Hyvää, tässä tapauksessa mahtavaa, kannattaa odottaa. Nyt viimeistään tämä voidaan vahvistaa myös allekirjoittaneen suusta. Yli 15 vuotta tätä mahdollisuutta tuli odotettua. Eikä todellakaan turhaan.
Viime joulukuussa päätimme kaverini kanssa tavoitella lippuja Unitedin kevätkauden johonkin kotipeliin. United ei sinänsä kuulu hänen suosikkiseuroihin, ehkä Carlitos Teveziä lukuunottamatta, mutta hänkin halusi nähdä yhden Euroopan suurimmista ja hienoimmista stadioneista. Taka-ajatuksena matka-ajankohdan valinnassa oli tietenkin mahdolliset mestaruusjuhlat, vaikka tuolloin joulukuussa tilanne näyttikin kehnolta Unitedin ollessa, olikohan 5 pinnaa, Arsenalia jäljessä. Ei tullut lopulta mestaruusjuhlia, mutta aiemmin viikolla saavutettu CL-finaalipaikka kyllä näkyi vahvasti tunnelmassa stadionilla ja sen tuntumassa. Old Traffordin ja Manchester Unitedin lisäksi matkaan kuuluivat suunnitellut käynnit Prestonissa National Football Museumissa ja myös vihulaisen pesässä City of Manchesterillä, mutta näistä sitten tarkemmin myöhemmin.
Oma lähtökäsitykseni oli, kuten varmaan monilla muillakin, että lippujen saanti Old Traffordille on lähes mahdotonta. Aikalailla väärin. Liput peliin ja hotellimajoituksen hankimme Unitedin kotisivujen kautta. Matkanjärjestänähän oli (ilmeisesti) Unitedin oma matkatoimisto Dreambreaks (MU Travel) ja ilmankos hotellilla olikin melkoinen United-fanien keskittymä.
http://www.manutd.com/default.sps?pagegid={21CA503F-BA22-44D5-9DF6-7DB43AC9FB71}Netin kauttahan noita lippuja voi varailla ja ainakin tuolloin joulukuussa oli useampiakin otteluita vielä mahdollisten joukossa ajatellen tätä kevättä. Mikään kovin halpa vaihtoehto tämä ei kyllä ole, mutta tuskimpa OT:lle kovin halvalla muutenkaan pääsee. Premier Inn hotellimme sijaitsi aivan Manchesterin keskustan alueella. Palvelu oli kyllä erinomaista ja aamiainen runsas. Itse huone oli myös miellyttävä ja lisäksi ikään kuin oikealla puolella, jossa oli vain vähäliikenteinen tie. Kaikki siis loistavasti kunnossa, mitä nyt pesuhuoneesta lähtevä tulva saattaa yllättää asukkaat.
Reissu käynnistyi siis lauantaina 3. päivä aikaisin aamulla. Lento Helsinki-Vantaalta Finnairin koneella Manchesteriin sujui ilman suurempia ongelmia, mitä nyt kone kierteli suur-Manchesterin yllä turhan pitkään. Siinä joitain pienempiä jalkapallostadioneita tuli pongattua, mutta eipä niitä osannut tunnistaa niin kaukaa. Itse lentokenttä olikin sitten pieni yllätys. Ei likimainkaan samaa tasoa kuin Suomen päässä. Jonkin ihme kiellarikerroksen kautta lopulta pääsimme passintarkastukseen jne. Kun pakolliset kuviot olivat valmiit, niin ei muuta kuin lentokentän juna-asemalle ja junalla Manchesterin Piccadillyn rautatieasemalle, josta edelleen taksilla hotellille viemään laukut talteen ja lunastamaan otteluliput. Kaikki sujui kuin rasvattu ja olimmekin jo yllättävän aikaisessa vaiheessa Old Traffordilla.
Old Traffordille on kyllä mainiot kulkuyhteydet. Metrolinkkiä tuli tässä yhteydessä käytettyä Old Trafffordin alueen asemalle, josta on vielä joitain satoja metrejä itse stadionille. Aivan tupaten täysi on tietenkin vaunu tuohon aikaan kun kymmenet tuhannet ihmiset siirtyvät pelipaikalle. Jopa veneellä on mahdollisuus saapua OT:lle.
Olimme siis paikalla stadionilla noin paria tuntia ennen ottelunalkua. Siinä sitten vain ihmeteltiin ihmismassan määrää ja aloimme pikku hiljaa siirtymää kohden East Standia. Kun tuossa konsultoin vanhaa Kansion kirjoittamaa mahtipontista
rapoa, niin samassa paikassahan sitä tuli oltua eli East Standin Second Tierissä. Muutenkin kuvallinen anti näytti jotenkin tutulta, samanmoisia kuvia sitä on levyllä satoja. Kovin ylhäällähän tuo paikka on, eikä esimerkiksi Stretford End tai North Stand näy sieltä kokonaisuudessaan. Muuten kyllä näkyvyys pelikentälle on mitä mainioin, ei mitään valittamista. Pikku hiljaa pelaajia alkoi saapumaan verryttelemään. West Ham kannattajat tietenkin riemuitsivat Robert Greenin saavuttua heidän eteensä. Unitedin puolelta pitkään Tomasz Kuszczak oli ainoa verryttelijä ja mielessäni kävikin jo, että hän on tänään avausmies. Ei lopulta ollut. Muutenkaan Unitedin verryttelijöistä oli vaikea erilaisten seikkojen perusteella vaikea päätellä avauskokoonpanoa. Melkoinen yllätys olikin havaita, että United lähti samalla miehistöllä liikkeelle kuin aiemmin viikolla Barcelonaa vastaan. Kun Unitedin avaus kahteen kertaan esiteltiin niin luonnollisesti Ronaldo sai kovimman huudon osakseen, mutta Tevezin kohdalla myös West Ham-kannattajat avittivat ehkä vielä pykälän verran hurjemman huudon aikaiseksi.
Näkymää istumapaikoilta
Pelin alusta alkaen kotiyleisö viritti tasaisin väliajoin omalla asteikollani mielettömän huudon aikaiseksi tuttujen sävelten parissa. Eikä siinä mennyt kuin kolme minuuttia kun sai jo laulaa kuorossa Viva-Ronaldoa ja toista That Boy Ronaldo-kappaletta, jossa Englantia alistetaan mukavasti. Oikealta puolelta hienosti leikaten ja pakin jalan kautta kimmokkeella etunurkasta sisään. Ja luonnollisesti East Stand räjähti muiden mukana. Tuon maalin jälkeen Ronaldo sitten yritti vaikka minkälaista kikkaa joka puolella kenttää ja tulipahan siinä pari kertaa selvästi heittäydyttyäkin. Kunnes sitten taas keskityspallon jälkeen tuikkasi alavartalollaan pallon toistamiseen rysään. Ja sama laulukierros uudelleen käyntiin. Ja tuosta pari minuuttia niin Tevezin pommi pamahti keskeltä sisään. Itse livetilanteessa muistan pohtineeni, että taisipa mennä vähän helposti Greenille, mutta myöhemmistä hidastuksista toki totuus paljastui. 3-0 ja peliä pelattu alta puolen tunnin. Tuntui aivan liian hyvältä ollakseen totta. Pitäisiköhän Henski lähettää useamminkin katsomaan näitä pelejä kun näin hyvin tuntuu tuloksen valossa kulkevan.
Mutta tulipahan se kylmä suihkukin varsin nopeasti Ashtonin loistavalla saksipotkulla. Ei siinä vielä suuremmin mitään, mutta Nanin järkyttävä temppu ja punainen kortti tuohon saumaan sai kyllä ainakin allekirjoittaneen jäätymään aikalailla pahasti. Olinko sittenkin todistamassa kaikkien aikojen puppelointia kyseisessä saumassa kun voitto oli mestaruusjuoksussa ainoa vaihtoehto? Livetilanteessa itse olin näkevinäni, että Nani tökkäsi Neill turpaan. Kaverini puolestaan näki vain Nanin karmean heittäytymisen tilanteen jälkeen. Sanottakoon Nanin puolustukseksi kuitenkin sen verran, että sunnuntain Sunday Mirrorin kuvien perusteella Neill näyttäisi käyneen aluksi puristelemassa Nanin sukukalleuksia. ”Neill graps a handful of Nani”.
Tuon ulosajon jälkeen loppujakso ja toisen jakson alku olikin varsin varovaista peliä kotijoukkueelta eikä vierailijatkaan päässeet tilanteisiin. Kestäisivät nyt vaan näissä lukemissa niin kelpaisi minulle. Kuitenkin 60 kohdalla United sai tilaa vastustajan kenttäpuolelta. Aluksi Carrick näytti syöttävän kuten Scholeskin koko kauden, Barca-peliä lukuun ottamatta, ja jättää mahdollisuudet omiin ratkaisuihin käyttämättä. Itse jo kiljuin että anna mennä nyt vaan. Ja pienen kuljetuksen jälkeen SINNEHÄN SE MENI. Vähän tuurilla, mutta joka tapauksessa ratkaisevan tärkeä osuma, joka katkaisi vierailijoiden lopunkin uskon tasapeliin noususta. Sinänsä varsin hyvin koko ajan kannattaneen kotiyleisön huudosta oli pääteltävissä myös lopullinen helpotuksen tunne. Pisteet olivat tulossa ja luonnollisesti siinä jo Stretford Endin johdolla, kuten monesti muutenkin, alkoi Champpioone laulu jne. Eikä ”meitä mihinkinkään siirretä”. Luonnollisesti täysillä tuli oltua mukana.
Lopun ottelun ajan tosiaan lähinnä laulettiin ja katseltiin pelailua kentälle. Kerran United pääsi vaihdosta tulleen Ryan Giggsin myötä hyvään paikkaan ja itsekin olin kamerallani mukana tilanteessa, mutta perskeles pallo napsahti Fletcherin (toinen vaihtomies) toimesta vain tolppaan. Giggs olikin pirteä ja sai ansaitsemansa laulut myös osakseen. Loppuvihellyksen jälkeen luonnollisesti raikuvat aplodit ja parit laulut päälle. Jo heti oli nähtävissä, että jonkinlaista kunniakierrosta oli luvassa, kuten hieman alunperin ajattelinkin. Ensin kuitenkin kuuluttaja Alan Keegan luovutti ohjat Sir Alexille, jonka puheessa tuli kiitettyä ensin pelaajat, valmennusjohto ja lopulta kannattajat loistavasta tuesta kauden aikana ja erityisesti Barca-ottelussa. Lopulta Fergien sanoin “Lap of honour and enjoy your trip to Moscow” ja kierros käyntiin. Ja olihan siellä mukana myös Rooney, joka valitettavasti ei kyennyt pelaamaan.
Unitedin kunniakierros CL-finaalipaikan kunniaksi ottelun jälkeen: Take me home…[ei minun videokuvaa]
http://www.youtube.com/watch?v=YLP4IgKqmfI
Ja kuvaa
Fergusonin mietteitä ottelun jälkeen:
http://www.youtube.com/watch?v=KFrw-X_P0K8&feature=relatedSen jälkeen odottelimme vain rauhassa kiireisimpien jälkeen poistumista stadionilta. Arvatenkin ruuhka oli melkoinen ja jäimmekin suosiolla odottelemaan junaa Old Traffordin kupeesta. Siinä menkikin kymmeniä minuutteja, mutta onneksi tuolloin lauantaina ilma oli mainio, toisin kuin sunnuntaina tai maanantaina. Stadionin ulkopuolella oli luonnollisesti jos jonkinmoista voitonhurmaa ja olipa paikalla myös MUTV sekä Hayley McQueen, jonka varmasti kaikki Unitedin ystävät tunnistavat Viasatilta. Jos vain olisin halunut, niin julkisuutta olisi ollut Unitedin Matchday Day Review:iin tarjolla kun olisin vain mennyt hyppimään kuviin tai suorastaan kävellä sopivasti linjalle haastateltavaksi. Mitäpä siinä sitten olisin sanonut? Kai sitä olisi voinut terveisin foorumille pistää. Olisipahan tullut tehtyä itsestäni pelle tai sitten vaihtoehtoisesti foorumlegenda, ainakin pienen piirin joukossa. Oheisessa kuvassa porukkaa vielä riittää, mutta eipä juurikaan enää reilun puolen tunnin päästä.
Faneja ja MUTV
Lopulta hotelliin, kamat huoneeseen ja etsimään lähistöltä ravintolaa ruokailua varten. Ja hyvinhän sellainen löytyi. Eipä siinä iltasella sitten muuta, nukkumaan ja odottelemaan sunnuntaita. Tuolloin perinteisen brittiläisen aamiaisen jälkeen uudelleen Old Traffordille museokäyntiä ja Megastorea varten. Sen sijaan matkan maksuihin kuuluneesta tourista ei ollut varmaa tietoa. Itse asiassa tilanne meni niin, että Manchesteristä ilmoitettiin muutamia viikkoja ennen reissua, että touria ei järjestetä. Tämän jälkeen otin uudelleen yhteyttä emaililla, ja lupailivat touria juuri sunnuntaille, korjaten sitten heti seuraavana päivänä, että ei mitään touria olekaan kuin maanantaina ja sekin olisi ns. legenda-touri. Tällä kertaa vetäjänä olisi ollut 80-luvun tähti Frank Stapleton. Miksei muuten, mutta saatanan kallis olisi ollut ja jos legenda olisi ollut vaikka Denis Irwin, niin ehkä sitten. Näin ollen meillä ei ollut tietoa kierroksesta, kunnes sitten paikanpäällä sunnuntaina mahdollisia kierroksia olisi ollut vaikka kuinka. Eli opetus, jos kohtaatte vastaavaa niin paikan päällä vasta selviää koko totuus. Ihme vänkäämistä siis, josta kyllä miinusta ilman muuta isännille, vaikka selvästi tuossa yhteydessä kyllä oli jonkinmoista informaatio-ongelmaa.
Museossa löytyi seinältä muistaakseni vihkosia tilastofaktoista (saattoi olla muitakin, mutta en niitä havainnut). Luonnollisesti englanti ja saksa, mutta että suomi oli sitten kolmas! Neljättä en hämmästykseltäni muista, olisikohan ollut esim. ruotsinkielinen. Muuten museon sisällöstä on suuremmin vaikea mitään sanoa, täydellinen läpileikkaus Unitedin historiaan. Eräällä seinällä oli kyllä hieman yllättävää havaita, että RvN:n, Keanen ja Ronaldon kanssa samalle seinälle oli mahtanut Henrik Larsson, jonka saavutukset Unitedin paidassa olivat kuitenkin varsin pienet vertailukohtiin nähden.
Museon jälkeen vuorossa oli sitten odotettu touri. Isäntänä toiminut Hector esitteli kyllä mainioiden tarinoiden avulla seuran historiaa ja yksityiskohtia. Old Traffordin kapasiteetti on kuulemma lopullinen jne. Katsomoissa ja Old Traffordin sisätilojen kierteluyn jälkeen tulimme lopulta Munich-tunneliin ja sieltä pukuhuoneisiin. Ennen kotijoukkueen pukuhuonetta on eräänlainen lepotila, jossa on mm. Unitedin kaikkien pelaajien kansainväliset ottelut tilastoituna. Valitettavasti vain kierroksella mukanaolleiden ihmisten määrä oli aivan liian suuri, jotta pukuhuoneesta olisi saanut viimeisen päälle hyvän kokonaiskuvan otetuksi. Pukuhuone ei sinänsä ole muuttunut miksikään moneen vuoteen. Portugalin pojat ja sitten Etelä-Amerikkalaiset istuvat vierekkäin jne. Giggsillä ja Scholesilla on myös keskeiset paikat ja pääosa puolustajista istuvat toistensa vieressä. Pelien tauolla Unitedin pojjaaat kuulemma nauttivat yhden banaanin ja jaffakeksejä ettäs tiedätte.
Kuva Unitedin pukuhuoneesta, parempaa ei juuri saanut
Upean kierroksen jälkeen sitten suoraan Megastoreen lahjoittamaan Glazerin kanssaan velkojen vastineeksi kymmeniä puntia, tavoitteena kauden pelipaita, mutta tarkalla rajoituksella selkään laitettavasta nimestä ja numerosta. [Nyt on vielä lukijalla hetki aikaa arvailla kohdetta.] Hetihän siinä seinällä olikin valmiita painatuksia, mutta vain yhden käden sormin laskettava määrä eri nimiä...Kaiken maailman Naneja, Ruuneja ja Ronaldoja näytti olleen, mutta todelliset pelimiehet oli näköjään jo unohdettu. Tarkemmin, siis legendat. Ilmeisesti markkinaryhmän keskimääräinen ikä on sen verran alhaisempi, että nykyiset velliperseet ne vaan juhlivat. Eihän pojilla ole juuri mitään meriittejä edes vielä, mitä nyt CR on aivan maailman ykköspelaajia (pelaaja) tällä kaudella. Asiaan, kaiken sen myllytyksen jälkeen mitä mm. foorumin United-siivessä on viimeisten kuukausien aikana harrastettu… Eihän tässä ole kuin yksi vaihtoehto meille 90-luvun alun faneille. Puhtaasti myös legenda-asteikolla omalla tasollaan sijaitseva pelimies pääsi siis koristeeksi paidan selkään. Ryan Giggs.
Old Traffordilta sitten hotellin kautta rautatieasemalle. Prestonin junaa odotettaessa kaverini näki Oxford Roadin aseman laiturilla kirjaimellisesti punaista usean Manchesteriläisen Pool-kannattajan odotellessa junaa Anfieldin hautausmaalle. Itsehän olen pahimmasta allergiasta jo päässyt. Ajattelimme siinä tiedustella ajankohtaa milloin seuraavan kerran Pool selviytyy CL-peleihin ilman säälikarsintoja maansa mestarina tai nyt aluksi ensin kakkosena? No, emme kuitenkaan kääntäneet veistä haavassa kun poliisejakin oli lähistöllä nähtävissä. Kai he odottelivat City-faneja rettelöimään ennen Pooliin menevää junaa, mutta eipä sielläkään heitä näkynyt. Itse junamatkalla Prestoniin konnari kiitti lipuista ”thank you lads” kommentilla. Se siitä mieshuoraamisesta siis…
Melkoisen yllättävää oli reissun aikana myös sekin, että kaikki kaupungilla nähdyt City-paidat ihmisten päällä voidaan laskea jälleen yhden käden sormin. Yllätys ainakin minulle.
Prestonissa sitten vaan taksia etsimään ja nopeastihan se löytyikin. Varsin nopeasti siinä kävi selväksi, että kyseisellä seudulla asuu huomattava muslimien vähemmistö. Rohkeasti siinä taksiin hypättiin, vaikka kuski ei meinannut aluksi millään ymmärtää mihin olimme menossa. Noin 5 minuutin taksimatkailun jälkeen saavuimme Deepdalella, jonka välittömässä yhteydessä myös museo sijaitsee. Varsinainen sisäänpääsy museoon ilmainen vaikka esittelyvihkonen toki muutaman punnan muistaakseni maksoikin.
Deepdale ja National Football Museum
Itse museon tarjonta on kyllä aivan erinomainen. Brittein saarten, erityisesti tietenkin Englannin, jalkapallohistoria on kyllä niin kattavista esillä kuin vain mahdollista. Ehdottomasti jokaisen jalkapallofanin must-kohde, vaikka olisi kuinka kova ja ehdoton, vain kotimaisen pelin ystävä. Museokierroksen yhteydessä pääsimme myös kuvaamaan Deepdalen stadionia. Selväksi kävi, että Preston ei todellakaan selviytynyt divarin playoffseihin. Nurmikko oli meinaan kiskaistu hiuksista … Yksi neljästä katsomosta näytti olleen myös työnalla. Pekkanbauer voi varmasti kertoa tarkemmin tulevasta kapasiteetista tms. Ihan Valioliigatason stadion vaikuttaisi olevan tarjolla, jos vaan pelit sujuisivat tätä kautta paremmin tai ennen muuta tasaisemmin, eikös vaan?
Päivän päätteeksi sitten jälleen junalla takaisin Manchesteriin. Junahan kulkee mm. Boltonin Reebok stadionin vierestä. Melkoisen kaukana on tuo stadion Boltonin kaupungin omasta rautatieasemasta.
Maanantaina vielä ennen lähtöä kerkesimme hieman kiertelemään kaupungilla, mutta suurin osa liikkeistä oli aina kymmeneen asti kiinni Bank Holidaysta johtuen. Hotellihuoneiden luovutusten jälkeen oli vielä aikaa ennen lentoa toteuttaa ekskursio Cityn stadionille. Kovin hiljaiselta vaikutti, vaikka toki myös erilaisista tekijöistä pystyi päättelemään tulevan UEFA-cupin finaalin olevan täällä. Aluksi menimme Cityn museoon ja varaamaan touria stadionille. Tiskillä meitä palveli pitkän linjan naispuoleinen Cityn kannattaja, joka kertoi innostuneesti omasta historiastaan, erityisesti kun kyselin Maine Roadin kohtalosta, jonka toki tiesin osin. Täti myös kyseli, että mistä maasta oikein olemme. Vastattuamme, että Suomestahan tässä ollaan niin hän vaikutti kovin hämmentyneeltä, että tuleeko Suomesta asti porukat muka tänne katsomaan tyhjää stadionia ja kierrokselle? No, karu totuus paljastui kun kerroin missä lauantai-iltapäivä tuli vietetyksi sekä omista sympatioistani. ”Sen stadionin nimeä emme täällä sano”. Onnittelin Cityä kahdesta hienosta voitosta, mutta samalla ihmettelin managerin potkuja. Sisäänpääsy museoon ja kierrokselle maksoi 9.5 puntaa per lärvi. Unitedin kohdalla kustannus olisi ollut erikseen siinä yli 15 punnan luokkaa, mutta nuo kustannukset kuuluivat jo tuohon ostettuun pakettiin.
Itse museosta ei suuremmin mitään jäänyt käsiin paitsi pari yksittäistä pointtia. Ensinnäkin näytillä oli myös UEFA-cupin pokaali. Ja kas kummaa, siitähän löytyy myös Suomen lippu ja varmaan arvaattekin että minkä seuran laatta sen alta… Kyllä vaan, todistusaineisto alkaa olemaan aikalailla aukoton. Pool ompi suomi… Toisaalta eräällä seinällä oli myös suuri taulu, vähäisellä sisällöllä. Siinä meinaan lueteltiin Cityn suurimmat saavutukset. Ykkösdivarin voitto ja Youth cupin voitto. Hahaa… [Olihan niitä toki joitain harvoja muitakin titteleitä]
Museon jälkeen tourilla opas sitten mollasikin Unitedin systeemit oikein huolella. Stadioniltahan löytyy mm. verryttelyhuone, jota kuulemma Arsene Wengerkin oli kehunut, jossa seinällä oli kummallisia reikiä. Ne olivat siellä sitä varten, että tilaa käyttävät lapset voivat heitellä palloja kyseisiin reikiin vähän samaan tapaan kuin esim. Linnanmäellä ainakin joitain vuosia (vuosikymmeniä) sitten. Moisen toiminnan harjoittaminen on kuulemma toistaiseksi ollut liian vaikeaa tajuttavaksi vain kahdelle ihmiselle: luonnollisesti Rooneylle ja Ronaldolle. Sama opas myös kirosi kuinka raha on tappanut jalkapallopelin. Mites Thaksin sitten meinasin jo häneltä tiedustella, mutta enpä viittinyt taaskaan alkaa haastamaan riitaa? Cityn pukuhuone on kyllä modernimpi kuin Unitedilla. Ehkä Fergien kädenjälki näkyy myös tässä suhteessa.
Cityn Storessa oli näköjään jo tehty heti DVD:t kauden kahdesta United-voitoista. On se säälittävää, ilo se on väliaikainen ilokin. Itsehän en tietenkään mitään tuolta ostanut. Lopulta kävimme vielä tilailemassa taksin edellä mainitulta tädiltä ja kiittelimme hyvästä kierroksesta. Lopuksi toivotin vielä Citylle onnea tulevaan kauteen. Sitä tulevat tarvitsemaan jos omistajan aivoitukset ovat tuota luokkaa mitä Svenniksen ulostaminen olisi. Kaikin puolin hyvää palvelua saimme täällä ja ennen muuta tourilla oli mukana vain noin 8 henkilöä. Verrattuna siis Unitedin vastaavaan (n.30-40), niin melkoinen ero. Suosittelen käyntiä myös tuolla kaikille Unitedin ystäville, vaikka kyseessä onkin chitty.
Jälleen sitten taksin kanssa hakemaan kamat hotellin varastosta ja Piccadillyn aseman kautta lentokentälle ja lennolla kotiin. Lentokentällä jo tapasimme yhden suomalaisen vanhemman polven miehen, joka kertoi ollleensa Anfieldillä City-ottelussa. Ja edelleen, niin Manchesterin päässä kuin myös Hki-Vantaalla toisen kaverin, joka oli selvästi nauttinut hyvä juomat. Hieman kyllä huvitti äijän höpinät kovaan ääneen. ” Sami pelas koko matsin”. ”Liverpool voitti yksnolla”. ”Voiks mää tulla teille nukkumaan, en mää paljoo oo ottanu”. Nyt sitten vain nikkiä pöytään!
Sellaista, nyt alkaa jo väsy painaa joten lopetellaan toistaiseksi tähän. Kaikille suomalaisille Unitedin ystäville aivan ehdoton kohde. Sinänsä itse kaupunkina Manchester on kyllä varsin nuhjuinen ja ahdaskin kun verrataan esimerkiksi Helsinkiin. Paljon vanhoja rakennuksia jne. Huvittavaa oli myös huomata roskisten määrä. Takaisin lähtiessämme kaverini kantoi muutamia roskia melkoisen matkan aina lentoasemalle asti kunnes sattumoisin siivoojaan kärrystä löytyi roskis. Ilmeisesti vaan luontoon pitäisi heittää roskat, kai joku sitten sieltä ne noukkii.
Aivan mahtava kokemus siis. Nyt jo tekisi mieli lähteä uudelleen. Toki tulevan sunnuntain ratkaisunhetket merkitsevät myös nyt hyvin paljon millä tavalla tämä ottelu tulee omiin muistoihin piirtymään. United !
-----------
Edit: Korjailin muutamia painovirheitä ja ajatuskatkoksia. Pahoittelen
