämätön. Jos potkutekniikka (ja pelikäsitys) on kovin rajoittunut, kuten esim. Hevonkorvella, niin ei sille enää voi mitään. Tällaisista miehistä on hyötyä joukkueelleen vain tiukasti määritellyissä rooleissa.

Ja ei, se ei välttämättä ole pelaajan kannalta kivaa. Perusduunarin homma ei sitä aina ole futiksessakaan.

[Isopää]

Toisaalta on pakko ihmetellä myös sitä, miksi järjestään ulkomaille siirtyvät suomalaisjunnut saa reilusti lisää voimaa ja painoa alle parissa kuukaudessa, vaikka täällä se fyysinen puoli tuntuu olevan se ykkösjuttu? Miten päin persettä näitä hommia täällä oikein tehdään?!

Omalle kohdalleni tähän asti osuneilla valmentajilla on aina ollut se ihmeellinen luulo, että kova voimaharjoittelu jotenkin automaattisesti tekisi pelaajista muutamassa kuukaudessa bodareita ja hidastaisi heitä kaikin puolin. Sitten tehdään jotain "jalkapalloilijoille erityisesti suunniteltua" voimaharjoitusohjelmaa, jonka tulokset eivät valmentajien suureksi helpotukseksi näy pelaajien massiivisina lihaksina mutta ei kyllä vaikuta muutenkaan. Se on ainakin yksi tapa, jolla näitä hommia tehdään päin persettä ainakin junnuissa ja veikkausliigan alapuolella.

Toinen asia on se, että ravintoon ei kiinnitetä juuri minkäänlaista huomiota. Yläaste-/lukioiässä olevien pelaajien kohdalla ei katsota ollenkaan, mitä syödään ja milloin. Tästä oman kokemukseni mukaan on usein ollut seurauksena se, että syödään liian vähän ja liian harvoin. Anaerobinen suoritus on ehdottoman helppo tapa polttaa lihasta, ja harjoitusten jälkeen monen tunnin syömättömyys ei nuorilla pelaajilla varmasti edistä voiman/lihasmassan kasvua. Samaa tietämättömyyttä/välinpitämättömyyttä ravinnon merkitystä kohtaan on ollut myös monessa kakkosdivarijoukkueessa, jossa on muka ollut näitä tulevaisuuden liigapelaajia.

Pahoittelen, meni vähän aiheen ohi. Veikkausliigassa siis huonoa peliä, hmm...

[Maakuntasatraappi]

Omalle kohdalleni tähän asti osuneilla valmentajilla on aina ollut se ihmeellinen luulo, että kova voimaharjoittelu jotenkin automaattisesti tekisi pelaajista muutamassa kuukaudessa bodareita ja hidastaisi heitä kaikin puolin. Sitten tehdään jotain "jalkapalloilijoille erityisesti suunniteltua" voimaharjoitusohjelmaa, jonka tulokset eivät valmentajien suureksi helpotukseksi näy pelaajien massiivisina lihaksina mutta ei kyllä vaikuta muutenkaan. Se on ainakin yksi tapa, jolla näitä hommia tehdään päin persettä ainakin junnuissa ja veikkausliigan alapuolella.

Toinen asia on se, että ravintoon ei kiinnitetä juuri minkäänlaista huomiota. Yläaste-/lukioiässä olevien pelaajien kohdalla ei katsota ollenkaan, mitä syödään ja milloin. Tästä oman kokemukseni mukaan on usein ollut seurauksena se, että syödään liian vähän ja liian harvoin. Anaerobinen suoritus on ehdottoman helppo tapa polttaa lihasta, ja harjoitusten jälkeen monen tunnin syömättömyys ei nuorilla pelaajilla varmasti edistä voiman/lihasmassan kasvua. Samaa tietämättömyyttä/välinpitämättömyyttä ravinnon merkitystä kohtaan on ollut myös monessa kakkosdivarijoukkueessa, jossa on muka ollut näitä tulevaisuuden liigapelaajia.

Pahoittelen, meni vähän aiheen ohi. Veikkausliigassa siis huonoa peliä, hmm...

No eipä se mielestäni ohi mennyt, kyllähän ne syyt kaukaa lähtevät.

Ja jos ei ravinto-opin perusteita opeteta junnuna, niin haittaa tulee paitsi silloin niin myöhemminkin. Toki aikuiselta ihmiseltä voisi jo jotain ajattelua vaatia - erään Jarosta jokunen vuosi sitten lähteneen pelaajan asuntoa siivotessa siellä oli löytynyt miehenkorkuinen kasa pizzalaatikoita. Muualta tulleiden eläminen roskaruualla on ollut välillä joukkueessa todellinen ongelma. Touru kuuleman mukaan puuttui (eräiden pelaajien harmiksi) tähän asiaan tultuaan valmentajaksi. Syitä siihen, miksi pelaajat eivät juttujen mukaan tietyistä valmentajista pidä voi olla monenlaisia. Jotkut haluavat ammattijalkapalloilijan statuksen, mutta eivät ole valmiita elämään ammattilaisen elämää.

[MacGyver]

Pyykölän nimen heitin lähinnä siksi, että pelaajat ovat usein kritisoineet juuri häntä. Varmasti liigassa on monta muutakin samantyyppistä valmentajaa. Vepsu on saavuttanut tällä kaudella ihan hyviä tuloksia, ei siinä mitään. Eri asia on sitten se, kuinka paljon pelaajat ovat kehittyneet henkilökohtaisella tasolla ja kuinka paljon he nauttivat jalkapallon pelaamisesta.

Pyykölä vedetään aina esimerkiksi fyysisestä harjoittelusta puhuttaessa ja varmasti ihan syystäkin. Mutta tällä kaudella Vepsun vastuunkantajiksi ovat nousseet esim. Koskimaa, Hietaharju ja Saranpää. Tässä yhteydessä voidaan varmasti puhua kehityksestä.

Kuinka paljon ykkösestä tai kakkosesta nostetut ei-junnupelaajat edes kehittyvät harjoituksissa? Vai onko kenties hedelmällisempää toteuttaa joukkueen selkeää pelitapaa ja saada onnistumisia?

Siis, kehittyykö pelaaja enemmän selkeää ja suoraviivaista peliä pelaavassa voittavassa joukkueessa vai näppärää lyhytsyöttöpeliä pelaavassa häviävässä joukkueessa? Jaro aloitti yhteisharjoittelun seuroista viimeisenä ja Paananen ei tunnetusti ole mikään fyysinen mies. Vepsu taas aloitti ensimmäisenä ja otti pallon mukaan harjoituksiin vasta helmikuussa. Kummassa joukkueessa pelaajat kehittyivät enemmän tämän kauden aikana?

[Elmslie Ender]

Joukkueen menestymisen ja yksilöiden kehittämisen välillä on usein ristiriita. Jos nyt Vepsua ja Pyykölää käytetään esimerkkinä, niin jos hänen käytössään olevalla pelaajamateriaalilla olisi lähdetty pelaamaan jotain lyhytsyöttöpeliä niin ei montaa pistettä olisi sarjassa tullut. Sen sijaan Pyykölä treenasi joukkueensa hirmukuntoon, nosti topparin kärjeksi ja tuloksia tuli avainpelaajien loukkaantumisista huolimatta.

Yksilönkehitys pitäisi ensisijaisesti tapahtua jo ennen aikuispelejä. Mutta juniorivalmennus on Suomessa amatööripohjalla kiitos resurssien puutteen. Aleksei Jeremenkon sanoin: amatöörivalmentajilla tulee amatööripelaajia.

Pyykölä ja Vepsu on erinomainen esimerkki. Joukkueen peli oli a) kauheaa katsottavaa, b) tuskin suuresti yksilöitä kehittävää. Toisenlaisella pelitavalla Pyykölä olisi todennäköisesti potkittu menestymättömyyden vuoksi äkkiä pois. Mutta jos aikaa ja kärsivällisyyttä olisi käytössä runsaasti, olisiko toinen tie avain vielä parempaan menestykseen?

Lehkosuo esitti taannoin melko voimakkaita kommentteja tätä ajattelua kohtaan, että pelataan vain tuloksesta. Pelaaja voi kehittyä yksilönä vielä paljonkin aikuisiällä. Ei se kehitys lopu automaattisesti, kun pelaaja täyttää 20 vuotta. Toki kaikkia juniorivalmennuksen virheitä on mahdotonta paikata.

Amatöörivalmentajilla tulee amatööripelaajia, olen samaa mieltä. Tässä onkin kaksi ongelmakohtaa: edellä mainittu tulospalloilu sekä satsaaminen kilpailuun. Jos seurat satsaisivat pelaajabudjetin sijasta enemmän junioreiden kehittämiseen, meillä olisi muutaman vuoden päästä taitavampia pelaajia, joilla olisi helpompi tehdä tulosta paremmalla ja viihdyttävämmällä pelityylillä. Jos seurat pelaisivat kärsivällisesti pelaajia kehittävällä tyylillä, eivätkä pelaisi (lyhytaikaisesta) tuloksesta, pitemmällä aikavälillä pelin taso kehittyisi ja menestys olisi parempaa. Jos Palloliitto satsaisi enemmän juniorivalmennuksen kehittämiseen seuroissa maajoukkueiden sijaan... Jos tädillä olisi...

[MacGyver]

a) kauheaa katsottavaa, b) tuskin suuresti yksilöitä kehittävää.

eri

[Viltsu]

Lehkosuolta kovaa puhetta, mutta tietenkin laittaa miettimään, mikä olisi miehen asema, jos Honka rämpisi liigassa pahnan pohjimmaisena kivalla futiksella?

[Jii]

Lehkosuolta kovaa puhetta, mutta tietenkin laittaa miettimään, mikä olisi miehen asema, jos Honka rämpisi liigassa pahnan pohjimmaisena kivalla futiksella?

Eikös hän kuitenkin saavuttanut menestyksen luotsaamalla kourallisen "has-beenejä" uuteen kevääseen urallaan? Vuorinen, Weckström, Vasara...

[Elmslie Ender]

Siis, kehittyykö pelaaja enemmän selkeää ja suoraviivaista peliä pelaavassa voittavassa joukkueessa vai näppärää lyhytsyöttöpeliä pelaavassa häviävässä joukkueessa? Jaro aloitti yhteisharjoittelun seuroista viimeisenä ja Paananen ei tunnetusti ole mikään fyysinen mies. Vepsu taas aloitti ensimmäisenä ja otti pallon mukaan harjoituksiin vasta helmikuussa. Kummassa joukkueessa pelaajat kehittyivät enemmän tämän kauden aikana?

Pelaajat todennäköisesti kehittyivät eri lailla. Vepsun pelaajat oppivat pelaamaan tuloksellista suoraviivaista peliä. Jaron pelaajat (toivottavasti) oppivat pelaavampaa tyyliä, joka tunnetusti kehittää yksilön taitoja enemmän. Vepsun miehet osannevat jatkossakin pelata suoraviivaista peliä, Jaron pelaajilla lienee mahdollisuuksia kehittyä monipuolisemmiksi ja taitavammiksi pelaajiksi, jotka pystyvät muuhunkin kuin pitkä ja perään. Tämä siis puhtaasti pelityylien perusteella.

Jaro näytti kyllä heinäkuussa joukkueiden kohdatessa paremmalta joukkueelta. Syitä romahdukseen en tiedä. Ehkä osasyynä tuo myöhään aloitettu yhteisharjoittelu. Ei kuulosta kovin laadukkaalta toiminnalta.

[Elmslie Ender]

eri

Mistä kohtaa? Kommentoin vain kaksi peliä nähneenä (voitto ja tasuri), joten käsitykseni on rajallinen.

[Viltsu]

Eikös hän kuitenkin saavuttanut menestyksen luotsaamalla kourallisen "has-beenejä" uuteen kevääseen urallaan? Vuorinen, Weckström, Vasara...

Totta kai, mutta tuossa tilanteessa, kun oma jengi menestyy, on helppo tuomita tulosajattelu. Tämähän on kiinni pitkälle seurajohdon asenteesta, saako valmentaja kehittää pelaajia vai pitääkö tehdä tulosta mahdollisimman pian vaiko molempia? Bana on piru vieköön onnistunut molemmissa asioissa viime ja tällä kaudella. Tietenkin aika vasta näyttää, mihin esim. Honka menee.

Tuskin Jarossa v. 2004 Jaron johto asetti Tourulle muita vaatimuksia kuin joukkueen tulosajattelun, pelaajien kehittämisestä ei varmaan mainittu sanallakaan. Ei siinä tilanteessa tietenkään voikaan. Monitahoinen asia tämä on, riippuu, kenen kantilta asiaa katsoo.

[Maakuntasatraappi]

Lehkosuolta kovaa puhetta, mutta tietenkin laittaa miettimään, mikä olisi miehen asema, jos Honka rämpisi liigassa pahnan pohjimmaisena kivalla futiksella?

Niinpä. Jalkapallo on tulosurheilua, ja Lehkosuon puheilla siitä että pelkästään tuloksesta ei pitäisi aina pelata on painoarvoa vain niin kauan kuin Hongalle tuloksia tulee. Paradoksaalista mutta totta.

Perustelen esimerkillä. Vielä 2,5 vuotta sitten Sixten Boströmiä pidettiin jonkinlaisen nousevana tähtenä suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa. Takana oli kaksi Jaro-kautta, joilla seura varmisti sarjapaikkansa viimeistään syyskuun alkuviikoilla, ja joukkue pelasi EoM-lyhytsyöttöpeliä. Välillä tuli komeita voittoja, välillä takkiin 0-6 mutta pääosin kaikilla oli kivaa.
Kunnes koitti kausi 2004. Kolmetoista ensimmäistä matsia toi seitsemän pistettä (ja ne tulivat sarjan alussa), peli oli hirveää seisoskelua ja taululla usein jo ensimmäisen puoliajan jälkeen 0-3 tai 0-4. Boström sai kenkää eikä ole sen jälkeen valmentanut missään.

Kaudella 2005 ei puhdasoppista syöttöprosentti-EoM:ää pelannut veikkausliigassa kukaan. Nyt sitä pelaa Honka (jossa on muuten neljä pelaajaa Boströmin jarosta), menestys on ollut huimaa ja Lehkosuo on noussut siihen EoM-profeetan rooliin jota Boströmille vielä kauden 2004 alla soviteltiin. Tämä on ihan perusteltua, mutta Lehkosuota kuunnellaan vain niin kauan kuin Honka pärjää.  
 

[MacGyver]

Mistä kohtaa? Kommentoin vain kaksi peliä nähneenä (voitto ja tasuri), joten käsitykseni on rajallinen.

Tästä väitteestä:

Joukkueen peli oli a) kauheaa katsottavaa, b) tuskin suuresti yksilöitä kehittävää.

Uskoisinkin että suurimman osan käsitys Vepsun pelityylistä perustuu Veikkaajan Pyykölä ulos! -ajojahtiin ja ehkä johonkin yksittäiseen peliin.


Mutta jos palataan asiaan niin itse en usko että pelaajien kehittymiseen vaaditaan ehdottomasti iloinen EOM-syöttöprosenttipeli. Uskon että pelaajat voivat kehittyä paremmiksi myös suoraviivaista ja vauhdikasta peliä pelaamalla. Tulospeli ja pelaajien kehittyminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Niinkuin ei lyhytsyöttöpeli välttämättä takaa kehitystä.

[Elmslie Ender]

Uskoisinkin että suurimman osan käsitys Vepsun pelityylistä perustuu Veikkaajan Pyykölä ulos! -ajojahtiin ja ehkä johonkin yksittäiseen peliin.

Veikkaajaa en ole lukenut kauden aikana, joten siitä en osaa sanoa. Nähdyn perusteella pelityyli oli kuitenkin suoraviivaista ja luotti paljon topparin painimiseen kärjessä, tätä mieltä oli myös joukkueen asioista erittäin hyvin perillä oleva taho.

Mutta jos palataan asiaan niin itse en usko että pelaajien kehittymiseen vaaditaan ehdottomasti iloinen EOM-syöttöprosenttipeli. Uskon että pelaajat voivat kehittyä paremmaksi myös suoraviivaista ja vauhdikasta peliä pelaamalla. Tulospeli ja pelaajien kehittyminen eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Niinkuin ei lyhytsyöttöpeli välttämättä takaa kehitystä.

Asiat eivät ole mustavalkoisia, eivätkä myöskään pelitavat. Pelaajat kehittyvät toki suoraviivaisessa pelitavassa, mutta varmasti eri tavalla ja rajoitetummin kuin liikkuvassa syöttöpelissä. Jollakin pelaajalla saattaa olla suoraviivaisessakin pelitavassa hyvin kehittävä rooli. Syöttelevässä pelissä pelaaja osallistuu kuitenkin enemmän pallolliseen peliin, joutuu opettelemaan monipuolista liikkumista, erilaisia syöttövaihtoehtoja jne.

Kuitenkaan lyhytsyöttöpeli ei ole aina se tulosta tuova tapa ja muutakin on hyvä osata. Suoraviivaisuus ei saa olla kokonaan kirosana. Futsalin parista löytyy todella taitavia pelaajia, joilla ei tee jalkapallokentällä mitään.
 

[TED MEAT]

Allekirjoitan edellisen Viltsun viestin. Lisäisin vielä kuitenkin, että palloharjoitteluun tulisi aina kuulua joukkueharjoittelu, sillä pelkkä tekniikkaharjoittelu tuottaa taitavia riplaajia, joilla pelikäsitys kärsii. Siksi "palloton palloharjoittelu" olisi äärimmäisen tärkeää.

Olikos se nyt Röngän aviisissa, jossa jokunen vuosi sitten ruodittiin ranskalaista juniorikoulua. Kyseisen jutun mukaan Ranskassa alle 16 -vuotiaat pelaavat äärimmäisen vähän "oikeita" pelejä ja käytännössä kaikki harjoittelu keskittyy tekniikkaharjoitteluun. Pelikäsitystä aletaan pähkäilemään sitten vähän vanhemmalla iällä.

Edit: Taisi muuten olla niin, että jutussa oli kyse nimen omaan jostain Ranskan menestyneimmästä junioriakatemiasta, eikä niinkään ranskalaisesta junioritoiminnasta yleisesti.

[Topboy]

Edit: Taisi muuten olla niin, että jutussa oli kyse nimen omaan jostain Ranskan menestyneimmästä junioriakatemiasta, eikä niinkään ranskalaisesta junioritoiminnasta yleisesti.

Sen mitä itse muistan, niin se Ranskan akatemiahan on vähän kuin junnumaajoukkue. Parhaat pelaajat hankitaan ympäri maata ja nämä reenaavat koulunkäynnin ohella viitenä päivänä viikossa vain henkilökohtaista osaamistaan. Sitten viikonloppuisin nämä palaavat seurajoukkueidensa käytettäviksi.

[TED MEAT]

Juu, muisti pätkii. Mutta pointti jokatapauksessa se, että yksilöllisen tekniikkaharjoittelun osuus oli merkittävästi suurempi, kuin Suomessa saman ikäisillä pelaajilla.

[putoava lehti]

Totta kai, mutta tuossa tilanteessa, kun oma jengi menestyy, on helppo tuomita tulosajattelu. Tämähän on kiinni pitkälle seurajohdon asenteesta, saako valmentaja kehittää pelaajia vai pitääkö tehdä tulosta mahdollisimman pian vaiko molempia? Bana on piru vieköön onnistunut molemmissa asioissa viime ja tällä kaudella. Tietenkin aika vasta näyttää, mihin esim. Honka menee.

Kannattaa muistaa, että Bana on ilmaissut kantansa Tulospallosta jo paljon ennen kauden alkua. Olivat silloin kohtuullisen rohkeaa puhetta, mutta mies on pitänyt sanansa koko kauden. Eikä se ole sattumaa, että Honka on menestynyt hyvin. Ainoastaan parissa näkemässäni Hongan ottelussa (MyPa ja Klubi vieraissa, MIFK ja TamU kotona) peli on ollut ajoittain nihkeää, mutta yleisesti pelaamisesta on aistittavissa peli-ilo ja halu voittaa. Ja uskon vahvasti, ettei Honka hyydy ensi kaudellakaan.

Ennen kauden alkua moni taho piti jotenkin itsestäänselvänä, ettei viihdyttävää peliä voi pitää yllä koko kautta ja nyt kun Honka siinä on onnistunut, pitävät ihmiset menestymistä viihdyttävän pelin avulla  jotenkin sattumana. Ei se ole.

[Viltsu]

Jyrä ja Siku vastaa IS Veikkajan juttuun:

http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=83692

[Kuku]

Olikos se nyt Röngän aviisissa, jossa jokunen vuosi sitten ruodittiin ranskalaista juniorikoulua. Kyseisen jutun mukaan Ranskassa alle 16 -vuotiaat pelaavat äärimmäisen vähän "oikeita" pelejä ja käytännössä kaikki harjoittelu keskittyy tekniikkaharjoitteluun. Pelikäsitystä aletaan pähkäilemään sitten vähän vanhemmalla iällä.

Edit: Taisi muuten olla niin, että jutussa oli kyse nimen omaan jostain Ranskan menestyneimmästä junioriakatemiasta, eikä niinkään ranskalaisesta junioritoiminnasta yleisesti.

Peli on kyllä menetetty jos veikkausliigajoukkueessa joudutaan pitämään tekniikkaharjoituksia. Siitä ei toivottavasti ollut kysymys, vaan kuinka paljon käytetään aikaa pelitilanteiden ja kuvioiden harjoitteluun. Henkilökohtaisen tekniikan pitäisi olla jo valmis tuolla tasolla.

[Udi]

Otsikkoon: ei muuten ole