Oikeisto ja vasemmisto joukkueissa

[Lorenzo]

Sano se jeesusbrasseille...

Itelleni on ihan sama mitä siellä joku rukoilee allahia tai heiluttaa heil Hitleriä, en jaksa olla niin tosikko että pahoitan mieleni siitä ja päiväni menee pilalle, kuten rude but cool ...

Suvaitkaa nyt tätä erilaisuutta saatanan rasistit !!!

Pelkällä rukoilullakin voi olla väkivaltaiset seuraukset kuten tapaus Artur Boruc osoitti. Lisäksi esimerkiksi kansanryhmää vastaan kohdistuva kiihotus on aina vakava asia, kyse on silloin paljosta muustakin kuin vain päivän menemisestä pilalle.

[Claudio86]

Pelkällä rukoilullakin voi olla väkivaltaiset seuraukset kuten tapaus Artur Boruc osoitti. Lisäksi esimerkiksi kansanryhmää vastaan kohdistuva kiihotus on aina vakava asia, kyse on silloin paljosta muustakin kuin vain päivän menemisestä pilalle.

Sille nyt ei mitään voi jos joku vähä-älyinen kiihottuu... Huomaa miten tyhmänä ihmisiä pidetään...

Itse en ainakaan lähtisi uskontoa kieltämään, vaikka jotkut siitä suivaantuvatkin että esimerkiksi Kaka tekee ristinmerkit maalin jälkeen....

[Didi Amon]

Uskonnollisissa tempauksissa pelin yhteydessä nyt ei oo mitään vikaa. Jos pelaaja haluaa kiittää maalistaan jehovaa/allahia/buddhaa/saatanaa/cthulhua/mitämörköätahansa niin siitä vaan, pitää olla suht urpo jos tollasesta loukkaantuu.

Politiikka on sitten eri asia. Lähtökohtaisesti politiikka on suht perseestä ja pahimmallaan varsinainen ilonpilaaja ja olishan se hyvä jos jotkut asiat (kuten jalkapallo) pidettäis vapaana tälläisestä. Toisaalta vahinko on jo tapahtunut ja suurelle osalle seuroista on vuosien myötä(tai alusta alkaen KTP jne.) syntynyt jonkinlainen poliittinen leima. Ei tää nyt mikään hirvittävä ongelma ole, jos ne vaikutteet pysyy jossain siellä pinnan alla, tyyliin Suomessa jossa tää porvarit/työväki jaottelu parhaimmillaan luo/loi vaan ihan mukavaa lisäjännitettä peliin sen kummemmin iskemättä silmään.

Mut nää 14/88-tai cheguevara-bandikset sunmuu paska mitä Itä/Etelä-Euroopassa harrastetaan... Joku vois kertoo näille ultrashooligaaneille et ketään ei vaan vittu kiinnosta, siel on peli menos, keskittyisivät siihen ja omien pelaajien tukemiseen. Tää touhu on viel välil niin päälleliimatun olostakin, mikä helvetin idea siinäkin on et natsivallan tuhonneen puna-armeijan tiimin eli Moskovan CSKA:n ultrat vetää heilhitleriä?

[HÄI]

Jos jalkapallossa ei olisi politiikkaa, se olisi turhan helppo nähdä pelkkänä absurdina syöpäkasvaimena yhteiskunnassa, ikään kuin ulkopuolisena kaikista niistä jännitteistä joita jokaisen kansan sisältä ja niiden väliltä löytyy. Joidenkin mielestä tuo toki olisi utopia, mutta minusta enemmänkin Frendit-dystopia, jossa ihmisillä ei ole mielipiteitä tai historiaa, vaan he olisivat vain osasia mieletöntä, mahdotonta ja tarkoituksetonta farssia. Mainitsemattakaan sitä, että täysin ei-poliittisen ja identiteetittömän jalkapalloseuran palvominen on sama kuin täysin satunnaisen yrityksen fanittaminen. "Suomalainen Kirjakauppa on mulle kaikki kaikessa!"...

Jatkot MK Dons-topikissa.

[Didi Amon]

Mikä sitten lasketaan politiikaksi ja mikä ei.

Jokatapauksessa eiköhän niitä jännitteitä tule ihan tarpeeks ihan meiänkyläonparempikuinteiänkylä-asettelusta. Amerikassa riittää et uuteen kaupunkiin perustetaan täysin muovinen franchise (absurdi syöpäkasvain) ja koko kylä tunkee kiimaisena katsomoon. Yliopistourheilukin saa tuol kaikki kosteaksi ja siinä nyt on kyse lähinnä samanlaisesta hassuttelusta kuin Euroopankin opinahjojen välisissä "jännitteissä". Eurooppalaisten lutuurilassejen mielestä amerikkalaiset on toki tyhmiä juntteja mut ei mun mielestä tossa niiden touhussa oo mitään väärää, hienoo vaan et porukka on noin paikallispatrioottista ja (penkki)urheiluhenkistä. Samalla lailla Euroopassakin se side siihen seuraan syntyy loppujenlopuksi ennenkaikkea sen paikallisuuden myötä, vaikka muitakin vaikuttavia tekijöitä toki löytyy.

[HÄI]

Jenkkilässä urheilu on toki viihtellistyneempää(kappale kauneinta suomea) kuin Euroopassa ja sinänsä harvoin mitenkään poliittista, mutta siellä ammattilaisurheilussa tuntuvat peli-identiteettikysymykset olevan usein huomattavampia kuin Euroopassa. Mitä nyt kaverit ovat kertoneet, niin esim. Cowboys ja Steelers jenkkifutiksessa ja Yankees pesiksessä ovat joukkueita joita täytyy inhota, jonkun ManUn tai Real Madridin tapaan futiksessa, mutta ilman välttämättä mitään liiallisen menestyksen aiheuttamaa kränää, koska jenkkilajien liigat ovat niin paljon tasaisempia.

Paikallisuushan on hyvin löyhä ajatus tuolla, kun edes kaikissa osavaltioissa ei ole joka lajissa joukkuetta, joka kiinnostaisi ketään, saati sitten kaupuingeissa. Jos Euroopassa naapurikaupungin jengin kannattaminen saattaa vaikuttaa oudolta ja haiskahtaa gloryhunttaukselta, niin jenkkien ammattiliigoissa mitään tuollaista arvotusta ei juurikaan tehdä kai? Saa korjata, ihan puhtaasti oma käsitykseni.

[Savon keisari]

Käsitykseni mukaan amerikkalaisetkin kannattavat pääosin kotikaupunkinsa joukkuetta. Siellä kaupungit ovat tietysti metropoleja, joiden ympärillä on myös esikaupunkeja, mutta he kannattavat paikallista joukkuetta, eivät jotakin satunnaista joukkuetta toiselta puolen maata. Suosittuja ovat sekä yliopisto- että ammattilaissarjat.

Myös esimerkkisi satunnaisen yrityksen fanittamisesta menee täysin metsään, kuten nimim. dami edellä jo selostikin. Kilpaurheilussa kilpaillaan ja asetelma on aina ollut oma paikallisyksikkö tai oman kylän poika vs. muut.  

Mieshuoria on Suomessa ollut luultavasti niin kauan kun vakioveikkausta englantilaisesta jalkapallosta on ollut. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin että rupeaisi esim. lotossa huoraamaan vaikkapa palloa numero 9.

[HÄI]

Myös esimerkkisi satunnaisen yrityksen fanittamisesta menee täysin metsään, kuten nimim. dami edellä jo selostikin. Kilpaurheilussa kilpaillaan ja asetelma on aina ollut oma paikallisyksikkö tai oman kylän poika vs. muut.  

En tarkoittanutkaan, että tilanne olisi tuollainen reaalimaailmassa, paitsi ehkä jossain Etelä-Korean ManCity-faniklubeissa. Hain sitä, että mitä glamourimmaksi ja sliipatummaksi seura muuttuu, mukaanlukien kaikenlaisen poliittisen ja nurkkapatrioottisen särmän poisputsaaminen, sitä vähemmän sillä on kosketuspintaa ihmisten muuhun elämään ja yhteiskuntaan. Bisnesjärjellä ajatellen ideaali jalkapallojoukkue on sellainen, joka houkuttelee "faneja" ympäri maailmaa viihdeyksikkönä, ilman turhan kilpailun aiheuttamia imagoriskejä, jonkun baseball-runkosarjamatsin kaltaisia urheilullisesti liki merkityksettömiä höntsiä pelaillen. ManU parhaimmilaan lähestyi jo tällaista tilannetta, kun Valjusta ei löytynyt kunnon haastajia ja Mestarien Liigakin mentiin läpi liki rutiinilla, ja Napolin pääjehu Aurelio De Laurentiishan käsittääkseni ihan avoimesti fantasioi eurojalkapallosta viihdebisneksenä ilman oikeita urheilullisia aspekteja. Barca ja Real Madrid tavallaan jo tarjoavat tuollaista skenaariota Espanjassa, mutta sosiaalinen ja historiallinen lataus on kuitenkin sen verran voimakasta edelleen, ettei Galacticos-saagakaan ihan puhtaaksi saippuaksi ole kasvanut.

Lisäksi uskaltaisin väittää, että pelkkää paikallisuskovaisuutta ilman mitään sosiaalista tai poliittista latausta ei kovin monesta paikkaa löydy. Englannin futis on verrattain epäpoliittista, mutta kyllä jotkut Arsenal, Chelsea tai vaikka Hull kantavat ihan selvää ideologista latausta vaikka kuinka liiga pyörisi Murdochin tv-rahojen ehdoilla.

[citykarhu]

http://ultrasnotred.blogspot.com/

Kick commies out of football :peukku:

[rude but cool]

Käsitykseni mukaan amerikkalaisetkin kannattavat pääosin kotikaupunkinsa joukkuetta. Siellä kaupungit ovat tietysti metropoleja, joiden ympärillä on myös esikaupunkeja, mutta he kannattavat paikallista joukkuetta, eivät jotakin satunnaista joukkuetta toiselta puolen maata.

Aivan samalla tavalla ja ehkä enemmänkin siellä mieshuorataan. Eiköhän siitä riitä esimerkiksi jo pelkästään yankees/dodgers yms. lippisten myyntiluvut. Itse elän siinä käsityksessä, ettei Jenkeissä ole edes läheskään yhtä tulista vastakkainasettelua jengien ja alueiden välillä juuri tuon franchrise-meiningin ansiosta.

Yliopistomeiningeissä sitten nämä perinteet ja juuret.

Kanadassahan urheiluun suhtaudutaan ihan eri kaliiberin tunteilla esimerkkinä nyt nämä lähes mellakoiksi yltyneet juhlinnat ynnä muut.

Palatakseni topicin aiheeseen, tietääkö joku asiaan enemmän vihkiytynyt, miten poliittiset jännitteet näkyvät jenkeissä uhreilussa, vai näkyvätkö?

[Juoksentelija]

Itse elän siinä käsityksessä, ettei Jenkeissä ole edes läheskään yhtä tulista vastakkainasettelua jengien ja alueiden välillä juuri tuon franchrise-meiningin ansiosta.

Sehän on ihan fiksua vaan. Turha sitä nyt liian tosissaan on ottaa, urheilua se vain on. Käsittääkseni jenkeissä enemmän keskitytään omien kannustamiseen kuin vastustajien mollaamiseen ja näiden kannattajien kanssa tappelemiseen. Siinä mielessä ovat kyllä eurooppalaisia fiksumpia. Onhan se nyt melkoisen vatipäistä touhua, kun ihmiset tappelevat keskenään siksi, että kannattavat eri joukkueita.

Palatakseni topicin aiheeseen, tietääkö joku asiaan enemmän vihkiytynyt, miten poliittiset jännitteet näkyvät jenkeissä uhreilussa, vai näkyvätkö?

En sen paremmin ole vihkiytynyt, mutta ei kai jenkkilässä tuollainen Boris Pugon tai Hugo Salmelan harjoittama helvetin naiivi kommunismilarppi voi kovin suuressa huudossa olla, kun kyseessä on maa, joka nimenomaan tappeli sen kommunismin maan rakoon. Täällä Tampereellakin silloin tällöin näkee jotain St. Paulin paitoja ihmisten päällä. Tekisi mieli sanoa, että muuttakaa saatana Pohjois-Koreaan täältä, jos tuo on sellainen homma, mistä teidän kikkeli kovenee tai mirri kostuu.

[HÄI]

St. Pauli taitaa kallistua enemmän anarkismiin päin?

[Juoksentelija]

St. Pauli taitaa kallistua enemmän anarkismiin päin?

Mun puolesta voivat kyllä toteuttaa sitä anarkismiakin mieluummin Pohjois-Koreassa kuin Pispalassa.

[HÄI]

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan

[nikkkke]

Jos jalkapallossa ei olisi politiikkaa, se olisi turhan helppo nähdä pelkkänä absurdina syöpäkasvaimena yhteiskunnassa, ikään kuin ulkopuolisena kaikista niistä jännitteistä joita jokaisen kansan sisältä ja niiden väliltä löytyy. Joidenkin mielestä tuo toki olisi utopia, mutta minusta enemmänkin Frendit-dystopia, jossa ihmisillä ei ole mielipiteitä tai historiaa, vaan he olisivat vain osasia mieletöntä, mahdotonta ja tarkoituksetonta farssia. Mainitsemattakaan sitä, että täysin ei-poliittisen ja identiteetittömän jalkapalloseuran palvominen on sama kuin täysin satunnaisen yrityksen fanittaminen. "Suomalainen Kirjakauppa on mulle kaikki kaikessa!"...

Tässä on vain sellainen ongelma, että tällöin joko identifioit omat poliittiset mielipiteesi seuran kautta tai sitten teet "valinnan" vasta kun olet oman poliittisen näkökulmasi omaksunut.

Itse en ainakaan edes tiennyt mitä sana politiikka tarkoittaa silloin kuin kiinnyin tiettyyn seuraan, enkä kyllä pystyisi sen rakastamista lopettamaan vaikka kuinka olisi äärivasemmalla. Seura kun luontaisesti valikoituu ensisijaisesti kotipaikkakunnan mukaan, ei siinä paljoa ehdi pikkupoika miettiä mitä se politiikka oikein merkitsee.

Politiikan liittäminen urheiluun (tai ennemminkin urheilukulttuuriin) on luontaista oikeastaan kankeassa ja säännellyssä luokkayhteiskunnassa eli vaikkapa sadan vuoden takaisessa Suomessa. En oikein näe nykypäivänä mitään suoraa kanavaa Suomessa seuroille profiloitua ideologioiden kautta, puhumattakaan että tämä millään tavalla edistäisi maamme katsomo- ja seurakulttuuria. Toki monella seuralla on sieltäkin kumpuava oma historia ja juuret, mutta viimeksi kun tarkistin niin kyllähän esim. HIFK:n ykköskieli virallisia sääntöjä ja kokouksia lukuun ottamatta on suomi ja ihan luonnollisista syistä.

[Kuqqen]

Täällä Tampereellakin silloin tällöin näkee jotain St. Paulin paitoja ihmisten päällä. Tekisi mieli sanoa, että muuttakaa saatana Pohjois-Koreaan täältä, jos tuo on sellainen homma, mistä teidän kikkeli kovenee tai mirri kostuu.

Pohjois-Korea = kommunismi = sosialismi = St. Pauli = hipit/punkkarit

Sanattomaksi vetää.

Mitä itse aiheeseen tulee, niin juuri nää yhteiskunnan eri painoalueet ja elämänkatsomukset tuovat jallapalloon sitä jotain spesiaalia, mikä siitä tekeekin elämää suurempaa. On kyse sitten politiikasta, uskonnosta tai vaikkapa kielestä, futisseurat ovat tuoneet näiden asioiden vierelle yhteisön, joka jalaa nämä samat ajatukset.

Mitä enemmän politiikkaa, uskontoa ja jalkapalloa sotketaan, sitä parempi.

[BermondseyBoy]

Mun puolesta voivat kyllä toteuttaa sitä anarkismiakin mieluummin Pohjois-Koreassa kuin Pispalassa.

Sama. Saako sillä vitun pääkallopaidalla jotain katu-uskottavuutta ?

[BB]

Sama. Saako sillä vitun pääkallopaidalla jotain katu-uskottavuutta ?

Ja Millwallin mieshuorat vois muiluttaa Ruotsiin, muut juntit sitten vaikka pohjanmaalle Selkäsaunan seuraks.

[Micky Fitz]

Sama. Saako sillä vitun pääkallopaidalla jotain katu-uskottavuutta ?

Suosikkijoukkue: Millwall.

[BermondseyBoy]

Yhyy yhyy yhyy

[Didi Amon]

Mitä enemmän politiikkaa, uskontoa ja jalkapalloa sotketaan, sitä parempi.

En sitten tiedä. Touhu voi nimittäin lähteä lapasesta. Tuskin kenenkään mielestä oli erityisen hienoa kun Francon agentit tuli Barcelonan pukukoppiin uhittelemaan jne.

Nää pelin ulkopuoliset jännitteet eivät ole ongelma kunhan ne pidetään siellä pinnan alla. Jos ne nousee itse peliä tärkeämmäks niin sit menee vituiks.

[Satupekka]

St. Pauli taitaa kallistua enemmän anarkismiin päin?

Antifasismi on se joka kannattajia eniten yhdistää.

Täällä Tampereellakin silloin tällöin näkee jotain St. Paulin paitoja ihmisten päällä. Tekisi mieli sanoa, että muuttakaa saatana Pohjois-Koreaan täältä, jos tuo on sellainen homma, mistä teidän kikkeli kovenee tai mirri kostuu.

Antifasistien, antirasistien ja antiseksistien mekka, Pohjois-Korea

[äägee]

Aivan samalla tavalla ja ehkä enemmänkin siellä mieshuorataan. Eiköhän siitä riitä esimerkiksi jo pelkästään yankees/dodgers yms. lippisten myyntiluvut. Itse elän siinä käsityksessä, ettei Jenkeissä ole edes läheskään yhtä tulista vastakkainasettelua jengien ja alueiden välillä juuri tuon franchrise-meiningin ansiosta.

Yliopistomeiningeissä sitten nämä perinteet ja juuret.

Kanadassahan urheiluun suhtaudutaan ihan eri kaliiberin tunteilla esimerkkinä nyt nämä lähes mellakoiksi yltyneet juhlinnat ynnä muut.

Palatakseni topicin aiheeseen, tietääkö joku asiaan enemmän vihkiytynyt, miten poliittiset jännitteet näkyvät jenkeissä uhreilussa, vai näkyvätkö?

Itse näen kyllä amerikkalaiset hyvin kotiseutu-uskollisena kansana, vaikka mainitsemasi franchise-meininki onkin vaatinut veronsa. Ammattilaisjoukkueet edustavat ihmisten kotikaupunkeja, ja niistä ollaan myös ylpeitä. Menestys heijastuu heti yleiseen mielialaan eikä muiden kaupunkien/osavaltioiden joukkueita ihan tuosta vain lähdetä kannattamaan, sillä se tavallaan sotii koko amerikkalaista urheilukulttuuria vastaan.

Yankees-lippikset ovat muoti-ilmiö, eivätkä varsinaisesti kerro käyttäjän mieltymyksistä suuntaan tai toiseen. Esim. Kaliforniassa latinonuorison keskuudessa Washington Nationals -lakit ovat suosittuja, sillä punainen väri ja W-tunnus symboloivat "West Sidea".

[Juoksentelija]

Antifasismi on se joka kannattajia eniten yhdistää.

Antifasistien, antirasistien ja antiseksistien mekka, Pohjois-Korea

Moi larppari. "Antiseksisti" Huhhuh, kaikkea sitä kuulee. "Antifasismi" käsittääkseni on kiertoilmaisu keskiluokkaisen nuorison helpon elämänsä aiheuttaman angstin vuoksi harjoittamalle näyteikkunoiden ja autojen hajottamiselle.

[Juike]

"Antifasismi" käsittääkseni on kiertoilmaisu keskiluokkaisen nuorison helpon elämänsä aiheuttaman angstin vuoksi harjoittamalle näyteikkunoiden ja autojen hajottamiselle.

"Juoksentelija" on kiertoilmaisu idiootille?