Materiaali ei riitä

[Viinioksa]

Näitä mielipiteitä ja teorioita siitä miksi jossain on paljon/enemmän lahjakkuuksia kuin toisaalla, on vuosien varrella esitetty aika paljon, ja yhteistä suurimmalle osalle on se, että ne eivät kestä minkäänlaista loogista tarkastelua. Saksan ex-päävalmentaja Erich Ribbeck valitti ihan tosissaan, että hänen joukkueensa on paska, koska hänellä ei ole mustia pelaajia. Katseli kateellisena Hollanin taitavia pelaajia, joista suurin osa tosiaan oli mustia. Mitenkähän itselleni ei koskaan Aulis Virtasen selostamissa Englannin liigan peleissä pistänyt silmään, että Britanniassa kasvaneet mustat, joita hiljalleen alkoi ilmaantua, olisivat olleet jotenkin taitavia?

Jalkapallo ei ole pelkkä taitopeli. Mustilla on synnynnäisesti enemmän potentiaalia kehittää voimaa, nopeutta ja kestävyyttä, mikä näkyy yleisurheilussa ja vaikka ammattilaisnyrkkeilyssä. Muutenkin heillä on enemmän ketteryyttä, notkeutta ja liikunnallista lahjakkuutta: jos näkee pelaajan tuulettavan maalia kymmenen puolivoltin sarjalla, niin se on melkoisella todennäköisyydellä tummapintainen. Jalkapalloilijoina geneettinen etu mustien hyväksi on aivan selkeä, siitä ei ole kahta sanaa.

Vaikeampi on tehdä eroa valkoihoisten eri populaatioiden välillä. Kuitenkin balkanilaisten ruumiinrakenne vaikuttaisi soveltuvan erityisen hyvin pallopeleihin. Muuten on vaikea selittää, miksi Balkanin pienistä maista tulee jatkuvalla syötöllä huippuja eri palloilulajeissa (futis, koris, tennis). Vastaavasti ei ole kovin kaukaa haettua, että suomalaisten raskastekoinen rakenne ei oikein sovellu pallopeleihin, joissa vaaditaan äkillisiä suunnanmuutoksia. Niilläkin suomalaisilla, jotka ovat kehittäneet taitonsa kansainväliselle tasolle, raskaan ja kulmikkaan ruumiinrakenteen ongelmallisuus näkyy jatkuvina loukkaantumisina.

Jos genetiikalla on niin suuri merkitys, niin kertokaa mulle, miksi Hollannissa ja Ranskassa syntyy joka ikäluokkaan maailmanhuippu tai kaksi, mutta Belgiaan vain yksi/vuosikymmen.

Hollannissa jo parhaita 10-vuotiaita valmennetaan tosissaan, ja maassa lienee myös asukaslukuun suhteutettuna todella paljon futikseen tosissaan satsaavia lapsia (vanhempia), koska mahdollisuudet supertähteyteen ovat maan parhaille olemassa. Hollannin tasoa voikin selittää junnuvalmennuksen "tieteellisyydellä", mutta Kroatiaa, Portugalia tai vaikka Norsunluurannikkoa on vaikeampia selittää tältä pohjalta. Useimmissa maissa parempi selitys lienee jalkapallolle  omistautuvien junnujen (vanhempien) määrä ja jopa genetiikka.

Eli kyllä minä näen asian hyvin yksinkertaisesti niin, että missä lapset ja nuoret saavat olla paljon pallon kanssa tekemisissä hyvien ohjaajien kanssa, niin siellä syntyy ns. lahjakkuuksia.

Pelkkä pallon kanssa kikkailu tuskin johtaa mihinkään, vaan huippuja kasvaa ympäristössä, jossa mahdollisimman monella on armoton asenne ja tahto mennä eteenpäin. Suomessa ongelma on siinä, että vaikka joku panostaisi futikseen kv. tasoisesti, niin pelikaverit ja kilpailijat ovat tasokkaissakin junnujoukkueissa lähinnä höntsäreitä.

[John Devey]

Muuten on vaikea selittää, miksi Balkanin pienistä maista tulee jatkuvalla syötöllä huippuja eri palloilulajeissa (futis, koris, tennis)

Ei kai se nyt pelkästä ruumiinrakenteesta johdu, vaikkakin sopivasta kropasta ei varmasti haittaa olekaan. Taidat vähän aliarvioida Itä-Euroopan valmennuksen tasoa. Ex-Jugoslavian alueelta on tullut loistavia pelaajia jo vuosikymmeniä, Neuvostoliiton aikainen urheilu- ja valmennuskulttuuri pesiytyi myös sinne jota perua nykypäiväinenkin tietotaito on. Ei heillä ole käytössään samaa "tieteellisyyttä" kuin Hollannilta, mutta perusasiat tehdään helvetin oikein. Siellä ei "kaikki pelaa" sääntöjä tunneta, ja tuskin on liioiteltua väittää, että tosissaan huipulle pyrkivät lapset ja nuoret joutuvat armottomaan rääkkiin. Ja siitä rautaisesta otteesta jalostuvat Balkanin huiput

Ei olisi paha idea lähettää suomalaisia delegaatioita vaikka Kroatiaan tutkimaan miten asiat tehdään. Väkeä siellä asuu vajaat 4,5 miljoonaa, mutta maailmanluokan pelaajia jalostuu liukuhihnalta

[Viinioksa]

Jep. Ja Tanska, Ruotsi, Hollanti jne. ovat köyhiä maita, joissa jalkapallo on monien ainoa väylä pois köyhyydestä, mihin niiden menestyskin perustuu.

Tanskassa ja Ruotsissa harrastajamäärät ovat vähintään kaksinkertaiset, mikä yksin selittää paljon. Suomenkin maajoukkue näyttäisi aika toiselta, jos olisi pelaajien tason puolesta 2 Tainiota, 2 Forssellia, 2 Hyypiää jne. Ero lajiin tosissaan panostavien määrässä lienee Skandinaviassa vielä suurempi.

Ja mitä tulee filmaukseen, niin en sanonut että täysin ilman kosketusta kaatuminen olisi hyväksyttävää, joskaan en siinäkään tapauksessa näe sitä ihan niin suurena peikkona mitä se monille tuntuu olevan. Nyt tuntuu siltä että joidenkin mielestä esim. millaiset tahansa tappotaklaukset ovat moraalisesti filmausta hyväksytympiä.

Enpä ole kuullut kenenkään ajattelevan noin.

Nykyajan futis suosii monella tapaa puolustajia, joten filmaaminen on taitopelaajille keino hakea edes jotain etua, vaikka painovoima ei miestä kaataisikaan. Esim. paidasta repiminen on eräs tällainen ilmiö, eihän sillä tavalla pelaajaa vielä saa väkisin nurin, mutta maihin menemällä voi osoittaa tuomarille että rike on tapahtunut, jos ei tämä muuten sitä huomaa. Ts. jos kontakti ei ole puhdas, niin nurin meneminen eli filmaaminen on ihan hyväksyttävää, vaikka ei kaatuisikaan ihan väkipakolla.

Juuri filmaaminen on yksi pahimpia asioita nykyisen pelin viihdyttävyydelle. Turhat pelikatkot tekoloukkaantumisineen syövät lajia rotan lailla. Joku voi pitää tarkkaa puolustuspeliä mielenkiintoisena, mutta turhia vaparivihellyksiä tai kieriskelyjä tuskin kukaan pitää.

[Viinioksa]

Ei kai se nyt pelkästä ruumiinrakenteesta johdu, vaikkakin sopivasta kropasta ei varmasti haittaa olekaan. Taidat vähän aliarvioida Itä-Euroopan valmennuksen tasoa. Ex-Jugoslavian alueelta on tullut loistavia pelaajia jo vuosikymmeniä, Neuvostoliiton aikainen urheilu- ja valmennuskulttuuri pesiytyi myös sinne jota perua nykypäiväinenkin tietotaito on. Ei heillä ole käytössään samaa "tieteellisyyttä" kuin Hollannilta, mutta perusasiat tehdään helvetin oikein. Siellä ei "kaikki pelaa" sääntöjä tunneta, ja tuskin on liioiteltua väittää, että tosissaan huipulle pyrkivät lapset ja nuoret joutuvat armottomaan rääkkiin. Ja siitä rautaisesta otteesta jalostuvat Balkanin huiput

Jugoslavialla ei ollut paljon tekemistä Neuvostoliiton kanssa (se ei ollut NL:n alusmaa useimpien muiden Itä-Euroopan maiden tapaan), ja maa oli futiksessa ja varmaan muussakin palloilussa vahva jo ennen kommunismin aikoja.

[nro 13]

Suomalaisten junioreiden ja juniorivalmennuksen yksi ongelma on siinä, että nykynuoret(en koe enää itseäni sellaiseksi) eivät harrasta liikuntaa läheskään samoissa määrin kuin ennen/muualla maailmalla(pois lukien tietyt länsimaat). Väittäisin ilman tarkkaa fakta tietoa, että suomessa on useammalla prosentilla lapsista jonkin sortin videokonsoli kuin esim. nyt siellä Kroatiassa. Siinä missä etelän maissa potkitaan kavereiden kanssa palloa, pelataan suomessa pleikkarilla palloa. Kumpikohan kehittää henkilökohtaista taitoa enemmän. Valmennuksen kehittämisessä ensiarvoisen tärkeää olisi kehittää henkistä valmennusta, jossa siis painotettaisiin harjoittelumotivaation kehittämistä.

Myöskin koulu/harjoitusmatkat tehdään nykyään enenevässä määrin muilla kuin omalla lihasvoimalla liikkuvilla kulkupeleillä. Tästä johtuen harjoitusolosuhteiden kehityttyä suht.koht. kilpailukykyisiksi, arvokasta harjoitusaikaa menee pelkästään harjoittelun mahdollistavan fyysisen suorituskyvyn hankkimiseen. Pelaajan, joka ei jaksa juosta sataa metriä välillä huilaamatta, ei voi olettaa jaksavan vetää läpi puolentoista tunnin kovatempoista pallollista harjoitustakaan. Tästä syytän myös vanhempia, jotka nykyään viitsivät nousta sohvalta viemään oman pikkupalleroisensa harjoituksiin, mutteivat kuitenkaan viitsi lähteä sinne muulla kuin autolla. Itselläni ei tällainen tullut kysymykseenkään vaan polkupyörällä mentiin harjoituksiin kesät talvet. Taitaa olla kovin harvinaista nykyään.

[Lazy Town]

Eikö olisi järkevämpi luovuttaa karsinnat ja pistää rahat junnutoimintaan...palataan sitten myöhemmin takaisin kun on jotain mitä esittää

Höpsistä. Kotiotteluista pl saa hyvät hillot junnutoiminnan kehittämiseen. Paremmin karsintaruljanssin kotipeleistä tienaa kuin mitä vierasmatka azereihin maksaa.

[Savon keisari]

Tottahan se on. Ilman ihmeitä ei kisoihin ole mitään asiaa. Yksittäisissä otteluissa Suomi kykenee haastamaan huippumaita, mutta tällaisessa pitkässä karsintasarjassa kapea materiaali ja tämän myötä tasoerot isompiin maihin tulevat esille.

[Maanantaivalmentaja]

Tanskassa ja Ruotsissa harrastajamäärät ovat vähintään kaksinkertaiset, mikä yksin selittää paljon. Suomenkin maajoukkue näyttäisi aika toiselta, jos olisi pelaajien tason puolesta 2 Tainiota, 2 Forssellia, 2 Hyypiää jne. Ero lajiin tosissaan panostavien määrässä lienee Skandinaviassa vielä suurempi.

Tämähän juontaa juurensa harjoitusoloista. Jos futista harjoittelee vain 4-5kk vuodessa mitä nurmet on käytössä ja lopun ajan korvaavia harjoitteita niin aika paljon tulee eroa niihin maihin joissa ulkokausi on pidempi. Sitten kun saadaan Suomeen sama määrä tekonurmia kuin on jotain uimahalleja tai jäähalleja niin voi enempi menestystäkin odotella ja luultavasti harrastajamäärät kasvaa siinä samalla olosuhteiden parantuessa aika paljon kun voi harjoitella kunnolla suuren osan vuotta. Ihan noin raakaa homma ei onneksi ole ja Suomi menestyy oikeastaan hämmästyttävän hyvin suhteessa resursseihin ja harrastusmäärään.

[Callit]

Mustilla on synnynnäisesti enemmän potentiaalia kehittää voimaa, nopeutta ja kestävyyttä, mikä näkyy yleisurheilussa ja vaikka ammattilaisnyrkkeilyssä. Muutenkin heillä on enemmän ketteryyttä, notkeutta ja liikunnallista lahjakkuutta: jos näkee pelaajan tuulettavan maalia kymmenen puolivoltin sarjalla, niin se on melkoisella todennäköisyydellä tummapintainen. Jalkapalloilijoina geneettinen etu mustien hyväksi on aivan selkeä, siitä ei ole kahta sanaa.

Ribbeckin hengenheimolaisia näköjään...  Nämä on tosiaan helppo kummota. Nyrkkeily on pääasiassa alhaisen elintason maitten heiniä, mikä näkyy maailman huipulla, jossa on pilvin pimein valkoisia Valujevista Kliutshkoihin.

heillä on enemmän ketteryyttä, notkeutta ja liikunnallista lahjakkuutta: jos näkee pelaajan tuulettavan maalia kymmenen puolivoltin sarjalla, niin se on melkoisella todennäköisyydellä tummapintainen. Jalkapalloilijoina geneettinen etu mustien hyväksi on aivan selkeä, siitä ei ole kahta sanaa.

Voimistelu huiput ovat kuitenkin enimmäkseen valkoisia ja keltaisia. Mathias Sammer otti muuten tämän volttituuletusasian puheeksi, kun puhui liikunnan tärkeydestä nuorten kehittymiselle.  Taas viittaan tieteen tuntemaan kolmannen tekijän eliminointiin, ja pyydän tarkastelemaan mustia, jotka kasvoivat Britanniassa parhaaseen long ball ja kick and rush aikaan. Oletko Viininoksa lukenut kulttuurishokista, jonka John Fashanu koki vieraillessaan Nigerian maajoukkueen leirillä? Miksi Fashanu ei ollutkaan  ketterä, notkea ja taitava kuten Nigeriassa kasvaneet heimo- eli geeniveljensä? Lisäksi voi vain todeta, että valkoihoisten joukossa on niin paljon Messejä ja Christiano Ronaldoja, ettei tuolle ajatukselle mustien eduista ole kertakaikkiaan perustetta.

Hollannin tasoa voikin selittää junnuvalmennuksen "tieteellisyydellä", mutta Kroatiaa, Portugalia tai vaikka Norsunluurannikkoa on vaikeampia selittää tältä pohjalta. Useimmissa maissa parempi selitys lienee jalkapallolle  omistautuvien junnujen (vanhempien) määrä ja jopa genetiikka.

Muutoin ihan samaa mieltä, mutta tuon genetiikan pyyhkisin tuosta pois.

Pelkkä pallon kanssa kikkailu tuskin johtaa mihinkään, vaan huippuja kasvaa ympäristössä, jossa mahdollisimman monella on armoton asenne ja tahto mennä eteenpäin. Suomessa ongelma on siinä, että vaikka joku panostaisi futikseen kv. tasoisesti, niin pelikaverit ja kilpailijat ovat tasokkaissakin junnujoukkueissa lähinnä höntsäreitä

Totta, ja tämä puhuu juuri sen puolesta, että lahjakkuudet on scoutattava akatemioihin tai futisluokille.

[Rikkiviisas]

Jalkapallo ei ole pelkkä taitopeli. Mustilla on synnynnäisesti enemmän potentiaalia kehittää voimaa, nopeutta ja kestävyyttä, mikä näkyy yleisurheilussa ja vaikka ammattilaisnyrkkeilyssä. Muutenkin heillä on enemmän ketteryyttä, notkeutta ja liikunnallista lahjakkuutta: jos näkee pelaajan tuulettavan maalia kymmenen puolivoltin sarjalla, niin se on melkoisella todennäköisyydellä tummapintainen. Jalkapalloilijoina geneettinen etu mustien hyväksi on aivan selkeä, siitä ei ole kahta sanaa.

Lisäksi mustat ovat iloisempia, niillä on parempi rytmijua, isompi kikkeli, mutta vastapainoksi ovat sitten hieman yksinkertaisempia.

Onko siellä 1930-luvulla kivaa?

[national]

hyviä kommentteja arvon foorumistit

- junnuvalmennuksen tasoa on parannettava erittäin voimakkaasti. On sanomattakin selvää, ettemme koskaan pääse tilanteeseen, jossa
noppajalkapaukapääfaijat voitaisiin sivuuttaa. Sen sijaan pitää kehittää valmentajien ja koko futisväen koulutusta.

Suuri ongelma on se, että seuralla on oma linjansa, mutta joukkueet sen sisällä tekevät mitä huvittaa. Valmentajat laitetaan palloliiton pelle kurseille, joissa pitäisi saada osaamista ja tietoa 6-12 vuotiaille, mutta analysoidaankin jonkun John Terryn ja R.Ferdinandin eroja puolustajina. Väsyneet "valmentaja" vanhemmat tekevät hienoa työtä olemalla nuorten parissa, mutta väsyneenä töistä kentälle esim. villien junioreiden harkkoja vetämään on jo suoranaista itsensä kusettamista. Valmistautuminen ja oma motivaatio??

 

- täysin edelliseen liittyen on myös scouttaustoimintaa tehostettava, ja parhaat junnut ohjattava tehovalmennukseen.

juurikin näin, mutta ainakin Helsingissä HJK ahmii junnuja kuluttamaan vaihtopenkkiä. Muutenkin ei ne HJK valkut kovin ihmeellisiä ole kun käy junnujen pelejä katsomassa. Pallo polttaa jalassa ja tempo on säälittävä.

- edelleen jatkan realistisella linjalla ja totean, ettei meille tule syntymään seurojen ylläpitämää akatemiaverkostoa. Siksi menestyksen avaimet killuvat opetusministeriön vyöllä, ja sen pitäisi kiireesti yhdessä palloliiton kanssa perustaa futisluokkia yläasteelle ja lukioihin jokaiseen niemennotkoon ja saarelmaan. Tämä olisi meidän vastine akatemiaverkostolle

Futisluokkia ehdottomasti lisää. Olen valitettavasti vain kuullut, että luokkia on pari ja tunku hirveä. Taas lahjakkailta vedetään matto jalkojen alta.

Suomessa arvostetaan seuraavia asioita: voima, kestävyys, nopeus, taistelu. Kroatiassa ja Portugalissa painotetaan taitopuolta.

Minusta kaikista pelottavinta on se, ettei tätä voida myöntää Suomessa, vaan aina etsitään väkisin jotain positiivista pelistä.

Suomalaisten junioreiden ja juniorivalmennuksen yksi ongelma on siinä, että nykynuoret(en koe enää itseäni sellaiseksi) eivät harrasta liikuntaa läheskään samoissa määrin kuin ennen/muualla maailmalla(pois lukien tietyt länsimaat). Väittäisin ilman tarkkaa fakta tietoa, että suomessa on useammalla prosentilla lapsista jonkin sortin videokonsoli kuin esim. nyt siellä Kroatiassa. Siinä missä etelän maissa potkitaan kavereiden kanssa palloa, pelataan suomessa pleikkarilla palloa. Kumpikohan kehittää henkilökohtaista taitoa enemmän. Valmennuksen kehittämisessä ensiarvoisen tärkeää olisi kehittää henkistä valmennusta, jossa siis painotettaisiin harjoittelumotivaation kehittämistä.

Nuorien ylipaino ongelmat ovat lisääntyneet. Myös 10v. lapset valittavat ettei ole kavereita. Vanhemmilla ei ole aikaa motivoida lapsia pihapeleihin vaan on helpompi iskeä peliohjain käteen. Pelaamisessa ei ole mitään vikaa, mutta jos ei liikuta ulkona, pihapelit jne. niin perus asiat kuten: kuperkeikka, juokseminen, pallon heittäminen jne. eivät kehity.

Siis 10v. lapsi ei osaa heittää palloa kunnolla oman päänsä yli saatika tehdä taka- tai etu-perin kuperkeikkaa. Vanhemmilla vastuu lapsista/ nuorista.

Myöskin koulu/harjoitusmatkat tehdään nykyään enenevässä määrin muilla kuin omalla lihasvoimalla liikkuvilla kulkupeleillä.

Valitettavasti tiedän useita pikkufutaajia, jotka tuodaan 300m matka autolla harkkoihin ja yleensä ei edes 15min. ennen harjoitusten alkua.

Tästä johtuen harjoitusolosuhteiden kehityttyä suht.koht. kilpailukykyisiksi, arvokasta harjoitusaikaa menee pelkästään harjoittelun mahdollistavan fyysisen suorituskyvyn hankkimiseen. Pelaajan, joka ei jaksa juosta sataa metriä välillä huilaamatta, ei voi olettaa jaksavan vetää läpi puolentoista tunnin kovatempoista pallollista harjoitustakaan. Tästä syytän myös vanhempia, jotka nykyään viitsivät nousta sohvalta viemään oman pikkupalleroisensa harjoituksiin, mutteivat kuitenkaan viitsi lähteä sinne muulla kuin autolla. Itselläni ei tällainen tullut kysymykseenkään vaan polkupyörällä mentiin harjoituksiin kesät talvet. Taitaa olla kovin harvinaista nykyään.

Suomalaiset ovat yksi maailman lihavimmista kansoista. Huonokuntoisia ja EI TODELLAKAAN MITÄÄN URHEILUHULLUJA!



KIITOS
 
 
 

[Columbo]

Juuri filmaaminen on yksi pahimpia asioita nykyisen pelin viihdyttävyydelle. Turhat pelikatkot tekoloukkaantumisineen syövät lajia rotan lailla. Joku voi pitää tarkkaa puolustuspeliä mielenkiintoisena, mutta turhia vaparivihellyksiä tai kieriskelyjä tuskin kukaan pitää.

Tarkka puolustuspeli on kuitenkin eri asia kuin johdonmukaisesti puolustavaa joukkuetta suosivat sääntötulkinnat, repiminen ja paidassa roikkuminen.

[Viinioksa]

Ribbeckin hengenheimolaisia näköjään...  Nämä on tosiaan helppo kummota. Nyrkkeily on pääasiassa alhaisen elintason maitten heiniä, mikä näkyy maailman huipulla, jossa on pilvin pimein valkoisia Valujevista Kliutshkoihin.

Ammattinyrkkeilyssä ei todellakaan ole valkoisia huippuja "pilvin pimein".
 

Voimistelu huiput ovat kuitenkin enimmäkseen valkoisia ja keltaisia.

Voimistelua harjoitetaan lähinnä paikoissa (Itä-Eurooppaa, Kiina), joissa mustia ei juuri ole.

Mathias Sammer otti muuten tämän volttituuletusasian puheeksi, kun puhui liikunnan tärkeydestä nuorten kehittymiselle.  Taas viittaan tieteen tuntemaan kolmannen tekijän eliminointiin, ja pyydän tarkastelemaan mustia, jotka kasvoivat Britanniassa parhaaseen long ball ja kick and rush aikaan. Oletko Viininoksa lukenut kulttuurishokista, jonka John Fashanu koki vieraillessaan Nigerian maajoukkueen leirillä? Miksi Fashanu ei ollutkaan  ketterä, notkea ja taitava kuten Nigeriassa kasvaneet heimo- eli geeniveljensä? Lisäksi voi vain todeta, että valkoihoisten joukossa on niin paljon Messejä ja Christiano Ronaldoja, ettei tuolle ajatukselle mustien eduista ole kertakaikkiaan perustetta.

Messi ja C. Ronaldo ovat äärimmäisen nopeita siinä mielessä, että he pystyvät juoksemaan pallon kanssa käytännössä yhtä nopeasti kuin ilman sitä, kyse on tekniikasta. Sen sijaan raakajuoksunopeudessa nämä tuskin pärjäävät nopeimmille keenereille, kuten Martinsille tai Odonkorille. Kaikki olympialaisten miesten satasen finalistit ovat olleet länsiafrikkalaista alkuperää kai kahdeksat kisat peräkkäin - sattuman todennäköisyys on luokkaa yksi biljardista, ja asiaa on melkein yhtä mahdotonta selittää jollain kulttuurisyillä.

[vilsu]

Suomalaiset ovat yksi maailman lihavimmista kansoista. Huonokuntoisia ja EI TODELLAKAAN MITÄÄN URHEILUHULLUJA!

HAH. Suomalaiset ovat toki yksi maailman lihavimmista kansoista, mutta kyllä rakas kotimaamme on toki yksi urheiluhulluimmista maista, mitä on.

Mutta sitten itse asiaan. Onhan se tietenkin hälyyttävää, miten kauas olemme jäämässä jopa naapurimaidemme tasosta. En lähtisi ihan suoralta kädeltä tuomitsemaan juniorivalmennusta, sillä esimerkiksi tällä hetkellä nuorten maajoukkueissa pelaa monia varmoja tulevaisuuden lupauksia, joille on käyttöä maajoukkueen lisäksi seurajoukkuetasolla hivenen isommissa ympyröissä, kuin mitä Suomella on tarjota. Ennemminkin vika on siinä, että Suomen potentiaalisten junioreiden rintama on sen verran kapea, ettei siitä voi millään konstilla saada ihmeitä aikaan. Niinhän se menee.. :

[John Devey]

HAH. Suomalaiset ovat toki yksi maailman lihavimmista kansoista, mutta kyllä rakas kotimaamme on toki yksi menestyshulluimmista GH-huoralaumoista, mitä on.

Korjasin hieman

[Stürmer]

Suuri ongelma on se, että seuralla on oma linjansa, mutta joukkueet sen sisällä tekevät mitä huvittaa.

Komppaan tätä ja lisään, että onpa sellaisiakin tapauksia, että seuralla ei ole mitään linjaa ja junnujen kehityspolku on siten täysin sattumaohjautuvaa riippuen mm. joukkueesta, jossa seuran sisällä sattuu pelaamaan ym.  Jos seuralla ei ole tavoitteita pelaajien kehittymisen suhteen, ei sieltä myöskään tule tukea tai tietoa joukkueille.  Esimerkiksi niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin piirinjoukkuetoiminta ja pelaajan sinivalkoinen tie on useimmille junnujoukkueille täysin tuntematonta aluetta.  Kun asioista ei tiedetä, ei osata valmistautua, motivoida eikä aktiivisesti hakeutua piirinjoukkuetoiminnan pariin.  Sitten ihmetellään kun lahjakkaita pelaajanalkuja jää ringin ulkopuolelle.  Ei niitä pelaajia yleensä tulla joukkueista hakemaan, ellei seurat säännöllisesti informoi omia C-ikäisiä joukkueitaan (ja nuorempiakin) piirin järjestämistä katsastustilaisuuksista ym.

Valmentajat laitetaan palloliiton pelle kurseille, joissa pitäisi saada osaamista ja tietoa 6-12 vuotiaille, mutta analysoidaankin jonkun John Terryn ja R.Ferdinandin eroja puolustajina. Väsyneet "valmentaja" vanhemmat tekevät hienoa työtä olemalla nuorten parissa, mutta väsyneenä töistä kentälle esim. villien junioreiden harkkoja vetämään on jo suoranaista itsensä kusettamista. Valmistautuminen ja oma motivaatio??

Lisätietoja pelle kursseista    Kyllä noilla kursseilla oikeasti opitaan juuri niitä ikäluokan kehittymisen kannalta tärkeitä asioita.  Miten ne sitten itse kukin sisäistää ja mikä on oman toiminnan sitoutumisaste ja intohimo on tietysti aina yksilökohtaista.  Myös se, että valmentajalla on tai ei ole omaa pelaajataustaa, vaikuttaa valmennustoimintaan.  Mutta kyllä useimmat, jotka valmennukseen lähtevät, tekevät sen omasta halustaan JA hyvällä motivaatiolla.  Mihin kunkin henk. koht. pedagogiset taidot ja osaaminen riittää, onkin taas eri juttu.  Realiteetti myös jalkapallon lutuurimaissa on kyllä se, että tavallisia junnujoukkueita valmentavat "töistä väsyneet" vanhemmat, jotka sinun mielestäsi kusettavat itseään.

TODELLINEN ongelma, johon itse törmään lähes aina, kun seuraan jonkin joukkueen harjoittelua on se, että valmentajat hyväksyvät lepsut, puolivillaiset ja huonot suoritukset, eivätkä puutu niihin, korjaa virheitä tai kerro pelaajille MIKSI HARJOITELLAAN sitä ja tätä.  Toinen ongelma on se, että valmentajat asettavat tavoitetason liian matalalle.  Oikea tavoitetaso pitäisi olla se, mitä Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ym. kulttuurimaissa kyseisen ikäisenä tehdään ja osataan.  Korostan sitä, että TÄHTÄIN pitää asettaa tuohon, jotta saavutettaisiin edes jotain.  Tässä komppaan kyllä satasella Zicoa, joka on tajunnut asian TamU:nkin kanssa, tosin saanee tällä hetkellä huutonaurua osakseen, kun pelit eivät kulje odotetulla tavalla.  Oikealla asialla Zico tuossa kuitenkin on, se pitäisi pilkkakirveidenkin ymmärtää.

Nuorien ylipaino ongelmat ovat lisääntyneet. Myös 10v. lapset valittavat ettei ole kavereita. Vanhemmilla ei ole aikaa motivoida lapsia pihapeleihin vaan on helpompi iskeä peliohjain käteen. Pelaamisessa ei ole mitään vikaa, mutta jos ei liikuta ulkona, pihapelit jne. niin perus asiat kuten: kuperkeikka, juokseminen, pallon heittäminen jne. eivät kehity. Siis 10v. lapsi ei osaa heittää palloa kunnolla oman päänsä yli saatika tehdä taka- tai etu-perin kuperkeikkaa. Vanhemmilla vastuu lapsista/ nuorista.

Tämä on kyllä ihan oikea ongelma.  Liikunnastakaan kiinnostuneet lapset eivät meinaa löytää kaveria pallokentälle, kun kaikki istuvat kotonaan naamat kiinni ruudussa.  Vanhempien sijaan syyllistäisin kyllä todella vahvasti kaavoittajaa, joka on osaltaan pitänyt huolen siitä, että sopivia pihapelipaikkoja ei niin vain löydykään.  Ja omankin kokemuksen perusteella koulujen HIEKKAkentät EIVÄT HOUKUTA KETÄÄN omaehtoiseen höntsäilyyn TOISIN KUIN NURMI tai TEKONURMI.  Ja jälleen tullaan jo tässäkin ketjussa aiemmin mainitsemaani OLOSUHDE-kysymykseen, joka on paljon laajempi ongelma kuin pelkän ohjatun harrastuksen puitteet.  Miksi jalkapalloilu ei houkuta omalla ajalla johtuu nimenomaan ala-arvoisista, sopimattomista ja epämiellyttävistä höntsypaikoista.  Kaikille avoimet höntsynurmet, missä pelaa ? 

[Ehis]

Russuti russuti

Aika kova olet lokeroimaan ja arvostelemaan monia jalkapalloon liittyviä asioita. Mitä järkeä pelata enää, jos kaikki on jo niin helvetin selvää? Ne joilla on rahaa eniten -> UCL-kannu käteen jo kauden alussa ja neekereitä vastaan hitaat ja heikot valkoihoiset voisivat saada vaikka pari maalia eteen.
Raakanopeus my ass.

[John Devey]

Ei pelejä pelkällä ravaamisella voiteta   Vaikka vähän huolettaa nopeuden kasvava osuus jalkapallossa. En tahtoisi taito & taktiikkalajista tulevan nopeuskilpailun. Onneksi niin ei koskaan tule käymään

[InterFlower]

Kaikki olympialaisten miesten satasen finalistit ovat olleet länsiafrikkalaista alkuperää kai kahdeksat kisat peräkkäin - sattuman todennäköisyys on luokkaa yksi biljardista, ja asiaa on melkein yhtä mahdotonta selittää jollain kulttuurisyillä.

Eipä ole. Länsimaissa ei kenenkään ole pakko juosta kintut vilkkuen jotain kenttäpätkää pärjätäkseen jotenkuten elämässä, eikä se ole edes kiinnostavaa. Jos oma lapseni ryhtyisi harrastamaan pikajuoksua niin tekisin jatkuvaa myyräntyötä semmoista harrastusta vastaan.

[Callit]

Messi ja C. Ronaldo ovat äärimmäisen nopeita siinä mielessä, että he pystyvät juoksemaan pallon kanssa käytännössä yhtä nopeasti kuin ilman sitä, kyse on tekniikasta. Sen sijaan raakajuoksunopeudessa nämä tuskin pärjäävät nopeimmille keenereille, kuten Martinsille tai Odonkorille. Kaikki olympialaisten miesten satasen finalistit ovat olleet länsiafrikkalaista alkuperää kai kahdeksat kisat peräkkäin - sattuman todennäköisyys on luokkaa yksi biljardista, ja asiaa on melkein yhtä mahdotonta selittää jollain kulttuurisyillä.

Väitteesi oli:

Jalkapalloilijoina geneettinen etu mustien hyväksi on aivan selkeä, siitä ei ole kahta sanaa.

Ratkaiseva sekunnin kymmenys tai kaksi satasella ei ole selkeä etu jalkapalloilijalle.

[Callit]

Komppaan tätä ja lisään, että onpa sellaisiakin tapauksia, että seuralla ei ole mitään linjaa ja junnujen kehityspolku on siten täysin sattumaohjautuvaa riippuen mm. joukkueesta, jossa seuran sisällä sattuu pelaamaan ym.  Jos seuralla ei ole tavoitteita pelaajien kehittymisen suhteen, ei sieltä myöskään tule tukea tai tietoa joukkueille.  Esimerkiksi niinkin perustavaa laatua oleva asia kuin piirinjoukkuetoiminta ja pelaajan sinivalkoinen tie on useimmille junnujoukkueille täysin tuntematonta aluetta. 

100% totta. Itselläni on tästä hiuksia nostattava esimerkki pienestä etelä-suomalaisesta kaupungista, jossa yhden nykyisin teini-ikäisen ikäluokan parhaat pelaajat ovat todellisia valtakunnallisia lupauksia. Edellisen ikäluokan touhuja tuli seurattua vielä paljon lähempää, ja jonnekin 11-12 vuotiaaksi yksilöt ja joukkue oli aika lailla tasavertainen tuon nuoremman ikäluokan kanssa. Sen jälkeen tuli vastaan se, että tuolle vanhemmalle ikäluokalle ei ollut ikinä harjoitettu tekniikkaa tai mitenkään ohjattu omaehtoiseen harjoitteluun. Punnerrettu oli toki paljon. Kukaan sen paremmin seurasta kuin lähialueilta ei myöskään ollut lähestynyt ikäluokan parhaita pelaajia ohjatakseen heitä lajin saloihin. Ero porukan esityksissä 11 ja 13-vuotiaina Helsinki cupissa oli järkyttävä. Aiemmin pietarilaisille huippujengeille hyvin pärjänneet pojat olivat 13-vuotiaana pelkkiä vastaantulijoita. Tuossa vaiheessa oli ainakin itselleni selvää, että kavereista kasvatetaan kuutosdivarin pelaajia. En tiedä oliko sattumaa, että nimenomaan joukkueen parhaina palkitut lopettivat kaikki lyhyen ajan sisällä.

Jokainen yksilö on erillinen tapaus, mutta väitän, että yhdelläkään tämän porukan pojalla ei ollut tietoakaan mistään sinivalkoisesta tiestä. Onnistuminen olisi vaatinut sitä kuuluisaa fanaattista faijaa tai mutsia. Niillä seuraavan ikäluokan huippupojilla sellainen on.

[Valonheitin]

Tärkeintä juniorin kehittymisessä olisi sen pienen pojan/tytön oma palo lajiin. Oikeastaan lähes jokainen huippuyksilö on jo pienestä pitäen halunnut futaajaksi ja on jättänyt He-manit ja Pokemonit väliin. Tämä on nyt ihan mutua, mutta pelottavan tyhjiltä nuo puistot ja kentät näyttävät. Käyvätkö superjunnut enää omalla ajalla pelaamassa? Liikunnasta on ehkä tullut enemmän ohjattua toimintaa ja vähemmän tapa viettää lapsuutta.

[jhr]

No tunnustetaanpa tosiasiat: materiaali on heikohko. Mitä sitten tehdään? 
En halua seurata itä-länsiottelua.  :keskari:

Ollaan kärsivällisiä. Suuremmillekin maille tulee suvantovuosia jolloin maajoukkue sukkaa pahasti. Suomen kapealla pelaajamassalla ne ovat vieläkin syvempiä. Meillä oli oma "kultainen sukupolvemme" joka pelasi hienoja pelejä mutta jäi aina rannalle karsinnoista. Nyt tuo sukupolvi on yli-ikäistä ja nuorista ei vielä löydy paikkaajia.

Omat odotukset MM-2010 karsinnoista ovat tasan nollissa. Nyt pitäisi keskittyä ajamaan sisään uutta sukupolvea EM-2012 karsintoja varten eikä roikottaa has-been raakkeja sillä toiveella, jos ne vaikka vielä kerran venyisivät. Toiveeni olisi että kaikki, siis ihan kaikki, pelaajat jotka eivät silloin ole varmasti enää mukana ymmärtäisivät lopettaa maajoukkueuransa. Tämä koskee niin Hyypiää, Kolkkaa, Litmasta kuin Johanssonia. Forssell on rajatapaus.

U21 menestys näyttää, että kirvestä ei kannata heittää kaivoon, mutta pään puuhun lyöminen ei sekään ole toimivin strategia.

[Elmo]

Korjasin hieman

Oikein korjattu. Menestyshullu kansa kyllä, urheiluhullu ei.

[John Devey]

Oikein korjattu. Menestyshullu kansa kyllä, urheiluhullu ei.

Mutta onneksi Maailman Nopein ""