Sunnuntai 7. 10. 2007Tässä vaiheessa ei ollut vielä tarkempaa matkasuunnitelmaa, mutta liityin Evertonian jäseneksi helpottaakseni lipun ostamista. Jäsenet voivat ostaa lipun liigamatseihin viikkoa ennen kuin ne tulevat yleiseen myyntiin. Evertonin lippujen saaminen yleisestä myynnistäkään ei näyttäisi olevan mikään ongelma, sillä yhtään matsia ei ainakaan tällä kaudella myyty loppuun ennen yleisen myynnin alkamista. Ainakin teoriassa ennen yleisen myynnin alkamista saattaa kuitenkin saada hieman paremman paikan.
Maanantai 31. 3. 2008Everton – Aston Villa -ottelun myynti jäsenille alkoi. Ennen lipun ostamista tarkistin, onko lentoja saatavissa järkevään hintaan. Lentojen saatavuus oli ok, joten ostin lipun otteluun (Main Stand MS3, rivi AA). Evertonin nettisivujen kautta ostin, eikä lippua postitettu ulkomaille, vaan se piti noutaa stadionilta ennen ottelua. Ottelu oli merkitty pelattavaksi sunnuntai-iltana, joten päätin matkustaa Liverpooliin lauantaiaamuna ja palata kotiin maanantai-iltana.
Lennoiksi valitsin SAS:n lennon Turusta Manchesteriin, koneen vaihto oli menomatkalla Kööpenhaminassa ja paluumatkalla Tukholmassa. Finnairin lento Turusta olisi ollut melkein 100 euroa kalliimpi. Lisäksi Finnair olisi ollut hitaampi, sillä Suomessa olisi pitänyt lentää ensimmäinen etappi Englannista poispäin eli ihan väärään suuntaan. Helsingistä Finnairin lennon olisi saanut samalla hinnalla kuin SAS:n lennon Turusta, mutta se ei turkulaista hirveästi lämmitä.
Hotelliksi valitsin The Feathers Hotelin, josta on esimerkiksi booking.com:in kävijäarvosteluissa aika ristiriitaisia lausuntoja. Toisaalta aamiaista kehuttiin, toisaalta suihkuja moitittiin. Huoneiden siisteydestä oli sekä positiivisia että negatiivisia lausuntoja. Mitään omalta kannalta ratkaisevaa puutetta ei arvosteluissa tullut esiin, joten päätin kokeilla tätä.
Lauantain ohjelmaksi löytyi naapurikaupunki Birkenheadista Ykkösliigan futismatsi Tranmere – Southend (Main Stand, Town End, rivi E). Ostin lipun Tranmeren nettisivuilta. Tranmerella oli sama toimituspolitiikka eli lippu oli noudettava stadionilta ennen matsia. Lauantaina olisi pelattu myös Valioliigan ottelu Manchester City – Fulham, mutta päätin viettää koko viikonlopun Liverpoolin seudulla.
Kuljetuksen Manchesterin lentokentältä Liverpooliin varmistin ostamalla National Expressin nettisivuilta bussilipun välille Manchester Airport – Liverpool.
Perjantai 11. 4.Soitin Goodison Parkille ja varasin paikan stadium tourille pelin jälkeiseksi päiväksi. Pitäähän reissun tärkeimpään kohteeseen tutustua kunnolla.
Lauantai 26. 4.Matkalle lähtö vaati aikaisen herätyksen, sillä lentolipun mukaan checkin olisi suoritettava klo 6.05 mennessä. Lento lähti Turusta klo 6.50 (
kuva 1). Kööpenhaminassa oli vaihdon yhteydessä aikaa syödä aamiainen lentokentän kahvilassa. Manchesterissa olin Britannian aikaa klo 9.20 (
kuva 2). Vajaat pari tuntia jouduin odottelemaan bussin lähtöä Liverpooliin, jonne saavuin klo 11.55. Ajoaika Manchesterin lentokentältä Liverpoolin Norton Streetin bussiasemalle oli 50 minuuttia. Junalla olisin todennäköisesti ollut aikaisemmin perillä, vaikka matka-aika olisikin ollut pidempi.
Hotelli löytyi helposti. Checkiniä ei voinut vielä puolenpäivän aikaan tehdä, mutta repun sain jätettyä säilytykseen. Lähdin kävelemään keskustaan (
kuva 3). Päädyin James Streetin paikallisjuna-asemalle. Aseman sisäänkäyntiä oli todella hankala löytää, sillä remontin takia käytössä oli vain parin korttelin päässä sijaitseva Water Streetin puoleinen sisäänkäynti, josta oli pitkä tunneli asemalaitureille (
kuva 4). James Streetin puolella oli kyllä aivan selkeä juliste, jossa remontin vaikutuksista ja reitistä asemalle kerrottiin kunhan julisteen kaksi kertaa korttelin kierrettyäni lopulta huomasin.
Asemalta ostin kolme kappaletta päivälippuja. Päivälipun (Saveaway,
kuva 5) konsepti on aika mielenkiintoinen, mutta siitä löytyy Merseytravelin nettisivuilta lisätietoja. James Streetin asemalta matkustin Wirral Linen junalla Rock Ferryn asemalle. Asemalta oli puolentoista kilometrin kävelymatka Prenton Parkille (
kuva 6), jossa Tranmere Rovers pelaa kotiottelunsa. Stadionin Main Standin puoleisella sivulla oli erillinen lipputoimisto, jonka toisessa päässä oli etukäteen maksettujen lippujen noutopiste. Lipun sain tilausvahvistuksen esittämällä.
Stadion oli hieman epäsymmetrisen mallinen kuten brittistadionit usein. Länsisivulla oli Main Stand (
kuva 7), jonka sisäänkäynnit olivat kahdessa tasossa. Olin ylemmällä tasolla osassa, jota kutsuvat Town Endiksi. Itäsivulla oli huomattavasti matalampi Borough Road Stand (
kuva 8). Eteläpäädyssä oli massiivinen Kop Stand (
kuva 9), joka oli ilmeisesti kotijoukkueen kiihkeimpien fanien suosikkikatsomo. Pohjoispäädyssä oli huomattavasti pienempi Cowshed Stand (
kuva 10), joka oli vierasjoukkueen fanien käytössä.
Pelattiin Ykkösliigan toiseksi viimeistä kierrosta. Ottelu oli kotijoukkueelle merkityksetön, sillä viimeinen nousukarsintapaikka oli karannut jo liian kauas eikä putoamisuhkaakaan ollut. Vierasjoukkue Southendille ottelulla oli enemmän panosta, sillä suora nousu Mestaruussarjaan oli vielä mahdollinen. Vähintään nousukarsintapaikan olivat jo varmistaneet.
Pelillisesti ottelu oli mielestäni lähellä Veikkausliigan tasoa. Yritystä oli paljon, mutta niin oli harhasyöttöjäkin. Tunnelma oli parempi kuin Veikkausliigassa keskimäärin. Katsojia oli 5842 eli selvästi alle Tranmeren keskiarvon. Ottelun ainoa maali nähtiin 53. minuutilla kun Antony Kay puski Shane Sherriffin vasemmalta tulleen keskityksen maalin keskeltä sisään. Tranmere voitti ottelun 1-0 (
kuva 11). Ottelun tulos merkitsi sitä, että Southend menetti mahdollisuutensa suoraan nousuun.
Katsomossa tuli sellainen fiilis, että minua lukuunottamatta suurin piirtein kaikki tunsivat toisensa. Matsin päätyttyä monet katsojat kättelivät toisiaan ja järjestysmiehiä toivottaen “See you next season”. Ehkä katsomossa oli paljon kausikorttilaisia. Matsin jälkeen kävin vielä Main Standin baarissa testaamassa paikallisen Cainsin tummaa versiota.
Palasin takaisin junalla Rock Ferryn asemalta Liverpool Centraliin. Illalla katselin vielä pari tuntia kaupungin keskustaa, mutta ei siitä sen enempää.
Sunnuntai 27. 4.Hotelliaamiainen osoittautui kehujen arvoiseksi. Huone muuten oli varsin pieni yhden hengen huone, mutta ihan toimiva (
kuva 12). Suihkusta tuli jopa lämmintä vettä, vaikka sitä olivat jotkut muut asiakkaat moittineet. Ilmeisesti eivät jaksaneet odottaa riittävän pitkään, sillä ei lämmintä vettä ihan ekalla minuutilla tullut.
Evertonin ottelu alkoi vasta klo 16, joten aamupäivän ohjelmaksi olin suunnitellut jokiristelyn ja kiertoajelun. Hotellista poistuttuani huomasin Englannin sään normalisoituneen eli vettä satoi. Liverpoolilaiset näyttivät olevan samaa sateeseen terveellä tavalla suhtautuvaa lajia kuin esimerkiksi norjalaiset eli ketään ei tuntunut kiinnostavan kastuuko vai ei. Suomessahan monet saavat ihan hysteerisen kohtauksen, jos taivaalta tulee pari tippaa.
Joelle hieman ennen kymmentä päästyäni totesin, ettei jokiristeily taidakaan olla niin hyvä idea juuri nyt. Sumua oli sen verran, ettei Merseyn vastarantaa näkynyt. Suunnitelma B oli kiertoajelu, jonka pysäkin löysin keskustasta. Kahdeksalla eurolla sai 24 tunnin lipun. Pääsin bussissa ylemmän kerroksen etupenkkiin, josta oli niin hyvä näkyvyys kuin sateella voi olla (
kuva 13). Olin mukana tunnin kestäneen kierroksen, minkä jälkeen poistuin St. John's Centreen (ostoskeskus) syömään.
Sää oli tällä välin parantunut ja sadekin lakannut, joten päätin vielä käydä tutkimassa jokiristeilyn mahdollisuutta. Näkyvyys oli parantunut, joten ostin lipun klo 13 lähtevälle jokiristeilylle (
kuva 14). Lautta veti joella noin 50 minuutin rundin. Liverpoolista lähdettiin ensi alavirtaan, sitten käytiin laiturissa Wallaseyssa ja Birkenheadissä, minkä jälkeen palattiin Liverpooliin. Liverpool oli ihan vaikuttavan näköinen joelta katsottuna (
kuva 15).
Jokiristeilyn jälkeen kävelin Moorfieldsin asemalle, josta matkustin Northern Linella Kirkdalen asemalle. Moorfieldsin asemalla huomasin jo laiturilla odottavien sinipaitaisten määrästä, että oikeaan suuntaan olen matkalla. Kirkdalesta oli kävelymatkaa Goodison Parkille reilu kilometri. Sinipaitaista porukkaa vaelsi samaan suuntaan sen verran, että stadionin olisi tarvittaessa löytänyt ilman karttaakin pelkästään väkijoukkoa seuraamalla.
Goodison Parkille saavuin noin klo 14.30 paikkeilla (
kuva 16). Lippu piti noutaa Bullens Roadin puolella olevasta noutopisteestä. Mittasuhteet olivat hieman eri luokkaa kuin Prenton Parkilla. Noutopisteisiin johtavia ovia oli kaksi, oikea ovi määräytyi sukunimen alkukirjaimen perusteella. Sisälle mentyäni havaitsin, että käytävällä oli neljä asiointiluukkua. Jonoa ei ollut, mutta lähempänä matsin alkua olisi saattanut ehkä olla. Lipun noudettuani kävin tutustumassa viereisen korttelin fanituotekauppaan (
kuva 17), jossa oli samaan aikaan runsaasti muitakin kävijöitä.
Paikkani oli Main Standillä. Lipun mukaan sisäänkäyntini tapahtui porteista 9 tai 10. Portin sisäpuolella totesin opasteet varsin puutteellisiksi, sillä mahdollisia kulkusuuntia oli kaksi, eivätkä kummankaan opasteet näyttäneet kovin lupaavilta. Oikeassa paikassa kuitenkin olin ja ystävällinen järjestysmies näytti reitin omalla paikalleni asti kun kerroin olevani Goodison Parkilla ensimmäistä kertaa. Paikka oli näkyvyyden puolesta hyvä (
kuva 18). Olin Main Standin rivillä AA (27. rivi) keskiviivasta nelisen metriä Park Endin suuntaan. Kaksi tolppaa oli edessä, mutta kumpikaan ei peittänyt maalia. Ennen ottelua kävin tutustumassa myyntipisteisiin (
kuva 19) ja valmistauduin ottelun alkuun tuopillisella Changia. Muuta olutta siellä ei käsittääkseni myytykään.
Ottelun asetelma oli varsin mielenkiintoinen, sillä Everton ja Aston Villa taistelivat viidennestä sijasta ja samalla UEFA Cupin paikasta. Everton oli kolme pistettä edellä, joten voitto olisi venyttänyt eron jo ratkaisevan tuntuiseen kuuteen pisteeseen kaksi kierrosta ennen loppua. Toisaalta häviö olisi päästänyt Aston Villan tasapisteisiin, mikä olisi ollut erittäin paha asia Aston Villan paremman maalieron ja helpomman loppuohjelman takia. Tietysti Evertonin tasoinen joukkue ottaisi UEFA Cupin paikan Intertoto Cupinkin kautta, mutta siinä tulisi turhia pelejä. Lisäksi suosikkijoukkueeni saattaisivat joutua vastakkain Intertoton kolmannella kierroksella, mikä ei oikein tunnu kivalta ajatukselta.
Goodison Parkilla oli 37936 katsojaa eli täysin loppuunmyyty ottelu ei ollut. Ensimmäisellä puoliajalla ei tapahtunut ihmeempiä, mutta vauhdikasta peliä toki nähtiin. Everton hallitsi ottelua, mutta tauolle lähdettiin maalittomassa tasatilanteessa. Toisella puoliajalla Phil Neville teki kaukolaukauksella avausmaalin 55. minuutilla. Laukaus muutti suuntaa Aston Villan pelaajasta, eikä maalivahdilla ollut mitään mahdollisuuksia. Gabriel Agbonlahor tasoitti 80. minuutilla. Everton meni uudestaan johtoon komealla Mikel Artetan, Lee Carsleyn ja Joseph Yobon kuviolla 84. minuutilla, mutta John Carew kuittasi tasoihin minuutin sisällä.
Tunnelma matsissa oli hieno, mutta aavemaisen hiljaisiakin hetkiä oli molempien vierasjoukkueen maalien jälkeen. Matsi oli pelillisesti ihan hyvä, mutta tulos ei tietenkään tyydyttänyt varsinkaan kun jälkimmäisen johtomaalin jälkeen selvästi vielä leijuttiin ja päästettiin Aston Villa turhan helposti luomaan tasoitukseen johtanut maalintekotilanne. Toisaalta tasapeliin jääminen oli Evertonille kuitenkin vähemmän haitallista kuin Aston Villalle, joten sikäli tulokseen saattoi olla puoliksi tyytyväinenkin (
kuva 20). Minua ennen matsin alkua opastanut järjestysmies kyseli vielä katsomosta poistuessani mitä pidin pelistä ja toivotteli turvallista kotimatkaa.
Matsin jälkeen kävelin takaisin Kirkdalen asemalle (
kuva 21), josta jatkoin junalla keskustaan. Asemalla oli runsaasti matsista tulijoita, mutta ilmeisesti kaikki mahtuivat ensimmäiseen junaan.
Maanantai 28. 4.Aamiaisen jälkeen kirjauduin ulos hotellista ja jätin repun säilytykseen. Lähdin kävelylenkille katsomaan katolista (
kuva 22) ja anglikaanista tuomiokirkkoa (
kuva 23) sekä Chinatownia (
kuva 24). Klo 9.30 (päiväliput eivät ole työpäivinä voimassa aikaisemmin) lähdin junalla jälleen kohti Kirkdalen asemaa. Kävelin ensin Anfieldille vilkaisemaan paikallisvihollisen stadionia (
kuva 25). Hillsboroughn muistomerkki löytyi (
kuva 26) ja kaikki muukin mitä odotin stadionin ympäriltä löytäväni. Sisällä en käynyt.
Päivän pääkohde oli stadionkierros Goodison Parkilla, joten suuntasin sinne Stanley Parkin läpi (
kuva 27). Osa kulkureiteistä oli remontissa, joten puiston läpi ei päässyt ihan niin näppärästi kuin kartasta olisi voinut päätellä.
Stadionkierrokselle pääsi Goodison Roadin puoleiselta ovelta. Kierroksella näytettiin mm. pelaajien haastattelupaikka, Dixie Deanin mukaan nimetty ravintola (
kuva 28) palkintokaappeineen (
kuva 29) ja katsomonosa (Main Standin keskiosassa välittömästi aitioiden yläpuolella,
kuva 30), pukuhuoneet (
kuva 31), kentälle johtava tunneli (
kuva 32) sekä vaihtopenkit (
kuva 33). Erityisesti pisti silmään vierasjoukkueen pukuhuone (
kuva 34), joka oli osittain ihan tarkoituksella pyritty suunnittelemaan mahdollisimman epäkäytännölliseksi.
Loppuajan oleskelin keskustassa ja siirryin Norton Streetin bussiasemalle (
kuva 35) noin tunnin ennen bussin lähtöaikaa. Bussin oli tarkoitus lähteä Manchesterin lentokentälle klo 15.30, mutta puoli tuntia ennen lähtöaikaa tuli pahaenteinen kuulutus, jossa ko. bussivuoron matkustajia pyydettiin ottamaan yhteyttä aseman henkilökuntaan. Sain sitten kuulla, että bussivuoroni oli peruutettu. Niinpä minut ohjattiin Manchesterin keskustaan menevään bussiin, josta edelleen toisella bussilla lentokentälle. Sama etukäteen ostettu lippu toki kelpasi.
Olin lentokentällä klo 17.15 eli 55 minuuttia suunniteltua myöhemmin, mutta onneksi matkasuunnitelmassa oli riittävästi pelivaraa. Portilla piti odottaa vielä lähemmäs kolme varttia ennen kuin boarding edes alkoi. Paluumatka vaihtoineen meni ilman muita kommelluksia. Tukholman kentällä konetta vaihtaessa oli myöhään illalla todella autiota (
kuva 36). Kone laskeutui Turkuun klo 0.25 eli vartin etuajassa.
Kokonaisuutena oli onnistunut reissu ja ensi kaudella pitää käydä Goodison Parkilla uudelleen.
