jos minulta kysyit niin...Oli vuosi 1994, poninhäntä, Roberto Baggio ja Italia hävisi MM-kisat, vuonna 1995 Litmanen ja AC Milan hävisi finaalissa. Muuan Alessandro Del Piero muutti lopulta kaiken, Vialli, Ravanelli, Zidane, Davids, Di Livio, Peruzzi, Toricelli aahh.. ja niin monet muut. Juventus eteni 3 kertaa peräkkäin finaaliin. Lippin Juventus. 1996 muuan Arrico Sacci päätti hieman leputtaa tähtiään Italia jäi alkulohkoon. 1998 Di Biagio ampuu ylärimaan, niin Ranskaa vastaan
2000 Italia johtaa finaalia 90' minuuttia pelikellossa.. huoh tiedätte tarinan. Muistan vieläkin Trezequetin tuuletuksen. Ranska, Patonki, Zidane. Vuosi 2002, oi tuo niin sympaattinen Korea tiputtaa saapasmaan punaisenmeren velloessa kaikkialla, aahh miksi tuomari ei suosinutkaan meitä. 2004 ihailemani Zlatan rankaisee kantapäällä - Italian loppu lähestyy. 2006 Vihdoin balsamia haavoille, Materazzi ja Pirlo nousevat puolijumalien asemaan minun maailmassani! Ranska kaatuu.
No minusta toisinaan vain tuntuu siltä, että minut ja Italia luotiin toisillemme. Erittäin ristiriitaiset hahmot, jotka kuitenkin arvostavat Italian rikasta kulttuuria, calcio, ruoka, juoma, arkkitehtuuri ja niin pois päin. Itse olen ollut Veneziassa, Milanossa, Roomassa, Toscanassa ja Sardiniassa. Joka kerta on tuntunut siltä, että olen tullut kotiin - miksi? Sitä on vaikea kuvata, mutta nään rakkautta kaikkialle, tunnen itseni yhdeksi "heistä".. FORZA ITALIA!!!!
Sano vielä, että olet suomalainen ja silti kannattaisit Suomi-Italia matsissa Italiaa "
"
